Minäkin voisin ilomttautua tänne puolen, vaikkakin aika menee lähestulkoon uuden ihmeen tuijottelussa ja hoidossa. Ehkä jossain vaiheessa, rytmin löydyttyä kerkeää enemmän kirjoittelemaan.
Meille siis syntyi poikavauva 12.8. klo 14.22. Poika painoi 3816g ja oli 52cm pitkä.
Synnytys kesti 13h ja käynnistettiin. Olin osastolla muutaman päivän alkavan raskausmyrkytyksen vuoksi ( keskiviikosta--käynnistys lauantaiaamuna).
Käynnistys siis aloitettin la aamuna sytostecillä ja iltapäivällä sain vielä yhden. Lekuri oli sitä mieltä että jatketaan aamulla, ettei yötä vasten tarvitse synnyttää, mutta poitsu olikin sitten päättänyt että nämä lääkkeet saa riittää. Kokoillan mulla supisteli säännöllisesti, mutta ei kovin kipeesti. Kahdentoista aikaan ajattelin että nukun vähän aikaa ja pyysin pari panadolia ja olin varma että ne riittäisivät. No Yhdeltä heräsin siihen että tuli ekat kovat supparit ja samnatien hulahti lapsivedet. siitä pääsin sitten tarkkailuhuoneeseen, jossa supparit aika nopsaan kovenivat noin tunnissa. sen tunnin ajan supistusten kovetessa hengitys ja "ääneen hyminä" auttoi, mutta sitten alkoi jo olemaan niin kipeä että pyysin järeämpää kipulääkettä. Siinä vaiheessa soitin miehelleni, että lähtis tulemaan ja oli vaikea pidätellä itkua puhelimessa kun jännitti ja sattui ja mies heräsi puhelinsoittoon. huomas että oli ihan unenpöpperössä ja uutinen sai vielä sekasemmaks, mutta sitten kuitenkin nopsaan pääsi paikalle. Sillävälin minut kärrättin saliin ja sain ilokaasu naamarin käyttöön. Se helpotti tosi paljon alkuun ja käytinkin naamaria joka supparilla, niin että kun mies tuli niin olin kyllä aika hiprakassa
:saint:
Auki olin siinä vaiheessa vain parille sormelle ja tuntui että aukemainen on hidasta. Kivut olivat kuitenkin mahtavat ja pyysin epiduraalia, kun alkoi olemaan sietämättömiä. Valitettavasti kävi niin, että päivystävä lääkäri oli kiireellisessa sektiossa ja odottelin epiduraalia tunnin ainakin. No onneksi tuo kiireellinen sektio päättyi onnellisesti ja sain myös itse epiduraalin. Kivut lähtivät kokonaan ja odottelimme aukemista, joka tuntui olevan hidasta. Juttelimme jo mahdollisesta sektiostakin, jos ei aukea kun edellinen käynnistys oli päätynyt sektioon. Kätilö joka oli meillä KOKO synnytyksen ajan vuorossa oli LOISTAVA. Kuitenkin sitten olinkin sitten vikan epiduraalinannoksen parin tunnin aikana avautunut neljästä sentistä kahdeksaan, joten synnytys olikin edennyt melkein ponnistusvaiheeseen. Supparitkin alkoivat tuntumaan erilaisilta ja alavatsalla ja kipeemmiltä taas. Vauva oli jo synnytyskanavassa ja päälaki näkyi kun aloin ponnistamaan. Yritin ponnistella hengittämisen tahtiin pitkiä hitaita hengityksiä ja vauva tuli ulospäinjoka työnnöllä vähän. Ponnistusvaihe kesti 14min ja ulos putkahti virkeä 9 pisteen vauva. Isältä ja äidiltä pääsui itku ja vauva pääsi masun päälle rauhoittumaan. Kädet täristen isä leikkasi napanuoran ja jäimme ihmettelemään vauvaa kätilön ommelessa tikkejä alapäähän. Pintarepeämiä oli muutamia ja kahdeksan tikkiä ommeltiin. Varsinaista välilihan leikkausta ei tarvittu. Salissa vietimme aikaa parisen tuntia ja vauva oli isällä sillävälin kun kävin suihkussa . Kätilö toi ruokaa ja kahvia ( ah, kyllä olikin nälkä!) ja siinä onnesta ymmyrkäisinä tuijottelimme toisiamme, vauvaa ja kehuimme loistavaa kätilöä. Osastolle kävelin itse, hieman huterasti mutta kuitenkin.
Synnytyksestä jäi todella hyvä mieli ja olen tosi onnellinen, että sain kokea myös alatiesynntyksen, jota kovasti pelkäsin etukäteen. Ponnistusvaihe ei ollut yhtään niin kauhea kuin etukäteen ajattelin. Ja epiduraalin odottelua oli kuitenkin vain se muutama tunti.
Mieheni läsnäolo oli hirveän tärkeää, vaikka hän itse sanookin että ei osannut tehdä mitään, mutta juuri se että on läsnä oli tärkeää. Nyt synnytyksen jälkeen, vauvan, äidin ja kodinhoidossa hän on ollut uskomattoman ihanasti mukana. Mitäpä olen tehnyt että tuollasen ansaitsen.... :heart: :heart: :heart: No, ainakin hienon ja suloisen pojan
Raskausmyrkytyksen takia jouduin vielä käymään tänään päivystyksessä kun verenpaineet eivät ole laskeneet ja joudun nyt syömään lääkettä parisen viikkoa. Onneks myrkytys ei enää ole päällä sentään, kun sekin kuulemma voi tulla synntyjksen jälkeenkin neljä viikkoa
Täällä nyt sitten opettelemme perheenä eloa ja syöttö- ja hoitorytmejä. Imetyksen kanssa on ollut hieman hankaluuksia, kun maito mulla nousee mutta ei heru tarpeeksi nopesti ja paljon. Olen yrittänyt lämpimiä suihkuja sunmuita mutta ei tehoa. No, olen kuiten imettänyt aina ne tipat mitä tulee :/ Ja pumpannut vielä lisämaitoa. Jos jollakulla on vinkkejä maidon herumiseen ( ruokavalio, vitamiinit...?)niin kiitollisena otan vastaan.
Toivotan ONNEA kaikille muillekin vauvansa saaneille ja toivon, että voimme jakaa onnellisia iloisia hetkiä tälläpalstalla vielä monet kerrat :hug:
Kiitos, myös jokaikiselle ODOTUS-puolen ilojen ja surujen jakamisesta. Näin se raskausaika meni ja hieman haikea olo tuli siitäkin kun neuvolakorttia tuossa katselin, että siinä se nyt on....
Pilkettä ja "pomo" tuleva Nikolas Onni Kristian
Ps. yritän laittaa profiiliin kuvan pikkumiehestä kolmen tunnin iässä.
