kännyllä kirjoitan pikaisesti. L.vedethän ne oli. Aloittivat to käynnistyksen, kohdunkaula ihan epäkypsä. La oksitosiinitippa ja 8h rankan urakan jälkeen terve 3,9 kg 52 cm tyttö, 8 pistettä. Loppuun saakka oli melko ylhäällä jaalkoivat jo puhua sektiosta. Sisuunnuin ja ponnistelin lujaa koska en halunnut sektiota koska olin kärsinyt jo niin paljon enkä halunnut et se olis turhaa. Epiduraali oli mulla todella hyvä,paras.en olis pärjämmy ilman. Vauvan kans on ollut opettelemista.kirj myöh lisää.ti kotiin.jos epäilette l.vettä,tutkituttakaa heti. Kiitos vielä isosti minni!
Bellalle onnittelut eilisestä isosta poksumisesta! 
Lumiponi just tollanen synnytys olis niin täydellinen! Ja viel noilla viikoilla mitä sulla oli! Ai että, täällä ollaan kateudesta vihreitä!
Voi, Patience onnea mielettömästi! :heart: :hug: Vihdoin ja viimein pääsette aloittamaan sen normaalin elämän! Ihanaa! Pääsee Ellakin tutustumaan kunnolla perheeseensä ja perhe häneen :heart:
vauvahaaveita onnittelut myös sulle iiiiiiisosta poksusta! No, ei oo mee sullakaa kauaa enää että saat nyytin syliin Tällä viikolla! Jännittääkö jo?
Mitens te kaikki vauvautuneet, miten on arki lähteny rullaamaan? Onko rankempaa mitä osas kuvitella? Vähän alkanu nimittäin pelottamaan, jos en osaakkaan sitten hoitaa vauvaa ollenkaan kun sen aika on :/
Täällä se eilinen huono olo meni ohi itekseen, kävin kyllä mittauttamassa äitillä verenpaineet, kun kädet oli niin turvoksissa, mutta paineet onneksi kunnossa Tänään on taas sellanen olo, että välillä tekis mieli oksentaa, mutta tää johtuu aika varmasti siitä kun nukuin niin huonosti Heräilin tunnin välein vessaan, ja loppujen lopuksi sitten heräsin puol neljältä, enkä saanu enää unta millään
Tuleekohan ukonilma, aika nopeesti nimittäin synkkeni ilma..
Minni ja Mini 39+1 :heart:
Lumiponi just tollanen synnytys olis niin täydellinen! Ja viel noilla viikoilla mitä sulla oli! Ai että, täällä ollaan kateudesta vihreitä!
Voi, Patience onnea mielettömästi! :heart: :hug: Vihdoin ja viimein pääsette aloittamaan sen normaalin elämän!
Ihanaa! Pääsee Ellakin tutustumaan kunnolla perheeseensä ja perhe häneen :heart: vauvahaaveita onnittelut myös sulle iiiiiiisosta poksusta!
No, ei oo mee sullakaa kauaa enää että saat nyytin syliin Tällä viikolla! Jännittääkö jo? Mitens te kaikki vauvautuneet, miten on arki lähteny rullaamaan? Onko rankempaa mitä osas kuvitella? Vähän alkanu nimittäin pelottamaan, jos en osaakkaan sitten hoitaa vauvaa ollenkaan kun sen aika on :/
Täällä se eilinen huono olo meni ohi itekseen, kävin kyllä mittauttamassa äitillä verenpaineet, kun kädet oli niin turvoksissa, mutta paineet onneksi kunnossa
Tänään on taas sellanen olo, että välillä tekis mieli oksentaa, mutta tää johtuu aika varmasti siitä kun nukuin niin huonosti Heräilin tunnin välein vessaan, ja loppujen lopuksi sitten heräsin puol neljältä, enkä saanu enää unta millään Tuleekohan ukonilma, aika nopeesti nimittäin synkkeni ilma..
Minni ja Mini 39+1 :heart:
Ei oo totta! Just olin tulossa takasin tänne lisäämään kirjotukseen, että mitenköhän se Esposan tilanne meni, ja olitkin sitte just ennen mua ilmottanu ilouutisen! :heart:
ONNEA IHAN TOSI KOVASTI TEIDÄN KOKO PERHEELLE PIKKUISESTA TYTÖSTÄ! :heart: :heart: :hug: Ja älä turhaan kiittele, nolostun vaan Hahah
Kiva, jos viitit sitte kotiuduttuanne enemmin kertoa synnytyksestä! Hyvä, että sulta löytyi sitä kuuluisaa suomalaista sisua! :heart: :heart:
ONNEA IHAN TOSI KOVASTI TEIDÄN KOKO PERHEELLE PIKKUISESTA TYTÖSTÄ! :heart: :heart: :hug: Ja älä turhaan kiittele, nolostun vaan
Hahah Kiva, jos viitit sitte kotiuduttuanne enemmin kertoa synnytyksestä!
Hyvä, että sulta löytyi sitä kuuluisaa suomalaista sisua! :heart: :heart:esposa onnea!! :heart: :heart: :flower:
minni no joo, kyllähän tuo jännittää ku haluaisin että synnytys lähtis luonnollisesti eikä käynnistelyllä...mutta ku on toi rd nii en kyl haluais ottaa sitä riskiä että vauva on iso, ja joutuis sen takia sektioon yms...
Onhan tässä viel muutama päivä aikaa yrittää häätää sitä ulos
minni no joo, kyllähän tuo jännittää ku haluaisin että synnytys lähtis luonnollisesti eikä käynnistelyllä...mutta ku on toi rd nii en kyl haluais ottaa sitä riskiä että vauva on iso, ja joutuis sen takia sektioon yms...
Onhan tässä viel muutama päivä aikaa yrittää häätää sitä ulos
Esposalle Vauvaonnittelut :heart:
Vauvahaaveita Onnea poksumisesta, toivotaan et lähtis itekseen tulee :heart:
Mulla pukkaa kohta jo joku masennus.. vituttaa kaikki niin suunnattomasti enkä jaksa enää...
Vauvahaaveita Onnea poksumisesta, toivotaan et lähtis itekseen tulee :heart:
Mulla pukkaa kohta jo joku masennus.. vituttaa kaikki niin suunnattomasti enkä jaksa enää...
vauvahaaveita onnea poksumisest!
Patience Ihanaa että sinäkin sait vauvan kotiin vihdoin!
Minni Oli aika täydellinen synnytys. Se kummiskin oisi hyvä että vauva syntyis laskettuna aikana. tuo bilirubiini vähän vaivaa meijän poikaa, tänään käytiin verikokeet ottamassa ja oli bilirubin noussut pikkasen. Keskiviikkona uudestaan ottamaan verikokeet. Jos taas nousee enemmän niin joudutaan pojan kanssa jäämään sairaalaan Toivottavasti laskee. syö kummiskin niiin hyvin ja painokin on lähteny nousemaan.
Patience Ihanaa että sinäkin sait vauvan kotiin vihdoin!
Minni Oli aika täydellinen synnytys. Se kummiskin oisi hyvä että vauva syntyis laskettuna aikana. tuo bilirubiini vähän vaivaa meijän poikaa, tänään käytiin verikokeet ottamassa ja oli bilirubin noussut pikkasen. Keskiviikkona uudestaan ottamaan verikokeet. Jos taas nousee enemmän niin joudutaan pojan kanssa jäämään sairaalaan
Toivottavasti laskee. syö kummiskin niiin hyvin ja painokin on lähteny nousemaan.Voi apua!!!!! Mulla tuli äsken joku ihan kauhia viiltävä kipu ylävatsaan ihan tissien alle!! En uskaltanu hetkeen liikkua enkä hengittää. Mitä tämä on????? Maha ei menny kovaks. Pelottaa et jotai repes mutta vuoda en ainakaan vielä.. :ashamed: Tärisen melkein, pelottaa niin.. Poika kyllä liikkuu normaalisti...
Oon niin huono ottaan puhelinta käteen ja soittaan sinne.. Ja nyt on niin paljon outoja tuntemuksia mahassa että taidan oottaa mihin tää tästä etenee ja soitan sitte synnärille. Äsken tuli sellanen menkkajomotus joka säteili selkään. Huhuh!!!
rinsessapalla taitaa synnytys alkaa käynnistymään... ...vähä vaikea hahmottaa mihin särkee, mut kyllä sä kohta huomaat ..tsemppiä matkaan!
...vähä vaikea hahmottaa mihin särkee, mut kyllä sä kohta huomaat ..tsemppiä matkaan!vauvahaaveita toivotaan sit oikein kovasti, että lähtis itekseen, niinkun sanoit on vielä mahollista Ja ei tietenkää mitää järkee lähtä huviksee sektioo, tai siis ottaa turhaa sellast riskii ku on mahollista toi käynnistäminen
Rinsessapa oi, enteilispä toi sit tosiaa synnytystä! Ainaki toi menkkajomotus ja selkää säteily vähän kuulostaa lupaavalta Mutta älä sit yhtää epäröi soittaa sinne, jos vähänki siltä tuntuu. Voithan vaa kysyä puhelimessaki neuvoa Sua varten ne siellä on! Tsemppiä! :hug:
Lumiponi siis johtuuko ne korkeet bilirubiini arvot jotenki siitä et synty "jo" viime viikolla? Eikös sulla ollu silloin pojan syntymäpäivänä viikkoja kuitenkin jo 38+3 vai vielä enemmän? Eiks silloin synnytyksen pitäis olla ihan täysaikanen kaikkien kaavioidenkin mukaan? Anteeks kun oon vähän tyhmä tälläsissä asioissa, kun ei tota kokemusta bilirubiineista oo kellään tutullakaan...
Oon ymmärtäny että ylämahakivun takia siks pitäis soittaa synnärille, ku se on yks myrkytyksen oireista. Mut tuskin se tolllasta viiltävää on? Tai luulis ainaki, ettei se tolleen yhtäkkiä tuu ja mee? Siis en oikeesti tiiä, arvailen vaan
Mulla on nyt niin huono mieli, kun oltiin kavereitten kanssa lenkillä ja sit toi meidän koira otti yhteen yhen mun kaverin koirankanssa Molemmat on uroksia, tää meidän oma 6 ja se kaverin oma 2. Ne ei oo koskaa käyny tollee toistensa kimppuu Siltä kaverin koiralta aukes ainaki korvalehti vähäsen Harmittaa niin kauheesti!
Ja ei tietenkää mitää järkee lähtä huviksee sektioo, tai siis ottaa turhaa sellast riskii ku on mahollista toi käynnistäminen Rinsessapa oi, enteilispä toi sit tosiaa synnytystä!
Ainaki toi menkkajomotus ja selkää säteily vähän kuulostaa lupaavalta Mutta älä sit yhtää epäröi soittaa sinne, jos vähänki siltä tuntuu. Voithan vaa kysyä puhelimessaki neuvoa Sua varten ne siellä on! Tsemppiä! :hug: Lumiponi siis johtuuko ne korkeet bilirubiini arvot jotenki siitä et synty "jo" viime viikolla? Eikös sulla ollu silloin pojan syntymäpäivänä viikkoja kuitenkin jo 38+3 vai vielä enemmän? Eiks silloin synnytyksen pitäis olla ihan täysaikanen kaikkien kaavioidenkin mukaan?
Anteeks kun oon vähän tyhmä tälläsissä asioissa, kun ei tota kokemusta bilirubiineista oo kellään tutullakaan...Oon ymmärtäny että ylämahakivun takia siks pitäis soittaa synnärille, ku se on yks myrkytyksen oireista. Mut tuskin se tolllasta viiltävää on? Tai luulis ainaki, ettei se tolleen yhtäkkiä tuu ja mee? Siis en oikeesti tiiä, arvailen vaan
Mulla on nyt niin huono mieli, kun oltiin kavereitten kanssa lenkillä ja sit toi meidän koira otti yhteen yhen mun kaverin koirankanssa
Molemmat on uroksia, tää meidän oma 6 ja se kaverin oma 2. Ne ei oo koskaa käyny tollee toistensa kimppuu Siltä kaverin koiralta aukes ainaki korvalehti vähäsen Harmittaa niin kauheesti!Mahaki sitte tyhjeni. Veikkaan kyllä että vielä perjantaina istutaan neuvolassa ja soitellaan sitte oyssiin. Tympee vaan ku miehenki loma menee tässä vaan odotellessa tätä pikkusta ja kumpiki koko ajan vaan oottaa et tää syntys eikä keksitä mitään järkevää tekemistä :/ Äh..
Ja minni varmasti harmittaa :/ Yhtäkkiäkö ne vaan kävi toisiisa kii? Mut sehän kuuluu koirien luonteeseen tuo oman aseman näyttäminen jne.
Ja minni varmasti harmittaa :/ Yhtäkkiäkö ne vaan kävi toisiisa kii? Mut sehän kuuluu koirien luonteeseen tuo oman aseman näyttäminen jne.
Rinsessapa kannattaa soittaa synnärille, ei ne siellä pure Mukavia ihmisiä noi kätilöt, ja neuvovat varmasti ja tietävät mikä vaivaa.
Minni Uros koirat on vähän tommosia.. Yleensäkkin kaikki urokset, koskan sitä ei tiiä milloin ne saattaa tehä toisilleen, toivottavasti ei pahasti käynyt kaverisi koiralle :/ Saattaa olla että molemmat olivat haistaneet nartun jolla on juoksut ollu ja jättänyt hajunsa. sitä ei tiedä.
Kätilö sanoi että syy siihen miksi bilirubiinia on, on se että lapsi on syntynyt viikolla 38+3. eli ennen laskettua aikaa. Täysaikaisena saattaisi tilanne olla toisin. Oma äitini sanoi että bilirubiini eli vauvojen keltaisuus tulee useammalle vauvoille joten ihan tavallista se on. Täytyy vaan syöttää paljon a toivoo että se lähtee siitä laskemaan.
Kohta sinullakin se synnytys edessä! ihanaa! Nauti siitä Sen kun vai voi tehdä kerran. <3
Mukavia ihmisiä noi kätilöt, ja neuvovat varmasti ja tietävät mikä vaivaa.Minni Uros koirat on vähän tommosia.. Yleensäkkin kaikki urokset, koskan sitä ei tiiä milloin ne saattaa tehä toisilleen, toivottavasti ei pahasti käynyt kaverisi koiralle :/ Saattaa olla että molemmat olivat haistaneet nartun jolla on juoksut ollu ja jättänyt hajunsa. sitä ei tiedä.
Kätilö sanoi että syy siihen miksi bilirubiinia on, on se että lapsi on syntynyt viikolla 38+3. eli ennen laskettua aikaa. Täysaikaisena saattaisi tilanne olla toisin. Oma äitini sanoi että bilirubiini eli vauvojen keltaisuus tulee useammalle vauvoille joten ihan tavallista se on. Täytyy vaan syöttää paljon a toivoo että se lähtee siitä laskemaan.
Kohta sinullakin se synnytys edessä! ihanaa! Nauti siitä
Sen kun vai voi tehdä kerran. <3Soitin sitte sinne synnärille ja meinas vaan että jos itestä siltä tuntuu niin mennä käymään että vaikea puhelimen välityksellä sanoa... :ashamed: Ja mahan tyhjennys jatkuu... Äsken tuli taas kamala puristava kipu ylävattaan.. Tulee itku ku ei tiedä et mitä supistukset on ja mitä tää on.. ja ku en osaa edes selittää miltä musta tuntuu :'(
Sartsa83
Kiitos kaikille onnitteluista ja kiitos minnille päivityksistä!!! :heart:
..meidän tarina...
Torstai 19.8.2010 klo 8: Äippäpoli, Vammala. Kohdunsuu melkein 2 sormelle auki, kanava melkein hävinnyt. Koska tuli omia suppareita, jäätiin seuraamaan tilannetta.
Torstai 19.8.2010 klo 15: Saan käynnistystabletin (joku mikä syko,syto.. äh, en muista nimee). Noilla saatiin aikaan 15tunnin supistelut, mutta samana päivänä klo 20 oli kohdunsuulla aivan samatilanne, samoin kuten kanavalla.
Perjantai 20.8.2010: Kellon aikoja en enää muista, mutta tosiaan supistelut meinas hävitä tuossa taasen kokonaan ja alettiin puhumaan toisen käynnistystabletin antamisesta. Se tuotiinkin mulle valmiiks, mutta kätilö kurkkas alapäähän ja huomasi että kanava oli jo lähestulkoon hävinnyt ja nyt oli paremmin sormelle auki. Samantein tutkimus aiheutti omia kunnon supisteluja ja niitä siinä sitten tulikin pitkin poikin päivää. Alkuillasta kätilö tuli tekemään uutta tarkastusta ja olin siinä vaiheessa 3cm auki. Kahdeksan jälkeen illalla pääsin sitten ammeeseen lillumaan ja lievittämään kipuja. Yhdeksän jälkeen synnytyssaliin ja siellä alotettiin imutteleen ilokaasua. Siitä alko sitten tää koko yön kestävä prosessi. Yhden aikaan yöllä olin 5cm auki, jolloin kätilö sano hälyyttävänsä anestesialääkärin paikalle antamaan epiduraalipuudutuksen. Samaan syssyyn mut laitettiin antibioottitippaan kun sitä vettä oli menny jo edellispäivänä. Sekä oksitosiinitippaan, jotta supisteluja tulisi tiheemmin ja aukeeminenkin tapahtuisi nopeemmin. Viiden jälkeen aamulla olin sitten 8cm auki ja kätilö käski istua sängyn reunalla, jotta poika painautuis alemmas. Sain siinä sitten lisää puudutustakin kun vaikutus katosi aina 2,5tunnin jälkeen. Tuosta kahdeksasta sentistä ei sitten meinattu millään päästä ja kyse oli siinäkin enää siitä, että vain vasemmalla puolella oli enää vähän reunaa jäljellä. Kahdeksalta olin jo niin valmis ponnisteleen, että kätilö anto siihen luvan.
Loppu onkin vähän hämärän peitossa, mutta poika oli siis tulossa takaraivo edellä eli kasvot ylöspäin, joten lääkäri joutui tulemaan imukupin kanssa avuksi kääntämään poikaa oikein päin. Samalla myös auttamaan syntymisessä, koska olin valvonu 2ekaa "käynnistysvuorokautta" + olin nukkunut vain ensimmäisen epiduraalipuudutuksen ajan, joten aloin oleen fyysisesti aivan loppu. Myös paikat oli ahtaat, joten piti avittaa vähän... eikä niin vähääkään. Lisäksi synnytystuoli jossa olin, hajosi ja mies joutu kannatteleen mun toista jalkaa... mulla olikin sit toi eka yö synnytyksen jälkeen tuskanen kun jalkaa kivisti helvetisti. Paikat oli muutenkin kun ois tehny 10xsalitreenin, ainakin. Välillä seisoin lattialla miestä vasten seisoen ja siinä ponnistaen, välillä taas seisoin synnytystuolin jakkaralla ja yritin ponnistella siinä. Ja lopulta makasin selälläni tuolilla ja jalat ihan solmussa itkien ja huutaen kun tuntui ettei se vain tule ulos vaikka kuinka ponnistan.
Poika siis syntyi 9.33 lauantai aamuna- Kun hänet nostettiin mun mahan päälle, mä itkin niin lohdutonta onnellista itkua ettei mitään järkä. Olin onnellinen että se oli ohi, olin onnellinen että mies oli niin ihanasti läsnä siinä ja joutui vielä näkemään aitiopaikalta kaiken ja olin onnessani mua auttaneista ammattilaisista. Mies vielä tuns meidän yhden kätilöistä ja olin onnessani että hän MEIDÄN takia itsekin raskaana teki 1,5 vuoroa töitä.. olis siis päässy yövuorosta 7.15 mutta lähti vasta yhdeltätoista kun meitä siirrettiin salista pois osastolle. Kaikenkaikkiaan synnytys kesti jotain 17 tuntia ja rapiat päälle. En muista miten ne vaiheet nyt meni, tuolla ne on paperilla ylhäällä... Mun kohdalla puhuttiin "todella rankasta imukuppisynnytyksestä" ja kaikki mua hoitaneet kätilöt kävivät vuoronperään onnittelemassa ja päivittelemässä miten mä saatan pystyä jo istumaan melkein kunnolla vain päivä synnytyksen jälkeen ja miten mä pystyn kävelemään ja liikkumaan. Mä en tiedä itekään, mutta olo oli lähes normaali, outoa ahdistavaa rintakipua lukuunottamatta ja jalkojen särkyä kun lihakset otti koville.
Synnytys oli siis rankka, mutta mä olin jo heti jalkeillani vain muutama tunti synnytyksen jälkeen, joka oli tosi ihme. Poika söi heti tissiä ja me nautittiin perhehuoneessa olemisesta. :heart:
Sunnuntai aamuna saatiin kuitenkin sitten ikäviä uutisia... pojan crp arvot oli koholla. Ja taysissa ovat niin tarkkoja että jos ovat vähääkään koholla, pitää vammalasta siirtyä taysiin. Menin miehen kanssa aivan paniikkiin että jouduttaisiin eroon meidän pienestä tässä vaiheessa. Iltapäivällä otettiin uudet kokeet ja crp oli nousussa.. (eli tulehdusarvot).. niimpä käsky kävi taysiin. Mä sain onneksi paikan synnyttäneiden vuodeosastolta, mutta taysissa vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosasto on aivan eri päässä taloa kuin synnyttäneiden vuodeosasto. Noh sinne meitin poika kuitenkin joutui. Me oltiin koko eilinen päivä kuin sumussa... itkettiin silmämme päästä ja mä en kestäny ajatusta olla sekuntiakaan erossa mun rakkaasta pienestä.. :'(
Hänen tilansa on nyt kuitenkin parempaan päin, joten toivotaan parasta. Ikävä on suuri ja hirveää olla kotona ilman omaa lastaan. :'( Oot rakentanu kotiin toiselle pesän ja sitten tuut pesään ilman omaa poikasta. :'(
Ja mut kotiutettiin tänään (taysissa ei pidetä synnyttäjiä kuin 2vrk ja kotiuttivat mut heti aamsuta kun pyysin).. nyt on olo kuitenkin ottanu takapakkia. En jaksa oikein olla pystyssä ja on muutenkin höntti olo.. pojan takia on siis levättävä jotta jaksetaan kuitenkin olla hänen luonaan ja saan olla hänen lähellään. Tänä yönä koitan pumppailla maitoa, jos saisin hänelle sitä mukaan niiksi kerroiksi kun ei olla hänen luonaan. Olisi tutun makuista maitoa. :heart:
Semmosta.. nyt maate... väsyttää.. ja .. on ahdistavaa..
Sartsa ja pikkuinen poika 2vrk :heart: :heart: :heart:
..meidän tarina...
Torstai 19.8.2010 klo 8: Äippäpoli, Vammala. Kohdunsuu melkein 2 sormelle auki, kanava melkein hävinnyt. Koska tuli omia suppareita, jäätiin seuraamaan tilannetta.
Torstai 19.8.2010 klo 15: Saan käynnistystabletin (joku mikä syko,syto.. äh, en muista nimee). Noilla saatiin aikaan 15tunnin supistelut, mutta samana päivänä klo 20 oli kohdunsuulla aivan samatilanne, samoin kuten kanavalla.
Perjantai 20.8.2010: Kellon aikoja en enää muista, mutta tosiaan supistelut meinas hävitä tuossa taasen kokonaan ja alettiin puhumaan toisen käynnistystabletin antamisesta. Se tuotiinkin mulle valmiiks, mutta kätilö kurkkas alapäähän ja huomasi että kanava oli jo lähestulkoon hävinnyt ja nyt oli paremmin sormelle auki. Samantein tutkimus aiheutti omia kunnon supisteluja ja niitä siinä sitten tulikin pitkin poikin päivää. Alkuillasta kätilö tuli tekemään uutta tarkastusta ja olin siinä vaiheessa 3cm auki. Kahdeksan jälkeen illalla pääsin sitten ammeeseen lillumaan ja lievittämään kipuja. Yhdeksän jälkeen synnytyssaliin ja siellä alotettiin imutteleen ilokaasua. Siitä alko sitten tää koko yön kestävä prosessi. Yhden aikaan yöllä olin 5cm auki, jolloin kätilö sano hälyyttävänsä anestesialääkärin paikalle antamaan epiduraalipuudutuksen. Samaan syssyyn mut laitettiin antibioottitippaan kun sitä vettä oli menny jo edellispäivänä. Sekä oksitosiinitippaan, jotta supisteluja tulisi tiheemmin ja aukeeminenkin tapahtuisi nopeemmin. Viiden jälkeen aamulla olin sitten 8cm auki ja kätilö käski istua sängyn reunalla, jotta poika painautuis alemmas. Sain siinä sitten lisää puudutustakin kun vaikutus katosi aina 2,5tunnin jälkeen. Tuosta kahdeksasta sentistä ei sitten meinattu millään päästä ja kyse oli siinäkin enää siitä, että vain vasemmalla puolella oli enää vähän reunaa jäljellä. Kahdeksalta olin jo niin valmis ponnisteleen, että kätilö anto siihen luvan.
Loppu onkin vähän hämärän peitossa, mutta poika oli siis tulossa takaraivo edellä eli kasvot ylöspäin, joten lääkäri joutui tulemaan imukupin kanssa avuksi kääntämään poikaa oikein päin. Samalla myös auttamaan syntymisessä, koska olin valvonu 2ekaa "käynnistysvuorokautta" + olin nukkunut vain ensimmäisen epiduraalipuudutuksen ajan, joten aloin oleen fyysisesti aivan loppu. Myös paikat oli ahtaat, joten piti avittaa vähän... eikä niin vähääkään. Lisäksi synnytystuoli jossa olin, hajosi ja mies joutu kannatteleen mun toista jalkaa... mulla olikin sit toi eka yö synnytyksen jälkeen tuskanen kun jalkaa kivisti helvetisti. Paikat oli muutenkin kun ois tehny 10xsalitreenin, ainakin. Välillä seisoin lattialla miestä vasten seisoen ja siinä ponnistaen, välillä taas seisoin synnytystuolin jakkaralla ja yritin ponnistella siinä. Ja lopulta makasin selälläni tuolilla ja jalat ihan solmussa itkien ja huutaen kun tuntui ettei se vain tule ulos vaikka kuinka ponnistan.
Poika siis syntyi 9.33 lauantai aamuna- Kun hänet nostettiin mun mahan päälle, mä itkin niin lohdutonta onnellista itkua ettei mitään järkä. Olin onnellinen että se oli ohi, olin onnellinen että mies oli niin ihanasti läsnä siinä ja joutui vielä näkemään aitiopaikalta kaiken ja olin onnessani mua auttaneista ammattilaisista. Mies vielä tuns meidän yhden kätilöistä ja olin onnessani että hän MEIDÄN takia itsekin raskaana teki 1,5 vuoroa töitä.. olis siis päässy yövuorosta 7.15 mutta lähti vasta yhdeltätoista kun meitä siirrettiin salista pois osastolle. Kaikenkaikkiaan synnytys kesti jotain 17 tuntia ja rapiat päälle. En muista miten ne vaiheet nyt meni, tuolla ne on paperilla ylhäällä... Mun kohdalla puhuttiin "todella rankasta imukuppisynnytyksestä" ja kaikki mua hoitaneet kätilöt kävivät vuoronperään onnittelemassa ja päivittelemässä miten mä saatan pystyä jo istumaan melkein kunnolla vain päivä synnytyksen jälkeen ja miten mä pystyn kävelemään ja liikkumaan. Mä en tiedä itekään, mutta olo oli lähes normaali, outoa ahdistavaa rintakipua lukuunottamatta ja jalkojen särkyä kun lihakset otti koville.
Synnytys oli siis rankka, mutta mä olin jo heti jalkeillani vain muutama tunti synnytyksen jälkeen, joka oli tosi ihme. Poika söi heti tissiä ja me nautittiin perhehuoneessa olemisesta. :heart:
Sunnuntai aamuna saatiin kuitenkin sitten ikäviä uutisia... pojan crp arvot oli koholla.
Ja taysissa ovat niin tarkkoja että jos ovat vähääkään koholla, pitää vammalasta siirtyä taysiin. Menin miehen kanssa aivan paniikkiin että jouduttaisiin eroon meidän pienestä tässä vaiheessa. Iltapäivällä otettiin uudet kokeet ja crp oli nousussa.. (eli tulehdusarvot).. niimpä käsky kävi taysiin. Mä sain onneksi paikan synnyttäneiden vuodeosastolta, mutta taysissa vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosasto on aivan eri päässä taloa kuin synnyttäneiden vuodeosasto. Noh sinne meitin poika kuitenkin joutui. Me oltiin koko eilinen päivä kuin sumussa... itkettiin silmämme päästä ja mä en kestäny ajatusta olla sekuntiakaan erossa mun rakkaasta pienestä.. :'(Hänen tilansa on nyt kuitenkin parempaan päin, joten toivotaan parasta. Ikävä on suuri ja hirveää olla kotona ilman omaa lastaan. :'( Oot rakentanu kotiin toiselle pesän ja sitten tuut pesään ilman omaa poikasta. :'(
Ja mut kotiutettiin tänään (taysissa ei pidetä synnyttäjiä kuin 2vrk ja kotiuttivat mut heti aamsuta kun pyysin).. nyt on olo kuitenkin ottanu takapakkia. En jaksa oikein olla pystyssä ja on muutenkin höntti olo.. pojan takia on siis levättävä jotta jaksetaan kuitenkin olla hänen luonaan ja saan olla hänen lähellään. Tänä yönä koitan pumppailla maitoa, jos saisin hänelle sitä mukaan niiksi kerroiksi kun ei olla hänen luonaan. Olisi tutun makuista maitoa. :heart:
Semmosta.. nyt maate... väsyttää.. ja .. on ahdistavaa..
Sartsa ja pikkuinen poika 2vrk :heart: :heart: :heart:
Voi sartsa :heart: :hug: Ihan mielettömästi voimia sinne teille! Olo on varmasti tosi tyhjä mut toivotaan et ne tulehdusarvot lähtis laskuun :heart: Pikkunen hyvässä hoidossa kuitenki. Sitkeä mimmi olet :heart:
Aloitan kommentoimisen vanhimmista viesteistä ekana. Onnea Minni limatulpan bongaamisesta! Tuliko se sulla kaikki kerralla vai osissa? Mulla ei vielä oo mitään näkynyt.
LumiPonille hatunnosto kunnon luomusynnytyksestä! Aikamoisella sisulla oot kyllä vetänyt. En ois kyllä varmana pystynyt ite moiseen!
Sylin täydeltä onnea myös Esposalle tyttövauvan johdosta!!:flower:
Jokohan se Rinsessapa on lähtenyt synnärille tarkistuttamaan tilanteen tai jopa synnyttämään? Kehottaisin kyllä menemään, ei siitä mitään haittaakaan ole!
Voi Sartsa miten liikuttava toi sun synnytystarina. Ihan itku tuli. Aikamoinen urakka. Ja nyt vielä kun tulehdusarvot nousi ja Pähkinä joutuu olemaan erossa teistä ja te hänestä. No mutta siellä hän on hyvässä hoidossa ja varmasti pääsee pian OMAAN KOTIIN!!! Kovasti jaksamisia teidän koko poppoolle. Mikäs sun oma vointis nyt on?
Voi että mä näin viime yönä niin ihanaa unta! Mä olin jo synnyttänyt siinä ja oltiin siis sairaalassa ja se uni alko jotenkin siitä hetkestä, kun sain meijän pojan ekan kerran syliini. Se oli niin sulonen ja ihan isänsä näköinen! On toi mielikuvitus kyllä aikamoinen, kun osaa kuvitella jonkun ihan uuden ihmisen, mitä ei oo koskaan ennen nähnyt ja oli kuitenkin ihan itsensä näköinen, mutta kuitenkin muistutti jotain toista henkilöä. Aika sekavasti selitetty, mutta kumminkin, se oli niin jännää!! Muistan, että mä imetin siinä unessa myös ja sekin sujui hyvin.
Mulla on ollut eilisestä asti alaselkä/pakarat kipeät. En oo ees tehnyt mitään erikoista mistä se vois johtua. Särkee oikeestaan koko ajan. Yökin oli aika hankala, lonkkia särki ja tuntu yhessä vaiheessa että vasemmalta puolelta loppuu verenkierto kokonaan. Mutta oon saanut nukuttua monta yötä putkeen ilman valvomisia!!! Tuntuu jotenkin että mun ryhti on muuttunut yhtäkkiä, siis ihan eilen jotenkin oudoksi. Selkä tuntuu jotenkin olevan notkollaan tai jotenkin. Aikamoista painetta tuntuu kyllä tonne alakertaan. Mutta supistuksista ei oo tietoakaan. Tai on niitä ehkä kerran päivässä, mut ei mitään kipeitä. Vitsi kun ei oo enää mitään lääkärintarkastusta missä voisivat kattoa ton kohdunsuun tilanteen. Siitä on kuitenkin jo monta viikkoa kun se on katottu. Kyllä tää odottavan aika on pitkä! Mut hei, huomenna on keskiviikko ja mulla on vihdoinkin se kampaaja. Jos mä sinne asti selviin (mitä en kyllä epäile yhtään) niin sen jälkeen voisin alkaa jo toivoa, että tää lähtis syntyy. Vaikka remppa on kyllä edelleen kesken, mutta ollaan me totuttu jo nukkumaan päikkäritkin semmosen paukkeen keskellä, että ehkä tää poju on jo tottunut siihen meteliin.
Jaksamisia kaikille!
Elkku 39+3
LumiPonille hatunnosto kunnon luomusynnytyksestä! Aikamoisella sisulla oot kyllä vetänyt. En ois kyllä varmana pystynyt ite moiseen!
Sylin täydeltä onnea myös Esposalle tyttövauvan johdosta!!:flower:
Jokohan se Rinsessapa on lähtenyt synnärille tarkistuttamaan tilanteen tai jopa synnyttämään? Kehottaisin kyllä menemään, ei siitä mitään haittaakaan ole!
Voi Sartsa miten liikuttava toi sun synnytystarina. Ihan itku tuli. Aikamoinen urakka. Ja nyt vielä kun tulehdusarvot nousi ja Pähkinä joutuu olemaan erossa teistä ja te hänestä. No mutta siellä hän on hyvässä hoidossa ja varmasti pääsee pian OMAAN KOTIIN!!! Kovasti jaksamisia teidän koko poppoolle. Mikäs sun oma vointis nyt on?
Voi että mä näin viime yönä niin ihanaa unta! Mä olin jo synnyttänyt siinä ja oltiin siis sairaalassa ja se uni alko jotenkin siitä hetkestä, kun sain meijän pojan ekan kerran syliini. Se oli niin sulonen ja ihan isänsä näköinen! On toi mielikuvitus kyllä aikamoinen, kun osaa kuvitella jonkun ihan uuden ihmisen, mitä ei oo koskaan ennen nähnyt ja oli kuitenkin ihan itsensä näköinen, mutta kuitenkin muistutti jotain toista henkilöä. Aika sekavasti selitetty, mutta kumminkin, se oli niin jännää!! Muistan, että mä imetin siinä unessa myös ja sekin sujui hyvin.
Mulla on ollut eilisestä asti alaselkä/pakarat kipeät. En oo ees tehnyt mitään erikoista mistä se vois johtua. Särkee oikeestaan koko ajan. Yökin oli aika hankala, lonkkia särki ja tuntu yhessä vaiheessa että vasemmalta puolelta loppuu verenkierto kokonaan. Mutta oon saanut nukuttua monta yötä putkeen ilman valvomisia!!! Tuntuu jotenkin että mun ryhti on muuttunut yhtäkkiä, siis ihan eilen jotenkin oudoksi. Selkä tuntuu jotenkin olevan notkollaan tai jotenkin. Aikamoista painetta tuntuu kyllä tonne alakertaan. Mutta supistuksista ei oo tietoakaan. Tai on niitä ehkä kerran päivässä, mut ei mitään kipeitä. Vitsi kun ei oo enää mitään lääkärintarkastusta missä voisivat kattoa ton kohdunsuun tilanteen. Siitä on kuitenkin jo monta viikkoa kun se on katottu. Kyllä tää odottavan aika on pitkä! Mut hei, huomenna on keskiviikko ja mulla on vihdoinkin se kampaaja. Jos mä sinne asti selviin (mitä en kyllä epäile yhtään) niin sen jälkeen voisin alkaa jo toivoa, että tää lähtis syntyy. Vaikka remppa on kyllä edelleen kesken, mutta ollaan me totuttu jo nukkumaan päikkäritkin semmosen paukkeen keskellä, että ehkä tää poju on jo tottunut siihen meteliin.
Jaksamisia kaikille!
Elkku 39+3
Sartsa :hug: tiedän niin miltä susta tuntuu. Itselle oli myös tosi kova paikka tulla kotiin sairaalasta ilman vauvaa, mutta kyllä odotus on sen arvoista=) Poitsu saapi siellä parhaan mahdollisen hoidon ja varmasti kohtapuolin kotiutuu :hug:
Omaa. Kyllä tää vauva-arki on ihanaa ja samalla raskasta =) en muistanutkaan miltä tuntuivat unettomat yöt, mutta nyt palautuivat taas nekin muistikuvat... väsynyt olen mutta onnellinen :heart:
Eilen käytiin ekassa neuvolassa ja tyttö on kasvanut mielettömästi, nyt painaa jo 3030g ja on 48cm pitkä=) nytkin juuri nukkuu sylissä kun tässä yritän samalla kirjoittaa yhdellä kädellä
Jaksamisia kaikille :hug:
Patience ja Ella-neiti 20pvää:heart:
Omaa. Kyllä tää vauva-arki on ihanaa ja samalla raskasta =) en muistanutkaan miltä tuntuivat unettomat yöt, mutta nyt palautuivat taas nekin muistikuvat... väsynyt olen mutta onnellinen :heart:
Eilen käytiin ekassa neuvolassa ja tyttö on kasvanut mielettömästi, nyt painaa jo 3030g ja on 48cm pitkä=) nytkin juuri nukkuu sylissä kun tässä yritän samalla kirjoittaa yhdellä kädellä
Jaksamisia kaikille :hug:
Patience ja Ella-neiti 20pvää:heart:
Eilinen maha kipu meni sitten iltamyöhään ohi.. Oliko sitten vatsanväänteitä vai mitä lie? Outoja sellasia ainakin jos oli... Nyt taas normaali olo.. Eilen illalla tosin ku mittasin verenpaineen ni oli huimat 140/85 ku yleensä mulla on n. 110/75 ja tänään myös pyöriny tuossa 125/80 pintaan.. Että ei tässä mihinkään synnyttään mennä vielä pariin viikkoon... -_- Mutta se tarkottaaki sitte sitä että tulee nelikiloinen baby...
Täällä on kotiuduttu! Mulla oli kans synnytysaamuna crp koholla ja vauvalla vuorokauden kuluttua synnytyksestä, mutta kuulemma niin vähän (vauvalla taisi olla 14), että mitään toimenpiteitä ei tehty. Ensimmäisen yön jouduin nukkumaan vauvan kans kaksin, koska perhehuoneet oli varattuja. Vauva syntyi klo 21, joten kun salista selvittiin mentiin nukkumaan. Hän nukkui 6 h, jonka jälkeen imetin 2 h. Kysyin hoitajalta, voinko laittaa vauvan nukkumaan omaan sänkyyn, vaikka se on hereillä Omasta mielestäni olin imettänyt kauan , hoitsu vähän nihkeenä vastasi, että onhan se vauva melko tyytyväisen näköinen, että laita vaan. Seuraavana päivänä imetin mielestäni ihan hyvin. Pidin itsestäänselvänä, että voin mennä syömään lounasaikaan ruokalaan ja vauva nukkuu silloin. Olimme miehen kans sekoamisen partaalla, kun vauva ei nukkunutkaan silloin kun haluttiin vaan rääky tissiä. Seuraavana yönä vauva ei antanut nukkua, vaan koko ajan piti ottaa viekkuun imemään. Nukuttiin miehen kans todella huonosti tai ei juuri nukuttu, kun koitettiin tyynnytellä huutavaa. Päätettiin, että seuraavana päivänä pidettäisiin vauvaa hereillä päivällä, jotta nukkuisi yöllä ja että imettäisin niin paljon kun toinen tahtoo. Käytännössä makasin koko päivän sängyssä vauva tissillä. Ja se palkittiin kahdella tavalla: 1) seuraavana yönä vauva nukkui 2 x 3h omassa sängyssä ja 2) maito nousi eli tissit täyttyivät maidolla. Tänään vauva tulee nopeasti täyteen, eikä tarvi lopettaa imettämistä kesken (kun äiti haluaa syödä tj... ).
Sartsalle voimia!! Sun tarinassa oli paljon samaa kuin mulla: to alkoi käynnistys ja la syntyi.crp:t jne.
Vauva tuntuu voivan hyvin, itse olen tuolta alhaalta ihan hajalla, enkä pysty kunnolla istumaan ja alussa kävelykin sattui.
Tällaista tällä kertaa........
, hoitsu vähän nihkeenä vastasi, että onhan se vauva melko tyytyväisen näköinen, että laita vaan. Seuraavana päivänä imetin mielestäni ihan hyvin. Pidin itsestäänselvänä, että voin mennä syömään lounasaikaan ruokalaan ja vauva nukkuu silloin. Olimme miehen kans sekoamisen partaalla, kun vauva ei nukkunutkaan silloin kun haluttiin vaan rääky tissiä. Seuraavana yönä vauva ei antanut nukkua, vaan koko ajan piti ottaa viekkuun imemään. Nukuttiin miehen kans todella huonosti tai ei juuri nukuttu, kun koitettiin tyynnytellä huutavaa. Päätettiin, että seuraavana päivänä pidettäisiin vauvaa hereillä päivällä, jotta nukkuisi yöllä ja että imettäisin niin paljon kun toinen tahtoo. Käytännössä makasin koko päivän sängyssä vauva tissillä. Ja se palkittiin kahdella tavalla: 1) seuraavana yönä vauva nukkui 2 x 3h omassa sängyssä ja 2) maito nousi eli tissit täyttyivät maidolla. Tänään vauva tulee nopeasti täyteen, eikä tarvi lopettaa imettämistä kesken (kun äiti haluaa syödä tj... ). Sartsalle voimia!! Sun tarinassa oli paljon samaa kuin mulla: to alkoi käynnistys ja la syntyi.crp:t jne.
Vauva tuntuu voivan hyvin, itse olen tuolta alhaalta ihan hajalla, enkä pysty kunnolla istumaan ja alussa kävelykin sattui.
Tällaista tällä kertaa........
Hei,
Täällä 2 päivää ollut polttoja silloin tällöin ja maitoa tulee tissistä. Mutta ei tosiaan voi tietää koska tulee lähtö synnyttään...tasan 1 vko laskettuun..
Paljon onnea kaikille pienokaisen saaneille. <3 Sartsan tarinasta tuli mullekin itku silmään. Hyvä, että kaikki kuitenkin sujunut hyvin ja Pähkinä on turvallisesti ulkona tarkastelemassa maailman menoa. <3 Toivottavasti pian saat vauvan kotiin.
Nytkin muuten särkee selkää tässä, kun kirjoittelee..
Odottava on aika,
Tuikku ja Masulainen 39 + 0 <3
Täällä 2 päivää ollut polttoja silloin tällöin ja maitoa tulee tissistä
. Mutta ei tosiaan voi tietää koska tulee lähtö synnyttään...tasan 1 vko laskettuun..Paljon onnea kaikille pienokaisen saaneille. <3 Sartsan tarinasta tuli mullekin itku silmään. Hyvä, että kaikki kuitenkin sujunut hyvin ja Pähkinä on turvallisesti ulkona tarkastelemassa maailman menoa. <3 Toivottavasti pian saat vauvan kotiin.
Nytkin muuten särkee selkää tässä, kun kirjoittelee..
Odottava on aika,
Tuikku ja Masulainen 39 + 0 <3