Täällä on jatkuvaa kuvotusta podettu jo nelisen viikkoa, joka on parina viime viikkona muuttunut enemmän varsinaiseksi pahoinvoinniksi. Kertaakaan en silloinkaan kuitenkaan oksentanut, yökkäilin kyllä ajoittain. Kyllä kuitenkin osasi säikäyttää, kun mm. tuo huonovointisuus ja rintojen aristus loppuivat kuin seinään viime maanantain ja tiistain ajaksi! Oikeastaan kaikki tähänastiset oireet katosi samanaikaisesti, joka sai jo tuntemaan etten ole enää edes raskaana. Noina samoina päivinä alkoi pienenpieni rusehtava vuotokin, jota tuli todellakin vain vähän, mutta kaikki tämä yhdessä tuntui niin pelottavalta ja ennen kaikkea tuo oireiden loppuminen sai huolestumaan.. Ruumiinlämpökin laski tuolloin päiväksi jopa tismalleen normaaliin, kun se on koko alkuraskauden pysytellyt 0,8-1 astetta koholla, nyt taas oireiden paluun myötä pysynyt reilun asteenkin koholla?! Onkohan ihan normaalia tämä tämmöinen oireiden yhtäkkinen totaaliloppuminen ja rajumpana sitten kuitenkin jatkuminen..
Vastaavanlaisia kokemuksia tosin lukenut, mutta silti niin oudolta tuntuu.
Melkein ultraan tekisi pinkaista tilanne tsekkaamaan, mutta käytiin jo muista syistä varhaisultrassa, eikä nyt rahallisesti mielellään pistäisi samaa satsia uuteen näin pienellä aikavälillä, muuta hälyyttävää oiretta kun ei edes ole.
Mutta joo siis tosiaan tuo vähäinenkin vuoto on pysytellyt poissa ja pahoinvointi palasi takaisin tuon parin päivän paussin jälkeen paljon entistä pahempana. Pahimmat ajat päivästä aamut ja alkuillat. Eilen oksensinkin kunnolla ensimmäisen kerran. Aamuyöllä jopa heräsin pahoinvointiin, nukuin vain torkkuja ja vääntelehdin sängyssä kuulemma huokaillen, ja aamulla heräsinkin sitten oksentelemaan.. Koko alkupäivä meni sohvalla maaten huonovointisena ja kuin koomassa, selkeä väsymyskin nostelee päätään. Rinnat myös taas arat ja pinkeät, samoin vessassa saa juosta tiheämmin ja nenä herkempi hajuille.
t. mandarina rv7+4 (?)