Daizy ja miinä Voi ei, pahoittelut ja voimia jatkoon. Tämä meidän pino tuntuu kyllä tosi epäonniselta :/
Hankinnat Juu ei kyllä tasan oo vielä ostettu yhtään mitään eikä edes mitään vielä pohdiskeltu. Ehkä sitä jonkun söpön pikkunutun voisi ostaa ultran jälkeen, mutta varsinaiset hankinnat sijoittuu kyllä varmasti sinne 20+ ellei 30+ viikoille.
Miehen suhtautumisesta raskauteen olitte puhuneet aiemmin. Meillä alkuun mies ei meinannut uskoa, kun vahingossa tosiaan tärppäsi. Mut aika nopeasti se siittä tokeni ja on kyllä ihan innoissaan myös. Kokeilee päivittäin onko masu kasvanut ja pussailee mahaa jne ja aika paljon on vauva puheissa jo molemmilla.
Mua houkuttais ihan hirveästi hankkia toi doppleri kanssa mutta en ehkä enää viitsi. Ois hyvä nyt just ennen ens viikon ultraa kun nyt ei enää millään meinaa pysyä housuissaan ja olla kertomatta kaikille. Mut ehkä en enää viitsi hankkia ku ultran jälkeen koitan luottaa sit jo siihen et riskiviikot on takana ja kaikki kunnossa. Ja tasan viikon päästä ne sydänäänet toivottavasti kuuluu neuvolassa!
Vauvalehtiä en ole vielä tilannut, mutta ehkäpä sen ultran jälkeen voisi sitten vauva-lehden tilata. Sit ku ollaan virallisesti raskaana
Mulla oli eka työpäivä tänään loman jälkeen ja en enää pystynyt pitämään suutani kiinni raskaudesta. Niin kovasti oli jotenkin tämän vuoden suunnitelmia, budjettia jne koko ajan esillä että ajattelin että ehkä nyt on hyvä kertoa. Ajattelin et oisin odottanu ens viikon lopulle et kerron vasta ultran jälkeen mut ens viikon alussa on kehityskeskustelukin niin ois se siellä viimeistään "pitäny" kertoa kuitenkin. Pomo suhtautui ihan kivasti, onnitteli ja vähän kauhisteli miten pärjätään, kun mulla ja muulla toimistolla on aika hurjat budjetit tälle vuodelle. Mut tosi iloinen oli mun puolesta ja alkoi jo kertoa vinkkejä jne.
Nyt tekis ihan hirveesti mieli kertoa vaihtoon lähtevälle kaverille ennen kuin se lähtee ja lauantaina on kaverin vauvakutsut, miten mä ikinä pystyn pitämään suutani kiinni siellä Ei ois kauaa enää tätä salaisuutta pidettävä, kun kuitenkin marraskuulta jo onnistunu olee kertomatta Jotenkin itsellä on jo niin varma olo raskaudesta, kun masu kasvaa, että tekisi mieli kertoa kun keskenmenoa ei enää niin pelkää. Mutta sittenhän se vasta ikävää ois jos ois kaikille iloisesti kertonu ja sit meniski kesken :/ Vaikeeta!
Vanella ja pikkuinen 11+0 pokspoks!
Hankinnat Juu ei kyllä tasan oo vielä ostettu yhtään mitään eikä edes mitään vielä pohdiskeltu. Ehkä sitä jonkun söpön pikkunutun voisi ostaa ultran jälkeen, mutta varsinaiset hankinnat sijoittuu kyllä varmasti sinne 20+ ellei 30+ viikoille.
Miehen suhtautumisesta raskauteen olitte puhuneet aiemmin. Meillä alkuun mies ei meinannut uskoa, kun vahingossa tosiaan tärppäsi. Mut aika nopeasti se siittä tokeni ja on kyllä ihan innoissaan myös. Kokeilee päivittäin onko masu kasvanut ja pussailee mahaa jne ja aika paljon on vauva puheissa jo molemmilla.
Mua houkuttais ihan hirveästi hankkia toi doppleri kanssa mutta en ehkä enää viitsi. Ois hyvä nyt just ennen ens viikon ultraa kun nyt ei enää millään meinaa pysyä housuissaan ja olla kertomatta kaikille. Mut ehkä en enää viitsi hankkia ku ultran jälkeen koitan luottaa sit jo siihen et riskiviikot on takana ja kaikki kunnossa. Ja tasan viikon päästä ne sydänäänet toivottavasti kuuluu neuvolassa!
Vauvalehtiä en ole vielä tilannut, mutta ehkäpä sen ultran jälkeen voisi sitten vauva-lehden tilata. Sit ku ollaan virallisesti raskaana
Mulla oli eka työpäivä tänään loman jälkeen ja en enää pystynyt pitämään suutani kiinni raskaudesta. Niin kovasti oli jotenkin tämän vuoden suunnitelmia, budjettia jne koko ajan esillä että ajattelin että ehkä nyt on hyvä kertoa. Ajattelin et oisin odottanu ens viikon lopulle et kerron vasta ultran jälkeen mut ens viikon alussa on kehityskeskustelukin niin ois se siellä viimeistään "pitäny" kertoa kuitenkin. Pomo suhtautui ihan kivasti, onnitteli ja vähän kauhisteli miten pärjätään, kun mulla ja muulla toimistolla on aika hurjat budjetit tälle vuodelle. Mut tosi iloinen oli mun puolesta ja alkoi jo kertoa vinkkejä jne.
Nyt tekis ihan hirveesti mieli kertoa vaihtoon lähtevälle kaverille ennen kuin se lähtee ja lauantaina on kaverin vauvakutsut, miten mä ikinä pystyn pitämään suutani kiinni siellä Ei ois kauaa enää tätä salaisuutta pidettävä, kun kuitenkin marraskuulta jo onnistunu olee kertomatta Jotenkin itsellä on jo niin varma olo raskaudesta, kun masu kasvaa, että tekisi mieli kertoa kun keskenmenoa ei enää niin pelkää. Mutta sittenhän se vasta ikävää ois jos ois kaikille iloisesti kertonu ja sit meniski kesken :/ Vaikeeta!
Vanella ja pikkuinen 11+0 pokspoks!