-¤-Elokuun Epelit 2012-¤- *HELMIKUUSSA*

Eilen sain kaverilta ison kassillisen vauvan vaatteita, ihan käyttämättömiä ja muutamaa oli kerran käytetty oli ostanut toiselle kaverille ja ne olikin jo pieniä

Täällä on vahvistunut kokoajan tyttö olo
Mahassa ollut nyt toista päivää ihan ihmeellistä kipua, heti alko pelottamaan onko pikkusella kaikki hyvin nyt kun on ollut niin kamala stressikin päällä.

Syntymäpainosta: Itse olin 10 pvä yli aikanen ja paino oli 2500, pituus 45cm mies oli jossain 3-3,5kg:n paikkeilla.
Nyt olen 143 cm ja pikkunen mahakin jo näkyvissä, on myös todella notko selkä että se varmaan nopeuttaa sitä mahan näkymistä.
Nyt on ensimmäiset asiakkaat kysellyt oonko raskaana

 

Papa söin pillereitä 18-vuotiaasta n. 6 vuotta ja tällöin otettiin papa ja tehtiin sisätutkimus muistaakseni 2 vuoden välein. Nämä onkin minun kohdalla ainoat papat ja sisätutkimukset, eli nyt ei ennen ekaa ultraa ollu ronkittu johonki viiteen vuoteen ollenkaa. Vaikka mielessä kyl oli välillä, et pitäis siä papassa käydä. Ekassa ultrassa lääkäri ja sit neuvolassa molemmissa sanottiin, et ei papaa tarvi ottaa, joskus raskauden jälkeen sit. Kysyttiin vaan onko ollu aina puhdas..

Voi ei Annubella, varmasti ihan kauhea kokemus :hug: Toi on kyllä niin totta, et jos on muuten ollut aiemmin kovia kokemuksia, niin tarviiko niitä sitten samalle ihmiselle tulla vielä lisää :'( Jotenkin sitä sietokyky kummasti tippuu kun on taustalla ikävyyksiä. Onneks pääsit sitten kunnon ultraan vielä ja pikkuisella on kaikki kunnossa :heart:

j_ennalle onnea hyvistä ultrakuulumisista!

Minki onnea plussasta! Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin

Tyttö/poikaolo Mulla on koko ajan ollut hieman enemmän tyttöolo. Etenkin kun varhaisultran (7+0) mittojen mukaan pikkuinen oli hieman oletettua pienempi ja näiden mittojen mukaan hedelmöittyminen olisi tapahtunut vasta n. neljä päivää peittojen heiluttelun jälkeen. eikös sitä sanota, että tyttösiittiöt elää pitempään? Molemmilla tulevilla mummoilla myös tyttöolo kuulemma. Miehellä on kuitenkin koko ajan ollut tosi vahva poikaolo ja jotenkin ollaan sitten puhuttu vauvasta enemmän poikana, joka sekoittaa oma tyttöoloa. Ja nyt np-ultrassa sikiö olikin laskettuun aikaan verrattuna n. 4 päivää isompi, josta tuli itsellekin sellainen olo että oisko poika kuitenkin. Itse myös toivon tyttöä hiukan enemmän siitä syystä, että naisena ainakin yhden tytön haluaisin ja minulla on sellainen kauhukuva itsestäni karjuvana kolmen rasavillin pojan äitinä. Jos tyttö tulis heti ekana niin sit ois ihan sama mitä sukupuolta seuraavat ois. Mut jos eka ois poika niin sit seuraavasta varmaan toivois tyttöä. Mut kyl kummatkin ois ihan tosi mielusia varmaan ois ihana seurata miehen touhuamista pojan kanssa.

Masu näkyy kyllä jo Ei vaan ole vielä semmonen raskausmaha (kova), vaan kohtu on vielä jossain siellä taaempana ja työntää omat (pehmeät) vararavinnot tohon eteen Masukuvia olen ottanut nyt aina keskiviikkoaamuisin raskausviikkojen vaihtuessa 11+0 lähtien.

Liikkeitä Olen tuntevinani ihan päivittäin jo, ja koko ajan vahvistuu tuntemus että kai niiden pakko niitä on jo olla. Onko kukaan muu tuntenut ekassa raskaudessa näin aikaisin, voiko olla mahdollista? Istukka mulla on takaseinämässä. Ja onhan pienellä kokoakin jo 10cm, että sikäli tuntuisi loogiselta että sellainen liike jo jossain tuntuu (ja tää taas lisääkin poikaoloa, jos liikkeet tuntuu jo )

Omaa napaa: Mulle iski nyt ihan kauhea päänsärky :/ On vaivannut jo pari viikkoa ja eilen piti sitten lähteä töistä aikaisemmin ja aamulla taas ihan kauhea jysäri heti herätessä :/ Mulla tosiaan niskaperäinen jännityspäänsärky krooninen vaiva, en tiedä onko kylmyys aktivoinu sitä taas, johtuuko ongelmista silmien kanssa (väsyy nopeasti lukiessa) vai onko raskaudesta/hormoneista johtuvaa. Nyt on vaan hankala, kun raskaana ollessa ei oikein löydy samalla tavalla lääkkeitä, joista ois apua!

Kirpakkaa talviviikonloppua kaikille

Vanella ja pikkuinen 14+3

 

Vanella, aika jännä jos liikkeet jo tuntuis. En osaa sanoa! Mut luulis ettei ihan vielä... Mutta eihän sitä tiedä. Mullakin muljahtelee tosi usein just sillee jännästi niinku tossa aikasemmin sanoin mut uskon et on vaan elohiiriä...

Mies lähtee tänään töistä suoraan pelireissulle johonki päin suomea ja tulee huomenna takasin, outoa nukkua ilman sitä Onneks on koira jonka voin ottaa viereen, vaikka siitä lähteekin ihan kauheesti karvoja...

Minea ja maha-asukas 13+6 (huomenna poksuu jo!)

 

Onnittelut ihanista ultrakuulumisista!

Minkille iso :hug: ja onnentoivotukset plussaamisesta, pidetään lippu korkealla

Myös Annubellalle rutistus, onneksi on kaikki nyt hyvin! Inhottavia on tuollaiset epävarmuus ja pelkotilat!

Papa Mulle tehtiin ensimmäisen kerran 17 vuotiaana, tosin pillerit oon saanut jo 13 vuotiaana koviin menkkakipuihin mutta pillereiden syömisen kanssa oon aina ollut niin huono että välillä on saattanut mennä kuukausiakin ilman ja sitten oon taas muistanut uusia reseptin. Ekan kerran jälkeen oon käynyt papassa kerran 19 vuotiaana kun tutkittiin munasarjakipuja endometrioosina nuorisoneuvolassa ja mulla on kyllä ollut ihan mukavat kokemukset, tosin gynetkin on sanonut että mulla tuntuu olevan tosi korkea kipukynnys kun en mitään oo koskaan tuntenut. Olisikohan tämä sitten plussaa synnytystä ajatellen?

Tyttö/Poikaolo Mulla ei ole itsellä niin vahvoja tuntemuksia mutta mies on alusta asti ollut varma että tulee poika, ja oma äitini taas satavarma että tyttö tulossa. Viikkailin kummitädiltäni saatuja vauvanvaatteita tuossa yksipäivä ja valitsin mitä säilytämme ja mitä emme ja session lopuksi huomasin heittäneeni kaikki tyttöjen vaatteet pois. Liekö jotain alitajunnan poikaoloja

Hankinnoista Meillä ei tosiaan ole vielä kun nuo kummitädiltäni saadut vaatteet joita ei ole paljoa ja aika isojakin vielä ja yhden bodyn olen itse ostanut. Anoppi lupasi ostaa vaunut. ( olen ihan täpinöissä! )

H&M:n aloituspakkausta olen hieman himoillut, josko sitä nt-ultran jälkeen kipaisisi ostamaan

Masu Turvotusta on P A L J O N ja kun tuttujakin on nähnyt niin ovat tulleet mahaa ihastelemaan, mies tosin sitä mieltä että olen vain lihonut ainaisesta syömisestä

Omanapaa sen verran että olen aina ollut kova juomaan kahvia mutta nyt raskauden aikana en ole saanut juotua yhtään, on etonut haju niin paljon mutta tänään kun mies toi puolikuppia minulle aamupala pöytään, SAIN JUOTUA SEN!
En tiedä miksi tämä on mulle näin iso juttu

rooroo ja peukaloinen 10+4

 

Hei vaan taas!

Asunnosta: Me muutettiin vuosi sitten tähän meidän vanhempien lähelle, kaupungin vuokrarivariin kun nää kämpät oli just peruskorjattu Meillä on 62m2 2h+k+s ja oma piha Toi sauna on se mikä ratkas tän muuton, vaikka aika suolanen vuokra tässä on.. Oon tosi kova saunomaan ja äsken just laitoin sen taas päälle

En tiedä vielä yhtään onko mulla tyttö- vai poikaolo Kuulemma jos tekee mieli hedelmiä ja kaikkea raikasta, tulossa olis tyttö, mutta taas jos ei ole pahoinvointia niin tulossa olis poika. Ota tästä nyt sitten selvää

Tänään olis yhden ystävän tuparit joihin en jaksa lähteä. Ilmoitin sille aamupäivällä, että en varmaankaan jaksa tulla koska pinna on niin lyhyt että se katkeaa kännisiä ihmisiä katellessa. Ni sehän suuttu Takasin tuli viesti että enhän mä voi 9kk pysyä kotona ja mä vastasinkin että en aiokaan, mutta en halua että kaikki vielä tässä vaiheessa tietää vauvasta ja haluan kertoa ihan ITSE ja omasta tahdostani sitten kun katson sen olevan ajankohtaista.. Tää ystävä on siis muutama kk sitten eronnut ja sillä menee aika lujaa eikä se tunnu yhtään tajuavan kuinka paljon mä olen odottanut tätä vauvaa :'( Ei se ole mua aiempinakaan viikonloppuina kysellyt kanssaan mihinkään, ni miks just nyt pitäis mennä sen tupareihin teeskentelemään että voi kun on kivaa. Noh, kai tää fiilis tästä ohi menee kun mennää ystäväpariskunnan luo iltapäivällä kylään ja katsomaan heidän uusinta tulokasta, pientä tyttövauvaa

Onko teillä muilla ollut ystävien kanssa vastaavia tilanteita raskauden myötä?

 

Vanella ja kaikki muutkin jotka kärsii niska-hartiakivuista ja jännityspäänsärystä, oletteko kokeilleet kipukoukkua?
Suosittelen lämpimästi, sillä saa itse hierottua/paineltua juuri ne kipeät kohdat pois ja kun päivittäin jaksaa sillä vähän edes käydä hartioita läpi niin päänsäryt on ainakin itsellä vähentyny!
Mulla vielä lapaluiden välissä aina jumitus, niin ei ole ollut sitäkään ongelmaa enää =)

 

inieh tosi kurja suhtautuminen ystävälläs! Oikeesti voi jeesus miten jotkut voi olla ajattelemattomia. Toisaalta ymmärrän että jos hän oikeesti haluais sut sinne, mutta tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa että ei oo kuitenkaan aikasemminkaan nyt pyytäny sua mihinkään... Höh! No mutta parempi antaa olla Tuntuu että ei aina läheisimmätkään ihmiset ymmärrä mistään mitään...
Mulla ei oo kavereiden kans ollu mitään ihmeellistä, toisaalta ei oo ihmekään koska muutettiin tänne elokuussa ja oon saanu ihan hirveesti uusia kavereita täältä ja taas sit ne vanhat ystävät kotikaupungissa ei oo hirveesti pitäny yhteyttä. Johtuu varmaan osaks siitä että ne ei tykkää mun miehestä Joten jätän heidät omaan arvoonsa jos eivät mun valintoja jostain syystä hyväksy. Väleissä siis ollaan ja kaikki on näennäisesti hyvin, mutta KUKAAN noista vanhoista "ystävistä" ei oo onnitellut mua kihlauksesta (tapahtui 17.11.2011) ja hyvin hyvin nihkeät onnittelut tuli kahdelta heistä kun kerroin vauvasta... Loput ei oo kommentoineet yhtään mitään eivätkä edes facebookin kautta ottaneet yhteyttä. Mutta kuten sanoin, en jaksa välittää Ilmeisesti ei koskaan niin hyviä ystäviä heidän kanssa oltukaan.

 

inieh meillä on kans muutama ystäväpariskunta jotka nyt yhtäkkiä koko ajan soittelevat ja yrittävät saada meitä joka paikkaan eivätkä ymmärrä miten mä voin olla niin väsynyt ja huonovointinen koko ajan, vaikka hyvin kyllä tietävät että vauvaa odotetaan.

mahasta, mä löysin itseltäni pienen pömppiksen tänään kun suihkun jälkeen tutkailin vatsaani peilistä :heart:

j_enna + toukka 11+6

 

Mulla on näistä niin kutsutuista "ystävistä" kans aika negatiivisia kokemuksia.
"Paras ystäväni" totesi vain että "raskaus ei ole mikään syy jättää tulematta baariin ja olla pitämättä hauskaa, sitten kun minä tulen raskaaksi niin aion ihan viimeiseen asti käydä baareissa." Voin kertoa että siinä vaiheessa teki mieli lyödä luuri korvaan ja todeta ettei tarvitse enää soitella.

Toinen huvittava oli tämä " Siis mä en kestäis jos en sais shoppailla itelleni juttuja vaan pitäis ostaa jollekki vauvalle, ihan kamala ajatuskin." Olisko tähän nyt sit pitäny itkeä vai nauraa?

Miehen kaverit on kans suurin osa sellaisia että ne ei ymmärrä miks me ei enää käydä juhlimassa samanlailla kun ne ( siis joka viikonloppu) ja oonkin kuullut tosi mukavia kommentteja tuolta kylältä miten musta on tullu helvetillinen ämmä ja ne ei ymmärrä minkätakia mieheni ei vain eroa musta ja jatka juhlintaa niiden kanssa, hohhoijaa...

Eli siihen tulokseen oon tullut että suurin osa ihmisistä jotka mun/meidän elämään on kuulunut on edelleen sillä 16-vuotiaan tasolla eikä yksikään tunnu ymmärtävän että kaikkien elämä ei enää pyöri sen alkoholin, baarien ja irtosuhteiden ympärillä.

Onneksi on niitä kultaisiakin tapauksia jotka on tukenut, eivätkä ole kadonneet sitä mukaa kun baareissa käyminen on loppunut. <3

Jotenkin on vaan kurjaa tajuta että ihmiset joita on pitäny ystävinän, onkin todellisuudessa jotain ihan muuta, mutta kai se on hyvä tajuta tässä vaiheessa!
Ite ainakin oon tullut siihen tulokseen että unohdan ihmiset jotka ei aiheuta mulle kun pahaa mieltä ja keskityn niihin jotka tekee mut onnelliseksi

Anteeksi vuodatus, tuli vaan jotenkin taas niin kiukunsekainen ja turhautunut olo!

 

Minä oon taas kuullu sellasta että jos tekee makeeta mieli ois tulossa tyttö ja jos tekee kaikkee hapanta/suolasta mieli ois poika...tiijä sitten liekkö varmaa tietoo,minun isosisko esim. oksenti ekan raskauden aikana sikana ja sillon sanovat että tyttö tulee ja niin tuli, toisessa raskaudessa ei ollu mitään pahoinvointia niin sanovat et nyt tulee poika,noh,sillä on kaks tyttöä
kavereista meillä on kans yhteydenotot vähentyny kun ollaan kieltäydytty lähtemästä baariin tai illanistujaisiin jonkun kaveripariskunnan luo. nyt ei ole kukaan soitellu pariin viikkoon! on se kumma kun ei voi kahville kutsua tai muuten vaan kylään,aina pitäs olla juomaan menosa! kaverit ei tosin vielä tiedä raskaudesta mutta miksi silti pitää lopettaa yhteydenotto jos ei halua baariin lähteä?! minä oon 28 ja mies täyttää 33,kaveritkin on aikalailla samaa ikää,niin luulis että ei se baarissa laukkaaminen enää kiinnosta,useammalla on kuitenkin perhettäkin.
papasta mulla otettiin eka kerran sillon kun pillerit hommasin,n.12v sitten ja seuraavan kerran otettiin viime syksynä lapsettomuustutkimusten yhteydessä eli liian harvoin on tullu käytyä! esikoista odottaessa kätilö kauhisteli kun sanoin että 8v sitten otettu,mutta ei ruennu ottamaan raskaana ollessa.
kahvista minä olin kans kova juomaan kahvia n.4-5 kuppia päivässä,nyt ei mene kun 1 kuppi aamulla,sen jälkeen alkaa just se hajukin yökkyyttään!
nyt on iskeny kauhee lihan himo! piti paistaa pihvit ruuaksi,ihan kypsäksi paistoin,en yleensäkkään mitään mediumia syö
Toppikset ei mene enää kunnolla kiinni,puristaa kauheesti. luulen että se on turvotusta,naamasta olen hoikistunu,paino onkin pudonnu muutaman kilon.
eipäs kummempia,pakkaslauantain jatkoja!

kaktuspiikki 7+7 vai onko se 8+0?? miten noi oikeen menee???

 

Kaktuspiikki se on 8+0 tänään eli poksut
7+6 jälkeen vaihtuu uusi viikko, eli aina seitsemän päivän jälkeen ja nollapäivä lasketaan mukaan

 

Klexane pistoksista: Tämän aamun pistokohtaan on sit tullu oikeen kunnon mustelma jotain 2 x 3 cm ja vasta kuudes pistopäivä menossa... missähän kunnossa mun maha on sit loppusuoralla??? On vielä vähä "turvoksissa" ja kova kohta pistokohtaan tullu ja kipeä... No pitänee sitä siinä ekstra lääkärineuvolassa kysellä, mutta jos tätä vauhtia joka kerta mustelmasta tulee vaan isompi ja isompi, niin huh huh... Kumpa ois tablettihoito keksitty...

Tyttö/poikaolo: En osaa yhtään kyllä arvailla kumpi olo ois, lopputuloshan voi olla vaikka molempia Toivottavasti sekin asia selviää rakenneultrassa... johon vielä ikuisuus...

Kavereista: Tähän asti kaikki välit kavereihin jopa lähentyneet tämän raskauden myötä... Onneksi!

 

Kavereista musta kans tuntuu että ei kaverit aina ihan ymmärrä ettei jaksa samalla lailla kun ennen. Ja ei edes sillai kysele paljo raskaudesta mikä on vähän harmi kun ois jonkun kanssa kiva tuntemuksia purkaa. Mut niillä ei ole omia lapsia niin voi siitäkin johtua ettei kysele.

Onko muilla tullu syyllisyyttä siitä jos on paha mieli tai surullinen/vihainen? Mulla tuli vähän syyllinen olo kun miehen kanssa tuli tänään riitaa ja sit alko itkettää ja oli huono fiilis. Kun aina sanotaan, että lapsi tuntee äidin tuntemukset ja pitäis yrittää olla iloinen ym. Jotenkin sen ekan ultran jälkeen vasta tajusin että lapsi on tosiaan mun sisällä niin sen jälkeen vasta tuli tällanen.

Scarlett ja Sissi 12+6

 

Nyt on taas paljon asiaa, lähinnä just noista kavereista. Siis just toi mitä ootte sanonu tässä, että tuntuu et "aikuiset" ihmiset ei ymmärrä et on muutaki elämää ku juhliminen,alituinen juoruilu ja irtosuhteet... Ihan käsittämätöntä et on joidenki kans kasvanu yhdessä ja sit ollaankin kuitenki ihan eri tasolla... En tarkoita että siinä bilettämisessä on mitään vikaa, se on ihan oma valinta mitä haluaa tehdä ajallaan mut mulle se vaan ei enää sovi... Joskus kiva lähtee ulos juhlimaan, minulle käy alkoholin kanssa tai ilman!
Ja se on kans ihmeellistä, et kuin noi ihmiset ei tajua että raskaus vie ihan sikana voimia niin henkisesti kuin fyysisestikin... Ei se iso maha pelkästään tee sitä raskautta! Ja itse aattelen et parempi jättää omaan arvoonsa, mut päivällä soitin "parhaalle" kaverille pitkästä aikaa, hän oli mulle tosi töykee ja oli ilmeisen kiire lopettaa puhelu vaikka kysyin heti alkuun että onko hän pahassa paikassa...
Ja mitään kinaa ei oo meidän välillä ollu. Ihmettelen!

scarlett ymmärrän tunteen! Itse oon ajatellu niin että se on ihan normaalia että tunteet ja mielialat vaihtelee, se ei ole vahingollista vauvalle. Jos taas oikeasti puhkeaa esim. joku psyykkinen sairaus tai krooninen stressi, se taas sit on haitallista! Normaalit (raskauden aikana ainakin) mielialan heittelyt kuuluu asiaan, lohduttaudu sillä Kyllä se vauva siellä hyvänä pysyy ja kasvaa.

 

Morjesta pitkästä aikaa..


Olette täälä kirjoitelleet kavereiden kommenteista, tääläpä ei edelleenkään ole sukulaisille/tärkeille ystäväville/työkavereille kerrottu koko odotuksesta yhtikäs mitään! Kuten aiemmin kirjoitin, on ollut niinpaljon ikäviä juttuja joita on kuullut että olen ollut hirveesti varovaisempi kuin ekan kanssa näiden toitotusten ja hankintojen suhteen. Joskin ekankin kanssa tehtiin niin että kerrottiin "vasta" Kun 1.ultra ja sen tuloksen jälkeen ja hankitoja taisin käydä tekemään siinä 3kk paikkeilla. Nyt kun kuullut tutun kohtukuolemasta viikolla 18 ja toisensynnytyksestä viikolla 20 (ei selivitysmismahdollisuutta) niin jotenkin ei itsellä tosiaan ole ollut rohkeutta käydä fiilistelemään ja ostelemaan jo parin ekan kk aikana. Tarkoitus olisi, että jos tossa helmikuun loppupuolella sitten kävisi infoamaan sukulaisia ja kavereitakin. Pari vähän etäisempää kaveria tietää ja viimeviikolla kerroin töissä luottamusmiehelle jonka tiedän pitäväna asian itsellään (olin miettinyt, että on hyvä että joku töissä tietää siltävaralta että jotakin vaikka käy tms). Töissä asian otan esille viimeistään silloin kun kesälomia oletaan katsomaan, ellei tule ilmi jo aiemmin.

Edellisessä raskaudessa kuten tässäkin väsymys on ollut aika totaalista, joskin sehän onneksi nyt on helpottamaan päin. Ekaa odottaessa tuli välillä oltua baarissa miehen kanssa ja firman kokkareillakin, eikä siinä mitään kun oli jo sitä vaihetta ettei enää nukahtatanut puol kympiltä sohvalle.

Harrastuksista sen verran, että eipä ole oikein harrastuksia kun aikalailla viettää yh ylemää v lapsen kanssa ja hoitaa työ, kauppa jne reissut. Tässä on nyt päässyt tänä vuonna pari kertaa jumpaan ja se ihan kiva. Ei voi kyllä puhua mistään liikuntaharrastuksesta tai hyvästä kunnosta siis, kun pääsee jumpalle vaan ehkä kerta kuukauteen tai sitä luokkaa. Ja jos mies sattuisi olemaan kotona, ei silloin oikein malta lähteä minnekään kun mielummin on kotona niin että on koko kööri koossa.

Ulta oli viikko sitten maanantaina ja saatiin jo sen sekä veriseulan tuloskin eikä ole lisääntynyttä downriskiä, hyvä juttu. Ultattiin vatsan päältä, kätilö tuumasi että sen verran hoikka että saattaapi onnistua "vatsan läpikin" ja onnistui - oli ihana nähdä että siellä se kaveri kölli ja kaikki näytti olevan kuten pitääkin. Koonpuolesta "ikää" vähemmän kuin mitä viikkoja raskauskiekon mukaan, mutta laskettua aikaa ei muutettu. Se nyt on muutenkin vain arvio, joten on aika sama onko paripäivää eteen vai taakesepäin..ollaan kummatkin suht pieniä, joten ei yllätys että masu-asukka kulkee siinä useampi päivä viikkoja perässä (vaikka voin vannoa vaikka että tiedän millon on saanut alkunsa..).

Seuraava ulta sitten maaliskuun lopulla ja sitä ennen vielä neuvola maaliskuun alussa. Mutta nyt hei kaverit, tämä rohkaistui ja käy katsellemaan kärrejä

Jotenkin jännää että tuo poikamme on nelisen viikkoa tohottanut että hän haluaa pikkuveljen ja näyttänyt jo että hylly pitää siirtää hänen huoneestaan että sen pinnasängyn voi laittaa siihen jne. Ei kukaan ole sille mitään vauvasta edes puhunut, tiedä mistä se oikein on käynnyt tohottamaan..ei olla hänelle vielä kerrottu edes.

Mukavaa sunnuntainjatkoa ja tulevaa viikkoa, onpa kiva että on luvannut pakkasten jo vähän hellittävän!

 

eli nyt mulla 8+1?! wau! :heart: menin ihan sekasi noissa viikoissa kun tyyppi olikin varhaisultrassa pienempi kun luulin! enkä tiijä missä vaiheessa viikot nollaantu,nyt helpotti1 kiitti rooroo!

 

kakstuspiikki joo sulla on tänään 8+1 Aina siihen +6 päivään lasketaan ja sit vaihtuu viikko. Eli mulla oli eilen 13+6, tänään siis 14+0

Minea ja maha-asukas 14+0 :heart:

 

daaaa,minä oon luullu et sekin +7 vielä lasketaan! siis niinku 7+7 noh,nyt helpotti,enpähän mene neuvolassa huomenna sanomaan mitä sattuu!
kiiitoooosss!

 

Ja meillä poksuu tänään! :heart:

j_enna & toukka 12+0

 

Mulla on ollu niin kurja aamu kun nukahdin eilen illalla telkkaria kattoessa ja mies vähä kiukutteli kun heräsin aamulla niin aikasin, mutta nyt kun tulin tänne ja luin miten innoissaan kaktuspiikki on, en voi kun nauraa ihana! <3

 

poks poks 11+0
Näin viimeyönä unta että mulla oli poikavauva, oli jotenkin ihana uni ja entistä varmempi poikaolo :heart:

 

Huomenta! (Heräsin vajaa tunti sitten )

Harmittaa mutta ehkä vähän myös huojentaa lukea että mun ystävät ei oo ainoita idiootteja maailmassa.. Mulle olikin yhdeltä kaverilta tullut viime yönä viesti että "Onnea äitiydestä!" Siinä sit heti herättyäni repesin itkuun ja raivosin että kiva joku vuotaa tätä uutista tuolla kännipäissään kaikille, kun olen tehnyt selväksi että haluan ITSE kertoa sitten kun katson ajankohtaiseksi.. :'( Kunhan saan selville kuka tuolla kälättää niin se saa kuulla kunniansa.. Ja mulla on epäilyni että se on juurikin tää eilinen tupareiden järjestäjä joka ei vaan voi ymmärtää että en kestä tai jaksa nyt just kännisiä ihmisiä baarissa. Ehkä mä voisinkin muutaman vkon päästä lähteä mukaan tanssimaan, mutta en nyt kun on kaiken lisäks järkyttävät pakkasetkin, ni vapaaehtosesti tonne yöhön palelemaan! :O

Sori tää vuodatus mutta alkoi nyt vaan niin vituttamaan kun ei ihmiset älyä pitää turpaansa kiinni. Nekin joille olen tai mies on kertonut tietävät että tästä ei sen takia hirveästi vielä huudella kun mitä vaan voi vielä sattua. Ei olis kai pitäny alunperinkään kertoa vielä muille kuin vanhemmille.

scarlett Mäkin raivoan nykyään melkein mistä vaan. Eilen oli hillitön fight ja mä jo aloin pakkaamaan kamojani ja olin lähdössä pois.. Kesken ruoan teon napsahti ja siinä sitten raa'at perunat muun roinan mukana lenteli.. Jälkeenpäin ajateltuna naurattaa ja mieskin tajus että mua ei kannata härkkiä ja ärsyttää tieten tahtoen kun oon vaan niin räjähdysherkkä tätä nykyä.

inieh ja pikku 10+6

 

Voi harmi, että teiläl on ollu niin huonja kokemuksia kavereiden kanssa Mä oon onneks vähän erakkoluonne ja mulla on muutama ystävä joista 1 on sellanen jonka kanssa vietän aikaa. Mulle se riittää mainiosti, että kun tarttee päästä tuulettumaan niin on se 1 jolle voi soittaa, mihin mä muita tartten Eilen just käytiin sen kanssa baarissa, tanssittiin ja laulettiin karaokea, mä join kokista ja hän joi kaakaota kun on lääkekuuri päällä. Meillä oli tosi hauskaa. Hän on myös mun esikoisen kummitäti, joten tehdään myös paljon juttuja kolmistaan esikoisen kanssa, käydään hoplopissa jne. Onneks mun ei tartte siis stressaa kavereista

Tänää pitäis leipoa laskiaispullia ja mies haluais Runebergin torttuja, mutten jaksa ölähteä sen karvasmantelin takia Prismaan.

Jenny ja Papu 14+4

 

Mulla on kanssa onneks vähän havaittavissa tota erakkoluonnetta ja silläpä en hirveesti jaksa päätäni hetkauttaa kovinkaan monen ihmisen suuntaan.

Oon tässä eilisestä asti miettinyt että onko teillä ollut kohdunkasvukipuja taikka repäisykipuja? Kun mulla eilen illalla suunnilleen 20 minuutin ajan tuntui oikealla alavatsassa kun joku olisi puukolla välillä tökkinyt, sellaisia vihlaisuja ja itkuhan siinä tuli kun en tiennyt yhtään mitä tapahtui.
Ja tänään tuli ekaa kertaa sellainen repäisyltä tuntuva kipu kun käännyin nopeasti ottamaan huulirasvaa olohuoneen pöydältä, mutta tällanen on vissiinkin ihan normaalia?
Muutenkin jotenkin nyt parin päivän aikana koko maha ollut sieltä täältä kipeänä ja mietin että onkohan ne sisäelimet tai jotkut joita särkee yms...
Seuraavaan neuvolaan on vielä pari viikkoa ja olisi jonkunmoista järkeä kiva saada omiin ajatuksiin ennen sitä.

Jenny Mä kanssa rupesin laskiaspullia tänään väsäämään kun mies niitä halusi

 

Nyt on sitten juteltu vauvasta tulevien isoäitien kanssa. Oli aika herttaista, kun kumpikin mainitsi sanan "mummo" vieraskirjassa. He pääsivät ihastelemaan myös ultrakuvia ja taivastelivat, kun omaan odotukseen ei kummallakaan kuulunut ultran ultraa. Ajat ovat muuttuneet.

Sain selville, että mies oli syntyessään 54cm ja painoi 4200g. Mielenkiintoista seurata, että millainen Vintiöstä tulee, kun minä olin siis se 44cm ja 2510g.

Kavereista olette paljon jutelleet. Olen todella pahoillani teidän puolestanne, jotka olette kohdanneet inhottavia reaktioita ja huonoa kohtelua ystäviltänne. Olen siitä samaa mieltä, että kannattaa keskittyä niihin hyviin ystäviin, jotka oikeasti ovat läsnä kaikkina hetkinä ja kannustavat ja tukevat juuri niin kuin toivotte.
Minä olen kertonut kahdelle kaverilleni ja he ovat olleet mahtavia. Kolme muuta kuulee tässä lähiaikoina, sopivan tilaisuuden tullen. En jaksa uskoa, että tapaamisiimme tulisi muutoksia minun odotukseni myötä, sillä tapaamme jonkun luona tai käymme yhdessä kahvilla, ostoksilla, museossa tai leffassa. Emme ole vuosiin bilettäneet yhdessä tai käyneet baarissa. Pari läheisintä ystävääni ei harrasta sitä ollenkaan. Silti kamujen reaktiot hieman jännittävät. Uskoisin kuitenkin, ettei vauvamme ole mikään suuri yllätys, sillä 2 kamua on jo pari kertaa minulta kysynyt, että olenko raskaana. Se oli silloin yrittämisen aikana, se. Mies ei ole kovinkaan aktiivinen kertomaan omille kamuilleen, joten jos hän saisi päättää, niin hän ei kertoisi ollenkaan, antaisi vain kamujen havaita ajan kanssa itse, että taloon on ilmestynyt vauva!

Sukulaisten reaktiot ovat olleet tähän mennessä positiivisia. Anoppi oli jo kertonut siskollleen, siskon tytölle, vanhemmalle pojalleen, joten meidän tuskin tarvitsee miehen puoleiselle suvulle informoida enempää. Äitinikin on saanut seulonnan tuloksen jälkeen luvan kertoa, mutta ei ole vielä ennättänyt. Äitini puolella on tosin porukkaa enemmän, koska sisaruksia on jo pelkästään 8! Eli tovi menee ennen kuin kaikki tädit, sedät ja serkut perheineen ovat kuulleet uutisen. Sitten varmaan meidän kännymme ja sähköpostimme täyttyvät soitoista, tekstiviesteistä ja maileista. uskoisin, että kaikki ovat iloisia, joskin joku saattaa kysyä, että miten yhdistän vauvan ja opinnot ja uskon senkin menevän hyvin.

Tunnesyyllisyyttä koin, kun olimme keskustelleen tulevasta asunnosta ja siihen liittyvistä asioista ja sen keskustelun aikana itkin vuolaasti, sitten nauroin hysteerisesti. Silloin mieleen tuli, että ymmärsihän mies varmasti mitä koitin sanoa, eikä keskittynyt vain tunteisiin. Olemmekin jutelleet asiasta uudelleen ja kaikki on hyvin. Tunteitani mies ei ole missään vaiheessa säikähtänyt. Minulla tosin hormonit tekevät sen, että itken herkemmin. En siis suutu tai raivoa, vaikka ärsytyksen hetkiä minulla on ollut normaalia vahvemmin. Viimeksi itkin perjantaina, kun kuin Vauva-lehden artikkelin, jossa pari oli kokenut menetyksen. Sellainen koskettaa aina, nyt itkin vuolaasti.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja uutta viikkoa!

toivottelevat Luckygirl & Vintiö 13+1