Elokuun 2009 odottajia?

Neuvolakuulumisia: Paino -300g edelliseen neuvolaan verrattuna eli paino on nyt sama kuin ennen raskautta. Hb 123, RR 122/74. Sydänäänet ok. Oli aika helpottavaa ettei painoa ollut tullut lisää. Esikoisesta paino oli tässä vaiheessa noussut 3kg...

 

Heippa!

Neuvolaviisitti takana ja kyllähän se vaaka kauheasti näytti, ekasta kerrasta tullut 9 kiloa lisää!!
Mutta ihan mielenkiinnosta tutkin painoindeksini nyt (vaikka eihän sitä saisi raskausaikana), niin tulos:
Painoindeksisi on: 25,7.( lievästi lihava).

Et eiköhän se tästä, kun kevät tulee

Muuten kaikki oli ihan kunnossa, sydämenäänet kuuluivat kovasti.
Sain ajan seuraavaan ultraan (rakenne), joka siis maaliskuun lopulla. Sitä ennen ei olekaan mitään neuvolakäyntejä.

Olen muutaman päivän ajan tuntenut liikkeitä masussa, ne ovat tässä vaiheessa kuin ilmakuplia tai "ilmavaivoja". Ekan kohdalla liikkeet alkoivat tuntumaan vasta viikon 22 tienoilla, joten ekaa odottavat, älkää nyt pelästykö, kun ette vielä mitään huomaa.
Mutta on se aika ihanaa, kun osotus alkaa konkretisoitumaan enemmän ja enemmän.

Hieman mietin, josko aloittaisi herkuttelulakon. Neuvolassa sanoi tosiaan, et tuota menoa kun jatkat, pääset 100 kiloon. Juu juu tiedän, vastasin vain. No katotaan nyt. Sunnuntaina kakkosen synttärit ja en varmaankaan voi pitää sormia erossa laskiaispullista, nam.

Voikaa hyvin!

 

Näemmä se veriseula on sitten jotenkin paikkakuntakohtainen. Espoossa (jossa siis tällä hetkellä vielä asun) sitä ainakin kysyttiin heti ekalla neuvolakäynnillä.

Mä olen ollut vähän huolissani tuosta painosta. Ekalla kerralla varoiteltiin niin kovasti, että näin ja näin paljon saattaa tulla, mutta näin paljon ei tarvitsisi ottaa. Toki siihen voi vaikuttaa syömisillään, mutta kyllähän ihmiset silti eri tavalla kasvaa, kerää nestettä yms. Nyt vajaa 1kg onneksi kuitenkin vasta lisää. Ja viikkoja kasassa 15+3. Tehtiin työkaverin kanssa herkkulakko, joka koskee arkipäiviä. Usein kun tulee töissä naposteltua keksiä, pullaa yms. mitä työtoverit ovat tuoneet. Nyt niihin totaalikielto (muuten huomaa yhtäkkiä, että on joka päivä puputtanut pikkasen jotain herkkua). Viikonloppuisin saa sitten vähän herkutellakin

Mä kuvittelen jo kovasti tuntevani liikkeitä. Iltaisin/aamuisin kun makaa sängyssä mahassa jokin kuplii. Sanoin miehelle, että saattaa olla ruokaa matkallaan tai sitten kaveri potkii. Mutta hiljaa hyvä tulee. Eiköhän ne sieltä jonkun viikon kuluttua ihan kunnolla tunnu.

Tuntuu, että kaikki alkuraskausoireet ovat kadonneet. Toisaalta tilalle on nyt tullut välillä vihlovia kipuja nivusiin ja alavatsaan. Kohtu vissiin kasvaa? Huomaa, että on pakko ottaa välillä vähän rauhallisemmin...

Nyt ulos nauttimaan auringosta ja hiihtolomasta.

 

Heippa taas kaikille!

Jännä sinänsä, että meiltä ei kysytty halutaanko osallistua siihen veriseulaan, vaan ilmotettiin että sillä ja sillä viikolla pitää käydä verikokeissa. Eikä vieläkään ole mitään kuulunu siitä tutkimuksesta.

Onko kenelläkään ollu sellasta, että ei ruoka meinaa maistua? Itellä on se, että syön pakosta leipää ja hedelmiä koetan kans syödä, mutta ei vaan tee mieli. Mies on nyt siitä huolissaan, että oli paino tippunu ekasta neuvolakerrasta ja yrittää syöttää rasvasia ruokia, joista sitte kieltäydyn, kun ei tee mieli.

Ilona_80, sama homma mullaki. Kaikki alkuraskauden oireet kadonneet, tilalle tullu selkäsärky ja tuo syömättömyys.

Tuo selkäsärky sai säikähtämään, mutta muksulla oli kuitenki kaikki ok. Kävellessä ja nukkuessa tuo selkäsärky tuntuu eniten, ja pelottaa se, että joudun kulkemaan kävellen kouluun. Kuitenki matkaa tulee reilu 5km/päivä.

Mutta eiköhän se tästä. Pitää lähteä hoitamaan tuota älytöntä tiskivuorta. Toivottavasti kohta saadaan kone hoitamaan se meidän puolesta.

 

Mun ymmärtääkseni tuo veri seulonta on aika uusi juttu. Muistaakseni sitä ei ollut ekaa odottaessani.

Mulla se maha vaan kasvaa. Enään sitä ei pysty millään piilottamaan. Lauantaina kävinkin ostamassa muutamat uudet äitiys housut.

Mä olen ruvennut näkemään aivan järjettömiä unia. Milloiin mistäkin aiheesta tai ihmisestä. Niitä ei kehtaa edes tänne kirjoittaa. On se oma mieli vaan outo juttu...

Kertokaapa jotain itsestänne. Vaikka, missä päin asutte, ikänne, minkä takia olette valinneet juuri tietyn synnytys sairaalan, onko lemmikkieläimiä tai ihan mitä tahansa.

Itse asun etelä suomessa. Olen 33v. ja mieheni on 41v. Poika täyttää elokuussa 2v. Asumme omakoti talossa ja perheeseemme kuuluu myös koira. Nuori neiti tuli taloon marraskuussa. ja on ilahduttanut meitä ja varsinkin poikaa suuresti. Olen hoitovapaalla tällä hetkellä ja jatkan siitä sitten suoraan äitiys lomalle. Itse haluaisin mahdollisimman nopeasti jo palata takaisin työ elämään, mutta mies oli sitä mieltä, että niin kauan kuin talous sallii ja toka olisi vähintään sen kaksi olisin kotona. No, mies saa haluta ajattelin. Tässä on kyse mielestäni myös omasta hyvin voinnistani. Nähtäväksi siis jää kuinka kauan jaksan/haluan olla kakkosen kanssa kotona.

Nyt palailen nautiskelemaan vielä omasta ajastani.

 

Kerrompa sitten minäkin Asumme vielä Helsingissä hetken, kunhan saadaan tuo omistusasunto (rivari neliö) Vantaalta kuntoon. Molemmat miehen kanssa olemme 27v, ja omistamme kaksi koiraa sekä kissan. Valitsin kättärin, kun sitä tuo neuvolatäti suositteli

Musta tuntuu, että mulla ei ole maha kasvanut yhtään, mutta läskit vaan lisääntynyt Tuo ei nimittäin ole vauvamahaa nähnytkään! Mäkin laskin painoindeksini kun tuo neuvolatäti ilmoitti mun kerryttäneen painoa sen 9kg, ja se oli elämäni ekan kerran piirun verran päälle 25. No, elättelen toivoa, että synnytys ja imetys sitten palauttaa... Ja ekaa muuten siis miehen kanssa odotellaan innolla Mies silittelee jo joka ilta mun mahaa, ja puhelee: "aattele, meille tulee oikea vauva" <3

 

Terveisiä sohvan pohjalta jossa toimin 2v. oksentavan (norovirus?) tytön sänkynä toista päivää. Käy hieman selän päälle ja pääkin on aika hapettomassa tilassa...
olen rohkea ja kannoin koneen tähän sohvalle, toivon mukaan ei saa osumia.

Minä: Olen 36-vuotias, mieheni 33 v. Asutaan Hämeessä ja koska KHKS Hämeenlinnassa on lähin synnytyssairaala (sekin 50 km päässä), siksi sinne.
Esikoinen - poika- on 3v 4kk ja toinen - tyttö- täytti sunnuntaina 2v.
Ei lemmikkieläimiä. Asumme omakotitalossa pienessä kylässä. Lähimpään kauppaan 10 km.

Mieheni on ollut molempien kanssa kotona 4 - 5 kk, josta tuli Pinja mieleen, että oletteko puhuneet miehesi kanssa, että myös hän voisi jäädä pariksi kk kotiin lasten kanssa?
Toki tulot vaikuttavat, jos mies tienaa rutkasti enemmän, miehen kotihoidontuelle jääminen ei välttämättä ole paras ratkaisu...

Tyttö nukkunut nyt mun sylissä 4 tuntia, ei hyvältä vaikuta, ihan fleku. juoma ja ruoka ei pysy sisällä, kaikki tulee ylös. eilen käytiin terv.keskuksessa, pitänee soitella sinne uudestaan.

Kuulumisiin!

 

Tervehdys täältäkin.

Meillä tehdään asuntokauppoja ja ollaan pian turkulaisia =)

Olen ollut tämän viikon sairaslomalla, kun kaveri kasvaa niin kovaa vauhtia, että aiheuttaa mulle melkoisia vatsa- ja selkäkipuja. Työ on aika liikkuvaa sorttia lasten kanssa, eikä juuri pysty lepäämään tarpeen vaatiessa. Onneksi ei oo mitään vakavaa, vaan johtuu kohdun kasvusta. Lääkäri sanoi, että parissa viikossa pitäis tuntemusten helpottaa. Huomenna aattelin soittaa ja pyytää vielä ensi viikolle saikkua. Kun ei juuri mitään tee, olo on suhteellisen hyvä, mutta enemmän kun touhuaa alkaa välillä krampata niin, että joutuu olemaan aivan kaksinkerroin. On vaan jotenkin huono omatunto, kun olo on tavallaan ihan terve ja tuntuu, että lusmuilee kotona. Vaikka tietää, että ei vois töissä täysipainoisesti olla kuitenkaan. Mutta toisaalta, ehtiihän sitä töissä olla, kaikkein tärkeintä on kai nyt huolehtia itsestä ja vauvasta <3.

Muuten kaikki sujuu ihan kivasti. Maha kasvaa ja nyt on jo tuntuvinaan ensimmäisiä potkuja (tai ainakin kuvittelen, että ne tuntemukset ovat sitä). Vähän tietenkin paha sanoa, kun nuo kivut vähän sekoittavat tuntemuksia.

Miten muilla? Tuntuuko jo potkuja?

ilona ja kaveri 16+3

 

Niin ja Jonsku miten sä oot jaksanu ton selkäsäryn kanssa? Onko pitäny jättää koulupäiviä väliin? Toivottavasti olo helpottaa sullakin!

 

Tervehdys kaikille! Täällä pitää kiirettä, kun työt alkaa kohta ja täytyisi muuttoa ja remonttiakin suunnitella.
Olen 26-vuotias ja mieheni vuotta vanhempi. Perheeseemme kuuluu 05/08 syntynyt esikoistytär, lemmikkejä meillä ei ole. Hämeenlinnassa asumme ja juuri ostimme rivitalopätkän täältä Hämeenlinnasta. Nyt olisi tarkoitus tehdä remonttia ja saada muutettua uuteen kotiin maaliskuun aikana. K-HKS valittiin siis juurikin siksi, että se nyt on samassa kaupungissa. Ai niin, ja liikkeitä olen tuntenut noin viikon ajan.

-Nacksu ja juniori 17+2-

 

Moikka!

Täällä ollaan sairastettu ihan urakalla. Ensin mies oli flunssassa ja ku sillä alko paranemaan, niin minä kaadun sängyn pohjalle. Olo on vieläki aika tukkonen, mutta kuitenki paranemaan päin. Sarvikuonoa on käytetty erittäin ahkeraan ja se onneks helpottaa aika pitkälle.

Elikkä, minä olen 22- vuotias ja mieheni 27. Esikoista ootellaan. Valittiin tuo L-PKS, koska on ainoa synnytyssairaala näillä main, ja sekin parinkymmenen kilometrin päässä. Asutaan tällä hetkellä kerrostalokaksiossa ja aikeissa olis hakea toinen asunto, tämä kun on kolmannessa kerroksessa. Meillä on kaksi akvaariota ja kaloja varmaan lähemmäs 50.

Ilona_80, on tämä selkäkipu ollu melkomoista, mutta kyllä sen kans pärjää. Onneks ei ole ollu nyt koulua vähään aikaan. Nyt vain ku on ollu flunssassa ja maannu sängyssä niin tuntuu et on pahempi.

Liikkeitä en oota vielä moneen viikkoon, koska en oikein tiedä mitä oottaa.

Mutta taidan lähteä petin pohjalle parantelemaan flunssaa..

-jonsku ja masuasukki 15+1-

 

Mä huomasin vihdoin ja viimein eilen, että mullahan on vauvamaha Miehen isä tökkäsi kesken remppatalkoiden mun vatsaa ja sanoi, pienihän näkyy jo <3 Sitten kokeilin vedellä vatsaa sisään, eikä se enää onnistunut...

Mulla on kanssa selkäsärkyjä sekä kramppailee vatsa aina välillä, mutta olen pysynyt töissä... Mitämä kotonakaan Sitten vasta saikulle, kun ei hetken lepäämisen jälkeen tai särkylääkkeillä laannu nämä kivut.

Iloista sunnuntaita!

-N27 ja nyytti 15+5

 

Hei.
Ippaliini: Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten teillä on mennyt kahden pienen lapsen kanssa? Siis tuo arki. Itseäni mietityttää kovasti, että miten selviän nukkumaan laittamisesta, vaippa rallista, tutista...arrrrgh, ja monista ihan arkisita jutuista kahden pienen kanssa. Mulla esikoinen on 2v4kk kun kuopus syntyy. Ehkä ne menee sitten ihan omalla painollaan, mutta sitä vaan mietiskelee näitä juttuja jo tässä vaiheessa.

Mulla on tuo selkä vaivannut aina ja nyt kävinkin lekurissa ihan alku raskaudessa tuon selän takia. ottivat paljon verikokeita ja niistä ei mitään selvinnyt. Nyt kaikki kipu on kadonnut. Totesinkin itsekseni, että tää raskaus on näköjään mun selälle paras vaihtoehto. Toivottavasti tilanne ei muutu loppu metreillä.

Jaahas, täytyy ruveta valmistautumaan ulos lähtöön...

-Pinja rv17 -

 

Nostellaanpa meitä vähän ylös päin!

Pikaisesti vähän omaa napaa...

Tänään bongasin ekat liikkeet!!!!

-Pinja rv 17+6-

 

Meillä on taas ollut hiljaista täällä...yllättävän vähän muuten elokuun odottajia ylipäätään tässä ketjussa. Onkohan se niin, että pimeässä marraskuussa ei ole isoa osaa ihmisistä petipuuhat kiinnostaneet ...vaikka eiks ennen vanhaan juuri loppukesästä syntynyt eniten lapsia, kun talvella ei ollut muuta tekemistä kuin

Mä olen tuntenut melkein viikon ihan selkeitä potkuja. Tuntuu ihanalle kun on jotain niinkin konkreettista siitä, että kaveri oikeasti on olemassa. Vaikka vieläkin välillä hämmennyn ajatuksesta, että mun sisällä on oikeasti pieni ihminen. Miestä hieman turhauttaa, kun se ei tietenkään voi mitään tuntea ja mä hehkutan, että taas potkii.

Sairasloma loppui eilen ja tänään ensimmäinen päivä töissä. Pahimmat kivut ovat (toivottavasti pysyvästi!) poissa, nyt vaan pidän peukut pystyssä ja toivon, että jaksan töissä olla kevään loppuun asti.

Auringonpaisteista (ja keväistä) loppuviikkoa kaikille.

ilona 18+0

 

Neuvola kuulumisia. Tai eihän siellä mitään uutta. Kaikki oli hyvin. Sydän sykki pienoisella ja painoakaan ei ollut ihan hirveästi tullut lisää. Vähän sain mieltäkin purettua terkkarille. Lähinnä siitä, että mua hieman ahdistaa tää tila nyt. En varmuudella osaa sanoa miksi, mutta en nauti tästä raskaudesta niin kuin olisin halunnut. Mutta puhuminen auttaa ja parin viikon päästä on toinen ultra ja pyydänkin samalla ajan, että pääsen keskustelemaan tulevasta synnytyksestä ja suunnittelemaan sitä etukäteen. Eka synnytys kun oli vaikea ja pitkä niin en missään nimessä halua toista samanlaista. Jossain vaiheessa sanoin etten halua vielä ajatella tulevaa synnytystä, mutta kummasti ajatukset rupeaa harhailemaan siihen suuntaan.

_Pinja rv18+2-

 

heippa täältäkin! Meillä on ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä, siksi en ole kirjoittelemassa käynyt. Olin muutaman päivän sairaalassa, kun sain kovan kipukohtauksen, joka ei meinannut loppua ollenkaan. Sairaalassa sitten todettiin isot sappikivet ja tulehtunut sappirakko . Päivystyksenä leikattiin ja nyt olen muutaman päivän ollut kotona toipumassa. Masuvauvalla kuitenkin onneksi kaikki hyvin. Tässä myös mieheni suvun puolella on ollut suru-uutisia, mieheni serkku jäi auton alle ja toisella serkulla todettiin haimasyöpä. Töitäkään en siis päässyt vielä aloittamaan leikkauksen takia ja nyt tämän kuukauden joudun elämään lähes ilman tuloja. Ei mitenkään kiva tilanne juuri uuden asunnon ostaneille... Onneksi on hieman säästöjä, joten emme ihan perikatoon joudu.

-Nacksu ja juniori 19+2-

 

Moikka kaikille

Meillä menee muuten oikein hyvin, mutta mulla ei tämä väsymys ja päänsäryt hellitä. Lääkeannosta tuohon päänsärkyyn lisättiin, ja jos ei ala auttamaan, niin joudun tarkempiin tutkimuksiin ja saikulle...

Viime viikolla olin vatsataudin takia 3pv saikulla, ja vaan 2pv töissä -ei tullut jysäreitä Eilen sitten kuitenkin sain taas migreenikohtauksen ja makasin illan sohvalla... No, ei auta kuin toivoa, että menisi ohi

Sikiöllä on kaikki hyvin -tai ainakin sydänäänet kuuluivat. Maha kasvaa, mutta liikkeitä en ole vielä tuntenut.

Hauskaa sunnuntaita kaikille!

 

Terveisiä viikonn talvilomalta Kolilta! Olipas ihanaa olla ihan oman perheen kesken, lapsillekin riitti kunnolla aikaa. Esikoinen 3v 5 kk hiihti myös tosi reippaasti (en olisi uskonut vielä) 3 km lenkkejä. No, vauhti ei nyt ollut huima, koska piti tutkia kaikkea ja kysyä joka toinen sekuntti kysymys, miksi toi ja miksi tää..
Miten niin kyselykausi

Pinja kyseli arjesta kahden pienen lapsen kanssa.
Ihan hyvin on kai mennyt, kun näin jälkikäteen ajattelee. Onhan kaikenlaista ollut toki.
Mies on onneksi täysillä mukana kaikessa, muuten ei ehkä olisikaan ollut ihan helppoa.
Tässä tarkemmin mitä kyselit:

tutti: molemmat luopuneet siitä n. 8 kk iässä ihan itse, joten se ole ollut ongelma
Kun nuorempi syntyi, esikoista hieman kiinnosti,et mikäs toi kapine nyt onkaan, mutta kun sanottiin, että se on vauvan lelu ja sulla on taas nää kaikki omat lelut, niin unohtui sekin pian

vaipparalli: aikasmoista rallia on kyllä, esikoinen oppi päiväkuivaksi tuossa n. 2 v 9 kk iässä, vieläkin on yövaippa (=poika). Mutta vuorotellen sit vain. Kädet kaipasivat kyllä jossain vaiheessa melkoisesti rasvaa, itse asiassa mun kädet olivat aikas rikki (ihottumaa, kuivat pesemisestä) puolisen vuotta. Aina kun joku muu pystyi kakkupepun pesemään, "ulkoistin" sen.

Nukkumaan laittaminen oli aluksi selkeämpää, koska yleensä vauva nukehti syliini ja esikoinen meni isänsä kanssa nukkumaan. Jonkin aikaa (1v ja 2 v) nukkuivat omissa huoneissaan, mutta isompi alkoi näkemään painajaisia ym. siirrettiin samaan huoneeseen. ON seuraa toisesta ja yöt rauhoittuivat. Nyt nukkuvat hyvin omissa sängyissään samassa huoneessa. nukkumaan mennään yhtä aikaa. Joskus toinen nukahtaa ennen toista ja kikkailee. Joskus pitää poistaa toinen huoneesta rauhoittumaan. Mutta pääosin sujuu hyvin.
Nuorimmainen kiipesi pinnasängystä itse pois n. 1 vuotiaana, jolloin päätimme siirtää hänet isojen sänkyyn, putoaa sitten hieman matalammalta, jos putoaa. Mutta ei ole pudonnut, pieni reuna auttaa siinä.

Varmastikin aika kultaa muistot, mutta jälkikäteen katsellen ihan hyvin mennyt. Välillä vielä kotona ollessani tuntui kyllä siltä, että elämä on: ruoanlaittoa ja vaipanvaihtoa.
Meillä ikäeroa oli sen verta vähän, että esikoinen ei ollut mustasukkainen, ei muistakaan aikaa ilman pikkusiskoa. Joten se saattoi hieman auttaa asiaa.
Rutiinit ovat olleet tärkeitä ja itse nukuin aina kuin voin. Tosin eivät useinkaan nukkuneet yhtä aikaa, eivät tietenkään! Ja esikoinen lopetti päiväunet 1 v 8 kk iässä (hoidossa nukkuu taas, mutta ei nuku kotona).

Miten Pinja muuten voit, kirjoittelit että et oikein pysty nauttimaan raskaudesta. Toivon mukaan olosi on hieman parempi.

Itselläni on myös paikat kipeänä, liitoskivut ja selkä=issias vaivaa pahemmin kuin aiemmissa raskauksissa. Tilasin tukivyön, pitäisi tulla tänään/huomenna. Toivon että se auttaa.Työni ei ole raskasta, muta istun 8 tuntia koneen äärellä. Se ei tee hyvää.
Kaipa sitä paikat jotenkin "löystyy" iän ja raskauksien myötä, en ole aiemmin ollut näin kipeä jo näin aikaisin.

Nacksu, onpas sinulle tapahtunut kaikenlaista. Jaksamisia!

Loman jälkeisessä tunnelmassa työmotivaatio hieman hukassa, mutta jospa se tästä, kun kevätkin tulee...

 

Kuulostaa niin hyvältä Ippaliini. Loma tekee niin poikaa. Mekin oltiin viettämässä miehen kanssa laatuaikaa muutama viikko sitten. Ihan yö oltiin poissa ja mummi oli hoitamassa poikaa ja koiria. Kyllä se vaan sekin oli ihan luksusta vaikka olikin niin lyhyt reissu. Suosittelen kaikille.
Ja kiitos kysymästä voin ihan hyvin. Ehkä tämä olotila johtuu siitä, että se synnytys on ruvennut askarruttamaan mieltä ja osin myös siitä, että en jotenkin osaa nauttia tästä mahasta. Ehkä sitä oli juuri päässyt sinuiksi oman kroppansa kanssa edellisestä raskaudesta ja nyt maha kasvaa taas valtaviin mittoihin. Mikään laiha ihminen en ole koskaan ollut, että siitä ei ole kysymys. Mutta luulempa, että kun vatsa kasvaa ja liikkeitä rupeaa tuntemaan enemmän ja pääsen juttelemaan tulevasta synnytyksestä mielialakin kohenee ja ehkä rupean taas tykkäämään siitä valtavasta kummusta keskivartalossa

Se on kyllä totta minkä ilona80 sanoi. Meitä elokuisia on aika vähän vai ovatko sitten tuolla kesä vauvoissa vai mistä johtuu? Toivottavasti tänne löytää uudet elokuisetkin. Tosin kun on pieni porukka on helpompaa muistaa mitä kukin kirjoitti yms.

N27 toivottavasti pääset mikreenistä eroon. Ei kuulostanut yhtään hyvältä. Itselläni ei semmoista vaivaa koskaan ole ollut, mutta päänsärkykin on mulle liikaa.

Nacksulle pikaista paranemista

Hyvää päivän jatkoa kaikille!

 

Moikka!

Jospa minäki nyt kirjottelisin pitkästä aikaa. Ite oon kans ollu ensin flunssassa ja sitte tuli käytyä ystävän lapsen ristiäisissä. Olin sylikummina niin en oikein voinu jättää väliinkään.

Iteki oon tota välillä miettinyt, että tässä ketjussa on aika vähän odottajia verrattuna muihin ketjuihin. Voi varmaan olla, ettei tuo otsikko ole niin näkyvä. :/

Tänään käytiin neuvolassa ja kaikki oli oikein hyvin. Naperon sydänäänet kuulu erittäin voimakkaana. Vähän kyllä taas stressasin että kuuluuko ne ollenkaan. Kerkesin jo säikähtää ku ei terkkari heti saanu niitä kuulumaan.

Liikkeitä olen muka tuntenu jo jonkin aikaa, ja neki vain silloin ku makaan hiljaa aloillani. Terkkari vain tuumasi että voi olla mahdollista, mutta kuiten näytti siltä, ettei uskonu sen olevan mahdollista. Tiedä sitten.

Olo on nyt viime aikoina ollu aivan loistava, eikä oikeastaan mitään oireita ole ollu. Ruokaki alkaa pikkuhiljaa pysymään sisällä, ja ootanki kauhulla sitä, että paino alkaa nousta.

Käytiin serkun luona tuossa pari viikkoa sitten. Haettiin siltä pinnasänky, turvakaukalo, sitteri, vaunut ja iso matkalaukullinen vaatteita. Eihän niillä vielä olis ollu kiirettä, mutta saman matkan varrella, ja serkku valitti ettei ole tilaa säilyttää. Kyllä ne meillä menee sen aikaa tuolla vaatehuoneessa, kuitenki melkein puoli vuotta vielä aikaa tässä valmistella. Matkalaukkua en ole vielä uskaltanu aukasta, koska en saa naperon vaatteita mihinkään mahtumaan.

Maha on hitusen kasvanu ja sen takia alkaa pikkihiljaa tuntua todellisemmalta tää raskaus. Vaikka välissä on vieläki sellanen olo, että onko meille tosiaan tulossa vauva. Vaikka kaikki tarvikkeet on tossa hollilla, niin siltikään sitä ei aina tiedosta.

Mutta nyt taidan lähteä siivoamaan. Vointeja kaikille.

-jonsku ja napero 17+4-

 

Niin ja siitä unohdin laittaa, että mulla myös on alkanu vaikuttaan että migreenikohtaukset tulee takasin. Monta vuotta ollu jo poissa, mutta terkkari meinas, että pitää lääkärin kans jutella jos menee pahemmaks. Ei se varmaan helpommaksikaan tule, koska panadol ei auta yhtään.

 

Moikka kaikille!

Joo iloitaan siitä hyvästä puolesta, että edes suunnilleen muistetaan toisemme, kun meitä on niin vähän =)

Jännän erilainen suhtautuminen, vissiin sitten ihan henkilön persoonan mukaan, tuolla hoitohenkilökunnalla liikkeiden tuntemiseen yms. Multa jo sillon sairaslomalla kyseli lääkäri ja terveydenhoitaja, että tuntuuko liikkeet, ja silloin elettiin n. viikkoa 17-18. Sillon tuntui sellasta kuplintaa, mutta kivulta oli osittain vaikea sanoa, että mikä tuntuu miltäkin. Hoitaja tuumasi, että hyvinkin saattavat olla liikkeitä. Nyt (rv 19+0) liikkeet tuntuu ihan selvästi. Ja monta kertaa päivässä. Niinpä sitten tulee mahallekin juteltua, kun sen siellä tuntee <3 Ihana fiilis, mutta mies taitaa välillä pitää mua ihan pöhkönä. Tietenkin sen on vaikea käsittää, että miltä se tuntuu ja miten sen voi oikein tuntea. ...Millonhan ne alkaa tuohon mahan päälle tuntua?

Mä taidan tilittää samoja asioita täällä =) eli tästäkin voi päättellä, miten ihmeellistä nää potkut musta on siis vauvan, ei töistä.

Millon teillä muilla on rakenneultra? Meillä on vasta tämän kuun lopussa, eli kaksi viikkoa vielä odottelua. Saas nähdä, missä vaiheessa sitä alkaa jännittää...Haluatteko te muut tietää sukupuolen, jos sen saa selville? Mä olen alusta asti ajatellut, että totta kai haluan tietää. Viime aikoina sitten olen alkanut miettiä, että olisiko se sittenkin kivempi yllätyksenä loppuun asti. On ollut kiva arvailla ja pohtia vaihtoehtoja..toisaalta, jos nyt tuntuu vaikealle malttaa odottaa sitä tietoa vielä pari viikkoa, niin 5 kk odottelu voi olla mulle liikaa

Tälläisiä pohdintoja täällä =)
ilona ja kaveri 19+0

 

Heippa

jonsku_86; kyllä mä ainakin selvästi tunnen liikkeet jo, nyt ei ole enää edes mitään ilmakuplia, vaan selkeitä liikkeitä. Sehän on aika yksilöllistä koska liikkeet tuntuvat. Voi tuota sun migreeniä Jo pelkkä perus päänsärky on kauheaa, saati sitten tuollainen (en osaa edes kuvitella).


Mulla on maha kanssa tosi iso. Kaveri lainasi mulle toppahousujaan, jota piti ihan loppuun asti itse. Mulle ne menevät juuri ja juuri kiinni (ja aikaa laskettuun aikaan on vielä melkoisesti...) Ei kuulemma voi mitenkään erehtyä enää vauvamasusta...

Sain eilen postissa tukivyön (carriwell), jote olenkin jo odottanut liitoskipuihini ja selkävaivaani. En osaa sanoa vielä puolen päivän kokemuksella auttaako, mutta liitoskivut eivät ainakaan vihlo niin, kun yleensä, kun nousen työtuolistani.

ilona80 kyseli rakenneultrasta. Mulla on ensi viikolla (viikko 21). En ole ajatellut tuota sukupuolikysymystä. Ekassa ultraaja kertoi sen kysymättä edes haluanko tietää, tokassa en tiennyt. Ja siinähän on aina se pieni "virhemahdollisuus". Yksi tuttu osti jopa vaalenapunaiset vaunut (tosi on!), kun piti tulla tyttö. Arvaatte varmaan että poikahan sieltä tulikin. Mutta katsotaan nyt kysyykö edes haluanko tietää. Mutta luulen että saa ketoa, jos suostuu...

Mutta nyt pitää lähteä takaisin työjuttuihin tässä koneella. Ulkona on nyt +5 astetta! Ja sitten lupaavat kuitenkin jotain -10 astetta torstaille, niinköhän vielä tulee niin kylmä...

Ippaliini ja pikku-kolmonen v20+2 (kai, laskin juuri yhdellä laskurilla)

 

Vielä tuosta sukupuoliasiasta...en tiiä, että mistä tää käsitys on, mutta jostain mulle on tullut sellainen mielikuva, että Espoossa eivät kerro, jos ei erikseen kysy. Np-ultrassa, joka oli viikolla 14, meiltä kysyttiin TODELLA monta kertaa, "haluaisitteko vielä tietää jotain?". Ei sitten kumpikaan siinä vaiheessa tajuttu, että oliskohan sitä sukupuolta oikeasti voinut jo kysyä No kahden viikon päästä sitten...

Mulla viikko vähemmän kuin Ippaliinilla ja tosiaan potkut tuntuu =) Jotenkin tuntuu, että nyt on maha alkanut kasvaa ja muuttua pallomaisemmaksi päivä päivältä. Erehtymisen riski alkaa olla aika pieni. ...tosin eipä taida olla lähipiirissä ketään, joka ei tietäisi.