Elokuun 2009 odottajia?

Mää oon ihan kateellisena teille jotka suunnittelette erilaisia kokeiluja avautumisvaiheeseen (jakkarat, ammeet, suihkut, säkkituolit jne). Tää onneton nimittäin avautumisvaiheessa ei tee mitään muuta ku makaa reporankana synnytyspöydällä kylellään ja oksentaa. Muistaakseni menee niin että hemmetin kivulias supistus vajaan puolen minuutin ajan, sitte lentää laatta ja supparista häipyy kipu. Tilalle tulee oksennustautiolo. Sitte helpottaa kunnes tulee taas kohta uus suppari.Neljästi jo on niin tapahtunu niin eiköhän tää viideski mee saman kaavan mukaan. Viimeksi kätilö koitti lohduttaa että aina ku oksennan niin vauva laskeutuu samalla.

Toinen mielessä kaiveleva asia on, että kerkeänkö saamaan mitään kivunlievitystä, kuten epiduraalia tai ehkä mieluummin näin uudelleensynnyttäjänä spinaalia. Kahessa ekassa synnytyksessä kerkesin saada epiduraalin (vei kivut hetkessä ja sitä ihan oikeasti pysty nauttimaan synnytyksestä), kahessa edellisessä en kerenny saada mitään.

Pinja, Jänskiski kerkeää kasvaa jonku verran yli nelikiloiseksi. Kakkonen paino aikoinaan 4360g ja synty alakautta eikä ollu ongelmia. Nelkku oli 4600g ja jäi hartioista kii ja loukkas kätensä. Lääkäri sano eilen että hän mielellään käynnistäis synnytyksen jo aikasemminki ku rv 38+0, mutta kuulema pakko oottaa että vauva on "valmis". Eilen oli painoarvio 3600g. Siihen parin viikon kasvu niin menee ehkä johonki 4200 grammaan.

Safiiri ja Jänskis 35+5

 

Vielä ei näköjään kukaan ole poksahtanut, siis meistä "jäljelle jääneistä". Me oltiin tänään Korkeasaaressa. Oli ihan hyvä olla aamulla, ja niin uskalsin lähteä. Käveltiin siellä 3 tuntia ja automatkat oli yhteensä 2 tuntia. Kun Korkeasaaren kävelyjen jälkeen mentiin ravintolaan syömään, niin siellä vauva alotti kauheen touhuamisen mahassa, oli tosi vaikea olla paikallaan. Tuli potkua ja nyrkkiä ihan kiitettävällä nopeudella ja kovuudella tunnin ajan. Nyt tässä ns rentoudun sohvalla ja mietin tapauhtuisko tänä yönä jotain. Nyt taas mahassa myllerretään mutta ei kyllä supista yhtään.
Enpä tiä. Mua on alkanu jänskättää että jos vauva ei kohta tule, se kasvaa kauheen isoksi. Viimeksi terkka pelotteli jotain et vaikuttas 3,5-4 kiloselta, et jos menee laskettuun aikaan asti niin on kyllä lähellä neljää kiloa, niin vähän mietin miten vauva mahtuu tulemaan sitte... en oo mikään jätti itekkään, mut toisaalta en kääpiökään. No lantion kokohan siihen ny vaikuttaa lähinnä mut sektio olis mulle kyllä tosi epämieluisa juttu. Mut loppujen lopuks jos homma sitä vaatii ei siinä sitte mitää. Mut vois olla kurjaa eka hulluna ähertää ja punnertaa ja lopuks todettas "ei mahu" ja sektio päälle. Ja jos synnytys ois jo siihen mennessä kestänyt ja kestänyt.
Huomasin että kirjottelen nykyään tänne joka päivä. Se varmaan johtuu jo siitäkin, että ei mulla itse asiassa ole kauheesti sellasia joille tästä juttelisin... onhan tää nyt päällimmäisenä mielessä, että siitä on kova tarve puhua. H-hetki ihan kohta. Toinen mummu on kuin ei olis olemassakaan (v***n kääpä) (anteeks en siedä anoppiani) ja toinenkaan eli mun mude ei oo kauheesti kyselly tai osottanu olevansa kiinnostunut niin en oo viittiny paljo mitää kertoa tai sanoa. Sen mielestä tää raskaus ja vauva kai sit ei oo mitenkään erityistä tai se ei jaksa vouhottaa tai jotain. Emmä tiä. Toisaalta olen kade niille joilla on kumpikin mummo tosi kiinnostunut lapsenlapsistaan ja haluavat antaa aikaa heille ja ovat mukana siinä lapsen elämässä ainakin näin alkumetreillä... en oo kauheesti ees kyselly enää et ottasko mun äiti esikoista hoitoon kun tuntuu et ei se välttämättä ole maailman kiinnostunein hoitamaan.
Muutama paras kaverini on lapsettomia, osa naimisissa ja osa sinkkuja, mut kellään ei ole lapsia. Emmä niille osaa vouhota tästä koska ei ne kauheesti ymmärtäis tai ei ehkä edes olis kiinnostuneita.. Mun toinen mummo on antanut lähinnä kommentteja "kuinkahan sä pärjäät kahden kanssa" (no v***u en varmaan mitenkään)ja toinen ei oo tainnu kun kerran kysyä kumpi tulossa tyttö vai poika, ei mitään muuta vaikka et miten on raskaus menny... siskolle oon jotain puhunut ja se on jonkin verran kysellyt, mut on tullu vaan sellanen olo et ei kukaan oo mun raskaudesta kiinnostunu tai tästä koko hommasta yleensäkään.
Itse asias tulee ihan apatia ku rupee miettiin. Mies tietysti eri tavalla odottaa tätä lasta, en sillekkään mouhoo suu vaahdossa koko ajan, en viitti koko ajan olla et nyt vihloo sinne ja tänne ja nyt supisti ja joo... Jotkut on elämänsä onnellisimpia tässä tilassa, jotkut on vähemmän. Ei se siitä vauvasta johdu, mut fakta on se et eihän vauva sun maailmaas paranna ja ongelmias vähennä, kyllä ne kulkee mukana raskaudenkin ajan.
No hei täytyy ny vähän tässä synkistellä, nyt oli tällanen mieliala tällä kertaa.. Miten te ootte kokenut sen miten teijän vanhemmat ja miehenne vanhemmat suhtautuu lapsiinne, tuleviin ja oleviin..? Onko teillä kaikilla mahtavat mummot ja papat jokka kilpaa haluaa hoitaa ja paijata lapsia..??!!! Tai suurin piirtein lörpöttelee massullenne aina kun näkee teijät tai jotain...
Iloisemmin mielin huomista kohti,
-muumitutti- rv 38+2

 

Täällä kaikki hyvin ja jo jännitän huomista vikaa lääkäriä. Onko vaavi kovin iso ja onko pään puskeminen alakerrassa aiheuttanut mitään, jos ei ole ja ollaan kiinteänä ja kaulaakin jäljellä niin siirrän omaa veikkaustani lähemmäksi laskettua aikaani. Aiotaan pistää ton lääkärikäynnin jälkeen pitkävetoa asiasta myös lähipiirissä. Sisko ja kummipojat saavat veikata
Mulla miehen vanhemmat ovat kiinnostuneita meidän esikoisen tulosta maailmaan. Kovin kyllä vaikuttavat hienotunteisilta, kun eivät juurikaan asiasta mulle puhu, tai vointiani saattavat yhdellä lauseella kysyä, mutta kun alan jotain kertoa, niin siihen se kiinnostus jääkin. Kun heille on tulossa eka lapsenlapsi, niin luulisi että olisi suurempaakin kiinnostusta. Alussa kun mies kertoi raskaudesta puhelimessa, olivat riemuissaan, eivät kuitenkaan pyytäneet mua puhelimeen ja tämän jälkeen kun käytiin kylässä heillä, eivät asiasta maininneet ollenkaan. Silloin kyllä itkeä vollotin kotiin päästyä. Nyt en juuri jaksa pohtia muiden mielipiteitä, Tämä on meidän elämä ja hyvä niin. Tsemppiä vaan appivanhempien kanssa.
Flunssaa koittais pukata päälle. Turvotus on hieman laantunut, pahimmillaan sitä on kuitenkin herätessä. Sit välillä ihan pelkkä seisominen saattaa laittaa koko kehon maitohapoille, se on uutta. Samoin parisekunttia kestävät krampit jaloissa on uusi vaiva, taitaa olla hermot hetkellisesti vauvan pään alla. Pissahätä on tullut jäädäkseen ainakin seisoma-asennossa. Kuitenkin kaiken kaikkiaan olo on parempi kuin ikinä etukäteen olisin haaveillut.
Olen menossa Haikaranpesään synnyttämään ja siellä ammetoiveesta piti jo etukäteen mainita, koska jos joku on ammehuoneeseen asettunut synnyttämään ja vaikka ei sitä käyttäisikään, niin ei häntä sieltä enää siirrellä et joku halukas pääsis ammeeseen. Ite oon kiinnostunut kans ammeesta.(ja akupunktiosta ja epiduralista)
Myös synnytyslaulu tai joogahengitys kuulostais hyviltä synnytyksen siinä vaiheessa kun tarvitsis lähinnä jotain johon keskittyä.(Onko kokemuksia?) En ole kuitenkaan perehtynyt näihin edellä mainittuihin ainakaan vielä, enkä tiedä edes mitä kautta niistä jotain tietoa saisi. Haikaranpesässä saattaisi olla jotain kurssia asioista,mutta mulle riittäis joku nopeampi "oppimistapa".
Synnytys pyörähtelee mielessä. kun kalenteria katsoo, niin toisaalta se on väistämättä pian edessä, eli jotenkin muka hätkähdyttävän pian. taas kun on eri fiilis niin tuntuu et jos vaikka yliaikaseksi menee niin ou nou että en jaksa enää viikkoakaan. Kun tämä viikko on ohi alamme mekin ottaa ässiä käyttöön. Ja jotenkin välillä tuntuu et mun la on valovuosien päässä niistä joilla on menossa nyt vaik 38+2, eli yhteenvetona siis että kovin on hormoonihöyryisiä fiiliksiä tohon synnytyksen lähestymiseen liittyvät mietteet.
Nyt poikki tämä romaani. Huomiseen, kun päivitän neuvolakuulumisia. Ja voimia kaikille!
Taotao 36+3

 

Tämä tyttö ei poksahda koskaan.., kaula entisellään ja kiinteenä mennään. Pää roikkuu tosi alhaalla, mutta ei tarkota välttämättä mitään. Vika lääkäri siis takana, lääkäri oli noin 20vuotias. Kaikki oli kunnossa pissat ym, paino oli pudonnut 500g, rr 119/76, sf 32,5 ja vauvan syke 155. Ultraus ei olisi kuulunut asiaan, mutta pyysin ja jollain rahisevalla laitteellaan totesi edelleen raivotarjonnan. Kokoa ei arvioinut.
Siirrän omaa veikkaustani siis ainakin parilla vkolla..18.8. asti.
Alkaa olla vähän mälsää, kaikki olis jo valmiina, eikä oikein mikään enää huvita.

Taotao

 

Muumitutin kysymykseen. Meillä sekä mun vanhemmat että miehen äiti on jokainen oikeinki hyvin innoissaan lastenlapsistaan. Nämä meidän neljä olemassaolevaa ja viides tulokas on heille kaikille ainoita. Kummankaan meistä veljillä ei lapsia ole. Isovanhemmat kohtelevat lapsiamme onneksi tasapuolisesti. Kaikki kolme näkevät lastenlapsiaan vaan tosi harvoin kun mun vanhemmat asuvat meiltä parisataa kilometriä pohjoiseen ja miehen äiti asuu meiltä parisataa kilometriä itään. Se on harmi juttu.

Safiiri ja Jänskis 36+0

 

Muumitutille: Miehen vanhemmat ja mun vanhemmat on molemmat olleet kiinostuneita lapsenlapsistaan. Miehen vanhemmat ehkä hitusen vähemmän, mutta johtuu varmaan siitä, että asutaan vierekkäin ja näkevät meitä ja esikoista kaiket päivät. Kun taas mun vanhemmat ei nyt ihan samalla pihalla asu niin jaksavat sitten enemmän touhottaa ton pojan kanssa sillon ku näkevät. Samoin meillä on oikeestaan koko suku ollut tiiviisti pojan elämässä mukana. Nytkin tädit ja mummot vitsailivat, että joutuvat taistelemaan vuoroista olla pojan kanssa sillä aikaa kun mä olen laitoksella. Mä olen kovin kiitollinen siitä, että tämmöisiä ihmisiä on pojan elämässä. Ja että kun tarvii, lähestulkoon aina löytyy paikka minne pojan voi viedä hoitoon. Mutta on siinä huonojakin puolia. Välillä tuntuu siltä, että meillä ei ole enään omaa elämää kun koko suku tietää kaikki meidän asiat välillä paremmin kuin me itse. Puska radio kyllä toimii. Oon joskus viha päissäni sanonut miehelle, että tekis mieli tehdä testi ja kertoa jollekkin rakkaalle sukulaiselle suuren salaisuuden ja katsoa kuinka nopeasti juttu tulis bumerangina takasin. Mutta kaiken kaikkiaan asiat on hyvin

Pojan herättyä laitamme nokan kohti helsingkiä ja vietämme laatuaikaa mun äidin ja esikoisen kanssa koko huomisen päivän. Luvassa on ainakin juna/bussi matkustelua. Poika on haltioissaan. Kauppatorilla mansikan ja jätskin syöntiä ja jos mä jaksan ja poika jaksaa vielä olla kiinnostunut ajateltiin käydä seilaamassa merellä.

Palailen asiaan loppu viikolla

Voikaa hyvin!

-Pinjarv 37+6-

 

Heräsin taas aamulla puoli kuus ja uni ei tuu sitten millään uudestaan. Siinä ehtii sitten miettiä kaikenlaista kun mies ja lapsi nukkuu. Esikoisen syntymä alkoi niin että päivällä alkoi hiljalleen supistella neljän jälkeen. Vasta yheksältä illalla saattoi alkaa laskea säännöllisiä supistuksia, joita puoli yhteentoista asti laskettiin ja sit oli pakko lähteä laitokselle. Vielä autossa mies kysyi kun tuli tauko edellisestä supistuksesta et no tuleeko niitä viä? Ärsytti että jos mä nyt hetken sain huilata ennen kun tuli uus suppari ni jo se luuli että turha reissu takas himaan...
No, siis esimerkiks edellisenä päivänä mulla ei ollut mitään ongelmaa, sika väsyny tietysti mutta en olis osannut arvata et synnytys käynnistyy seuraavana päivänä. Eli, ajattelin vaan itekseen et voihan tääkin synnytys alkaa ihan "yhtäkkiä" ilman et kyttään koko ajan jotain oiretta tai vihlasua että nyt taitaa tulla lähtö! Alkaa sitte ku alkaa. Varmaan just sillon kun vähiten sitä odotan! Eli siis munhan ei kande yhtään odottaa sitä jos vaik alkas nopeemmin ;D
Tänään poikettiin mun siskon ja muksujen kaa isomummulassa... muutama tunti hälinää ja sit oli pakko tulla kotiin nukkuun. Sitä väsyy niin kamalan helposti.. toivottavasti sitä oikeesti piristyy normaaliks alle kolmekymppiseks kun lapsi syntyy ettei oo ku joku mummo joka vaan nukkuis ja makailis loppu elämän... Pitäs sitä rautaakin muistaa syödä... en oikein oo muistanut niitä ottaa ku aina sillon tällön.. ja hb on alle 120 aina ku se katotaan mut eiköhän sekin riitä...
Eipä mulla nyt tän kummosempaa, seuraava neuvola keskiviikkona, kädet ristissä tässä ettei tarttis mennä että oltas synnärillä jo silloin mut eipä ruveta liikoja pyyteleen..
Muumitutti rv 38+4

 

Aamulla alkoi hiljalleen vuotaa jotain vaaleanpunaista nestettä. Lähdetään synnärille tarkistaa tilanne...supista ei kyllä yhtään, mulla on vakaa usko, että kohta sitä palataan takas kotiin. Mut jos ei muutamaan päivään kuulu, niin tiedätte missä ollaan

 

Täällä taas yksi neuvola takana. Paino +200g, RR 107/76, pissa puhdas, Sf-mitta 35,5 cm ja vauvelin sykkeet huiteli 140-155 välissä. Limatulpan palasia olen bongaillut tässä muutamana päivänä ja supistuksia tulee edelleen harvakseltaan, muuten ei mitään merkkiä synnytyksen lähestymisestä ole. Leivoin sitten tänä aamuna kuivakakun "lohdutukseksi" =). Nyt aion mennä takapihalle nauttimaan kakkukahvit, kun esikoinenkin nukkuu.

-Nacksu ja Juniori rv 38+6-

 

Huiiiii ilona80! Toivottavasti et ihan hetkeen tule takaisin!!

Mulla on huomenna neuvola taas, kun alapaine huiteli viime viikolla missä sattui.. Mutta meillä siis ei ole mitään merkkiä siitä, että poju haluaisi vielä ulos. Onneksi mies jää tämän viikon jälkeen lomalle, niin saan edes seuraa tänne kotiin Mä veikkaan, että olen viimeinen synnyttäjä elo-syyskuun vaihteessa.

Noista avautumisvaiheista tms. Itse ajattelin kysyä sitä allasta ainakin. Jakkaralla synnytys kiehtoisi myös, mutta epiduraalin kanssa tuo ei taida olla mahdollista. Ja itse kyllä meinaan hyödyntää kaikki lääkkeet, jos kivut on kovat. Toisaalta, mun kipukynnys on aika korkea, joten katsotaan miten etenee... Mutta allas alkuun olisi kyllä pop

Meilläkin on kaikki valmiina, jopa pestyinä -enää puuttuu vauva <3

Hyviä vointeja kaikille!

-N28 ja Vänä 36+3

 

ilona80 täisi jäädä synnärille kun ei mitään kuulu??

 

Heippa!

Kotona melkoista hulinaa, ei meinaa ehtiä koneelle...
Päivät kuluvat kevyesti ruoan laitossa, päiväunissa ja pyykinpesussa.
Martta nukkuu toki vielä suurimman osan päivää, mutta esikoinen ei nuku lainkaan päiväunia, kakkonensentään onneksi vielä nukkuu.
Isosisarukset ovat ottaneet hyvin tulokkaan vastaan, tappelevat kumpi saa pitää sylissä ja pusuttelevat.
Mutta eiköhän se arki tuossakin ala pian ja ei enää kiinnosta.

Mun rinnanpäät meni sairaalassa ihan verille, knu tuo Martta yritti saada ruokaa itselleen imemällä liiankin usein. Joten jos olisin tajunnut, olisin ottanut Lansinoh rasvan mukaan jo laitokselle.
Ainakin K-HKS:ssa saa bebantenia, mut se ei auttanut mulla. Eli vinkkinä, Lansinoh sairaalakassiin mukaan. Itselläni se auttoi päivässä. Turhaan kidutin itseäni, välillä jo ajattelin et en pysty imettämään enää, kun sattui niin pirusti.

Muumitutti kysyi, että miten siinä synnytysjakkaralla ollaan. Omilla jaloilla ei tarvitse olla, vaikka pyörtyisi, siinä pysyy, jos mies on mukana ja sitä myöten tukee jakkaran takaa kainaloista. Mutta pituus tosiaan saattaa tulle esteeksi. Itse olen 165 cm ja voi olla että 180 cm ei pystyisi jakkaralla olemaan. En tiedä...
En tiedä myöskään voiko jakkaraa käyttää epiduraalin kanssa, voi olla ettei.
MUn kolmannen synnyt skesti kokonaista 2 tuntia 5 minuttia supistuksien alkamisesta )alle 10 min supistusten). MAtka sairaalaan 50 min, joten siinä en sit ehtinyt mitään kivunlievitystä saamaan... paitsi ilokaasun.

Hämeenlinnassa on amme. Itse täytin sellaisen esitietolomakkeen, johon kirjoitin toiveita, lisätietoja kohtaan että ammetta haluan kokeille. Ovat sen joka kerta lukeneet, mutta koska kohdunsuu ollut auki 9-10 cm sairaalaan tullessa, ei sit ole enää päässyt ammeeseen.

jonsku_86, en voi kuin toivottaa teille vielä voimia ja jaksamisia. Itse olin erossa Martasat 4 tuntia (siis vaivaiset 4) ja sekin tuntui kauhealta. En voi kuin kuvitella miltä teistä on tuntunut. MUtta toivon mukaan alkun haasteet haihtuvat kun neiti pääsee kotiin ja pääsette elämään vauva-arkea.

Oisko ilona80:lla tullut limatulppa? Åitääkin tulla katsomaan kuuluuko mitään vai jäiköhän samantien sinne...Jännää.

Nyt iltapalalle (tänä nälkä on ihan mahdotonta, koko ajan voisi syödä!!)

t. Ippaliini

 

Pettymyksiä... oltiin koko eilinen päivä synnärillä kun aamulla alkoi mahdottoman kipeet supistukset. Siis pidin lämpöpussia selässä, puristin peittoa ja huusin tyynyyn ja kun supistukset oli kestänyt tunnin me soitettiin mummu hoitamaan esikoista ja lähdettiin. Autossa katsottiin kellosta että supistukset tuli 3 min välein. Nyt se syntyy! Just joo. Kohdunsuu oli 3-4 cm auki. Supistukset rupes vaan hiipumaan, viimesen kerran kun räplättiin, oli auennut viiteen senttiin mutta kun ei enää supistuksia kuulunut kun yks silloin toinen tällöin, laittoivat kotiin ja tässä ollaan edelleen. Nyt voin sanoa että olen todella pihalla, eikö tää lopukkaan koskaan tää odotus?!? Neuvolastakin kun sanoivat että toissynnyttäjän ei kannata niin kauaa odotella kotona kuin ensisynnyttäjän, kun kaikki tapahtuu nopeammin yleensä, ja mun tilanne vaikutti lupaavalta mutta yhdessä kasassa vielä
Limatulppaa "valuu" mullakin aina kun käy vessassa. Ei voi kyllä siis sekottaa valkovuotoon mistä oli täällä joskus puhe, että voisko ne sekottaa. On sellasta vähän veristä. (Toivottavasti kukaan ei lueskele tätä parhaillaan syödessään..)
Pitäsköhän mun seistä päälläni että alkais oikeasti edistyä tämä homma..? Nyt vielä vähemmän saan inspiraatiota tarttua tekemiseen, mietin vaan koska koska koska lähdetään taas....
Tänään neuvola sitten vaan ja tuntuu että turhaan sinne menen, mutta käydään kääntymässä
Vointeja kaikille!
Muumitutti rv 38+6

 

Ilonalla ja Muumitutilla alkanu tapahtua. Tsempityksiä molemmille!

 

Kipeitä supistuksia tullut säännöllisesti klo 13 lähtien, väli tällä hetkellä nelisen minuuttia. Lähdetään hetken päästä synnärille katsastamaan tilanne. Toivotaan että nyt olisi tosi kyseessä.

 

Nacksu: voi vitsi, toivottavasti on oikea hälytys Paljon tsemppiä koitokseen. Mä olen niiiiiin kateellinen teille kaikille

 

Wautsi, täällähän on alkanu tapahtumaan. Tsemppiä tosiaan Ilonalle, Muumitutille ja Nacksulle.

Ippaliini, olen vähän kateellinen sulle ku oot päässy jo vauva- arkea elämään. Ootan jo tosissaan että meidän käärö pääsee pois ja ite saan arjesta kiinni.

Meillä ei neiti näytä ihan heti pääsevän pois sairaalasta. Muuten menny kaikki hyvin, mutta syöminen ei ole alkanu sujumaan. Tai siis on alkanu sujumaan, mutta ei jaksa kovin paljoa vielä imeä. Sitte ku jaksaa imeä, tarkaillaan vielä jonkin aikaa että varmasti jaksaa syödä. Eli varmaan viikoista vielä puhutaan.

Mutta nyt syömään.

-jonsku-

 

No voi hyvänen aika, jopas te nyt ootte ruvenneet jakautumaan. Ilona, Muumitutti ja Nacksu, Ilo ylimmillään jos kukaan teistä kolmesta ei saa lähtöpasseja sairaalasta ja joudu mahan kanssa kotiin.
Uuh, en tod jaksais odotella ite enää. Rasittavaa kytätä kokoajan merkkejä että mikä kipu tämäkin nyt oli. En tiedä mikä hormonaalinen kyllästyminen on vähän väliä päällä. Eilenkin oli ainakin 50 kivutonta supistusta, että kyllä sitä oloaan tulee kytättyä. Kun neuvolatäti sanoi että niilläkin homma voi käynnistyä jos tulevat säännöllisinä.
Mutta tadaa: ässät käyttöön, tänään 37+0 ja saatais mennä jo haikaranpesäänkin (sinne kun pitää olla min37+0) Taidan pyöräyttää juhlan kunniaksi ja teidän kaikkien synnyttävien kunniaksi jonkun herkkupiirakan. Heipparallaa. (hohkaa tekopirteys varmaan läpi, oikeesti fiilikset enempi sellset et "mä en ala enää mitään, miks kaikki muut paitsi minä.."

Taotao

 

Nacksulle kans tsemppejä jos nyt oot päässy toimiin!

Täällä huomenna neuvola. Todennäkösesti viimenen kerta. Ei varmaan kannata käyä enää ens viikolla ku keskiviikkona meen äippäpolille päättämään seuraavan viikon toiminnasta.

Safiiri ja Jänskis 36+3

 

No mua v****taa nyt todella reippahasti... täällä kärvistellään kotona ja mieskin tuntuis olevan ihan kettuuntunu kun sekin oli jo tohkeissaan tiistaisesta muka synnytyksestä ja vielä tässä ollaan jättimahan kanssa sohvalla ku joku valas röhnötellään ja ootellaan... eilen kyllä supisti tosi kovaa illalla mutta ne ei kestäny kauaa, en edes ajatellu että nytkö tapahtuis, vaan mentiin vaan nukkumaan ja siitähän ne sit hiipu. Nyt tuntuu että ei tästä tuu lasta eikä paskaa tästä hommasta, ei tapahdu mitään! On siis todella älytöntä että päivä pelleillään laitoksella muka muka hommissa ja nyt sit ei saa yhtään mitään aikaseks kotona ku vaan toivoo et pliis vauva tuu jo.... No, mä kans leivon kaupassa käynnin jälkeen mustikkapiirakan ja vedän sen yksin saman tien nassuun ku harmittaa niin. Ja mä tahdon sen vauvan jo sylkkyyn!!
Tiistaina ku oltiin siellä laitoksella, loppupäivästä alko olla kauhee ikävä esikoista. Sit ku oikeesti oon siellä pari yötä ainakin niin on varmaan ihan järjetön ikävä ekaa. :/
Esikoinen syntyi 39+2 eli nyt kun mulla on tasan 39, niin parin päivän päästä tästä... ei voi olla todellista jos tässä meneekin kauemmin! Arg... voikohan tässä seota tässä viime hetken odotuksessa... no, meistä täällä olevista viimenen joka poksahtaa onkin varmaan tosi ahdistavat tunnelmat sitten, kun muut ovat saaneet vauvan ja viimenen odottaa koska itellä onni käy
Jonsku_86: Ikävää kuulla että teillä tilanne pitkittyy. Toki ihanaa että vauvalla kaikki hyvin, mutta alkaa varmaan ottaa jo pattiin kun normal arki ei ala vaikka tytsy on jo ajat sitten syntynyt. Pumppailetko vielä, vai (nyt tulee tyhmä kyssä) oletko jo saanut imetettyä tyttöä? Kun en oikein tiedä kuinka keskosten kanssa toimitaan, että annetaanko maito aina pullosta et saadaan tarkaan tietää paljonko syö. Vai saako imettääkkin välillä.
Mulle on tullu raskausarpia. (iso uutinen...) Esikoisesta ei tullu yhtään, ja sen takia tuudittauduin ajatukseen että ei hätää, mulle ei tuu vaikka kolmosia venaisin ja sf mitta olis 47, mutta... nyt kun en oo paljo rasvaillu, niin kyllä niitä on tonne ihan alas muutama tullu. Mies sano kyllä nätisti ja nätillä äänellä eilen että " ei se haittaa". Musta se jotenkin tuntu kivalta Se on aikoinaan mun pyykkilautaan ihastunu, mun maha on ollu varmaan paras kohta mun kropassa, ja nyt se on pilalla... no, enpä mä tosissaan sitä kovasti harmittele, on ollut ihana saada nämä lapset mutta kyllähän nuo nyt vähän pikkusen ministi harmittaa... taas tällasia hormonihöyrysiä höpinöitä pitäsköhän mun lopettaa ja keskittyä johonkin muuhun... mihin?? En pysty... haluan vaan synnyttämään..
Kivat kaikille ja mielenkohotusta myös et täällä ei ainakaan olla poksahtamassa varmaan viikkoon!! (vaik neuvolatäti taas oli kannustavainen eilen että "vauva on niin alhaalla ettei päätä taho saada käsillä tunnusteltua kun on niin matalalla ja vauvan peppukin on niin alhaalla että kyllä se ihan kohta tulee... " joo....
Tsemppiä!!!! -muumitutti rv 39+0

 

*Muumitutti*: voi harmitus Toivottavasti pääset nyt pikana tosi toimiin!! *peukut pystyssä*

Mulla on tullut raskausarpia kylkiin, reisiin ja peppuun... Mahaan ei vielä yhtään. Ja ihan alkuun tuli rintoihinkin, mutta ne on vaalentuneet jo lähes kokonaan pois Elättelen siis toiveita, että saisin vaalennettua nuo muutkin mahdollisimman nopeasti, kun venyminen lakkaa.

Mutta meillä ei siis ole merkin merkkiä, että pikkumies haluaisi syntyä. Jippijaijee... Tosin, mutta on la vasta 22.8, joten eipä kai niitä merkkejä voi vielä edes odotella, vaikka miten haluaisi

 

Kyllä Ilona ja Nacksu on nyt päässeet oikeesti hommiin.. Mä äsken siivosin hulluna ja kohta alan vääntää sitä hemmetin piirakkaa jonka aion oikeesti vetää yksin vielä illalla jos ei tyty kohta ala puskeen ulos!
Sisko, veli ja vanhemmat kilpaa kyselee joko alkaa tuntua että olis lähtö edessä...nekin odottaa paljon että tosiaan OIKEESTI vauva tulis kohta.. jopa anoppi kysäisi tekstarilla että joko on vauva kohta tulollaan.. musta toi oli viikon uskomattomin uutinen, onko hän oikeasti kiinnostunut..?? no, ootellaan, ootellaan, ja jos ei nyt muuta tekemistä oo ni voi ootella
Heippa!

 

Kuinka paljon teillä tuntuu vauvan liikkeitä? Pitäisikö mun huolestua, kun päivä päivältä liikkeitä tuntuu vaan vähemmän ja vähemmän... Kysyin tuota neuvolassa, ja käskivät joka päivä jonain tuntina laskea liikkeet, ja niitä pitäisi tulla vähintään kymmenen. Ei tänäänkään ole varmasti tullut kymmentä liikettä yhdessäkään tunnissa.

 

Heh -samantien kun kirjoitin huoleni ääneen, rupesin laskemaan liikkeitä. Tunsin 15minuutissa jo yli kymmenen liikettä, joten ei siis syytä huoleen

 

Kerta kaikkiaan... ei tule uni. Taas tuli vaikka kuinka ja kauan supistuksia, muttei kipeitä, ainoastaan tuntui et vatsanahka ja noi kyljet repee kun kiristää niin mut ei täs mitään meidän tyttö on päättänyt jäädä asumaan mun mahaan. Neidillä taitaa olla bileet, tai ollu jo aika kauan, kun tuuppii päätä tonne mun haaraväliin ja muksii mahaa minkä kerkiää. En tiedä mikä on tämä ihminen miehiään... mä en tajuu miksei tuu uni. Tarpeeks kauan kun tuolla sängyssä pyörii ja mahaa potkitaan koko ajan niin menee maku koko nukkumisesta. Varsinkin kun noi haaraväli tuuppimiset tuntuu aika ilkeiltä niin turhaa mä tuolla sängyssä etsin sopivaa asentoa..
Miten mä voin olla niin levoton, en mä esikoista odottaessa ollut tällanen.. nyt oon ihan ku tuli perseessä koko ajan. Ja en muuten jaksanut syödä kokonaan sitä piirakkaa
N28: Hyvä kun huolesi oli turha. Itse asiassa mullakin jokunen viikko sitten tuli huoli kun en mielestäni tuntenut enää liikkeitä niin paljon kuin aikaisemmin. Sit kuitenkin kun iltaisin tosissaan keskityin seuraamaan niin kyllähän se vauva siellä liikkuikin. Liikkeet vaan oli vähän vaisumpia jotenkin, tai erilaisia, niin huolestuin. Ja nyt tuntuu siltä että vauva tosissaan tahtoo ulos nyrkkeilyn perusteella mut ei vaan hokaa tulla
En tiedä mitä muutakaan tässä tekisin kun hilluisin täällä netissä keskellä yötä, eipä viiti ruveta saunaa peseen tähän aikaan vuorokaudesta... johtuisko tää valvominen nyt siitä että nukuin pitkästä aikaa päikyt eilen ja aamullakin sain nukkua kun mies heräs esikoisen kanssa puoli kaheksan ja anto mun jäädä valaana röhnöttään sänkyyn jossa makoilinkin sitten melki kymmeneen... melko ruhtinaallista
Safiiri: Kerroit aiemmin tosta sun synnytysjuhlasta, eli että yrjööt koko avautumisvaiheen. Kun aloin oikeen miettiä, toihan on ihan järkyttävää, mutta sulla on kuitenkin jo viidennen synnytys edessä, aika tosiaan kultaa muistot tai ei ehkä niinkään mut kun noita lapsia haluaa niin kaikkeen sitä nainen joutuukin!! Inhottavaa vielä kun tietää että tää tulevakin on varmasti samanlainen. Mistähän toi johtuu...?? En oo koskaan kuullut että jollain synnytys etenee tohon tyyliin. Oot saattanu kertoakin, mutta oliko sulla sit raskauden aikana järkkypahoinvointia vai iskeekö se synnytyksessä vasta, eli varsin jälkijunassa?!? Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi tosta kokemuksesta saa aina ihanan palkinnon kun se on ohi!
No, kai mä selailen tässä tovin vielä vauva-aiheisia sivuja ja koitan sitten saada unen päästä kiinni. Ja muuten, vielä noista synnytysvehkeistä, eli ammeet sun muut, että kun nyt ite kävin siellä synnärillä ja luulin et synnytys oli alkanut, tai oli käynnissä, niin ei tullu supistusten lomassa mieleenkään kysyä jotain ammetta käyttöön, menin vaan sinne mihin hoitajat sano enkä muistanu mitään kysellä tai ehdottaa. Heh no keinutuolia kokeilin kun supistukset alko hiipuun mut siinä oli kyllä tosi epämiellyttävää istua. Mutta jos supistukset tulee suht tiuhaan ja ne on sikakipeitä, en usko että mulla on juuri muu mielessä kun epiduraali ja perusmakuusynnytys, varmaan jakkara ei vois vähempää siinä vaiheessa kiinnostaa... mutta saa nähä. Huomasin vaan et tosiaan turhaa kauheen tarkkaan mitään suunnitella, asiat menee sit sillain kun menee ja that´s it. Tiä vaikka se sektio olis tän kerran juttu.
Tällä hetkellä olen kade mun miehelle joka kuorsaa tuolla makkarissa niin isolla volyymilla että kuuluu tänne olohuoneeseen asti. Nukuttaispa muakin.
Galluppia pukkaa:
Onko teillä tapana (tai ensisynnyttäjillä ollut mielessä) että ostatte toisillenne lahjat lapsen syntymän johdosta? Ite en antanut miehelle mitään kun eka synty, mutta sain ite tietty jättipuskan lempiruusuja ja sellasen korun mikä kyllä oli mun ranteeseen nafti mutta annan sen tytölle kun vähän vielä kasvaa. Muistoksi. Nyt tällä kertaa oon toivonu yhtä pikku juttua, koska jos mies aikoo jotain ostaa, varmuuden vuoksi sanoin mikä olis kiva... mun mies kun ei oo mikään einstein keksimään lahjoja..ja niiiiin harvoin ostaa mitään et jos nyt näkee hetken olevan sopiva pikku lahjalle niin olin itsekäs ja sanoin mistä pitäisin! Ajattelin myös ite ostaa miehelle tällä kertaa jotain,nimittäin lahjakortin hierontaan, tiedän että se varmasti olis mieluinen..
No mutta nyt hyvää perjantai päivää kaikille palstalaisille Mun perjantai menee plörinäks varmaan koska yö jää lyhyeks. Tai ei yö mutta unet.
-muumitutti 39+1