Elokuun 2009 odottajia?

Jaaha, onko mulla liikaa aikaa kun taas kirjotan tänne... no oli pakko vähän tulla kertoilemaan kun oli tänään neuvola ja "iloisia" uutisia...
Eli, täti sanoi että yleensä tällä viikolla/tässä vaiheessa kohdunpohjankorkeus korkeimmillaan ja maha "isoimmillaan" kun vauva on ylhäällä, sf-korkeus alkaisi siis ihan kylkiluiden yläpäästä tai jotenkin näin. No, mulla vauva on laskeutunut tosi paljon, pää ei liiku yhtään on ihan kiinnittynyt ja potkut ja liikkeet on tosiaan jo käynyt aika vaimeiksi. Sydänäänet hyvät ja reippaat. Peppu tuntui jo mun navan kohdalla ja pää tosiaan ihan tuolla alhaalla.. että täti pelotteli että hyvä jos ens viikolla neuvolassa nähdään, malttaako vauva olla niinkään kauaa enää kohdussa! Kun eilen illalla taas vihloi ihan tosissaan että itkua väänsin ja olin lähdössä vaihteeksi synnärille mut meni ohi... ja supisteluita on lähes joka päivä. Kun ottaa huomioon et kohdunsuu on jo pehmeä ja vähän auki, luulisin että ei ole enää kovin pitkä aika siihen tuskien taitokseen eli synnytykseen. Enpä sitä synnytystä oikeastaan pelkää, hyvin se varmaan menee vaikka kyllä noi ennakkosupparit jotka sattuu hemmetisti on antanut ihan mukavia muistutuksia siitä että se synnyttäminen SATTUU.
Pakkasin äsken vauvan vaatteet valmiiksi ja katsoin täältä netistä mitä sinne synnärille nyt kannattikaan ottaa messiin itelle.. meiltä kun on vartin matka synnärille tai vähän reilu, niin saanhan mä ne roinani sinne pian kun laitan vaan miehen hakemaan, jos kävis niin etten oliskaan mitään laittanu valmiiks, niinkuin esikoisen synnytykseen lähdettäessä kävi, mut jospa nyt vaikka sais aikaseks vähän pakata mukaan jotain.
Ootteko te muut ottanut itse synnytykseen jotain mukaan? Vaikka mulla esikoisen synnytys kesti 9 tuntia yhteensä, et olisin tietty ehtiny lukeakkin ja muuta, mut en kyl tehny mitään muuta ku keskityin kivun sietämiseen ja ilokaasun imppaamiseen ja nukuinkin vähän, kun synnytys kesti koko yön. Ei huvittanut lukea mitään. En syönytkään mitään, taisin juoda lasin vettä. Mut monet ottaa vaikka mitä mukaan ja tarviikin vielä niitä kaikkia
No, odottelen tässä iloisena sairaalaan lähtöä apua... pian poksahtaa
Hymyjä kaikille
Muumitutti rv 37+1

 

Muiks!

Eli toka-arvailut muumitutin suuntaan, pidetään peukkuja. Mun olotilaa vois kaikin puolin kuvailla hyvin samaksi ku muutitutilla ja muutamalla muulla. Painetta, supistuksia, särkyä, jatkuva vessahätä... AAARGH =) Noh, maks 5 viikkoa jäljellä. Tyksissä kuulemma käynnistetään, jos menee 10 päivää yli ja päivä on arkipäivä. Eli näkisin, että mun kohdalla takaraja on 20.8. Sais kyllä tulla sitä ennen!!! kiitos.

Tosin ei nyt pariin päivään, ku mies on poissa su-ke. Vaikka toisaalta oon jo niin kypsä tähän omaan oloon, että oon jo alkanu aatella, että selviän siitä synnytyksestä yksinkin toisaalta harmittais ihan sikana miehen puolesta, jos se ei pääsis mukaan.

Lääkäri oli viime vkolla. Kaikki kunnossa, painoa kertyy nyt näemmä puol kiloa per viikko (toivottavasti ei tahti hirveästi enää kiihtyisi...) ja oon turvoksissa kuin pallo Kohdunkaulaa oli 1,5cm jäljellä ja sormelle auki, mutta kiinteänä mennään edelleen. Oli "kesälääkäri", joka teki painoarvion mittaamalla sf:n ja totesi sitten, että käyrän mukaan tämä on 3,5kg, jos syntyy laskettuna aikana. Eli "varmaa ja luotettavaa" täälläkin Synnytystapaa arvioitiin niin, että sisäkautta kokeiltiin luiden kokoa, paineltiin nyrkillä tavaraa ja sormella häntäluuta (onko tää tehty rutiinina teille muille joilla on vika lääkäri ollut??). Hyvin mahtuu kuulemma syntymään, joten mitään muuta ei sit enää tutkita. Niin ja vauva pää alaspäin, laskeutunu ja osin kiinnittyny oli myös lääkärin näkemys asiaan (tätä kätilö sanoi jo viikkoa aiemmin).

Nyt välipalaa...ei tosiaan paljon mahdu ruokaa kerralla ja aina nälkä ja koko ajan jano.

ilona 36+5

Mulla on myös välillä ollu huonovointisuutta, mutta ei kyllä samassa mittakaavassa kuin alussa. Kai se kuuluu asiaan...

 

Huomenta! Mulla rupeaa näköjään kroppa valmistautumaan yö valvomisiin. Tänään heräsin 3.50 ja uni vaan ei tuu sitten enään millään. Nyt täällä odottelen et esikoinen heräilee.

Perjantaina oltiin äippäpolilla ja kaikki oli hyvin. Paino arvio oli nyt 3100g eli vähemmän ku viimeks. Eli on tosiaan painoARVIO. Ens viikolla taas uusi lääkäri ja sit pitäiskin päättää miten tämä lapsi syntyy. Mulla on paikat täysin kypsymättömät eli en usko, että tämä synnytys lähtee käyntiin muuta kuin käynnistämällä ellen sitten halua sektiota.

Mä lähden mukaan tohon kuka synnyttää seuraavaksi ja veikkaan muumituttia ja toivon, että olen itse kolmas.

Nyt rupeaa väsyttämään sen verran paljon, ettei mun ajatukset oikein kulje. Pakko lopettaa ja mennä hetkeksi lepäämään, vielä kun kerkiää.
Hyvää päivänjatkoa kaikille.

-Pinja rv36+5-

 

Jos saa toivoa, niin mäkin olisin mielelläni jo seuraava

t. nimim. miksi pitää jatkuvasti supistella, jos siitä ei ole mitään hyötyä??

 

Mun arvaukset menee: 2. *Muumitutti* 3. ilona80 4. Ippaliini 5. Nacksu 6. Pinja

...Ja itseäni veikkaan viimeiseksi Luultavasti syyskuun puolelle tuo mun tuurilla ulostautuuu. Ylihuomenna lääkäri, niin kuulee sitten ammattilaisenkin mielipiteen.

 

Ompas omituinen lause tuolla Eli: "luultavasti menee syyskuun puolelle kunnes tuo mun tuurilla ulostautuu".

 

Jeij! Mä en ole ennen päässy missään kisassa pronssille =) Paitsi kerran ala-asteella pituushypyssä, mut siinä ei tainnu olla enempää osallistujia

Eli kuten alusta huomaa, tänään mennään melko hyvillä fiiliksillä. Viime viikolla oli 3 yötä kavereita kylässä. Oli ihan tosi hauskaa ja ihanaa kivojen ihmisten kanssa, mutta eilen huomasin, että vaatii tuo emännöiminen/valvominen/touhuaminen ihan eri tavalla veronsa kuin ennen. Olin aivan rättipoikki koko päivän. Makasin sohvalla ja söin suklaata (onneks mies on siellä reissussa, niin sai rauhassa rötvätä). Nyt takana lähes 10 tuntia unta ja fiilis on jotain aivan eri luokkaa! Pitkästä pitkästä aikaa heräsin vain tasan yhden kerran yön aikana vessaan. Muuten oon jo aika tottunu heräämään parin tunnein välein, niinku jo jossain viestissä tilitin =)

Mä varmaan synnytän oikeesti jonkun koripalloilijan... jos kerran pää on jo laskeutunut alas, niin sen on pakko olla piiiitkä. Takapuoli meinaan painaa kylkiluihin välillä todella inhasti.

En enää millään malttais odottaa, että pieni syntyy. Muilla on varmaan melko samat fiilikset Mutta sitten yritän taas ajatella, että nyt pitää olla kavereiden kanssa, tehä kaikkea omaa yms. mitä ei sitten seuraavina kuukausina niin kauheasti ehdi. Mutta silti into nähdä tämä pikkumies alkaa olla ylitsepääsemätön. Ja kun elämässä on tottunut asiat suunnittelemaan melko tarkkaan, tuntuu niin oudolle, että ei voi itse päättää koska se syntyy, tai edes oikein millään tavalla vaikuttaa asiaan. Siksi kai pakko asennoitua siihen, että se menee elokuun puoleen väliin ja ottaa sitten iloisena yllätyksenä, jos tulisikin aiemmin.

Muumitutti jossain vaiheessa kyseli, että mikä on inhottavin odotusvaiva. Mä luulen, että se on nämä lopun kivut. Koskaan ei voi etukäteen tietää, millon supistelee/vihloo/sattuu, koko ajan pohtii että nytkö mennään ja aina toteaa, että ei sittenkään. Vaikka toisaalta. Jos ei olisi mitään lähestyvän synnytyksen oireita, niin tuskailisko sitä sitten niiden puutetta?

Ja hei vielä, ällö kysymys niille, jotka tämän on jo kertaalleen tai kahdesti käynyt läpi...voiko limatulppaa ja valkovuotoa sekoittaa? Eilen tuli ihan sellaista kirkasta limaa pikkusen, kun muuten vuoto on nimensä mukaan ollut aivan valkoista. Vaikka mene ja tiedä, musta tuntuu, että mä vuodan kaikista mahdollisista paikoista koko ajan Rannalla joutuu bikinitkin tilkitsemään, että ei tule noloja välikohtauksia.

ilona ja tänään tasan 37 viikkoa täynnä!

 

Moi. Iskiaskipu vaimentui ja on nyt kokonaan poissa, 3vkoa sitä tuskaa kesti, mutta nyt on tosi hyvä mieli kun voi taas kävellä. Epäilen vauvan tuupanneen päänsä vielä alemmaksi ja samalla pois hermon päältä. Minäkin pääsin pariin otteeseen uimaan ja olipas se nannaa. Mietin et kuinka pitkään sitä tohtii vesissä pulikoida jos paikat onkin auki.
Tuntuu että alkaisin olla henkisesti valmis vauvan syntymiseen, ei stressiä tekemättömistä hommista ja lomailtuakin on saatu. Vai voiko koskaan olla valmis, no mutta valmiinpi kuin aiemmin.
Kunhan on 37 täynnä, niin alkaa varmaan levottomampi odottelu. On tää raskaus aikas nopeasti mennyt kuitenkin. Toisaalta kun ajattelee niin mehän ollaan oltu koko vuosi jo raskaana. Miltä se tavallinen rauhallinen maha sitten tuntuukaan ja vartalo ilman pallomaista lisäosaa.
Mä voin nyt aika hyvin, kivuttomia supistuksia satelee kyllä ja turvotuksella ei taida olla mitään tekemistä sen kanssa mitä syön tai juon, sitä on! Vauva hikkaa mun ahterissa paristi päivässä ja mieskin on tuntenut sen läpi laittamalla käden mun takamukselle. Vauva puskee välillä kovalla voimalla alaspäin ja vaistomaisesti kaikki sulkijalihakset jännittyy, sellaset tunnin myyräilyt on tällä hetkellä ehkä keljuimmat tuntemukset. Kun tuntuu et koht se tulee ja pulssikin hakkaa vaistomaisesti kovaa ja olet ihan jännittynyt. En valita kuitenkaan, noi kun on kai niitä positiivisia kipuja.

Voimia mammoille

Taotao ja myyrä 35+4

 

Kävin tänään äippäpolilla laatimassa synnytyssuunnitelmaa ja painoarviossa. Omat pelot hieman helpottivat, kun pääsi käymään niitä läpi mukavan ja asiantuntevan kätilön kanssa. Nyt myös omat toiveet on kirjattuna papereihin ja toivottavasti tää synnytys sujuisi paremmin kuin edellinen. Tuli itselle jännä olo, kun keskusteltiin edellisestä synnytyksestäni täysin samassa tarkkailuhuoneessa kuin missä vietin edellisen synnytyksen ensitunnit.
Varsinaisesti oloa paransi painoarvio. Vauvan tämänhetkinen paino arvioitiin n. 3200g ja laskettuna aikana pitäisi olla noin 3400g. Lääkärin mukaan siis tulossa jopa hieman keskivertoa sirompi vauva. Myös lantio lääkärin mukaan riittävän tilava ja synnytyksen pitäisi lääkärin mukaan sujua nyt helpommin kun esikoinen on jo raivannut suurimmat pehmytkudosesteet pois tieltä. Painoarvioissahan on 10% virhemarginaalimahdollisuus, mutta siltikin vauvan pitäisi olla alle nelikiloinen syntyessään. Täytyy myöntää, että itkeä tirautin ko. käynnillä, ihan vain siksi että helpotus oli niin suuri. Nyt jo malttaa hieman paremmin odottaa synnytyksen käynnistymistä. Ai niin, kohdunkaula oli lyhentynyt ja ulkosyrjältä sormelle auki eli kehitystä tapahtunut silläkin saralla. Mutta nyt alan laittamaan iltapalaa itselleni.

-Nacksu ja Juniori rv 37+5-

 

Tän malttamattomampi ei enää voisi olla. Lauantaina oli niin tukalat paikat että pakkasin ihan oikeasti sen sairaalakassin valmiiksi. No, tässä sitä vielä kärvistellään.. maha niin pystyssä kun olla voi. Mies oli esikoisen kanssa Puuhamaassa sunnuntaina mutta itse en uskaltanut lähteä. Ajattelin että jos alkaa supistella tai muuten sattua ja vihloa niin en pääse mihinkään maate.
Viime neuvolassa muuten verenpaine tai oikeastaan alapaine oli vähän koholla. Kuitenkin just alle 90. Nyt oon vaan huomannut että oon niiiiiin turvoksissa että kun neuvolatäti vihjaili raskausmyrkytyksestä jotain, niin oon ihan paniikissa että sekö nyt iskee sitte. Huomasin vaan kun kokeilin yksiä edelliskesän sandaaleja, että jalka ei mahtunut niihin... tai sain väkisin ahdettua mut näky oli aivan järkyttävä ja tajusin et oon aivan mahdottoman turvoksissa.. nyt oon sen jälkeen vähän enemmän tarkkaillut itteeni ja huomasin et ku koitin vihkisormusta, se meni hädin tuskin puoleen väliin sormea vaikka on normaalisti vähän jopa löysä.. ja crocsit mahtuu jalkaan kaikki muut on aikas naftin näköisiä. Alapää ou nou.. no ei siitä sen enempää, sen tuntee kattomattakin että joka paikka on niin nahka piukeena että hyvä etten poksahda kohta.
Kiva kuulla että taotaon selkävaivat on helpottanut. Voin kuvitella että on ollut koettelevaa aikaa 3 viikkoa... Itellä selkävaivoja on välillä, ja se on aika väsyttävääkin.. niin 3 viikkoa selkäkipuja on aika koetus
Mä oon niin varma omasta synnytyksen alkamisesta tän kuun puolella, että mulla varmaan käykin sit niin että supistukset ja kaikki vaivat loppuu tässä pikku hiljaa ja oon kuitenkin niiden joukossa joilla käynnistellään synnytystä kun se ei muuten ala!! Oon ruvennu meinaan miettiin samaa kun joku tossa tais kirjoittaa, että miks koko ajan supistelee ja sattuu ja vihloo mut mitään ei tapahdu.. tai no kylhän jotain edistystä tapahtuu mutta synnytys ei vaan ala.. ei vaikka kuinka toivois et kivut voimistuis että pääsis lähtemään laitokselle... hö...
Limatulpasta. Ilona80 kyseli siitä.. mä en tiedä siitä oikein mitään kun esikoisen kohdalla en sellasta kyllä huomannu että oisko se sit tullu mulla vasta sairaalassa ku makasin raatona siinä pöydällä. Nyt oon sitte kytänny aina vessassa käydessä et tulisko se ny.. kun valkovuotoa on alkanut tulla aika reippaasti aiempaan verrattuna. Eilen vai tänään sellasta liman tapasta huomasin paperissa mutta en mä tiedä.. oisko omaa kuvittelua vaan.. ja onko se sit kunnon klöntti (yäk) ku tulee.. emmä tiä! Oon siis pohtinut samaa ku Ilona.
Ootteko te muut kiukkusia? Tänään huomasin että oon ollu täs jo muutaman viikon välillä pirun kiukkunen. Ny ku mies on lomalla, hän hoitaa lasta paljon, niin saan enemmän rentoutua ja levätä ja kiukku on vähä laantunu. Mut tunteet heittelee aika paljon.. huomasin tänäänki et tulin yhtäkkiä hirmu surulliseks ja "masentuneeks".. ja se meni hetken päästä ohi.. sit olin hyvällä päällä.. jotenki tunteet lentelee laidasta laitaan.. ei oikein pysty hallitteen.. hassua.
Nyt mun jättistoorini vika mielenkiintoinen gallup (ei koske enää jonsku_86 jolla pienokainen jo on), eli:
Veikataanko jokainen oman vauvamme; a) syntymäpäivä b) pituus c) paino ? Sukupuolen taitaa kaikki tietää ni sitä ei enää, mutta toisaalta kiinnostais tietää arvasitko oikein ennen rakenneultraa tai toivoitko nimenomaan jompaa kumpaa.
No, mä ite laitan omat veikkaukseni...
a)29.7. b) 51cm c) 3490g
Nuin. Joskus miehen kans sanottiin toisillemme mitä arvellaan noiden olevan mut en muista enää mitä sanottiin ja ei laitettu ylös. Esikoisesta laitettiin oikeen paperille ylös omat ja mummun ja papan arvaukset ja oikein eniten arvellut voitti... mutta voitti mitä? En muista mut joku juttu siin kai oli
Mies uskoi et tää on poika ja mä toivoin toista tyttöä, tyttö pitäs tulla mutta jos se nyt kuitenkin olis poika niin olisin siitäkin tosi onnellinen ja mies menis varmaan heti ostaan sen mönkijän ja uusimmat pelit ja vehkeet et sais sit leikkiä.. Ku on vitsillä jotain höpissy noita miesten höpinöitä että pojalle sit hankitaan sitä ja tätä miesten juttua ja sit hankkis ne per heti ku lapsi syntyy suurinpiirtein ni ite vaan haluis leikkiä ja rellestää niinku tiätte..
No okei aattelette taas "muumitutti lopeta jo" mut vielä yks gallup...
"Mikä on teidän lapsiluku? Onko sellaista? Eikö sitä ole päätetty? " Meille riittää nämä kaksi. Mies sanoi et yövalvomiset riittää näiden kahden jälkeen, itse en jaksa enää olla raskaana ja muutenkin kahdessa on tarpeeksi työmaata tuleville vuosille.. olisi myös joskus sitten kiva jos jäisi vähän aikaa myös parisuhteelle, ja sellasia seikkoja... ollaan tosi iloisia ja tyytyväisiä näistä kahdesta
Mutta nyt lopetan ja nukahtaneet voipi heräillä pikku hiljaa...
*Muumitutti* rv 37+4

 

Heippa!

Pinja, tuo on tuttua, ärsyttää kun heräilee, vaikka voisi nukkua ja väsyttäisikin.
Viime yönä mulle iski kaamea ripuli ja oksetti aivan kauheasti. Muutenkin ihan outo olo. Ajattelin että nytkö voisi lähteä synnärille, mut ei...
Tänään supistellout myös hieman enemmän ja voimakkaammin, mut ei vielä...
Jos Martta olisi syntynyt samaan aikaan (siis viikot ja päivät) kun esikoinen, olisi syntynyt lauantaina.

Tänään silitin äitiyskopan pakkaukseen reunuksen ja lakanat ja pesin vaunun pehmusteet. Nekin siis tehty, joten nyt voisi sit kyllä jo lähteä Hämeenlinnaan.
Jotenkin toi masu on niiin iso, että ahdistaa hengittääkin. Kai se on juuri se mitä Muumitutti kirjoitti, että maha on nyt juuri isoimmillaan.
Huomenna olisi taas neuvola.

Oltiin viikonloppuna lasten kanssa elämysmatkalla Hesassa, täältä maalta kun ollaan.. Auto parkkiin Itikseen, sieltä metrolla Hakaniemeen ja sieltä ratikalla Kauppatorille, josta Vispilä-bootilla korkeasaareen.
Siinä olisi jo lapsille ollut elämystä tarpeeksi, ekaa kertaa noissa kulkuneuvoissa. Sit vielä Korkeasaari päälle ja paluumatka samaa reittiä. IHan kivaa oli ja jaksoin yllättävän hyvin. Siellä trooppisessa talossa meinasi pyörryttää, kun oli paljon porukkaa ja kuuma ilma.

Muumitutti kyseli mitä otetaan synnytykseen mukaan. En ajatellut ottaa mitään. Ekassa oli mukana joku CD levykin, mut kassiin se jäi. Miehelle toki voisi ottaa jotain evästä, koska jos kestää pitkään, tulee nälkä. Mut onneksi ainakin mun mies kestää aika pitkäänkin ilman ruokaa. Ja hakee sit kaupasta halutessaan.
Niin ja mulla sama, crocseilla olen mennyt jo muutaman viikon, kaikki muut kengät puristavat ja sormuksen otin pois jo 3 viikkoa sitten, kun vielä lähti. Turvotus kuuluu hieman asiaan ja lämmin ilma vielä "auttaa". Mut jos verenpaine myös koholla, sitten kannattaa käydä neuvolassa ihan varmuuden vuoksi.

Ilona80 kyselit, voiko limatulppaa ja valkovuotoa sekoittaa? Kai ne voi, limatulppa saattaa tosin tuoda mukanaan pientä veristä vuotoakin. Ja oli se sellainen "klöntti", et itse sen kyllä erotin valkovuodosta.

Nacksu, kiva kuulla että käynti helpotti mieltäsi. Varmasti synnytyskin menee rennommin, kun on saanut keskustella asiasta kunnolla.

Ja Muumitutin veikkauskyselyyn mun vastaus: (oho, vastasin muuten ennen kuin luin Muumitutin vastaukset, menikin aika samoille luvuille...)

a) 29.7. b) 49 cm c) 3370 kg

Ja meidän lapsiluku on tässä, eli Martta on kolmas. Ikää on sen verta ja tämä raskaus tuonut niin paljon vaiivoja, että ei enää. Olen kiitollinen kun saan vielä Martan terveenä maailmaan ja sitten yritetään kasvattaa lapsista jotenkuten tervejärkisiä.

Nyt iltapalalle ja teeveetä tuijottamaan.

t. Ippaliini ja Martta vko 38

 

Nyt sitä limaa (siis selkeesti sellanen kiinteä väritön klöntti) on tullut pari kertaa. Tosi pienesti kyllä, mutta kuitenkin. Ja hivenen jotain ruskehtavaa (verta?) vuotoa oli myös. Ihan siis tosi vähän kyllä, mutta jos se nyt jotain merkitsis. ...paljonhan tässä ehtii pää seota, jos sen viis viikkoa ehtii tarkkailla alushousujaan näinkin tarkkaan

Muumitutti: täälläkin tunteet huitelee laidasta laitaan. Sain tänään mieheltä tekstarin "rakastan teitä <3" ja jouduin sitäkin itkee pikkasen ja sit saatan suuttua jostain ihan pikkuasiasta tai olen yhtäkkiä aivan onneni kukkuloilla. Millastahan hormonisekoilua se on sitten kun tää syntyy.

Gallupiin: (ei vitsi tää on oikeesti ihan älyttömän vaikee) Laitetaan pessimistisen näkökulman mukaan =)
a. 15.8. b. 53cm (jos kerran pitkää veikkailtiin) c. 3700g
Ennen ultraa olin satavarma, että vauva on tyttö. Mies taas oli alusta asti pojan kannalla. Näki mielestään vehkeen jo np-ultrassa. Ja oikeassahan tuo oli. En oikeastaan toivonut itse kumpaakaan, mutta mies toivoi poikaa todella paljon ja siksi olenkin tosi iloinen, että toive toteutui.

Lapsiluvuksi ollaan mietitty kahta. Tosin nyt on sellainen tunne, että en hetkeen halua olla raskaana, eli saa nähdä miten ikäeron kanssa käy. Tosin aika taitaa vuodessa kullata muistot aika hyvin

Nyt kirjan kanssa sänkyyn!

 

ai niin, ippaliini ja nacksu ois kyllä myös synnytysaika-arvailuissa vahvoilla. LA:t ihan kohta, eikä kumpikaan ensisynnyttäjä. Mut mikäs teillä oli tilanne "oireiden" kanssa? Vaikka aika monella on kai synnytys alkanut ilman sen kummempia ennakkokipuja, supistuksia tms.

no nyt sänky

 

Onkohan jollain ollut _todella_ paljon ylimääräistä aikaa ja energiaa, vai vaivaako ellejä virus =) ?

 

Moi. Mun myyrä teki illalla kaivaustöitä päällänsä niin hurjasti,että arvauskisan veikkaukset on kyl kinkkiset valita. Koiraakin kun aamulla ulkoilutin niin ainakin puolet ajasta tunsin myyrän päälaen, joka ei tuntunut olevan kaukana mun alkkareista. Taitaa nämä viimeset viikot olla tosi erilaisia niillä joilla sikiö on laskeutunut ja niillä joilla se aiheuttaa närästyksiä ja hengitysvaikeuksia.
Mikäli siis voisin luottaa ensikertalaisena omiin tuntemuksiini niin veikkaukset olis:
a)31.7 (la 20.8.) b) 50 c) 3200 Mutta maha tuntuu vielä siedettävän kokoiselta, ehkä siks kun se on pudonnut jo alas, et voisi vielä kasvaakin isommaksi. Ja toisaalta äitini ja siskon synnytykset on olleet aina aikas ajallaan ja tytötkin olleet lähes 4kg, joten jos laskettuunaikaan asti menisi niin mitta ja paino arviot olis jotain ihan muuta.(jos noilla olis mitään periytyvyyttä..) Tosi hankala arvata kauanko se sisällä pysyy, en kuitenkaan vois uskoa et menis pisimmilläänkään kun laskettuun aikaan.
Tämä vauveli on meidän eka ja ollaan mietitty et yksi tai kaksi olisi meidän perheen lapsiluku. Kummankin meistä siskoilla on 5 lasta ja on nähty millasta on kun ei ole aikaa antaa kaikille lapsille huomiota. Ite pelkään riittämättömyyden tunnetta jo yhdenkin kanssa, kun olen aikas hyvä asettamaan itselleni tavoitteita ja stressiä pukkaa kun hommat seisoo. Ehkä vauva opettaa kärsivällisyyttä ja totuttaa aikataulujen pettämiseen.
Elämä tuntuu ihanalta tänä tuulina päivänä ilman vaivoja. Hauskaa kun oli taas kirjotuksia niin paljon ilmaantunut. Nacksu herahti hormoonikyynel silmään kun luin sun pelkojen hellittäneen, liekö niitä pelkoja täällä itse kullakin, kun ei tiedä edes miltä supistus kivun kanssa tuntuu, puhumattakaan tilanteen mahdoliisesti tuomista uusista jutuista,joita ei ole edes ymmärtänyt pelätä. Mutta samassa veneessä ollaan kaikki.

Tsemppiä!

Taotao78 35+5

 

Huimaa taotao tuntea päälaki haaroissa Mulla ei tällästä tunnetta, ainakaan vielä. Mut pakko sen päälaen on aika alhaalla olla, jos terkka ei saanut sormiin enää kunnolla päätä siitä häpyluun yläpuolelta. Ens ma vasta uus neuvola, ois ehkä sittenkin voinu käydä tsekkaa tilannetta tälläkin viikolla (sain ite päättää, että pidänkö väliviikon, ku kaikki on kunnossa).

i 37+1

 

Ilona80: Mulla ei ainakaan esikoisesta ollut mitään varoittavia merkkejä. 1,5 viikkoo ennen synnytystä lääkärineuvolassa kohdunsuu oli aivan kiinteä ja täysin kiinni. Synnytys alkoikin yllättäen lapsivesien menolla, minkäänlaisia ennakoivia supistuksia mulla ei ollut. Tää Juniori puolestaan on jo kiinnittynyt, supistuksia on ollut vaikka muille jakaa ja kohdunsuullakin siis tapahtunut muutoksia. Synnytys ei vaan tunnu käynnistyvän... mutta siis mulla on ollut ainakin hyvin erilaisia nää raskaudet.

Mun arvauksia Muumitutin kyselyyn: a)3.8. b) 52 c) 3650g
Meille tää Juniori tullee jäämään viimeiseksi lapseksi, meidän molempien mielestä kun 2 on hyvä luku. Tietenkään täysin varmaksi ei voi sanoa, ainahan voi sattua "vahinkoja" =)

 

Nacksu: tätä just mietin =) Mut kisa-arvailuthan onkin tietty vaan arvailuja. Varmaa tietoa ei taida olla kellään tai missään. Nyt kun vertaat raskauksia, niin kumpi loppuodotus"tapa" on kivempi? Mua ainakin ärsyttää nyt, ku tuntuu, että koko ajan on vähän kuin puhelimessa pidossa "olkaa hyvä ja odottakaa hetki sulkematta puhelinta" ja mitään ei tapahdu. Se vesien meno ois jotenkin konkreettista. Mutta oliko sitä sit ihan ihmeissään, että miksi ei ole mitään oireita (eli tää ei synny ikinä -tunne)?

saikohan tästä ajatuksesta kiinni ollenkaan =)

i

 

ilona80: jos raskauksia vertaan, niin ehdottomasti esikoisen tapa oli mukavampi. Sitä oli silloin asennoitunut siihen, että yliaikaiseksi menee kun ei oireitakaan ollut. En mä osannut silloin edes odottaa mitään oireita =). Nyt taas kun oireita on, niin on jotenkin paljon malttamattomampi. Just tollanen olo kuin mitä kuvasit...Menis vaan ne vedet, niin tietäis että kohta on muksunkin synnyttävä!

 

Heippa!

Neuvolassa tänään ja en ihan saanut 80 kg rikki, painoa 79.9 kg. Alusta tullut 14 kg.
Verenpaine 128/76 ja sf-mitta 35.5 cm ja on laskeutunut.
Tänään supistellut tosi paljon ja olin ihan varma, että nyt lähdetään, mut ei, täällä sitä vielä ollaan. Aamusta lähtien tullut pientä ruskeaa tuhruvuotoa, neuvolassa arveli et on tosiaan limatulppaa. Äitiyspolilla viikko sitten kohdunsuu oli 1 cm auki ja viikon supistelut varmaan tehneet lisää työtä, siksi limatulppa ei tule könttinä, vaan tihruu hiljalleen.

Ilona80: esikoisesta ja toisesta mulla ei ollut lainkaan etukäteen supistuksia. Sit kun ne tuli, oli menoa ja tulos sylissä muutaman tunnin (7 ja 5 tunnin) päästä. Nyt supisteluja ollut tosi pitkään, en siis oikein tiedä että koska sit muuttuu synytyssupistuksiksi...Vaikka kolmatta tässä odotan, niin epävarmuus iskee, tarttisko nyt lähteä vai ei. Aika hassua et kolmannen kohdalla sit menisikin liian aikaisin. Tai no, ainahan siellä voi käydä kääntymässä jos siltä tuntuu. Lapsivedet on mulla menneet molemmissa vasta synnytyssalissa kalvojen puhkaisemisen jälkeen.

Nyt pitänee mennä nukkumaan, jos tää olotila edelleen jatkuu ja tuleekin yöllä lähtö. Miksi aika yölllä muuten???

Äitiäni on varoitettu, ei varmaan nuku koko yönä raukka...

Ja katsotaan, kärvistelenkö näissä tuntemuksissa tosiana vielä pitkään vai en. Tosi tylsää kyllä tää "päivystys" ei oikein uskalla lähteä minnekään ja sopia mitään.

Vointeja kaikille!

t. Ippaliini ja Martta 38+2

 

syntyi 22.7. Yöllä 4.42. 3170g ja 47cm. Sokeriarvot alhaiset, joutui tarkkailuun ja on siellä edelleen. En ole siis saanut syliin vielä lääkärinkäynti loppuu klo 10, sitten tiedän joutuuko tiputukseen 2 päiväksi vai saanko jo viereeni... Ikävä on. Laitan lisätietoa kun saan... T. Väsy ippaliini

 

Paljon onnea Ippaliinille!!! Tulehan sitten kertomaan meille kuulumisia ja toivotaan että saat tytön pian viereesi.
Omaa napaa sen verran, että neuvolassa tuli taas käytyä ja kaikki hyvin. Ei vielä merkkejä Juniorin aikeista syntyä...

-Nacksu ja Juniori rv 38+0-

 

Ihanaa Ippaliini! Onnea pikkuisen tytön tuoreille vanhemmille!! Tulihan se sieltä! Hieman sirompana kuin arvelit.
Tulet varmaan kertomaan myöhemmin meille lisää uutisia ja sen kuinka synnytys sujui. Toivottavasti saat tuhisevan käärön pian viekkuusi.

Me muut voidaan paksusti! Taotao78 35+6

 

Ihanaa, itkettää ja hymyilyttää ja kylmiä väreitä. Onnea ippaliini! Tästä se nyt sitten lähtee! Peukut pystyssä, että saat pienen pian viereeen.

ilona 37+2

 

Lisätääs Martta-neiti listalle =)

Ippaliini, 3, KHKS, 2.8. TYTTÖ 22.7.(38+3) klo 4.42. 3170g ja 47cm
Nacksu, 2, KHKS, 5.8.
*Muumitutti* 2, KHKS; 6.8.
ilona80, 1, Turku, 10.8.
Pinja, 2, Tammisaari, 13.8.
Nilla87, 1 hki La 14.8
jonsku_86, 1, LPKS, 20.8., TYTTÖ 8.6.
taotao78 , 20.8.
N27, 1, Hki, 23.8.
Safiiri, 5, K-PKS, 24.8.
Lalla, 1, TYKS, 25.8.
Elviira, 1, PHKS, 31.8.