Elokuun 2009 odottajia?

Toivottavasti ilonalla on muuten kaikki ok, kun ei heistä ole kuulunut mitään...?

 

Olen rakastunut
2.8. klo 16.17 2,5h pikasynnytys toi syliini käsittämättömän ihanan prinsessan, 50cm ja 3255cm.
Olen pakahtua onnesta
Lisää myöhemmin!
Paljon onnea Nacksulle!!!

 

*Muumitutille* isot onnittelut!!

 

Heippa!

Nythän täällä on tapahtunut...

Muumitutti, onnea pikku prinsessan johdosta! Sulla meni sit yhtä kauan kun mullakin...
Paljon onnea myös Nacksulle! Hienoa että synnytys oli miellyttävä kokemus tällä kertaa.

En tainnut laittaa mitään tarkempaa tietoa synnytyksen kulusta vielä. Laitoksella kun käytin kännyä tietojen kirjaamiseen, eri viitsinyt pitkiä juttuja kirjoitella.
Ti illalla oli muutama hieman normaalia tuntuvampi supistus, mut sit ei mitään. Siskoa kuitenkin varoitin, jos tulee lähtö yöllä. Ja onneksi varoitin, puoli 3 heräsin kipeään supistukseen (huomasi kyllä eron ennakoiviin). Merkkasin ylös 3 alle 10 min supistusta ja sitten soitto siskolle. Hän nukkui kai vaatteet päällä? kun oli meillä 5 minuutissa. HMLssä oltiin neljän maissa (mies taisi ajaa hieman ehkä liian lujaa...). Vika supistus ennen sairaalaa oli jo aikas paha, tuntui että nyt se lapsi syntyy. Onneksi ei kuitenkaan. Kävelin sisälle ja ohjasivat suoraan saliin. Pääson sinne 2-3 supistuksen välissä siirtymään. Eivät tukineet heti, laittoivat sydänäänianturan (vai mikä sen nimi nyt on??) masulle. Sain onneksi seistä koko ajan. Neuvoivat ilokaasun käytössä ja se tosiana vei supistuksen kipeimmän kärjen pois.
Supistusten välissä kiipesin pöydälle ja tutkivat, kohdunsuu 9-10 cm auki.
Ja koska olin toivonut että ei makuuasento synnytystä kipeän issiaksen takia, ehdottivat jakkaraa. Joten sitä tutkimaan ja asentoa siinä hakemaan. Ilokaasu ulottui jakkaralle asti.
Puhkaisivat kalvot, jotka pidättelivät vielä hieman vaavin ulostuloa. Sain luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 7 min ja tuloksena siis tyttövauva. Jälkeisvaihe kesti 17 min, mutta tuli se istukka sitten ulos lopulta hieman repalaisena, mutta kokonaisena kuitenkin. Kerroinkin että tyttö joutuikin heti sit tarkkailuun verensokerin alhaisuuden takia. Mutta nyt tosiaan kaikki hyvin ja imetyskin sujuu hyvin. Ei kärsinyt alun erosta onneksi mitenkään.

Eka neuvolakin jo käyty, painoa oli kertynyt viikossa n. 400 g eli hyvin kasvaa. Kaksoisleukakin löytyy jo

Mä en todellakaan mahtunut vanhoihin vaatteisiin heti, mutta nyt 2 viikon päästä osa hieman löysemmistä housuista menee jo. Aluksi masu oli hassu, asukki muuttanut pois mut pesäkumpu jäi hieman pienempänä vielä jäljelle.

Tsemppiä omia nyttejä odottaville!

t. Ippaliini ja kopassaan nukkuva Martta

 

Ippaliini, 3, KHKS, 2.8. TYTTÖ 22.7.(38+3) klo 4.42. 3170g ja 47cm
Nacksu, 2, KHKS, 5.8. POIKA 30.7. klo 5.40. 3565g ja 48,5cm.
*Muumitutti* 2, KHKS; 6.8. TYTTÖ 2.8. klo 16.17 3255g ja 50 cm
ilona80, 1, Turku, 10.8.
Pinja, 2, Tammisaari, 13.8.
Nilla87, 1 hki La 14.8
jonsku_86, 1, LPKS, 20.8., TYTTÖ 8.6. (29+4) klo.10.55. 935g ja 34,5cm.
taotao78 , 20.8.
N27, 1, Hki, 23.8.
Safiiri, 5, K-PKS, 24.8.
Lalla, 1, TYKS, 25.8.
Elviira, 1, PHKS, 31.8.

 

Onnittelut muumitutille! Ja kiitoksia kaikille synnytystarinansa jakaneille. Ilonan kuulumisia tosiaan kans jo odotellaan.

N28 lohduttavaa kun jollain muullakin laskettuun on vielä viikkoja aikaa. Jos maha ei tunnu järkyttävän kokoselta ja hengitys on helppoa, voisi vauvasi hyvinkin olla laskeutunut. Vakuuttavia päätelmiä näin ensikertalaiselta..

Menkkakivut pitää mielen "vireänä", taukosivat kyllä yöksi.

Taotao 37+6

 

Muumitutille täältäki vauvaonnitteluja!!!!

Pikaisesti kopsua muualta:

"Äippäpolilla käyty. Sain komennuksen mennä matkalaukun kans suoraan synnärille ens keskiviikkona. Sillon vielä ultraillaan kokoa ja tarjontaa ja päätetään sitte toimintatapa. Ja toimitaan. H-hetki siis tiedossa täällä "

 

Ippaliini, 3, KHKS, 2.8. TYTTÖ 22.7.(38+3) klo 4.42. 3170g ja 47cm
Nacksu, 2, KHKS, 5.8. POIKA 30.7. klo 5.40. 3565g ja 48,5cm.
*Muumitutti* 2, KHKS; 6.8. TYTTÖ 2.8. klo 16.17 3255g ja 50 cm
ilona80, 1, Turku, 10.8.
Safiiri, 5, K-PKS, la 24.8. toimitaan 12.8
Pinja, 2, Tammisaari, 13.8.
Nilla87, 1 hki La 14.8
jonsku_86, 1, LPKS, 20.8., TYTTÖ 8.6. (29+4) klo.10.55. 935g ja 34,5cm.
taotao78 , 20.8.
N27, 1, Hki, 23.8.
Lalla, 1, TYKS, 25.8.
Elviira, 1, PHKS, 31.8.

 

Äh, mettähän meni tuo päivitys otsikon ja nimimerkin kanssa.....

 

Onnea vauvansa jo saaneille! Kiva lukea teidän synnytyksistä. Mä kans oon joskus ennen raskautta ajatellut synnytystä kauhulla, mut kun sit olin oikeesti raskaana rauhotuin ja nyt ei oikeestaan pelota enää yhtään. Vähän tietty jännittää, mutta kun ei kuitenkaan tiedä mitä tapahtuu niin turha pelätä. Odotan vaan että pääsis vauvaa hakemaan. Vauva on jo laskeutunut (ihanaa, ei oo NIIN jätti-olo) ja eilen illalla ja yöllä supisteli aika kivuliaastikin. Tänään 37+0 eli vauva olis nyt sit periaatteessa valmis . Eilen olin neuvolassa ja paino oli ekan kerran pudonnut -820 g. Olin varmaan pari edellistä kertaa vähän turvoksissa. Ja muutenkin kaikki ok. Nyt rupeen leipomaan vähän pullaa pakastimeen, että on sitten vauvan vieraille tarjota.

 

taotao78: juu, ei ole laskeutunut Hengitys on ollut koko ajan helppoa, eikä mahakaan ole ollut jättisuuri missään vaiheessa. Mutta neuvolatädin mukaan, ei mitään muutosta viime viikkoon. Näillä mennään (varmaan syyskuulle asti ). Painoa oli tullut yhä edelleen +800g, mutta mä olen kyllä koko ajan enemmän ja enemmän turvonnut...

Mutta mulla on huomenna pullanleipomispäivä Hyviä oloja kaikille mahan omaaville.

Kyllä on monta vauvaa muuten tullut jo elokuisten ketjussa, kun on vasta viides päivä menossa <3

 

Moi!

Huhheijaa mikä reissu. Nopeasti selasin vanhat viestit läpi ja taisin päästä Ippaliinista seuraavaksi.

Ihana, kaunis ja syötävän suloinen pikkumies syntyi 29.7. klo 00.12. (38+2) Paino 3640g ja pituus 51cm.

Sairaalassaolo vähän venähti ja vasta tänään päästiin kotiin. Pikku-a vietti kaksi vuorokautta valohoidossa, koska oli kovin keltainen. Nyt kuitenkin viimein puhtaat paperit ja vauva-arki voi alkaa! Itsellä meinasi jo tulla aika pitkäksi sairaalassa ja ehti jo niin tottua jatkuvaan syöttöpunnitukseen yms. että tuntuu ihan oudolle olla kotona ilman ulkopuolista vahtijaa

Synnytyskertomusta sitten tarkemmin, kun tästä kotiintulon huumasta on toivuttu.

Ilona ja a 1 vko 1 päivä

ps. Ja juttu jatkuu vauvanhoitopuolella?

 

Ippaliini, 3, KHKS, 2.8. TYTTÖ 22.7.(38+3) klo 4.42. 3170g ja 47cm
Nacksu, 2, KHKS, 5.8. POIKA 30.7. klo 5.40. 3565g ja 48,5cm.
*Muumitutti* 2, KHKS; 6.8. TYTTÖ 2.8. klo 16.17 3255g ja 50 cm
ilona80, 1, Turku, 10.8. POIKA 29.7. klo 00.12 3640g ja 51cm
Pinja, 2, Tammisaari, 13.8.
Nilla87, 1 hki La 14.8
jonsku_86, 1, LPKS, 20.8., TYTTÖ 8.6. (29+4) klo.10.55. 935g ja 34,5cm.
taotao78 , 20.8.
N27, 1, Hki, 23.8.
Safiiri, 5, K-PKS, 24.8.
Lalla, 1, TYKS, 25.8.
Elviira, 1, PHKS, 31.8.

 

Onnea kaikille synnyttäneille ja jaksamista viimeisille metreille muille! Itse olin niin kovin malttamaton viimeisinä päivinä raskaana ollessa mutta sain niin ihanan palkinnon että hävettää kun niin valitin!
Meidänkin tytöstä olisi heinäkuun lapsi tullut jos olisin älynnyt viime viikon keskiviikkona että se mitä housuihin lorahti ja reilusti oli kuin olikin lapsivettä.Synnärille soittaessa kun asiasta kysyin mitä kannattaa tehdä, sanottiin että seuraile tilannetta. Ei enää lorahdellut joten en mennyt käymään polilla.
Saman viikon lauantaina, eli siis viime lauantaina sitten aamulla puoli kuus heräsin outoon tunteeseen ja kun nousin ylös lähteäkseni vessaan, jalkoja pitkin alkoi valua kamalasti nestettä. En tästäkään älynnyt että se on lapsivettä, vaan päätin että jos vielä kerran lorahtaa niin sitten lähden tarkistuttamaan asiaa synnärille. Menin aamulla vain suihkun kautta takas pehkuihin. Kai mietin että kuset ne vaan valuu jalkoja pitkin kun oli niin hätä.
Lauantaina käytiin miehen kanssa syömässä illemmalla yhdessä ja kun haettiin lapsi mummulta, huomasin että housut on ihan märät. Niinpä äitini käski lähteä varalta käymään synnärillä, ja lapsi jäi hoitoon.
Synnärillä multa otettiin se näyte millä varmistettiin että lapsivettä on alkanut tulla, ja laitettiin käyrään. Supistukset oli olemattomia, mutta näyte oli positiivinen, joten mut otettiin sisälle. Synnytysosasto oli aivan täys, joten mut laitettiin osastolle odotteleen että joku synnytyssali vapautuis. Mies lähti kotiin ja mä jäin odotteleen supistuksia.
Yheltätoista mulle laitettiin antibioottitippa tulehduksen välttämiseks kun kerta kalvoissa oli reikä jossain ylhäällä todennäköisesti. Siinä kyllä huomasin että vettä oli nyt alkanut jo tulla tihkumalla. Antibioottitippa laitettiin aina neljän tunnin välein valumaan, ja kolmen maissa kun hoitaja tuli uudestaan laittamaan tippaa, en ollut nukkunut silmänräpäystäkään. Sain neljän maissa nukahtamislääkkeen, mutta viideltä vielä katoin kelloa että koskahan se alkaa vaikuttaa. Puoli kuus taisin nukahtaa ja puoli kaheksan oli jo hereillä kun aamiainen tuotiin. En siis nukkunut juuri yhtään. Vasta kahdelta mulle laitettiin käynnistystippa koska omia supistuksia ei kuulunut. Mies oli ehtinyt jo siihen mennessä sairaalaan. Tippa-annos oli aika pieni, ja ne ei tehneet mulle kun muutaman supistuksen 10min välein. Sitten vähän ennen kolmea hoitaja tuplasi tippa-annoksen, ja supistukset alko samantien ja niin voimakkaina että huh huh. Ekan supistuksen jälkeen päätin mennä vessaan. Supistukset alko tulla samantien parin minuutin välein, joten en meinannut päästä vessasta ulos, itkin pöntöllä kun en saanut edes paperia otettua siitä Mies soitti hoitajan ja mut talutettiin viereiseen synnytyssaliin joka onneks oli vapaana. Joten kuten pääsin synnytyspöydälle, mutta sen jälkeen olinkin pois tästä maailmasta. Epiduraali laitettiin 10 yli 3, mutta koska järkyttävän kipeiden supistusten takia en saanut itteäni oikeeseen asentoon, piikki meni jotenkin väärin koska vain vasen puoli puutui, oikea ei. Se ei siis oikeastaan auttanut mua yhtään. Tuntu että kuolen siihen kipuun!!
Pyörin siinä pöydällä ja vaikersin ja vollasin ja mies koitti saada musta jotain selkoa ja kun kätilö kysyi jotain mies yritti saada multa vastausta, en ite oikein ees tajunnut mitä kysyttiin. Vedin ilokaasua hirveellä voimalla ja ponnistutti koko ajan aivan tajuttomasti. Avautumisvaihe taisi kestää tunnin verran, eli aika nopeasti homma eteni ja kun vihdoin sain ponnistaa, se olikin loppujen lopuksi ekaan synnytykseen verrattuna helppoa! Pidin jaloista kiinni ja työnsin niin perkeleesti ja vauva syntyi 7 min ponnistamisen jälkeen. Mikä fiilis, sain vauvan ulos ilman imukuppia! Sattuihan se, en ole ikinä huutanut niin kovaa, miehen korvat saatto olla vähän kipeet kun se piti musta kiinni ja kannusti hienosti. Olen mieheen kyllä hyvin tyytyväinen miten se osasi olla tukena. Tapahtumasta jäi vain yksi tikki, repesi hyvin vähän. Pystyin jopa samana päivänä istumaan, jota esikoisen kohdalla aloin harkita vasta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen..
Synnytys oli nopea, kun se vihdoin saatiin käyntiin, mutta en muista että ekan synnytyksen aikaan olisi sattunut noin paljon. Muistan ajatelleeni synnytyssalissa että tää on mun viimenen kerta kun haluan tähän hommaan, ihan tuskaa! Sain puoli tuntia ennen ponnistuslupaa puudutuksen myös tonne värkkiin, mutta musta tuntu että se värkki alko puutumaan vasta sitten kun menin synnytyksen jälkeen vessaan ja suihkuun. Oli vähän outoa pyyhkiä kun tuntu että ei mulla oo alapäätä enää kun ei ollu mitään tuntoo! Synnytyksessä kyllä tunsin koko ajan missä kohtaa vauva on ja kun olis jalkapallon kokosta kiveä pungennu ulos. Itse asiassa vieläkin tuntuu välillä vähän paineelta tuolla mutta oon kyllä toipunut niin hyvin ja nopeesti että en olis ikinä uskonut.
Synnytyksestä ei siis taaskaan jäänyt varsinaisesti traumaa, mutta toi että se lähti etenemään niin vauhdilla ettei meinannut perässä pysyä, ja se kipu oli niin tuskallista ja puudutukset tuntui tulevan aina vähän liian myöhässä, niin eipä taida vauvakuumetta hetkeen tulla. Synnytyskuumetta ainakaan.. Vauva on kyllä niin ihana että ei voi käsittää... mietin joskus kuinka sitä voi kahta lasta yhtä paljon rakastaa, ja nyt olen niiiiin rakastunut vauvaan että sydän sulaa...
t. kahdesta ihanasta tytöstä onnellinen äiti

ps. tosi sekava selostus mutta noin se suurin piirtein meni ihan mukava kokemus elämänjanaan

 

Muumitutti= Muumituuti ;D

 

Moi!

Onnea Muumitutille ja Ilonalle.

Meillä alkaa näyttään siltä, että neiti pääsee pian kotiin. Eilen käytiin sairaalassa niin sanottiin, että nenämahaletku otetaan pois, koska neiti jo jaksaa syödä yli puolet määrätystä annoksesta. Nyt sitte aletaan seuraamaan miten paino kehittyy. Eilen oli painoa 2485g.

Seuraava askel ois sitten kotiin pääsy. Hoitaja sano tuossa ettei varmaan mene ku viikko niin neiti on kotona. Ootan sitä jo todella. Kauhistuttaa jo etukäteen, että miten pärjään neitin kans. Se kun on osottautunu olevan isin tyttö.

Mutta nyt tämä uneton lähtee koittamaan nukkumista, jos tässä saunassa unen päästä saa kiinni.

-jonsku-

 

Mä oon niin varma, että toi pieni herää heti, kun alan tätä kirjoittaa

Nyt sain luettua kaikki jutut läpi, aikamoista, miten paljon näitä synnytyksiä yhtäkkiä tähän kuunvaihteeseen mahtuukaan.

Mä olen vissiin eka ensisynnyttäjä meidän listalla, joka kaverin sai kainaloon? Sen kyllä huomaa, kun vertaan teidän synnytyskertomuksia omaani. Otetaan nopea selostus, jos sen ehtisi kirjoittaa.

ti aamulla klo 10, vedet meni ja lähdettiin rauhaksiin TYKSiin. Klo 11 tutkimuksessa kaula hävinnyt ja parille sormelle auki. Osastolle odottelemaan edistymistä. Kävin suihkussa ja kateltiin telkkaria päiväsalissa ja kelloteltiin supistuksia, jotka alkoi sisätutkimuksen jälkeen. Niitä tuli 5-10 min välein, aika kivuliasta, mutta siedettävää kipua kuitenkin. Kolmen jälkeen alkoi sattua niin paljon, että lähdin kyselemään, mitä tehdään (hoitaja oli sanonut, että mielellään pistelee akupunktioneuloja tai aquarakkuloita, jos haluan). Tutkittiin ja todettiin, että olen jo 3 cm auki. Niinpä siirryttiin synnytyssaliin, jossa sain ilokaasua. Siitä ei ollut kyllä minkään maailman hyötyä Ehkä en osannut hengittää sitä oikein. Klo 17.20 sain epiduraalin ja siitä aukesi ihan taivas. Kaikki kivut katosi ja jäljelle jäi vain kova paineen tunne alapäähän. Epiduraalin kanssa avauduin n. 1cm/tunti, torkuttiin, käveltiin käytävällä ja katottiin telkkaria. Uuden lääkesatsin sain n. klo 19. ja sama lähes kivuton odottelu jatkui. Klo 21 alkoi taas sattua ihan julmetusti ja pyysin kolmatta settiä lääkettä. Kätilö tutki ja olin jo 9 cm auki, joten en saanut enää mitään muuta kuin ilokaasua ja ohjeen ponnistella varovasti oman olon mukaan missä asennossa haluan. Mulla ei ollut ponnistamistekniikasta hajuakaan ja kärvistelin melkoisissa kivuissa sängyllä naamari naamalla. Tässä vaiheessa mieheltä meinasi tulla itku, kun hän näki, että minua sattui tosissaan. Pikkuhiljaa alettiin sitten hakemaan ponnistusasentoa ja kätilö alkoi antaa ohjeita, miten homma hoidetaan. Vitsailtiin siinä vielä, että kyllä tämä kymmenen jälkeen on ulkona...mutta mutta. Ponnistaminen kesti sitten ihan helvetin kauan ja sattui melkoisesti. Kaveri eteni noin millin kerrallaan ja tuntui, että mitään ei tapahdu, vaikka annan kaikkeni. Kokeiltiin eri asentoja ja lopulta jouduin makuulle jalat jalkatukiin. Mies teki melkein yhtä kovan työn kuin minäkin nostamalla mua selästä ja vetämällä jalasta silloin kun piti ponnistaa. Silloin tuntui, että tämä kestää ikuisesti, en jaksa/kuolen siihen sängylle, mutta niin vain pikku-a saatiin ulos klo 00.12 ilman imukuppia tai muita apuja. Välilihaa jouduttiin kyllä vähän leikkaamaan, joten saaliina 5 tikkiä pintakerroksiin. Aluksi istuminen oli yhtä helvettiä ja tuo pitkä ponnistus toi esille järjettömät pukamat Mutta nyt kun synnytyksestä on reilu viikko, istua voi jo melko hyvin, kävely sujuu rauhaksiin ja pukamatkin ovat melkein muisto vain. Tuo kohtuullisen pitkä aika sairaalassa varmaan edisti toipumista, kun ei tullut juuri riehuttua mihinkään. Kaikenkaikkiaan synnytys oli positiivinen kokemus. Jos ponnistelut olisivat tuottaneet tulosta vaikkapa tunnissa-puolessatoista, sanoisin, että helppo juttu. Nyt kuitenkin tuo viimeinen pari tuntia vähän "pilaa" kokemusta. Kuitenkin muistikuvat kivusta ovat jo melkein unohtuneet ja voisin tehdä saman uudelleen, jos olisi tarvis. Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa en muuten sitten treenaa yhtään lantiopohjan lihaksia Syyksi pitkään ponnistukseen epäiltiin siis liian kireitä lihaksia, kiitos aktiivisen liikunnan. ...toisaalta, ilman kohtuullista kuntoa en olisi ikinä pystynyt ponnistamaan kolmea tuntia.

Ensimmäinen yö kotona on takana. Pikkumies nukkui muuten omassa sängyssään, mutta yhdessä syöttövälissä nukahdin ja hän jäi viereen. Herättiin reilun kahden tunnin välein syömään ja vaippa piti vaihtaa muutaman kerran, kun ensin siellä oli isot kakat ja toisella kertaa unenpöpperössä laitettu vaippa oli vuotanut ja kaveri body ihan märkä.

Kaverin syömistä jännitän edelleen. Neuvolassa niin tottui punnitsemaan pientä ja antamaan lisämaitoa aina tarvittaessa (valohoidossa ollessa pitää varmistaa riittävä nesteen saanti) ja nyt mietin koko ajan, että saako vauva tarpeeksi ruokaa. Tisseistä kyllä näkyisi tulevan tavaraa reilusti , mutta olen silti pari kertaa antanut varmuudeksi pullosta lisää. Juttelin neuvolan hoitsun kanssa äsken aikaa varatessa ja hän sanoi, että kun kerran nukahtaa tissin jälkeen ja pissaa ja kakkaa, ei lisäruokaan ole tarvetta. Onneksi jo ke on neuvola, näkee onko kaverin paino noussut ja saako tarpeeksi ruokaa. Eli nyt sitten vaan tissiä, ellei poika selkeästi jää nälkäiseksi syömisen jälkeen.

Ylhäältä kuuluu heräämisen ääniä, lähden katsomaan pientä ihanuuttani <3

ilona

ps. Tuli "vähän" omaa napaa, mutta ISOSTI ONNEA TEILLE MUILLEKIN, JOILLA PIENI ON JO SYLISSÄ JA PALJON HALEJA JA TSEMPPIÄ MUILLE VIIMEISIIN PÄIVIIN (tai viikkoihin).

pps. Kyllä mä täällä kuitenkin päivittäin käyn ja varmaan kirjottelenkin, kun tulee tylsiä hetkiä

 

Voi ilona80, onneksi olkoon ) Ja kiitos synnytyskertomuksesta. Taitaa loppua meikäläisenkin lantiopohjan lihastreenit tähän päivään

Älkäähän synnyttäneet jättäkö meitä mahallisia vielä, ennenkuin kaikki on ulkona, jookos? Siirrytään sitten kaikki vauvanhoito-osioon yhdessä.

Mä epäilen, että vauva olisi lähtenyt laskeutumaan ja kiinnittymään. Yhtäkkiä eilen aloin kävelemään kuin ankka, ja alapäätä vihloo kivuliaasti välillä. Toivotaan kovasti

Mä kävin synnärillä tutustumassa miehen kanssa, ja päätin sitten, että tulen kokeilemaan allassynnytystä. Kivunlievitystä siihen ei kyllä kauheasti saa, joten jos tuntuu mahdottomalta, niin sitten siirryn sänkyyn tai jakkaralle. Mutta ainakin avautumisvaiheet olen vedessä. Se pehmittää paikkoja siten, että repeämiset jäisi mahdollisimman pieniksi (toivossa on hyvä elää ).

Mutta siinä meiltä. Huomenna alkaa rv 38. Huoh.

 

N28 Kiitos onnitteluista Ja kiitos kaikille muillekin!

Joku kirjoitti, että neuvolassa sanottiin, että pää on jo alhaalla ja melkein kiinnittyny (en muista enää, että kuka). Mulla meni tästä tilanteesta tasan viikko siihen kun sai lähteä synnärille, eli seuraavassa neuvolassa viikon päästä oli täysin kiinnittynyt ja siitä seuraavana päivänä meni vedet. Eli jos tuon viestin kirjoittaja oli joku, joka on vielä mahan kanssa, niin toivoa on

Joo yhdessä vauvanhoitopuolelle sitten. Ehditään keksiä joku osuva nimikin. Ehdotuksia?

Meidän ukko on nukkunut koko päivän...neljän tunnin pätkiä ja sit kunnon tankkaus ja unta taas palloon Toivottavasti ens yönä haluis pitää kiinni tosta samasta rytmistä. Nyt kun oon sitä tässä päivällä tillistelly, tajusin, että oon ehkä yöllä nostanu sen liian aikaisin rinnalle, siis kesken unikähinän. Nyt oon jo monta kertaa luullu että se herää, kun kääntyilee ja ähisee ja irvistelee, mutta eipä vaan olekaan. Kakkaa on tainnut puskea. Eli ens yönä ehkä odotan, että kuuluu se kunnon huuto ennen kuin häiritsen nuorta herraa

Aloitin äitiysvaatteiden poispakkauksen ja normivaatteiden palauttamisen kaappiin Ihanaa kun mahtuu taas omiin kuteisiin. Monet farkut ei kyllä vielä mee kiinni, mutta eiköhän pari seuraavaa viikkoa tee ihmeitä sen osalta. Mahan paikalla on pieni nahkaröllykkä, mut ilman arpia selvittiin!!

i, taas

 

Ihania vauvauutisia taas. Kiva lukea ensisynnyttäjänkin tarinaa välillä, ettei mene turhan epärealistisiksi mietteet omasta tulevasta ensisynnytyksestä. Et tuskin mitään kovin pikaista tiedossa.
Täällä kaikki ennallaan, vauva on rauhottunut ehkä viimepäivinä. Tämä tapaus on siis ollut laskeutunut jo yli 5vkoa ja kiinnittynyt ainakin vkon, jollei enemmänkin..ehkä jopa useitakin vkoja. Mulle on jo tullut vähän semmonen luovuttanut olo, että no ei me sitten saatukaan vauvaa..vaikka vasta 38+2 menossa. Tuntuu et joka aamu herää pettyneenä, ai ei tänäkään yönä..Eikö joulua tulekaan Kiitos kuitenkin rohkasuista että kiinnittyneenä vois siis jo syntyäkin.
Olisin ihan valmis menemään vaikka töihin muutamaks päiväksi,niin huomais taas tän kotona kykkimisen riemun. Energiaa löytyy siis, mutta malttia ei.
Myös turvotusta löytyy, varsinkin käsissä on sellasia valkosia pisteitä, johtuen turvotuksesta kuulemma. Voipahan turvautua siihen et lähtee sitten painonakin pois synnytyksen jälkeen nopeasti.
N28 kiva jos vauvasi olis jo laskeutumaan päin. Mulla ainakin laskeutumisen jälkeen alkoi paremmin ymmärtämään et jaa sieltä se on pian tulossa, jyske ja rutistus tuntuu välillä niin et pöksyt heiluu
Jonsku86 varmaan luksusta saada pikku-neiti kotiin, voin uskoa sunkin olleen malttamaton.
Muumitutti, kiitos sullekin synnytystarinasta, repesin nauruun kun "mietin et kuset vaan valu reisiä pitkin, kun oli niin hätä"..voi tätä raskauden auvvoa

Tsemppiä mahoille ja vauvatuneille mammoille

Taotao 38+2

 

Moikka kaikille

Mulla on alkanut öisin sattua vatsaan, kun käännyn. Heräsin viime yönäkin pissahädän lisäksi joka kerta kun käänsin kylkeä (8h aikana yhteensä 8 kertaa -ei paljon rem-unta tarjolla ). Loppuisi jo tämä maha-aika...

Mulla piti olla tänään neuvola, mutta se peruuntu tädin ollessa kipeänä. Tai siirtyi keskiviikkoon... Toivottavasti keskiviikkona tulisi iloisia uutisia, että vauva olisi vihdoin ja viimein laskeutunut (ja kiinnittynyt). Mies näki viime yönä unta, että vauva syntyi neljässä tunnissa, eikä mua sattunut yhtään -kuulostaa hyvältä

Mutta eipä mulla mitään kuulumisia oikein ollut, kun ei tähän oloon juurikaan muutoksia ole tullut

-N28 ja Vänä 38+2

 

Terve. Jokapäivä luulen et nyt se syntyy, mut eipäs vaan synnykään. Eilen oli taasen kivuttomia supistuksia parin tunnin ajan, väli 5minsaa,millähän niihin sais kipua..
Mäkin oon ruvennut heräilemään öisin ainakin tunniksi, ensin tulee kova vaikkakin kai kivuton supistus tai sit joku muu outo kipu johon herään ja sit sitä hormoonihöytyissä ryvetään lakanoissa valveilla miettimässä et joko joko.

Neuvolassa kävin tänään, kaikki ok, vauvan pulssi oli kyllä nopea. Ekaks 170-185 ja sit pyydettiin joku kätilökin paikalle ja vaihdeltiin asentoja ja saatiin pulssi käväsemään 158ssa. Olivat sit ihan tyytyväisiä, tyttö ollutkin korkea pulssinen koko raskauden..jotain 150.Olivat ekaks niin huolissaan et en tiedä mitä se korkea pulssi oikein voi tarkottaa.

Taas oli tullut painoa 800g, en tiedä olisko se munkin paikka, tulkoon painoa.

Taotao 38+5

 

Ihana taotao kun olet täällä vielä mun kanssa mahajoukoissa kärsimässä

Mä en edes luule, että tämä kaveri syntyisi vielä pitkään aikaan. Supistuksia on ollut päivittäin jo pitkään, mutta ne on tosiaan vaan niitä kivuttomia harjoitussuppareita... Snif.

Kävin tänään miehen ja koirien kanssa kalassa. Käveltiin varmaan kuutisen kilometriä ja istuin kalapaikalla koiria vahtien kolme tuntia. Tulos: väsyneet jalat -ei edes supistuksia Että kyllä tästä meidän pienestä miehestä vielä syyskuun lapsi tulee

 

Aamulla synnärille joko käynnistykseen tai sektioon....... Jee

Safiiri ja Jänskis 38+1

 

safiirille onnea tulevaan!! Toivottavasti saat edes hetken nukuttua! Tulehan sitten hehkuttamaan Jänskistä meille.