Elokuun 2009 odottajia?

Mä oon täällä teitä taustaillut, mutta yhtenä kappaleena täälläkin vielä ollaan! Enkä mä edes tiedä, tiedänkö, mikä oikea supistus on! Mulla on vain sellaisia vähän kipeitä (tai kivuttomia) kiristyksiä vatsalla. Tai sitten sellaista pistosta ihan kuin huonokuntoisella kyljellä. No, olen mä kyllä huonokuntoinenkin, mutta nuo pistokset osuu yleensä alavatsalle.

Jouduin käymään äippäpolillakin, kun vauveli oli vielä viime viikolla perätilassa. Murhe kuitenkin loppui sillä kertaa siihen, sillä vauva oli kääntynyt omin avuin. Kohdunkaula oli lääkärin mielestä ehkä vähän pehmennyt, mutta muuten muuttumaton. Se oli sitä mieltä, että vauva voi syntyä tänään tai 4 viikon päästä hoputettuna! Toisaalta oli kiva kuulla, että synnytys voi lähteä käyntiin ja edistyä ihan yhtäkkiä, kun mulla ei tosiaan kauheasti ole noita synnytyksen lähestymisen merkkejä.

En mä kyllä mitenkään jaksaisi N28:n tavoin kävellä 6 kilometriä! Varmaan pyörtyisin tai luhistuisin johonkin vatsan kiristykseen... Hyvä, jos bussissa jaksaa sen verran matkustaa, kun sekin on tukalaa!

Tsemppiä safiirille, huimaa!!

Lalla 38+0

 

Lalla: ihanaa, meitä on lisääkin Noi munkin harjoitussupparit on tosiaan vaan noita kiristyksiä vatsassa. Ei ne satu, korkeintaan ihan vähän nippasee. Ennen kasia alkoi itseasiassa pitkä supistus, joka loppui vasta äsken. Mutta tosiaan, en edes haaveile noiden enteilevän synnytystä

Onneksi vauvasi kääntyi itsekseen, niin loppui tuokin huoli

 

Moi!

Tsemppiä Safiiri huomiseen

Mä en ole vieläkään ihan varma, että miltä se supistus tuntuu/kuuluisi tuntua...ja synnytys kuitenkin takana. Mun mielestä ne kivut oli sellasia epämääräsiä vähän väliä tulevia kipuja milloin mahassa, selässä, perseessä, jaloissa yms. Harkkasupistukset oli aika samanlaisia, erona tosin se, että kipu saattoi jatkua jopa 20min ja tauota sitten. Itse synnytyksessä kivuttomia taukoja tuli huomattavasti lyhyemmän kivun jälkeen. Oli niistä harkkasupistuksista se hyöty, että synnärille mennessä oli kohdunkaula kadonnut ja paikat jo vähän auki.

Nyt huutaa a, pitänee mennä.

i

 

Heiiii, jo kolmas todella pitkä kivuton supistus takana Näitä on siis tullut kasista lähtien, ja supistus tauot ovat olleet muutaman minuutin mittaisia. Josko mulla vihdoin ja viimein alkaisi kohdunkaula pehmentyä!! Oli tuosta tämän päiväisestä reissusta vissiin jotain hyötyä kuitenkin

ilona80: "Mä en ole vieläkään ihan varma, että miltä se supistus tuntuu/kuuluisi tuntua...ja synnytys kuitenkin takana"

^Ihana

 

Moikka! En pystyis minäkään kävelemään mitään kuutta kilsaa millään. Vaikka muuten mieskin on ihmetellyt miten reipas odottaja olen kun oon leikannu ruohoo ja pessyt ikkunoita, enkä paljon valittanu. Mut kävely ei oo oikein sujunu pitkään aikaan. Ennen tuli kai sitten niitä harkkasupistuksia ja maha meni sellaseks kovaks palloks jos hiukan pidempää käveli ja nyt tulee päivittäin muutenkin kipeitä menkkamaisia kipuja ilmankin. Nytkin, niin ei tee mieli mennä sänkyynkää pyörimään. Ihmettelen sitten vielä hetken netissä turvakaukaloita jospa nää taas menis ohi. Vaikka mun puolesta saisivat koventuakkin... Ei ois nii vaikeet odottaa jos tietäis, koska jotain tapahtuu.

 

Kiitos jokaiselle. Nää lähtee ny...

S ja J 38+2

 

Kopsausta muualta:

"Maanantaina sitte leikataan. Itsepäinen tyttö tämä Jänskis ku edelleen kököttää poikittain. Ja kokoa oli kuulema vaikea arvioida, mutta siinä 4,5 kiloa ehkä... Eli ei missään nimessä yritetäkkää alakautta. Ja tosiaan, torstaille eivät saa laittaa suunniteltuja sektioita ja perjantai oli jo varattu niille kaksosille. Onneton viikonloppu kiilaa väliin ja sitte on meiän vuoro. Perjantaina meen verikokeisiin ja puhumaan leikkaavan lääkärin ja nukutuslääkärin kanssa maanantaista. Käääääk, yritän ottaa tämän seikkailuna (mua ei oo koskaan leikattu ennen), vaan aivan varmasti uni on vähässä sitte su:na."

 

Ehkä hieman porukan petturi fiilis kun en ole ehtinyt käydä edes taustailemassa! Kun on 2vee lapsi ja pieni vauva, lisäksi kotona on tällanen työleiri-ilmapiiri kun pyykkiä pursuaa joka nurkasta ja tiskit vyöryy keittiöstä päälle ellei koko ajan siivoa, niin välillä ahistaa kun ei istumaan kerkee hetkekskään. Mies on kyllä vielä tän viikon kotona ja otti ens viikonkin isyysvapaata, mutta silti hommaa piisaa. Lisäksi mulla on kohtutulehdus. Eilen olin äippäpolilla tutkimuksissa kun nousi kuume ja mahanseutu ei oo ikinä ollu näin kipee, niin kohtuhan siellä on päässy tulehtumaan. Antibioottia ja särkylääkettä vaan nassuun ja takas kotiin hommiin.. mies valittaa kun pitää passata niin perkeleesti mua. Rupes kyrvityttää että kun oon kipee niin en jaksa niin paljoa, olis kai hyvä levätäkkin jos haluaa parantua, mut paskat noi miehet mitään tajua. Kun laitettas miehet eka synnyttään ja sitte viikon päästä kohtutulehdus ja kauheet mahapoltot lisäbonukseks niin nähtäs ymmärtäskö ne sitten enemmän. No, oon edelleen niin onnellinen noista mun tytöistä että ei tällanen pieni "takaisku" masenna.. onko muilla aiemmin synnyttäneillä tääl ollut kohtutulehdusta?
Eilen synnärillä tuli haikee olo etten enää koskaan pääse sinne... siellä on jotenkin niin auvonen meininki, ihan oma rauhallinen sairaalaelämä, kaukana paha maailma.. voi olla myös että hormonit pääs hyrrähtään ylikierroksilla, kun ne tästä tasaantuu niin eiköhän tuo haikeus katoa..
Vielä muutamaa vauvaa odotellaan täällä... Olis ihan kiva siirtyä sitten vauvanhoitopuolelle kirjottelemaan, toivottavasti ehtii kirjotella tarpeeks usein kun jää yksin päiviks kotiin kahden muksun kanssa!!
Tsemppiä kaikille poksahtaneille ja vielä poksahtamattomille!

 

Odottavan aika on pitkä. Hassua ku pitää monta kertaa päivässä käydä kattomassa onko joku kirjoitellut jotain. Kokoajan pyörii vaan vauvajutut päässä..
Kyllä varmaan jännittää Safiiri, mutta ainakin tiedät koska saat vauvan syliin. Eikä olekkaan Jänskis mikään rääpäle, iso tyttö tulossa. Ja ehkä et nyt joudu kärsimään siitä huonosta olosta josta aiemmin kirjoittelit.
Voi Muumitutti, tsemppiä! Anna sen miehen nyt vaan passata.
N28 kirjoitti siitä nukkumisesta. Se ei kyl oo yhtään hauskaa jättimasulla. Mullakin on tyyny jalkojen välissä ja vauvalla oma mahan alla ja sitten siirtelen niitä joka kyljen käännöllä ja pönköän itteäni niillä hyvään asentoon
Joo, mutta pyykkihommiin..

 

Jep, täällä meitsikin edelleen monta kertaa päivässä tulee kattomaan oisko jotain uutisia jollain suunnalla Eli ei se tahti muutu tän esikoisen kanssakaan. Nyt a köllöttelee mun olkapäällä umpiunessa <3 On nää vauvat vaan niin ihania.

Safiiri, ota vaan kaikki mahdolliset tropit leikkauksen jälkeen, niin olo on ihmismäinen. Sairaalassa naapuripetissä oli kiireellisellä sektiolla synnyttänyt nainen ja oli huimaa seurata, miten nopeasti se toipuminen alkoi. vuorokausi leikkauksesta jo käveli ja pari päivää, niin pystyi jo hoitelemaan vauvaakin kunnolla. Mutta isosti tsemppiä, ainakin sulla on asenne kohdallaan!!!

Mites N28, jatkuiko supparit vielä pitkään? Pidetään peukut, että ainakin jotain saavat aikaan!

Muumitutti, voi ei En uskalla edes kuvitella miltä sun olo tuntuu ton tulehduksen kanssa. Toivottavasti antibiootit alkais pian purra! Ja se mies ymmärtäis passata ja auttaa. Miten pitkään sä olit synnytysten jälkeen synnärillä? Mulla jotenkin tuo 9 yötä karkoitti sen auvoisan olon, mut tiiän kyllä, että mitä tarkoitat. Tässä kun pari yötä valvoo, niin alkaa tuntua aika luksukselta ajatus, että kiikutat vauvan yöksi ammattitaitoisen kätilön hoitoon ja nukut itse tulpat korvissa

Omaa napaa ja a:n...maito on alkanut kunnolla nousta ja neuvolassa tänään a oli jo 100g yli syntymäpainon, jee Nyt sitten on onkelmana seuraavaksi se, että se hotkii ja sitten puklii. Eli pitänee alkaa harjoitella kunnolla röyhtäyttämään.

jaa pitää taas mennä,
mo
i

 

Safiiri, voi rähmä. No, tsemppiä maanantaihin! Menee varmasti hyvin ja sitten on iso D) nyytti sylissä

vilmuska: juu, kyllä mullakin nuo menkkakivut on päivittäisiä ja joka öisiä. Samaten aina kun yöllä kääntyy, niin herään kipuun... Mutta mullahan on kaksi koiraa, jota lenkitän yhä itse melko paljon Mies käyttää usein aamu- ja iltalenkit, mutta mä käyn sitten piskien kanssa päivällä autolla siten, että koirat saa juosta vapaana, ja itse kävelen omaan tahtiin niin kauan kun jaksan. Parhaimmillaan nuo reissut kestää pari tuntia Peruskunto on siis pysynyt hyvänä koko ajan.

*Muumitutille* pikaista tervehtymistä! Ja miehelle pientä ravistusta *mur* Tulee paha mieli noista sun kirjoituksista, kun oma mies on täysin päinvastainen -lähes ylihuolehtivainen

ilona80: kyllä nuo supparit jatkui nukkumaan menoon asti ja yölläkin oli vatsa pinkeänä. On jatkunut myös tänään Mutta mutta... Neuvolassa sanoivat, ettei vauva ole vielä hirvittävästi laskeutunut eikä todellakaan kiinnittynyt. Mutta joo, voihan se käydä ihan yhtäkkiä ja synnytys käynnistyä *toivossa on hyvä elää*

Mulla oli tullut painoa vain 200g tällä kertaa Hyvällä omalla tunnolla siis leivoin valkosuklaa-mustikkamuffinseja

 

Kiitoksia myötäelämisestä Joo, ei tässä auttanu muu ku olla sillä asenteella että ei vielä. Paitsi että voihan sitä alkaa tapahtua ennen maanantaitaki. Kakkonen meillä synty 38+4. Ja oli 4350g. Jos alkaa tapahtua niin sitte kiireen vilkkaa takas synnärille operoitavaksi.

Jatkamme oottelua. Sekä omaa että teiän muitten...

 

Ilona, mää oon kans kuullu että mitä nopeampaa sitä sais ittesä leikkauksen jälkeen liikkeelle nii sitä nopeampaa sitä toipuis. Jos aamulla leikataan niin vois kuulema olla hyvä jos illalla koittais käyä vessassa itte. Haastattelin kätilöä...

 

Safiiri, kyllä mulleki lääkäri sano että jos olisin ollu "normaali" leikkauspotilas niin olisivat potkineet samana iltana sängystä ylös. Ite pääsin vasta leikkauksesta toisena päivänä nousemaan sängystä ja ku sitte ite pääsin liikkumaan niin tätä tyttöä ei sängyssä pidettykään sen jälkeen. Nyt pari kuukautta leikkauksen jälkeen ei ees enää aattele että on leikattu. Arpi vaan muistuttamassa.

Muumitutti, toivottavasti paranee pian tuo tulehdus. Ei varmasti ole helppoa kahden pienen kans, kun tosiaan levätä pitäis.

Meillä tytöltä otettiin nenämahaletku pois, mutta seuraavana yönä oli laitettu takasin kun tyttö ei syö. Mitä ite oon ollu syöttämässä niin hyvin on syöny, mutta ilmeisesti hoitajilla ei riitä aika eikä kärsivällisyys tuon syöttämisen suhteen. Mies jo tuossa kyseli että saadaanko tyttö kotiin letkun kans ku ite osataan sen kans toimia eikä muuta ongelmaa ole ku se syöminen. Saa sitte nähä.

Mutta nyt nukkumaan. Vointeja kaikille.

-jonsku-

 

Hei kaikille!
jonsku_86, tajusin just äsken et teijän pienihän on jo kaks kuukautta ollut maailmassa.. ja vieläkään ette oo saanut häntä kotiin. Tosi kurjaa. Aina ei kyllä kaikki mee niinkuin olis ihanne. Olet ainakin kirjoitusten perusteella tosi reipas ja positiivinen silti. Hienoa että olet, ja pakkohan se tietysti onkin kun ei itkut auta että tilanne olis toinen. Pakko kysyä, harmittaako sua kun muilla vauva-arki on alkanut suht "normaalisti" tai miten sen ilmaisis, ja te vielä odotatte että saatte nyytin kotiin hoivattavaksi..? Mä ite oon ehkä sellasta ihmistyyppiä että voisin vähän masentua tuossa tilanteessa... ihailen sun positiivisuutta
Mulla antibiootit on tepsineet hyvin, maha on tänään ekaa kertaa sellanen että pystyn kävelemään ihan suorassa, ei tartte mennä kun vanhus kumarassa. Jos noita särkylääkkeitä pystyis vähän vähentää.
Maitoa tulee ihan hirveesti, oon pakastanut kauheet määrät jo tonne pakkaseen että jos jossain vaiheessa tarvii lisämaitoa niin saa pakkasesta. 3 kuukauttahan se säilyy siellä. En raaski viemäriinkään kaataa. Luovutettavaks asti sitä ei silti taida tulla, vaikka mielelläni sairaalaan veisin tarvitseville mut ne määrät kai pitäs olla huikeita et kandeis lähtee kuskaamaan sinne. Muuten kai kelpaisin varaemoks kun en polta enkä juo näin imetysaikana enkä polta kyllä muutenkaan..
ilona_80, olin tästä vauvasta sairaalassa vaan 2 vrk. Siellä oli hoitsuilla niin kiire, et kun tokana yönä kysyin oisko vauva saanu tunnin olla ns. hoidossa et saisin nukkua tunnin, niin se ei käynyt niillä oli niin kiire. Joten halusin pian kotiin kun kotona saa paremmin nukuttua. En jotenkin viihtyny tai jaksanu olla siellä...sit kun vihdoin oma vauva nukahti niin naapurin vauva alko huutaa ja huusi iät ja ajat. Ja sit jo oma heräskin huutamaan vaikka tosiaan jälkikäteen mietin et ois pitäny olla edes kolmas vuorokausi, ois saanu vaan maata ja nauttia valmiista ruuista ja ei ois tarvinnu siivota... Ekasta olinkin sairaalassa viikon, kun olin niiiin kipee. Epparihaavan takia.Ja viihdyin mainiosti.
Jaahas, tyttö heräs jatkankin myöhemmin!!

 

Moi, tulin vaan sanomaan hei, ettei joku vaan sorru ajattelemaan et onkohan Taotao jo päässyt hommiin, no ei ole.
Kivaa kun olette kaikki taas käyneet kirjottelemassa, kun tuntu välil et jäljellä ollaan vaan N28 ja meikäläinen. Muumitutti hyvä et vointi on jo parempi. Jonsku meillä olis ollut sun kans vissiin sama la, toivotaan et saatte vauvan pian kotiin, viimeistään sit kun mekin saadaan
Hetkellisiä menkkakipuja on ollut, mut sillon ei sit kuitenkaan supista ihan täysillä, kunnon supistus kun tulee, niin kipua ei. Jotenkin uuvuttavaa tämä omien tuntemusten tahaton ja tahallinen ylitulkitseminen.
On muuten kokoajan nälkä, siksikin sais pieni punnertaa ittensä jo pikkuhiljaa pihalle, ettei kasvaisi liian isoksi, pelkään vielä et yhä suuremmaksi muodostuva maha laukasee loppumetreillä synnytyspelot,..näin unta et mahastani tuli aivan hillittömän kokoinen kun viikkoja tuli lisää..

Sitä siis odotellessa,Taotao 39+0

 

Moi kaikki!

Meillä on kyllä hieno tsemppausporukka tässä kasassa

Jonsku: Sairaalassa huomas hyvin muutaman hoitajan kohdalla tuon kiireisen asenteen just syöttämisessä (a tartti lisämaitoa, kun mulla ei ollu noussut kunnolla ja valohoidossa pitää pitää huolta kunnon nesteytyksestä). Kerran sitten jo hermostuin ja sanoin, että se oksentaa, jos tolleen tuputat sitä pulloa. Hoitaja väitti, että ei se yhtään pakota...no niin vaan tuli kaikki ylös. Itellä ois kyllä ollut huomattavasti rauhallisempi tahti, mutta ammattilainen halus kokeilla, josko se vielä söis vähän (oli siis jo saanut tissiä ja vähän juonut pullosta). Mutta onneks suurin osa hoitajista olikin sit tosi pitkäpinnaisia ja taitavia. Toivotaan nyt vaan kovasti, että saisitte sen pienen pian kotiin, jossa on aikaa syöttää siihen tahtiin kun kaveri haluaa syödä! Tehdäänkö teidän neidille joka ruokailulla syöttöpunnitukset? Mua stressas se jatkuva punnitseminen ja pelko siitä, että se ei taaskaan saa tarpeeksi, niin kovin, että varmaan sikskään maito ei noussut kunnolla aluksi, enkä malttanut imettää tarpeeksi pitkään, kun oli kiire vaa'alle testaamaan, että saiko se ruokaa.

Meidän elämä kotona hakee edelleen uomiaan. Pari viime yötä olleet tosi hyviä lähes neljän tunnin syöttöväleillä. Pidän sormet ja varpaat pystyssä, että jatkuisi edelleen. Takaraivossa vieläkin pelottaa hiukan ajatus koliikista, vaikka loppujen lopuksi aika harva vauva siitä kai kärsii. Pikkumahavaivoihin hain eilen jo apteekista maitohappoja ja cuplatonia.

Oikein paljon jaksamista kaikille teille, joilla kaveri on vielä väärällä puolella mahaa. HIrveellä rytinällä nyt vaan ässiä käyttöön, alkaneet kivut ja supistukset on toivottavasti jo lupaavia merkkejä!

i ja a 2 vkoa 1 päivä (miten se voi olla jo noin "iso"???)

 

Hei!!

Meille syntyi IHANA pieni prinsessa su 9.8 klo 00.13, 3530g, 50cm.
Koko perhe on aivan haltioituneet pienestä tuhisijasta. Eilen kotiuduttiin ja nyt vaan yritetään päästä arkeen kiinni.

En yhtään kerennyt lukea muiden juttuja tai kirjottaa nyt synnytys kertomusta, mutta palailen asiaan myöhemmin.

Onnea kuitenkin kaikille vauvan jo saaneille ja muille jaksamista loppumetreille!

-Pinja ja tyttö 4vrk-

 

Onneksi olkoon Pinja ja koko perhe pienestä prinsessasta!

 

Onnea Pinjalle perheenlisäyksestä.

Muumitutti, kiitos tuosta kirjotuksesta. Tuli itellä parempi mieli, kun hermot on kireällä ja välillä mieli maassa. Olen vihreenä kateudesta lukenu täältä teidän muiden kirjotuksia. Harmittaa välillä tosi kovastikin se, etten ole kokenut tuota loppuraskautta, enkä ns. "normaalia" synnytystä. Kieltämättä teidän muiden juttuja lueskellessa tulee ns. ulkopuolinen olo, kun ei itse mistään mitään tiedä. Itsestä tuntuu, että raskaus tavallaan jäi kesken. En oikein osaa paremmin selittää.

Ilona, meillä ei tehdä punnituksia ennen syöttöä, vaan ensin annetaan pullosta sen verran kuin neiti jaksaa syödä (yleensä n.25ml) ja sitten loput laitetaan ruiskulla nenämahaletkun kautta. Tosin olen sitä mieltä, että 8x60ml on vähän turhan iso annos, koska näläntunnetta ei neitille kerkeä tulla, joten sen takia ei ala pullosta imemään kuin tietyn määrän. Jos omalle kohdalle ajattelee sen, että pakotettaisiin syömään itsensä ähkyyn kolmen tunnin välein, ei minullakaan tekisi itse mieli syödä. Vaikka toisaalta tuo annosmäärä on laitettu senkin vuoksi että paino nousee.

Taotao, meillä tosiaan ois ollu sama la. Uskon ja todella toivon, että neiti saadaan kotiin viimeistään la:n tienoilla. Jos ei muuten, niin sitten letkun kanssa. Hoitaja oli tuosta lääkäriltä kysynyt ja vastaus oli kuulunut, että katsotaan ensi viikko miten lähtee tuon syömisen kanssa.

Eilen kun käytiin neitin luona, sain itse ensimmäistä kertaa kylvettää tytön ja tunne oli aivan mahtava. Noinkin yksinkertaisessa asiassa. Varsinkin kun neiti näytti nauttivan vedessä olemisesta ja isoilla sinisillä silmillä katseli sieltä ammeen pohjalta.

Meillä ilmeisesti tullaan syöttämään neidille Premilonia vielä senkin jälkeen kun kotiin pääsee. On muuten aika arvokasta tavaraa. 900g purkki maksaa 45€ ja siitä tulee 6,4l valmista vastiketta. Toivottavasti Kela tuon korvaa, koska olen kuullut että kaikille ei ole korvattu.

Mutta taidan alkaa kokeilemaan, jos saisin nukuttua. Palaillaan.

-jonsku-

 

listan päivitys

Ippaliini, 3, KHKS, 2.8. TYTTÖ 22.7.(38+3) klo 4.42. 3170g ja 47cm
Nacksu, 2, KHKS, 5.8. POIKA 30.7. klo 5.40. 3565g ja 48,5cm.
*Muumitutti* 2, KHKS; 6.8. TYTTÖ 2.8. klo 16.17 3255g ja 50 cm
ilona80, 1, Turku, 10.8. POIKA 29.7. klo 00.12 3640g ja 51cm
Pinja, 2, Tammisaari, 13.8. TYTTÖ 9.8 klo 00.13, 3530g, 50cm.
Nilla87, 1 hki La 14.8
jonsku_86, 1, LPKS, 20.8., TYTTÖ 8.6. (29+4) klo.10.55. 935g ja 34,5cm.
taotao78 , 20.8.
N27, 1, Hki, 23.8.
Safiiri, 5, K-PKS, 24.8.
Lalla, 1, TYKS, 25.8.
Elviira, 1, PHKS, 31.8.

 

Missä muuten on Nilla87, kun hänestä ei ole kuulunut aikoihin?

 

Onnea Pinjalle pikkuprinsessasta!

Olis kiva, jos muutkin päivittäisivät tuohon listaan, mikä rv oli, kun vauva syntyi. Niillä vois hauskuuttaa itseään, kun täällä vielä odottelee... Esim. jos mä olisin Ippaliini, mä poksahtaisin tänään! Mutta siitä ei ole toivoa/pelkoa...

Mulla oli eilen neuvola ja muuten oli kaikki kunnossa, mutta verenpaine oli koholla. Ei siitä vielä huolestuta, koska pissa oli puhdas ja vointi muuten hyvä. Vauva majailee vielä tosi ylhäällä, ei siis ole laskeutunut kiinnittymisestä puhumattakaan. Senpä takia sf-mitta olikin huikea 36 cm! No, eipä silläkään mitalla ole kauheasti virkaa, kun vauvan painoarviota on ultrattu jo kahdesti tässä viikon sisään ja ihan normaalipainoista jäpikkää sieltä odotellaan.

Eilen olin pitkään kaupungilla jalkeilla ja vaikka vatsa tuntui raskaalta ja välillä kivikovalta, ei siitä illaksi aiheutunut muuta kuin nivuskipua.

Lalla 38+3

 

Lalla: mullakaan ei ole edes laskeutunut vauva vielä, joten samassa veneessä mennään Mulla sf-mitta on pysynyt 33cm tienoilla tosin jo 3vkoa. Mä kävin eilen kaverin ja koirien kanssa kävelemässä erään järven ympäri (varmaan 4-5km), ja reissuun meni 2h. En saanut edes harjoitussuppareita tuolla aikaan. Äh

 

Jonsku: Mä mietin ihan samaa tuon syömisen suhteen siellä sairaalassa. Tuntui niin hassulle, että on välttämättä sillä hetkellä saatava megasatsi ruokaa. Varsinkin kun meidän ukolla oli aluksi tyylinä, että mieluummin söi vähän ja useammin. Onneksi täällä kotona ei tarvitse enää niin kytätä (eikä tissimaidon kanssa voikaan). Vaikka tokihan se asiantunteva henkilökunta tietää mitä tekee, vaikka itseä välillä turhauttaakin. Ihanaa, että pääsit kylvettämään itse <3 Nuo kateellisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet ovat täysin ymmärrettäviä! Onneksi nyt ollaan kuitenkin jo lähellä kotiinpääsyä.

Meillä oli eilen elämän ensimmäinen tissiraivari. Kaveri söi illalla kaksi tuntia aivan raivolla, välillä nukahti ja kun tissin otti pois suusta heräsi ja alkoi huutaa. Huoh. Lopulta rauhottui isänsä syliin. Mä varmaan haisin liikaa maidolle, että olisi kyennyt nukkumaan mun sylissä, ruokahan se aina on päällimmäisenä mielessä Onneksi on tuo ihana isi. Mä oon nyt jo monta kertaa miettinyt, miten ihmeessä yksinhuoltajat pärjäävät pienten vauvojen kanssa. ...tai no kai sitä pärjää, kun on pakko, mutta hurjasti jaksamista se vaatii. Hattua nostan.

Joo laitetaan vaan viikot tuohon listaan. Itsekin selailin vanhoja listoja muiden kuukausien pinoista ja katselin, koska olisi syntynyt, jos olisin nimim. x =)

Nyt vaunujen ja tän hajuherneen kanssa ruokakauppaan.

i