Kokoomuslaisen ja vassarin ajattelu syrjäytymisriskissä olevasta perheestä

Ja tässä yhteydessä kuuluttaisin myös aikuisten ja erityisesti opettajien vastuuta tehdä opettamistaan asioita mielenkiintoisia?

Oon eri mieltä. Opettajien ei tarvitse olla viihdekeskuksia, vaan ympäröivän maailman ärsykkeet pitää laittaa pienemmälle, jolloin opet alkaa kiinnostaa.

Mä 80-luvun kasvattina sanoisin, että ennen ei tarvittu armeijallista koulunkäynninavustajia eikä miljoonaa pienryhmää.

Koska ei ollut kännykkää ja somea.
Mä antaisin tavallisen luurin lapsille, mutta vasta 15-vuotiaana älyluurin.

Elämän pitää olla yksinkertaisempaa ja karumpaa eikä oppikirjojen ei tartte olla hersyvänhullunhauskoja (jotkut kirjat on jopa sekopäisiä, jotta muksut jaksaisivat lukea) jotta open jutut alkavat uudelleen vaikuttaa mielenkiintoisille.

 

Toki siinä vaiheessa kun ongelmat on käsillä, tulee auttaa syrjäytymisriskissä olevaa/syrjäytynyttä perhettä. Ja jokaiselle saattaa syntyä perheeseen se 1 erityislapsi tai 2 jotka pistävät pakan sekaisin; kehitysvammaisuuteen ei aina edes päde kasvatusoppaiden neuvot.

Mutta sua ei hirveesti taida kiinnostaa asioiden ennaltaehkäisy yhteiskunnallisesti? Nyyhkytarinat vaan kiinnostaa, mutta ei järkevä ajattelu?

Voisin tuohon ennaltaehkäisy-luetteloon lisätä:

"Nainen/mies: jos sulla on diagnosoitu adhd/add, niin venaile lasten tekoa sinne 27-30 vuoden ikään niin, että olet itse rauhoittumaan päin. Se adhd periytyy yhdelle tai useammalle lapsistasi, joten älä tee kuin max 2 lasta.
Ja kato, että sulla on työpaikka alla kun alat perhettä perustamaan."

Sun mielestä ainoa tapa ennaltaehkäistä syrjäytymistä on olla lisäntymättä lukemattomissa eri tilanteissa? (mikä vanhoilliskristitty oot kun haluat estää Jumalan tahdon toteutumisen?)

Itse ennaltaehkäisisin puuttumalla alueiden eriytymiseen, lisäämällä työllisyyttä ja puuttumalla elinkustannuksiin/palkkoihin jotta useammalla on mahdollisuus tuoda leipä pöytään perheelle sekä lisäämällä matalan kynnyksen palveluita helposti saataville (hoitoapua ja siivousta), myös pariskunnille jotta se perhe pysyisi paremmin kasassa, mutta myös yksinhuoltajille.

Näkisin myös että jos unelma perheestä sallitaan vain täydellisessä tilanteessa oleville, moni luovuttaa kokonaan jos on vaikka joku sairaus tai masennusta tms, (en nyt tarkoita että kehitysvammaisen tai vakavasti päihdeongelmaisen pitäisi hankkia lasta) siinä menetetään ihmisen työpanos yhteiskuntaan kokonaan. Mikään ei motivoi elämässä niin hyvin eteenpäin kuin lapsi, varsinkin jos olemassa oleva lapsi. Jos ennen vähän nirsoilee töiden suhteen, mutta kun on lapsia haluaa yrittää enemmän ja näyttää hyvää esimerkkiä ja elättää perheensä. Samoin päihteidenkäytön vähentäminen ja lopettaminen, erityisesti miehillä, tulee ihan eri motivaatio kun alkaa perheellistyä. Tiedän monia mt vanhempien perheitä, yhdellä isällä skitsofrenia ja toinen työkyvytön mielenterveyssyistä, molemmat isät olleet upeasti alusta asti mukana hoitamassa lasta ihan yksinkin useita päiviäkin, vie päiväkotiin, laittaa ruuat, leikkii. Eli ei joku fyysinen tai psyykkinen rajoite automaattisesti tee ihmisestä huonoa vanhempaa (paitsi muiden silmissä). Tuo skitsofreniaa sairastava on muuten myös korkeakoulutettu ja työelämässä ja tuottava yksilö.

 

Mä antaisin tavallisen luurin lapsille, mutta vasta 15-vuotiaana älyluurin.

Oletko toiminut näin? Sulla kuitenkin on lapsia.

 

Sun mielestä ainoa tapa ennaltaehkäistä syrjäytymistä on olla lisäntymättä lukemattomissa eri tilanteissa? (mikä vanhoilliskristitty oot kun haluat estää Jumalan tahdon toteutumisen?)

Itse ennaltaehkäisisin puuttumalla alueiden eriytymiseen, lisäämällä työllisyyttä ja puuttumalla elinkustannuksiin/palkkoihin jotta useammalla on mahdollisuus tuoda leipä pöytään perheelle sekä lisäämällä matalan kynnyksen palveluita helposti saataville (hoitoapua ja siivousta), myös pariskunnille jotta se perhe pysyisi paremmin kasassa, mutta myös yksinhuoltajille.

Näkisin myös että jos unelma perheestä sallitaan vain täydellisessä tilanteessa oleville, moni luovuttaa kokonaan jos on vaikka joku sairaus tai masennusta tms, (en nyt tarkoita että kehitysvammaisen tai vakavasti päihdeongelmaisen pitäisi hankkia lasta) siinä menetetään ihmisen työpanos yhteiskuntaan kokonaan. Mikään ei motivoi elämässä niin hyvin eteenpäin kuin lapsi, varsinkin jos olemassa oleva lapsi. Jos ennen vähän nirsoilee töiden suhteen, mutta kun on lapsia haluaa yrittää enemmän ja näyttää hyvää esimerkkiä ja elättää perheensä. Samoin päihteidenkäytön vähentäminen ja lopettaminen, erityisesti miehillä, tulee ihan eri motivaatio kun alkaa perheellistyä. Tiedän monia mt vanhempien perheitä, yhdellä isällä skitsofrenia ja toinen työkyvytön mielenterveyssyistä, molemmat isät olleet upeasti alusta asti mukana hoitamassa lasta ihan yksinkin useita päiviäkin, vie päiväkotiin, laittaa ruuat, leikkii. Eli ei joku fyysinen tai psyykkinen rajoite automaattisesti tee ihmisestä huonoa vanhempaa (paitsi muiden silmissä). Tuo skitsofreniaa sairastava on muuten myös korkeakoulutettu ja työelämässä ja tuottava yksilö.

Niin vassarilätinää.
Alueiden eriytyminen...wtf? Jos olet kunnon vanhempi niin olet sitä myös huonolla alueella, ja jos olet surkea vanhempi, niin saat tuhoa perheessäsi aikaan vaikka Kauniaisissa.

Mä olen nähnyt niin paljon päinvastaisia tarinoita sun selviytymistarinoittes rinnalla, että mulla on ruusunpunaiset lasit tippuneet.
On monisukupolvista elämäntapatyöttömyyttä, monisukupolvista päihdeongelmaa ja koululusmuilua isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Ja jos sullakin toimisi sisälukutaito, niin joissakin mun kohdissa en sano ehdottomasti EI, vaan annan esim.5-10 vuoden lykkäämisajan. Adhd tai päihdeongelma on just semmosia.

Muutos tarvii pitkän ajan muuttuakseen uudeksi luonteenpiirteeksi, se pitää testata monissa vastoinkäymisissä ensin.

 

Ja jos uskovaisuuteen vedotaan, niin olen sanonut aina, että lisääntyminen on ainut Jumalan käskyistä jonka ihmiskunta on hoitanut kunnolla.
Nyt väestönräjähdys vaarantaa Jumalan toisen määräyksen luomiskertomuksessa, eli meidän tulee _varjella_ maata, maapalloa.

 

Mä paasaan vielä. Maailma täytyy hidastaa ja vakavoittaa.

Ootteko seurannu 7-12-v. koululaisten kirjallisuuden kehittymistä? Olen nähnyt muksujeni kautta kirjalistoja.
Onneksi hurjin "hykerryttävänhauska" vaihe näyttäis olevan ohi, mutta vielä on parannettavaa. Näitä oli yhdessä vaiheessa miljoona, mutta toivottavasti tää genre vähenis:

Mitä meillä oli 80-luvulla? Vakavamielisempää settiä.
Enid Blytonin verkkaiset tarinat, Tarzan, Anni Polvan ja Merja Jalon kirjat jotka sais nykyään nukahtamaan.