Kokoomuslaisen ja vassarin ajattelu syrjäytymisriskissä olevasta perheestä

Ja tässä yhteydessä kuuluttaisin myös aikuisten ja erityisesti opettajien vastuuta tehdä opettamistaan asioita mielenkiintoisia?

Oon eri mieltä. Opettajien ei tarvitse olla viihdekeskuksia, vaan ympäröivän maailman ärsykkeet pitää laittaa pienemmälle, jolloin opet alkaa kiinnostaa.

Mä 80-luvun kasvattina sanoisin, että ennen ei tarvittu armeijallista koulunkäynninavustajia eikä miljoonaa pienryhmää.

Koska ei ollut kännykkää ja somea.
Mä antaisin tavallisen luurin lapsille, mutta vasta 15-vuotiaana älyluurin.

Elämän pitää olla yksinkertaisempaa ja karumpaa eikä oppikirjojen ei tartte olla hersyvänhullunhauskoja (jotkut kirjat on jopa sekopäisiä, jotta muksut jaksaisivat lukea) jotta open jutut alkavat uudelleen vaikuttaa mielenkiintoisille.

 

Toki siinä vaiheessa kun ongelmat on käsillä, tulee auttaa syrjäytymisriskissä olevaa/syrjäytynyttä perhettä. Ja jokaiselle saattaa syntyä perheeseen se 1 erityislapsi tai 2 jotka pistävät pakan sekaisin; kehitysvammaisuuteen ei aina edes päde kasvatusoppaiden neuvot.

Mutta sua ei hirveesti taida kiinnostaa asioiden ennaltaehkäisy yhteiskunnallisesti? Nyyhkytarinat vaan kiinnostaa, mutta ei järkevä ajattelu?

Voisin tuohon ennaltaehkäisy-luetteloon lisätä:

"Nainen/mies: jos sulla on diagnosoitu adhd/add, niin venaile lasten tekoa sinne 27-30 vuoden ikään niin, että olet itse rauhoittumaan päin. Se adhd periytyy yhdelle tai useammalle lapsistasi, joten älä tee kuin max 2 lasta.
Ja kato, että sulla on työpaikka alla kun alat perhettä perustamaan."

Sun mielestä ainoa tapa ennaltaehkäistä syrjäytymistä on olla lisäntymättä lukemattomissa eri tilanteissa? (mikä vanhoilliskristitty oot kun haluat estää Jumalan tahdon toteutumisen?)

Itse ennaltaehkäisisin puuttumalla alueiden eriytymiseen, lisäämällä työllisyyttä ja puuttumalla elinkustannuksiin/palkkoihin jotta useammalla on mahdollisuus tuoda leipä pöytään perheelle sekä lisäämällä matalan kynnyksen palveluita helposti saataville (hoitoapua ja siivousta), myös pariskunnille jotta se perhe pysyisi paremmin kasassa, mutta myös yksinhuoltajille.

Näkisin myös että jos unelma perheestä sallitaan vain täydellisessä tilanteessa oleville, moni luovuttaa kokonaan jos on vaikka joku sairaus tai masennusta tms, (en nyt tarkoita että kehitysvammaisen tai vakavasti päihdeongelmaisen pitäisi hankkia lasta) siinä menetetään ihmisen työpanos yhteiskuntaan kokonaan. Mikään ei motivoi elämässä niin hyvin eteenpäin kuin lapsi, varsinkin jos olemassa oleva lapsi. Jos ennen vähän nirsoilee töiden suhteen, mutta kun on lapsia haluaa yrittää enemmän ja näyttää hyvää esimerkkiä ja elättää perheensä. Samoin päihteidenkäytön vähentäminen ja lopettaminen, erityisesti miehillä, tulee ihan eri motivaatio kun alkaa perheellistyä. Tiedän monia mt vanhempien perheitä, yhdellä isällä skitsofrenia ja toinen työkyvytön mielenterveyssyistä, molemmat isät olleet upeasti alusta asti mukana hoitamassa lasta ihan yksinkin useita päiviäkin, vie päiväkotiin, laittaa ruuat, leikkii. Eli ei joku fyysinen tai psyykkinen rajoite automaattisesti tee ihmisestä huonoa vanhempaa (paitsi muiden silmissä). Tuo skitsofreniaa sairastava on muuten myös korkeakoulutettu ja työelämässä ja tuottava yksilö.

 

Mä antaisin tavallisen luurin lapsille, mutta vasta 15-vuotiaana älyluurin.

Oletko toiminut näin? Sulla kuitenkin on lapsia.

 

Sun mielestä ainoa tapa ennaltaehkäistä syrjäytymistä on olla lisäntymättä lukemattomissa eri tilanteissa? (mikä vanhoilliskristitty oot kun haluat estää Jumalan tahdon toteutumisen?)

Itse ennaltaehkäisisin puuttumalla alueiden eriytymiseen, lisäämällä työllisyyttä ja puuttumalla elinkustannuksiin/palkkoihin jotta useammalla on mahdollisuus tuoda leipä pöytään perheelle sekä lisäämällä matalan kynnyksen palveluita helposti saataville (hoitoapua ja siivousta), myös pariskunnille jotta se perhe pysyisi paremmin kasassa, mutta myös yksinhuoltajille.

Näkisin myös että jos unelma perheestä sallitaan vain täydellisessä tilanteessa oleville, moni luovuttaa kokonaan jos on vaikka joku sairaus tai masennusta tms, (en nyt tarkoita että kehitysvammaisen tai vakavasti päihdeongelmaisen pitäisi hankkia lasta) siinä menetetään ihmisen työpanos yhteiskuntaan kokonaan. Mikään ei motivoi elämässä niin hyvin eteenpäin kuin lapsi, varsinkin jos olemassa oleva lapsi. Jos ennen vähän nirsoilee töiden suhteen, mutta kun on lapsia haluaa yrittää enemmän ja näyttää hyvää esimerkkiä ja elättää perheensä. Samoin päihteidenkäytön vähentäminen ja lopettaminen, erityisesti miehillä, tulee ihan eri motivaatio kun alkaa perheellistyä. Tiedän monia mt vanhempien perheitä, yhdellä isällä skitsofrenia ja toinen työkyvytön mielenterveyssyistä, molemmat isät olleet upeasti alusta asti mukana hoitamassa lasta ihan yksinkin useita päiviäkin, vie päiväkotiin, laittaa ruuat, leikkii. Eli ei joku fyysinen tai psyykkinen rajoite automaattisesti tee ihmisestä huonoa vanhempaa (paitsi muiden silmissä). Tuo skitsofreniaa sairastava on muuten myös korkeakoulutettu ja työelämässä ja tuottava yksilö.

Niin vassarilätinää.
Alueiden eriytyminen...wtf? Jos olet kunnon vanhempi niin olet sitä myös huonolla alueella, ja jos olet surkea vanhempi, niin saat tuhoa perheessäsi aikaan vaikka Kauniaisissa.

Mä olen nähnyt niin paljon päinvastaisia tarinoita sun selviytymistarinoittes rinnalla, että mulla on ruusunpunaiset lasit tippuneet.
On monisukupolvista elämäntapatyöttömyyttä, monisukupolvista päihdeongelmaa ja koululusmuilua isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Ja jos sullakin toimisi sisälukutaito, niin joissakin mun kohdissa en sano ehdottomasti EI, vaan annan esim.5-10 vuoden lykkäämisajan. Adhd tai päihdeongelma on just semmosia.

Muutos tarvii pitkän ajan muuttuakseen uudeksi luonteenpiirteeksi, se pitää testata monissa vastoinkäymisissä ensin.

 

Ja jos uskovaisuuteen vedotaan, niin olen sanonut aina, että lisääntyminen on ainut Jumalan käskyistä jonka ihmiskunta on hoitanut kunnolla.
Nyt väestönräjähdys vaarantaa Jumalan toisen määräyksen luomiskertomuksessa, eli meidän tulee _varjella_ maata, maapalloa.

 

Mä paasaan vielä. Maailma täytyy hidastaa ja vakavoittaa.

Ootteko seurannu 7-12-v. koululaisten kirjallisuuden kehittymistä? Olen nähnyt muksujeni kautta kirjalistoja.
Onneksi hurjin "hykerryttävänhauska" vaihe näyttäis olevan ohi, mutta vielä on parannettavaa. Näitä oli yhdessä vaiheessa miljoona, mutta toivottavasti tää genre vähenis:

Mitä meillä oli 80-luvulla? Vakavamielisempää settiä.
Enid Blytonin verkkaiset tarinat, Tarzan, Anni Polvan ja Merja Jalon kirjat jotka sais nykyään nukahtamaan.

 

Niin vassarilätinää.
Alueiden eriytyminen...wtf? Jos olet kunnon vanhempi niin olet sitä myös huonolla alueella, ja jos olet surkea vanhempi, niin saat tuhoa perheessäsi aikaan vaikka Kauniaisissa.

Mä olen nähnyt niin paljon päinvastaisia tarinoita sun selviytymistarinoittes rinnalla, että mulla on ruusunpunaiset lasit tippuneet.
On monisukupolvista elämäntapatyöttömyyttä, monisukupolvista päihdeongelmaa ja koululusmuilua isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.

Ja jos sullakin toimisi sisälukutaito, niin joissakin mun kohdissa en sano ehdottomasti EI, vaan annan esim.5-10 vuoden lykkäämisajan. Adhd tai päihdeongelma on just semmosia.

Muutos tarvii pitkän ajan muuttuakseen uudeksi luonteenpiirteeksi, se pitää testata monissa vastoinkäymisissä ensin.

Alueiden eriytyminen vaikuttaa lähinnä lapsiin ja niiden syrjäytymisriskiin, ei niin paljon vanhempien. Mieti nyt joku hyvätuloisten ok-alue jossa ei juuri ole jengejä, huumekauppaa ym. Tai sitten se lähiö jossa osarilla pyörii hörhöt ja on houkuttelemassa lapsia hämärään toimintaan mukaan. Vaikka kuinka haluaa suojella lapsiaan niin onhan se nyt paljon helpompaa tuolla ensimmäisellä alueella. Se mitä lapset tekee sen ajan kun on iltapäivällä päässeet koulusta ja vanhemmat vielä töissä on se millä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Köyhällä ei ole varaa järjestää harrastuksia ym kehittävää tekemistä niin helposti ja monesti hyvätuloiset saa tehdä etätöitä ja näin vähän valvoa koululaisiaan samalla. Eli kyllä se vassarilätinä asuinalueista on ihan perusteltua, siellä maalla erot ei luonnollisesti ole niin suuret.

Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä älyluureista, mieluiten lakiin k18 (asiantuntijoiden suositus) ja arvostusta luonnonläheiselle elämällä. Se vain on nykykaupungeissa neukkukuutioiden keskellä tehty haastavaksi ja synnyttää onnettomia ihmisiä ja nimenomaan adhd ihmiset hyötyisivät luonnosta paljon, esim Koreassa on viety adhd lapsia luontoon ja oireet helpottaneet. Toki sääntelyä pidetään taas vassarilässytyksenä mutta lähiluonnon tuhoaminen saisi jo riittää. Vaikka Vasemmisto se kai juuri on joka itkee tukia rakennusalalle joka ei edes työllistä paljoa suomalaisia vaan lähinnä ulkomaalaisia ja asukkaatkin on usein "muuttovoittoa" ulkomailta. Painotus viihtyisiin perheasuntoihin eikä koirankoppeihin, se ei lisää syntyvyyttä eikä perheiden henkistä hyvinvointia.

5-10 vuotta on aika kauan, ja siinä ajassa monen lapsihaaveet voi jo kaatua ikään (jo nyt suomalaisten lapsiluku jää vajaaksi liian korkean aloitusiän takia), enemmän satsaisin "riskivanhempien" kohdalla tihennettyyn neuvolatyöhön ym. Suomi tarvitsee kuitenkin lapsia, ja esimerkeistäsi huolimatta koen että se lapsi motivoi vanhempia yrittämään enemmän kuin ilman lapsia. Siinä vaiheessa kun ei enää motivoi, on jo pahasti voimavarat loppuneet, ja se olisi pitänyt hoitaa siinä vaiheessa kun voimia vielä on jonkin verran. Ja kuka tahansa kunnollinen voi kokea burnoutin tai voimat vievän kriisin jollaista ei ole ennen ollut eikä osannut varautua (esim lähiomaisen kuolema).

 

Alueiden eriytyminen vaikuttaa lähinnä lapsiin ja niiden syrjäytymisriskiin, ei niin paljon vanhempien. Mieti nyt joku hyvätuloisten ok-alue jossa ei juuri ole jengejä, huumekauppaa ym. Tai sitten se lähiö jossa osarilla pyörii hörhöt ja on houkuttelemassa lapsia hämärään toimintaan mukaan. Vaikka kuinka haluaa suojella lapsiaan niin onhan se nyt paljon helpompaa tuolla ensimmäisellä alueella. Se mitä lapset tekee sen ajan kun on iltapäivällä päässeet koulusta ja vanhemmat vielä töissä on se millä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Köyhällä ei ole varaa järjestää harrastuksia ym kehittävää tekemistä niin helposti ja monesti hyvätuloiset saa tehdä etätöitä ja näin vähän valvoa koululaisiaan samalla. Eli kyllä se vassarilätinä asuinalueista on ihan perusteltua, siellä maalla erot ei luonnollisesti ole niin suuret.

Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä älyluureista, mieluiten lakiin k18 (asiantuntijoiden suositus) ja arvostusta luonnonläheiselle elämällä. Se vain on nykykaupungeissa neukkukuutioiden keskellä tehty haastavaksi ja synnyttää onnettomia ihmisiä ja nimenomaan adhd ihmiset hyötyisivät luonnosta paljon, esim Koreassa on viety adhd lapsia luontoon ja oireet helpottaneet. Toki sääntelyä pidetään taas vassarilässytyksenä mutta lähiluonnon tuhoaminen saisi jo riittää. Vaikka Vasemmisto se kai juuri on joka itkee tukia rakennusalalle joka ei edes työllistä paljoa suomalaisia vaan lähinnä ulkomaalaisia ja asukkaatkin on usein "muuttovoittoa" ulkomailta. Painotus viihtyisiin perheasuntoihin eikä koirankoppeihin, se ei lisää syntyvyyttä eikä perheiden henkistä hyvinvointia.

5-10 vuotta on aika kauan, ja siinä ajassa monen lapsihaaveet voi jo kaatua ikään (jo nyt suomalaisten lapsiluku jää vajaaksi liian korkean aloitusiän takia), enemmän satsaisin "riskivanhempien" kohdalla tihennettyyn neuvolatyöhön ym. Suomi tarvitsee kuitenkin lapsia, ja esimerkeistäsi huolimatta koen että se lapsi motivoi vanhempia yrittämään enemmän kuin ilman lapsia. Siinä vaiheessa kun ei enää motivoi, on jo pahasti voimavarat loppuneet, ja se olisi pitänyt hoitaa siinä vaiheessa kun voimia vielä on jonkin verran. Ja kuka tahansa kunnollinen voi kokea burnoutin tai voimat vievän kriisin jollaista ei ole ennen ollut eikä osannut varautua (esim lähiomaisen kuolema).

Ihan ekaks: kiitos asiallisesta ja pohdiskelevasta kirjoituksesta - vaikka olen joistakin asioista eri mieltä

Mä en sure sitä, jos joku syrjäytymisvaarassa oleva ihminen päättääkin 5-10 vuoden päästä olla tekemättä lapsia.

Ok vaikkapa 50 % hänen lapsistaan saattaa pärjätä elämässä, mutta toinen puoli tipahtaa, ja sori - ajattelen nyt rahaa- se tipahtava nuori käy yhteiskunnalle kalliiksi.

Ja valitettavasti huumeet ovat pesiytyneet nuorten elämään, olikos se nyt suomalaisista 1/3 nuorista jotka on kokeilleet kannabista.
Toki täällä pikkupitäjässä ei ole erikseen "huonoja" alueita vaan täällä saattaa asua vierekkäin insinööri ja rapajuoppo, eli eriytyminen koskee varmaan isoja kaupunkeja - maaseutukunnissa kun kaikki menevät samalle yläasteelle.

Mun yläasteikäinen muksu luetteli tuoreesta luokkakuvastaan luokkalaisiaan, ja tiesi kertoa, että "toi on narkkari". Eli joka luokassa on nykyään sellainen, joka pystyy houkuttelemaan taviksia huumeisiin eli maaseutukunnissa ei alueella ole väliä, kun se narkomaani saattaa istua päivisin viereisessä pulpetissa. Ja tiedän muksuni luokasta monia, jotka eivät ole kokeilleet huumeita: KOTIKASVATUS ja ehjä ydinperhe ovat heistä kaikilla.

 

Oletko toiminut näin? Sulla kuitenkin on lapsia.

Ei Echo sitten vastannut

 

Tässä olikin paljon uutta tietoa, kiitos. Mielenkiinnosta vielä: koulussa ja työelämässä moni asia on epäkiinnostavaa, mutta asia pitää silti opiskella tai se kuuluu työhön.

Useimmilla vahvistuu iän myötä se, että ne tylsätkin asiat tehdään, mutta ne vähintäänkin lykätään aivan viimetippaan. Minun tuntemani adhd ihmiset ovat suhteellisen fiksuja ja ovat varsin luovia keksimään keinoja miten saavat jonkun muun tekemään ne tylsät jutut tai miten tekevät ne itse mahdollisen minimaalisella panostuksella.

 

On hyvä myös muistaa, että evoluution kannalta on ollut HYVÄ asia että osalla on ollut "adhd" ominaisuus. Se on nykyajan elämänmuoto joka on ihmislajille sopimaton monessa mielessä. Siksi on törkeää leimata osa ihmisistä vääränlaisiksi kuin aikanaan vasenkätiset.

Todellakin.
On oikeasti aika harmillista, miten kyseiseen omainaisuuteen on lyöty negatiivinen leima.

 

Todellakin.
On oikeasti aika harmillista, miten kyseiseen omainaisuuteen on lyöty negatiivinen leima.

Olen vasenkätinen, joka koulussa pakotettiin oikeakätiseksi.
Onneksi nykyajan opettajat ovat fiksumpia.

 

Helou pitkästä aikaa!

Mä muotoilen sanomani toisin päin:

Adhd/add/autismi/asperger eli autismin kirjon jutut on elämänkestoinen alttius. Itsellä selkeitä ADD-piirteitä; nettitesteissä ei raja ylity, mutta se alttius on mulla hautaan asti.

Mutta olen lukenut, että lievä adhd pysyy hyvin aisoissa, jos vanhemmat tarjoavat turvallisen, täyspäisen ja jämerän kasvatuksen. Se alttius ei näy siinä lapsessa silloin.

Usein vaan -en puhu teistä vanhempina- näen, että adhd-lapsen vanhemmat ovat lössöjä kasvattajia, ja päinvastoin olen nähnyt, että jämerä ja tarvittaessa tiukasti ärähtävä kasvatus saa aggressiivisenkin adhd-lapsen rauhoittumaan, ja jopa kukoistamaan. Ne lapset eivät ole tyhmiä, mutta kun kohtaavat vahvempansa, alkaa kunnioitus ja tottelu, ollaan kuin partiopojat.

Enkä tarkoita väkivaltaista tai vihan vallassa tehtyä kasvatusta.

Helou itsellesi

Yritin sanoa, että usein sillä vanhemmallakin saattaa olla diagnosoimaton adhd, joka taas sitten vaikuttaa siihen miten johdonmukaisia he ovat lastensa kanssa, kun ei se omakaan keskittyminen oikein riitä. Toki, nämä ovat usein siellä aika näkyvässä päässä ominaisuutta.

Adhd lapset ovat persoonia ja joihinkin varmasti tehoaa kuri ja järjestys. Omaani nuo ärähdykset ei juuri toimi, vaan saavat aikaan varsin kaoottisen tilanteen, joka kestää tunteja. He ovat kuitenkin persoonia ominaisuudestaan huolimatta. Ehkä jokaisen vanhemman on hyvä keskittyä oman lapsensa persoonaan ja selvittää millaiset toimet saavat aikaan parhaan mahdollisen lopputuloksen.

 

Oon eri mieltä. Opettajien ei tarvitse olla viihdekeskuksia, vaan ympäröivän maailman ärsykkeet pitää laittaa pienemmälle, jolloin opet alkaa kiinnostaa.

Mä 80-luvun kasvattina sanoisin, että ennen ei tarvittu armeijallista koulunkäynninavustajia eikä miljoonaa pienryhmää.

Koska ei ollut kännykkää ja somea.
Mä antaisin tavallisen luurin lapsille, mutta vasta 15-vuotiaana älyluurin.

Elämän pitää olla yksinkertaisempaa ja karumpaa eikä oppikirjojen ei tartte olla hersyvänhullunhauskoja (jotkut kirjat on jopa sekopäisiä, jotta muksut jaksaisivat lukea) jotta open jutut alkavat uudelleen vaikuttaa mielenkiintoisille.

On eri asia olla viihdekeskus kuin tehdä opettamastaan asiastaan kiinnostava.
Itsekkin 80- luvulla kouluni käyneenä olen varsin vakuuttunut siitä, että opettajan vaikutus aineen mielenkiintoisuuteen ja siihen, mitä siitä jäi mieleen, oli todella merkittävä. On eri asia kuunnella ihmistä, joka osaa olla mielenkiintoinen kuin monotonista ja lannistunutta yksipuhelijaa.

En nyt oikein tiedä mikä hyöty keskusteluun on se, että kaikki vedetään johonkin ääripäähän. Opettajien ei pidä olla viihdekeskuksia. Mielestäni en ole sellaista antanut ymmärtää missään kohtaa. yleensä riittää, että on asialleen omistautunut, kiinnostunut ja innostunut jakamaan tietojaan ja taitojaan, saa muutkin innostumaan ja kiinnostumaan.

Maailma muuttuu ja kaikki ei ollut paremmin ennen. Näiden lasten on opittava elämään omaa aikakauttaan ja se tulee olemaan todella erilainen kuin meidän aikakautemme. Siitä syystä älylaitteiden hallinta on nykyaikaa. Se ei toki tarkoita sitä, että kaikki aika pitää viettää niiden parissa.

 

Kuinkahan saman kasvatuksen saaneista lapsista vain yksi on adhd...

 

Mä 80-luvun kasvattina sanoisin, että ennen ei tarvittu armeijallista koulunkäynninavustajia eikä miljoonaa pienryhmää.

Oli erityisluokkia ja "apukoulu" ja sitten vain niitä jotka jäi luokalleen

 

On eri asia olla viihdekeskus kuin tehdä opettamastaan asiastaan kiinnostava.
Itsekkin 80- luvulla kouluni käyneenä olen varsin vakuuttunut siitä, että opettajan vaikutus aineen mielenkiintoisuuteen ja siihen, mitä siitä jäi mieleen, oli todella merkittävä. On eri asia kuunnella ihmistä, joka osaa olla mielenkiintoinen kuin monotonista ja lannistunutta yksipuhelijaa.

En nyt oikein tiedä mikä hyöty keskusteluun on se, että kaikki vedetään johonkin ääripäähän. Opettajien ei pidä olla viihdekeskuksia. Mielestäni en ole sellaista antanut ymmärtää missään kohtaa. yleensä riittää, että on asialleen omistautunut, kiinnostunut ja innostunut jakamaan tietojaan ja taitojaan, saa muutkin innostumaan ja kiinnostumaan.

Maailma muuttuu ja kaikki ei ollut paremmin ennen. Näiden lasten on opittava elämään omaa aikakauttaan ja se tulee olemaan todella erilainen kuin meidän aikakautemme. Siitä syystä älylaitteiden hallinta on nykyaikaa. Se ei toki tarkoita sitä, että kaikki aika pitää viettää niiden parissa.

Olen samaa mieltä. Minulle on jäänyt erityisesti mieleeni yhteiskuntaopettaja. Hän oli kertomansa mukaan ollut pitkään sairaalssa selkänsä takia, ja kirjoittanut siellä oppikirjansa. Jotkut ihmiset ovat karismaattisia, ja heidän opetusta seuraa lumoutuneena. Sama juttu esim. muusikoiden ja muiden taiteilijoiden kanssa. Minuakin on sanottu ihmisiä puoleeni vetäväksi magneetiksi ja vakuuttavaksi persoonaksi. Mieluiten olen takapenkin taavi ja netissä sivusta seuraaja. Harmittaa, kun kaikista oudoimmat friikit takertuvat teksteihini tällä palstalla ja aloittavat toistuvasti maalituksensa.
Nykyään asioista tiedetään paljon enemmän kuin 1980-luvulla. Sain lääkäriltä vastauksen 1980-luvulla ettei keuhkoissani ole mitään vikaa. Sain Euroopan automatkalla vaikean ahdistuskohtaukden ja luulin, että sairastan äitini sairastamaa astmaa. Monia myöhemmin julkisuudessa alettiin puhua paniikkikohtauksesta. Puolisoni sanoi kohtauksen aikana, että ellen lopeta, hän jättää minut pienen lapseni kanssa. Nykyään lähes kaikki julkisuuden henkilöt puhuvat paniikkihäiriöstä, ja siitä on tehty laulukin. Pelkäsin aina kohtauksen uusimista ja tavallaan rakensin itselleni häkin. Järkevänä ihmisenä minun olisi pitänyt ottaa avioero. Henkinen väkivalta on kaikista julmin väkivallan laji.

 

Kuinkahan saman kasvatuksen saaneista lapsista vain yksi on adhd...

Harvinaisen omituinen kysymys. Kuinka samaa ruokaa syöneistä lapsista vain yhdellä on ruskeat silmät?

 

Harvinaisen omituinen kysymys. Kuinka samaa ruokaa syöneistä lapsista vain yhdellä on ruskeat silmät?

Ööö... ap kertoi kuinka adhd hoidetaan kasvatuksella pois. Niin kuin homous häviää rukoilemalla. Hän on itse esimerkki molemmista

 

Ööö... ap kertoi kuinka adhd hoidetaan kasvatuksella pois. Niin kuin homous häviää rukoilemalla. Hän on itse esimerkki molemmista

Aivan aivan... minäkään en ihan hoksannut mitä tarkoitit aiemmalla kommentillasi, mutta tämä avasi hyvin. Kiitos.

 

Ööö... ap kertoi kuinka adhd hoidetaan kasvatuksella pois. Niin kuin homous häviää rukoilemalla. Hän on itse esimerkki molemmista

Upea kommentti. Ei ole minun kirjoittama vaikka olen palstan syljetyin syntipukki.

 

Ööö... ap kertoi kuinka adhd hoidetaan kasvatuksella pois. Niin kuin homous häviää rukoilemalla. Hän on itse esimerkki molemmista

Olen täysin samaa mieltä.
Uskokaa tai älkää viesti ei ole minun kirjoittama.

 

Oli erityisluokkia ja "apukoulu" ja sitten vain niitä jotka jäi luokalleen

Ne oli sitten jossain muualla kuin yläasteella. Meidän yläasteella ei ollut yhden yhtäkään pienryhmää, en tiedä/muista oliko kymppiluokkaakaan.

 

On eri asia olla viihdekeskus kuin tehdä opettamastaan asiastaan kiinnostava.
Itsekkin 80- luvulla kouluni käyneenä olen varsin vakuuttunut siitä, että opettajan vaikutus aineen mielenkiintoisuuteen ja siihen, mitä siitä jäi mieleen, oli todella merkittävä. On eri asia kuunnella ihmistä, joka osaa olla mielenkiintoinen kuin monotonista ja lannistunutta yksipuhelijaa.

En nyt oikein tiedä mikä hyöty keskusteluun on se, että kaikki vedetään johonkin ääripäähän. Opettajien ei pidä olla viihdekeskuksia. Mielestäni en ole sellaista antanut ymmärtää missään kohtaa. yleensä riittää, että on asialleen omistautunut, kiinnostunut ja innostunut jakamaan tietojaan ja taitojaan, saa muutkin innostumaan ja kiinnostumaan.

Maailma muuttuu ja kaikki ei ollut paremmin ennen. Näiden lasten on opittava elämään omaa aikakauttaan ja se tulee olemaan todella erilainen kuin meidän aikakautemme. Siitä syystä älylaitteiden hallinta on nykyaikaa. Se ei toki tarkoita sitä, että kaikki aika pitää viettää niiden parissa.

Samaa ja eri mieltä.

Siis joo, toki opettajan pitää kertoa asiat mielenkiintoisesti ja se on varmin tapa saada oppilaat sisäistämään asia - ei miljoonat ryhmätyöt, ei itseohjautuvuus, ei digikään.

Älylaitteet kuuluu tähän aikaan, mutta ihminen ja aivot eivät ole muuttuneet satojen vuosien aikana.

Ihmisaivot valitsevat viriketulvasta mielenkiintoisimmat asiat, ja jos illalla on vierekkäin äikän lukuläksy ja kännykkä somen kera, niin kumpi voittaa huomion?

Meillä 80-luvulla viihde rajoittui lauantai-iltaan (tulikohan torstaisin Pätkis?), ja muun ajan haaveiltiin leikeissä ja luonnon keskellä. Mutta nyt se viihde on kourassa 24/7 ja mä huomaan, että tämä elämä, reaalimaailma ei vaan lapsia kiinnosta.

Ja sellaiset asiat jotka on hyviä, on muuttuneet joksikin hurlumheiksi, jotta piltit eivät pääsisi pitkästymään: koulukirjat, animaatiot/elokuvat, sarjakuvat, osa koulun opetusvideoista ja opetushetkistä.

"Tuunaa smoothiesi next levelille ja tägää se kavereilles appiin..."

Ennen: "tee vähän erilaisempi pirtelö tällä kertaa ja syö se."

 

Kuka on tämä kuminaama?