Toggle sidebar

elokuu 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Amorphis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Onpas jääny tänne kirjottaminen täysin..oon lukenu kyllä säännöllisesti teidän kuulumiset, mutta en vaan oo saanu aikaseks kirjottaa. En viitsi selata ja ettiä viimesintä kirjotustani vaan kerron pikasesti viime viikkojen kuulumiset.

Eli meillä oli koko perhe tuossa muutama viikko sitte noroviruksessa. Tai ei sitä todettu mistään mut oireet oli selvät. Poika alotti oksentamaan, me isin kans seuraavana iltana. meistä se meni reilussa vuorokaudessa ohi mutta poika alotti ripuloinnin oksentamisen jälkeen ja sitä kestikin sitten viikon. 2 kertaa isi käytti lääkärissä, molemmilla kerroilla odotuttivat melkein KOLME tuntia tommosta pikkusta aivan turhaan kun lääkäri ei osannut sanoo juuta eikä jaata. Alko jo epätoivo iskee ku tuo oli siis kolmas mahatauti pojalla tälle vuotta. Ilmeisest imeillä ollu vaan huonoo tuuria et saatu kaikki liikkeellä olevat pöpöt ja niitähän on meinaan nyt ympäri Suomen liikkeellä..vauvauinnissakin oli yli puolet noron sairastaneet ja uidessa yks vauva oksensi altaaseen huoh..

Muuten ollaan nautittu keväästä ja järkkäilty pojan sunnuntaisia 1v synttäreitä.. Mulla on pahoinvointi helpottanut lähes täysin, enää harvoin tulee pahaolo vaikka ei söisikään ja välillä tosi paljon haitannut päänsärky on vähentynyt tosi paljon. Välillä piti panadolia napsia lähes joka päivä ja 1 ilta piti nukahtaa kylmä pyyhe otalla ku oli niin kipee pää. ALoin syömään gefilusta tuon mahataudin jälkeen ja nyt on mahaki toiminu paremmin kun välillä meinas ihan ummetusta tehä.

neuvolassa kävin pari viikkoa sitten ja pyysin lisäaikaa sokerirasitustesteihin käyntiin kun ei vielä oo ihan niin vahva olo ollu aamuisin et vois syömättä olla. ens viikolle varaan ajan. Saa nähä ku syön kakkuja ja muita herkkuja pojan synttäreillä et paukkuuko arvot..tarvii varata aika loppuviikolle :) Verenpaineet oli melko alhaiset, hemoglobiia ei nyt mitattu, ens kerralla sitte. Vauvan syke oli noin 140. Seuraava neuvola on sitte huhtikuussa ja rakenneultra 12.4. Tässä oon miettiny et kysynkö sukupuolta vaikko en..välillä päätettiin miehen kans että ei kysytä et ois sitte kiva ylläri synnärillä mut nyt on alkanu tuntua et en taida malttaa olla kysymättä..onneks vielä aikaa miettiä :)

Vaunuja olen katellu ja tänään menen paikalliseen lastentarvikkeeseen testaamaan. Huuto.netistä aion ne hoka tapauksessa ostaa ja tällä hetkellä suunnitelmissa on jämäkät vierekkkäin istuttavat lenkkeilyä varten ja kauppareissuille ja autossa mukana kulkemaan peräkkäinistuttavat rattaat. Muita tarvikkeita ei hirveemin tarvi hankkia ku esikolta kaikkea on..autoa olen koittanu myydä et vaihtasin sen sitte isompaan farkkuun ni mahtus tuplavaunut ja 2 istuinta plus koirat paremmin. Äitiysvaatteita oon katellu mut en vielä ostanu mitää. Kaverila on kuuluma kesäisiä vaatteita joita menen joku pivä kattoo.

Lenkkeilyä olen koittanu taas alotellaja eilenkin kävin koirien ja pojan kans reippaan tunnin tuolal osittain auraamattomila kaduilla huoh..portaitten nousu meinaa jo tuntua ku kantaa 12 kilosta poikaa ja omaa elopainoaan..painoa tullu noin 3kg. nyt en oo muutamaan päivään punninnu mut saattanu noustakkii kun kahvi maistuu taas ja siis kahvileipää menee päivittäin glumps..

Tää raskaus on ollut kyllä paljo hankalampi kuin esikon mut nyt alkaa elämä taas voittaa ku pahoinvointi on taltutettu. noin 5 viikkoo pitempään se kestikin ku esikolla ni meinas jo toivo ja uskokii loppua :) nyt taas jaksais vaikka kuin ja oonpa kerenny jo vähän kotona maalaillakin. Esikon aikaan tehtiin remonttia kokoajan ja tuntuu et nytki pitäs saada "pesää kohentaa ja rempata" enempi ja enempi :)

nyt esikolle tarvii antaa puuro, nukuttiin tänään melkei ysiin jes
 
Neuvolassa käyty ja kaikki ok. Turhaan oli tyhjä tunne mahassa, vauvan sykkeet olivat vahvat ja painoa oli tullut lisää ihanasti 500g/viikko. Ei siis paljon ananakset auta!!! Onneksi mulla on ihana terkkari, joka ei syyllistä tyhjästä. Oli muutenkin tosi terapeuttinen istunto.

Pitääkin käydä tarkistamassa tuo omppulinnan sivusto, josko löytyis kivoja vaatteita. Viikonloppuja kaikille!
 
Ojasta allikkoon ja silleensä.. Päänsärky on neljän fysioterapian kerran jälkeen ihanasti helpottanut. Nyt särkee vaan ihan satunnaisesti. Panadolit ja Pamolit on pysyneet lääkekaapissa jo monta päivää. Sen sijaan supistelut on viime päivinä olleet sen verran yleisiä ja tuntuvia, että kysäisin toimintaohjeita neuvolasta, kun jouduin talossa vierailemaan muutenkin tytön kanssa. Terkalla olikin hetki vapaata ja pääsin kuuntelemaan isosiskon kanssa vauvan sydänääniä. Niiden etsinnässä meni hirmuisen pitkään ja ehdin jo huolestua. Lopulta äänet onneksi löytyivät. Kohtukin kuulemma viikkoihin nähden hyvällä korkeudella. Suppareiden osalta päättivät, että edellisen raskauden streptokokin vuoksi on hyvä sulkea se pois labrakokeilla. Samoin virtsatie- ym. tulehdukset. En mä osannut varmaksi sanoa, onko nämä nyt harjoitussupistukset vai ennenaikaisia oikeita. Sen tiedän, että pienimmästäkin rasituksesta kohtu kovettuu ja tunne on epämiellyttävä, ei toki mikään synnytyskipu voimaltaan. Lepo ei tässä muutaman viime päivinä ole auttanut, vaan illalla olen tunninkin makaillut kivikovaa kohtua kummastellen. Ilmeisesti näin toisella kierroksella pitäisi jo tietää ja osata nämä, en mä vaan :( Onko muilla kokemusta tällasesta?
 
AnuMK, kyselin jo joskus aiemminkin, mut oliks sulla insuliinit käytössä esikoista odottaessa? Siis että miten häränpyllyä sokerit heitteli. Mä oon koittanu ottaa nyt aika tarkasti syömiseni, ettei tarvii huolehtia makrosomiariskeistä ja muuta... Mut siis mä oon ollut rakatapaus, eli ruokavaliolla vaan..

Kirsikka, hyvä, että kaikki on kunnossa. Mä tarkistin kans heti työpäivän jälkeen, että pieni sydän siellä läpättää ja kaikki kunnossa :).

Hamma, miten suppareiden kanssa, vieläkö jatkuu? Toivottavasti loppuisivat, ettei ainakaan ala tehtäväänsä tehdä kohdunsuulla :/. Saitko sä saikkua tai siis määrättiinkö vuodelepoon?

Selia
 
Alkuperäinen kirjoittaja Selia:
Hamma, miten suppareiden kanssa, vieläkö jatkuu? Toivottavasti loppuisivat, ettei ainakaan ala tehtäväänsä tehdä kohdunsuulla :/. Saitko sä saikkua tai siis määrättiinkö vuodelepoon?Selia
Click to expand...

Eilinen ilta meni taas supparoiden. Lekuri on ma-aamuna. Labrojen pitäisi olla silloin valmiit. Tavallaan toivoisin, että olisi joku simppeli tulehdusasia, jonka hoitamalla tästä pääsisi iisisti. Aika ankea ajatus jäädä yhtäkkiä duunista pois. Mutta ma näyttää, miten käy.

Jännää, että tämä raskaus tuntuu olevan yksi pitkä vaivakavalkadi verrattuna edelliseen, jolloin kaikki meni tosi helposti ja nätisti (paitsi 'loppuhuipennus':). No, ehkäpä tämä pian tästä..
 
Viimeksi muokattu:
Pikaisesti moi!

Hamma, mulla on harjoitussupparit tuttuja edellisestä raskaudesta. Tosi usein meni masu kovaksi ja vaikkei kipeetä tehnyt, niin epämiellyttävää se oli. Nyt tässäkin raskaudessa on välillä kiristellyt vatsaa, muttei kipeästi kuitenkaan. Toivottavasti sullakin on kyseessä vain harjoitusversioista. :-) Hienoa että fysioterapia on auttanut! Mullakin nyt kaksi käyntiä takana ja pahimmat kipupiikit ovat pysyneet poissa. Toivottavasti pysyvät poissa jatkossakin!

Oma vaivani on tällä hetkellä kamala jomotus tuolla alapään luissa. On ollut fyysisesti todella rankkoja työviikkoja ja siihen päälle tänään vietetty (ja pari iltaa valmisteltu) kuopuksen synttärijuhlia. Olo on aika järkky tällä hetkellä. Kipuilu alkoi eilen aamupäivällä töissä. Soitin neuvolaan ja sovittiin, että jos vkl vapaiden jälkeen kipu jatkuu, niin maanantaiaamuna soitto terveydenhoitajalle ja hän laittaa pari päivää saikkua. Sitten tarvittaessa lääkäriin. Aika hurjalta tuntuu, että jo tässä vaiheessa raskautta tulee tällaisia vaivoja.. Vielä olisi kuitenkin työviikkoja edessä vaikka kuinka paljon.. Olen jäämässä kesä- ja äitiyslomille toukokuun lopussa.

Nyt saunaan rentoutumaan ja sitten sohvan vallotukseen. Onneksi huomenna saa levätä. Rakenneultra (4D) on vajaan parin viikon päästä, jännittää jo kovasti. :-)

Amorphis 18+4
 
Joo..oo..niinhän siinä käy ku jotain kivaa suunnittelee oikein kauan ja huolella niin mönkäänhän se menee..tai ainaki meinaa mennä..viime yönä pojalle nous yhtäkkiä korkee kuume, 39.2 joka jatku sitte koko päivän niin että 40ssä kävi korkeimmillaan. Supoilla menty päivä, välillä poika hikimärkänä lähes oma leikkisä ittesä, välillä vaan haluaa nukkua sylissä ja itkeskelee kipujaan..vauvarokko vissiin tällä kertaa...ja huomenna hänellä 1v synttärit. Ilmotettiin vieraille ja muutama vieras meinas ettei heitä kuumeet säikäytä jos sankari vaan jaksaa ottaa vastaan niin jos aamulla poika parempana niin pienehköt juhlat pidetään. Ens viikolla sit käy lapsikavereita, jotka ei oo vielä rokkoo sairastaneet eivätkä halua sitä vapaaehtosesti tulla hakemaan.

Selia, mun ei tarvinnu käyttää insuliinia vaan homma onneksi pysyi aisoissa ruokavaliolla eli 2000 kilokaloria päivässä. Mulla oli se arvo joka mitattiin tunti nesteen juomisesta ni pikkusen koholla, siis aivan mitättömän verran mut kuitenkin sen verran et seurantaan jouduin. ja siis alunperin siks jouduin testeihin sillon kun poika oli mittauksissa niin ison olonen alusta asti. Syntyessään hän oli 4kilonen ja tuli yli 2 viikkoo laskettua aiemmin et lähemmäs 4,5 kilonen ois voinu olla, varsinkin jos en joutunu ruokavaliolle! Sanoivatki sillon että seuraavassa raskaudessa joudun testeihin jo alkuraskaudessa, joten osasin tätä oottaa. Mä vaan niiiiiiin toivon ettei nyt menis yli raja-arvojen ja siks koitan olla syömättä makeeta kovin hirveesti pari päivää ennen testejä. Viimeks söin illalla yksin paketin suklaata ni en tiiä oisko se jopa vaikuttanu siihen et rajat meni yli. Oon koittanu nyt ite jo noudattaa 2000 kaloria mutta lipsumista on tullu paljon et periaatteessa ois hyvä vaan jos joutusin taas mittaa, vaikkakin inhoon aj pelkään sitä piikittämistä huoh..

Päänsärky on koittanu taas kiusata mut johtunee siitä ku oon hössänny noitten leipomisien ja muitten järjestelyjen kans..muuten olo ollu ihan ok, ajoittaista pahaoloa lukuunottamatta. Niin ja ekat liikkeet tais eilen tuntua ku rupesin nukkumaan. Olin kyljellään ja jotenkin se tuntu et joku sielä kutitteli. Toissapäivänä oli tämmösiä tuntemuksia myös mut maha oli ollu kipeenä et oliko sit suolenmurinoita taas :) no eiköhän ne kohta oo semmosia liikkeitä ettei tarvi kyseenalaistaa mikä/kuka niitä tekee :)

nyt jatkan selviytyjien katsomista ja sit pötköttää. Olin illala siskon kans karaokee laulamassa ja menin myöhään nukkumaan ja sit poika alotti kuumeilun et mahtaahan se uni kohta korjata. hyvää yötä
 
Onpa meillä muutamilla esikoisetkin tulleet samoihin aikoihin. Meillä PITI olla tänä viikonloppuna tytön 4-v-synttärit:) Kaksi edellisyötä meni valveilla yskiessä, joten päätettiin varmuuden vuoksi siirtää kemuja viikolla (koska useamman kerran hällä nämä oireet on olleet alkusoittoa keuhkoputkentulehdukselle). Juhlittiin sitten eilen ihan oman perheen kesken ja viikon päästä sitten isommin. Sankarin kunto oli tosin sitten lopulta ihan pirteä. Tänään voidaankin pitää kiinni päiväkotikavereiden kutsusta ja pippaloida heidän kanssaan. Varmasti mullakin nämä juhlajärjestelyt tuottaa sen verran lisäkierroksia, että voi olla supistelujen takana. Jos siis ovat rasitusperäisiä.
 
Täälläkin päätä särkee, jomottaa otsaa!

Piti tulla ihan tänne hehkuttamaan kun kaksi päivää sitten tuntui ekat kunnon liikkeet ihan vatsan ulkopuolelle asti:) Oli se taas upea ja ihana tunne. Ihmeesti sen jotenkin unohtaa kun ei ole mitään elävää sisällä ja nyt tuntui niin tutulta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja AnuMK:
Selia, mun ei tarvinnu käyttää insuliinia vaan homma onneksi pysyi aisoissa ruokavaliolla eli 2000 kilokaloria päivässä. Mulla oli se arvo joka mitattiin tunti nesteen juomisesta ni pikkusen koholla, siis aivan mitättömän verran mut kuitenkin sen verran et seurantaan jouduin. ja siis alunperin siks jouduin testeihin sillon kun poika oli mittauksissa niin ison olonen alusta asti. Syntyessään hän oli 4kilonen ja tuli yli 2 viikkoo laskettua aiemmin et lähemmäs 4,5 kilonen ois voinu olla, varsinkin jos en joutunu ruokavaliolle! Sanoivatki sillon että seuraavassa raskaudessa joudun testeihin jo alkuraskaudessa, joten osasin tätä oottaa. Mä vaan niiiiiiin toivon ettei nyt menis yli raja-arvojen ja siks koitan olla syömättä makeeta kovin hirveesti pari päivää ennen testejä. Viimeks söin illalla yksin paketin suklaata ni en tiiä oisko se jopa vaikuttanu siihen et rajat meni yli. Oon koittanu nyt ite jo noudattaa 2000 kaloria mutta lipsumista on tullu paljon et periaatteessa ois hyvä vaan jos joutusin taas mittaa, vaikkakin inhoon aj pelkään sitä piikittämistä huoh..
Click to expand...

AnuMK, tsemppiä ruokavalion kanssa :).
Mun tarina meni niin, että jouduin esikoista odottaessa rasitukseen suuren sf-mitan takia. Ylipaino- tai sukurasitteita mulla ei diabeteksen suhteen ole, eli sellainen rajatapaus ja tilastopoikkeama minäkin :/. Mulla oli silloin, samoin kuin nyt, paastoarvo just siinä raja-arvon kohdalla ja siitä jäin kiinni. Mä oon tosiaan yrittänyt ajatella niin, että se on vaan hyvä, että pääsee seurantaan asian suhteen ja sitten ylimääräiseen (tai jopa useampaan!) ultraan loppuvaiheessa, kun tarkkailevat kokoa. Meidän muksu syntyi 42+1 käynnistettynä tai painoi 3200g, eli ei tosiaankaan mikään sokerivauva :D. Jossain 34 vkon kohdalla oikein säikähdin, kun (mies)lääkäri sanoi ultrassa, että vauva on jo puolikiloa liian suuri ja syyllisti mua karkkipäivistä ja muista, että itsepä olen aiheuttanut. Otin loppuvaiheen sitten tosi paljon tiukemmin ruokien suhteen (vaikka olin aika tarkka jo ennestäänkin), eli jätin kaiken makean pois ja tulin suorastaan hysteerikseksi... Nyt päätin, että niin ei käy :)! Eipä mulla ylittäviä arvoja sokerimittauksissa ollutkaan kun pari ja ne oli rasvaisen ja hiilaripitoisen ruuan jäljiltä, eli mulla ei niinkään makea häirinnyt insuliinin tehtävää.
Älä AnuMK välttele makeaa nyt vaan syö normaalisti ennen rasitusta. Parempihan se on, että saat totuudenmukaisen tuloksen siitä ja asianmukaista seurantaa sitten :), Niinkuin sanoitkin :))). Ja anteeksi, ei oo tarkoitus alkaa neuvomaan tai paasaamaan ;). En tiedä, paljonko sulla on ollut mittauskertoja viime raskaudessa, mut täällä oli vähentynyt päivän määrät 8:sta 5:een!! Se oli hyvä ylläri. Ja siis joka toisella viikolla 2-3 päivänä mittaan.


Hammalle tsemppiä edelleen *rutistaa*, tuu kertomaan, mitä lääkäri sanoo huomenna.

Muille tasapuolisesti erittäin hyvää vointia ja nyt taioitaan kaikilta vaivat kuuseen, eikö niin ;).
Pienille sairastelijoille pikaista paranemista! Tää lähtee nyt ulos lenkkeilee.

Selia rv 16+6
 
Viimeksi muokattu:
Aurinkoista sunnuntaita elomammat!
Hui miten on aika mennyt akkia eika ole tanne tullut kirjoiteltua laisinkaan. Olen ahkerasti lueskellut kaikkien kuulumisia ja miten ihania kuulumisia onkaan ollut. Taitaa jo monella tuntua liikkeita :) Taalla on nyt viikon parin ajan tuntunut jonkin verran liiketta myos :O) Pikku hiljaa semmoinen tunne etta joo kylla tuo varmasti oli pieni potku / toytaisy. Ensi alkuun tuntui ehka kerran paivassa eika edes joka paiva, mutta nyt tana viikonloppuna on alkanut tuntumaan hieman enemman. Varsinkin kun on oikein aloillaan ja keskittyy kunnolla "kuullostelemaan" tilannetta. Juuri talla hetkella taitaa olla pienella jonkin sortin jumppatuokio menossa :)
Odotellaan miehen kanssa innola tulevaa rakenne ultraa. 22/03 on sitten se puolen valin merkki ja silloin tulee se 20viikkoa tayteen. Huomenna lahtee viikko 20 kayntiin. Hui miten tama second trimester on mennyt akkia. Toissakin on ollut kamalan kiire ja on ollut monesti tehtya toita reilu 10h paiva kun yrittaa saada hieman tyokasaa pienemmaksi. Muuten taalla ei ole sen kummempia tapahtunut. Nyt alkaa vihdoinkin olemaan semmoinen tunne ihan kunnolla etta iik tassa tosiaan on meille vauva tulossa muutaman kuukauden paasta. Taalla on tanaan aitienpaiva ja jotenkin ollut ihana fiilis etta pian saamme juhlia tata paivaa toivottavasti. Vatsa on kasvanut melkolailla ja on alkanut tulla toissa kommenttia etta alkanut masu nakya :) Ihana kuulla.
Hammalle heti ensi alkuun tsemppia myos taalta suunnalta.Toivottavasti ne supistukset pian lakkaavat. Ja toivottavasti teidan pikkuinen pian parantuu. Muille kans jotka olette karsineet paakivuista ja muista, toivottavasti pian helpottaa. Iso voima halaus teille kaikille!!
Anteeksi jai nyt nama kommentit hieman lyhyeksi mutta taytyy menna on tulossa vieraita pian kylaan joten pitaa ruveta pian kokkailemaan yms yms.
Unelmoija 18+6
 
Ompa täällä ollut mukavan vilkasta!!

AnuMk, ikävää että teillä on sairasteltu. Ja tsemppiä ruokavalion kanssa taisteluun! Noista sokerivauvoisa kun oli puhetta, niin tiedättekö miten paljon sokeria on liian paljon? Mä syön tavallisesti arkena aika vähän sokeria (jugurttia + hedelmiä kyllä syön) mutta sit viikonloppusin yleensä pidän karkkipäivän... oon normaalipainoinen, mutta pelkään että karkit kostautuu liian isona vauvana..

Hamma, toivottavasti supistelut on vaarattomia! Tsemppiä huomiseen.

Unelmoija, mustakin on tuntunut että tää toinen kolmannes menee nopeammin kun eka! Alussa viikot mateli ja jokaisen raskausviikon vaihtuminen oli yhtä juhlaa. Nyt viikot viuhuu niin ettei välillä perässä tahdo pysyä.

Liikkeistä. Melkeen kaikki jo tuntuu pieniä hipasuja. Mä en oo ihan varma oonko tuntenut niitä vai en. Muutaman kerran on tuntunut jotain pientä ja oon miettinyt oliko ne liikkeitä mutta varma en oo niistä ollut. Huokaus... no kaipa ne sieltä voimistuu.. ja esikoista tässä odotetaan, niin ne tunteekin kai vähän myöhemmin.

Mulla on rakenneultra vasta kuukauden päästä, tuntuu aika ikuisuudelta. Onneks on matka välissä! Mietin kannattaisikohan käydä yksityisellä lääkärintarkastuksessa ennen matkaa varmuuden vuoksi.. vähän jännittää kaukomatka vaikka kohteen pitäisi olla kaikin puolin turvallinen.

papuliini 16+1
 
No nyt ois ensimmäinen juhlintapäivä takana ja hyvinhän se meni loppupelistä. Poika jaksoi reippaasti vaikka kuumetta oli aamulla vielä melkei 40. Iltaa myöten kuume laski eikä enää suppoo laitettu ja tänä aamuna mittasin ni ilman suppoa vain 37.4, jospahan tää tauti ois selätetty. Tänään tulee seuraavat vieraat, huomenna lisää, keskiviikkona hehe

Selia, joo samaa mietin sitte kirjottamisen jälkeen että en mä täysin sokeritta uskalla olla että sais totuudenmukaisen tuloksen mutta kun mun normaaliin päivittäiseen ruokavalioon ei tosiaan kuulu voileipäkakut, mokkapalat, täytekakut, keksit sun muuta ja kaikkia samana päivänä ni en toisaalta halua niitten takiakaaan kärähtää ja joutua mittailee. Eli varaan perjantaille ajan ja syön normaalisti edellisen päivän, oli siinä sitte vähän kahvileipää tai ei mut suoraan kakunsyöntikekkereistä en siis testeihin viitti mennä :)

Viimeks ainaki mun piti mitata 5 kertaa päivässä ja olikohan se nyt joka toinen päivä ja kolmena päivänä viikossa..katohhan kun on unohtunu, se on varma et oli 5 kertaa päivässä. Tuollapa ne kaapissa oottelee mittarit ja piikit et sieltähän sen toisaalta näkis kalenterista :)

Mulla on paino pysyny edelleen melko lailla samoissa..ehkä se kaks kiloo on tullu siitä kun aloin odottamaan. Viime raskaudessa olin tässä vaiheessa lihonu jo lähes 10 kiloa koska lopetin tupakoinnin sillon heti alussa ja sehän käytätti sitte tietysti jääkaapilla tuon tuosta. Olisikin mahtava jos nyt ei tulisi kuin joku 10 kiloa ylimäärästä, viimeks tuli lähes 20 joista noin 5 jäi roikkumaan tuohon vyötärön tuntumaan :) sinänsä aivan sama noille kiloille mutta oon aika huonopolvinen, polvet rutisee ja paukkuu ja vielä kun kakskerroksinen talo ja tuota esikoista joudun kantamaan portaissa ni pelottaa lisäpaino miten polvet kestää.

Kyllä musta tuntuu tällä hetkellä että haluan sittenkin tietää lapsen sukupuolen..en mä malta olla synnytykseen asti millään! Ja toisaalta jos on tyttö ni kerkiin valmiiks hankkia sit vähän pinkkiä 56senttistä :)jos koittas sit kuitenki pitää salassa kaikilta muilta jos kysynkin..

Pakkaset tuli sitte takasin..saa nähä uskaltautusinko tänään vähän vaunuttelemaan kun koirat alkaa kohta hyppiä seinille ku ovat pelkästään takapihalle päässeet, ovat reppanat jääneet ihan huomiotta tän sairastelu/synttäriviikonlopputohinoitten takia.

Nyt syöpöttelemään jotakii, moii
 
Heippa!

Muutama sana tähän työpäivän alkuun taas :).

Papuliini, kyllä sä voit pitää karkkipäivän kerran viikossa ihan huoletta. Toki kohtuus tietysti kaikessa. Vauvan liikakasvuun vaikuttaa monet tekijät (toki syöminen varmaan se eka syy) ja useinhan se kai yhdistetään raskaudenaikaisiin sokeriaineenvaihdunnanhäiriöihin. Nykyäänhän ei diabeetikoltakaan kielletä sokeria, vaan suurempi paha tuntuu olevan rasva (korjatkaa, jos olen väärässä!). Toki varsinkin lyhyet hiilarit (vaalea vilja, sokeri, tärkkelys,...) nostaa verensokeria helposti ja nopeasti, joten niiden saantia tulisi rajoittaa. Jos painonnousu pysyy kurissa raskauden aikana, eikä noita verensokeriongelmia ole, niin hyvät on lähtökohdat :). Ja vauvanhan pitää olla..ööö oliko se yli 4,5 kg (vai 4,7?), jotta luokitellaan ns. sokerivauvaksi. Googlettamalla löytyy varmasti tarkempaa infoa, jos mä nyt höpisen vaan lämpimikseni ;).

).(
Mulla siirrettin rakenneultraa eteenpäin jonkun koulutuspäivän takia. Hitsi et säikähdin, kun puhelin soi ja siinä lukee synnytyspoli soittaa :O! Ajattelin heti, et nyt tulee sitten jotain riskilukuja ja kutsu lapsivesipunktioon... Onneksi ei ollut sentään siitä kyse, huh. Vasta siis muistaakseni 20.4. on tuo ultra, eli toista kuukautta itää vielä odotella :(.

Liikkeet tuntuvat jo kivasti ja mieskin tunsi eilen illalla vatsan päältä ekat potkun <3. Aika ihanaa! Niin se vaan aika menee ja 18. viikkoa täälläkin jo mennään. Kohta tää on ohi, voi hitsi ;).

Selia rv 17+2 (ilman tekonimeä edelleen!)
 
Huoh, Juuri kun viimeksi hehkutin niitä liikkeitä, niin nyt en ole kahteen päivää tuntenutkaan mitään varmaa ja huolestuttaa onko kaikki kunnossa.. Mieli tekisi lähteä neuvolaan kuunteluttaan sydänäänet, mutta toisaalta taas järki sanoo, että odota ja ehkä vauva on vain jossain asennossa että potkiikin selkään päin enkä vain tunne mitään.. Mut jos ei vielä huomennakaan tunnu, niin varmasti menen kuuntelemaan..

Pikkuisen on myös supistellut viikon aikana. Ei mitään liian kivuliasta ja luulisin että nää on ihan normaalia. Outoa vain kun esikoisen kanssa ei tullut harjoitussupistuksen supistusta koko aikana, ennen kuin sitten käynnistyksessä..

Toivottavasti kaikilla on sairastelut jo hellittänyt. Tympeitä nuo lastentaudit. Muhun tarttuu joka kerta itseenikin kun tyttö on jonkun pöpön päiväkodista tuonut.. Ootteko muuten miettineet vielä, (joilla on ennestään lapsia) otatteko heidätkin kotiin kun jäätte vauvan kanssa? Mä en osaa päättää.. Tiedän että tyttö viihtyy niin hyvin tarhassa, mutta en sit tiedä tunteeko itsensä hylätyksi kun joutuu lähteen aamulla ku äiti jää vauvan kans kotiin.. Jospa se osais syksyllä jo kertoa itse mitä haluaa, nyt ei vielä ymmärrä eikä osaa kertoa mielipidettään..

Tässä on työpaikalla jo kesälomien suunnittelu alkanut ja juuri laskeskelin että jos pidän loman ennen äitiyslomaa niin ei ole enää kuin alle 13 viikkoa jäljellä! Ja niistäkin ainakin kolme vajaita viikkoja. Kamala miten vauhdilla aika kuluu!

Ihana kevätaurinko paistaa, tylsä istua töissä!

neppu 17+4 (tai jotain sellaista, en muista tarkkaan)
 
Rapsahti sitten koko tämä viikko sairaslomaa ja tulehduslääkkeet. Saa nähdä, loppuisko nämä turhan aikaiset supparit tähän. Helpointa olisi tietysti jos hoidettavissa oleva tulehdus olisi harmin syy. Thumbs up siis! Loistouutinen oli, että kohdunkaulan pituus oli normaali ja suu täysin kiinni. Vauvan syke oli 140, oma paino laskenut puoli kiloa, verenpaineet hyvät, hyvä sekin.

Mä aion ehdottomasti pitää tyttären hoidossa vauvan syntymän jälkeen. Meillä on ihana päiväkoti ja kaverit ja touhut siellä tytölle tosi tärkeitä. Hän on kuitenkin kesälomien jälkeen jo 4,5 v. Sen ikäinen kaipaa mun mielestä seuraa ja monipuolisempia virikkeitä kuin mitä takuulla saisin aikaiseksi järjestää kotioloissa. En millään jaksa uskoa, että tuon ikäiselle olisi kiva käkkiä mun ja vauvan kanssa päivät pitkät. Varmasti joku superäiti hoitaa homman hienosti, mutta tiedän oman saamattomuuteni. Iso haastehan tuossa on viestiä tytölle, etten laita häntä hoitoon "pois silmistä ja pois mielestä", jotta voin viettää laatuaikaa uuden vauvan kanssa. Uskon kuitenkin, että noin ison tytön kanssa ihan keskustellen tuosta selvitään. Ja tietysti pidän häntä hoidossa lyhyempiä päiviä, olen ajatellut 6 h päivässä 4 pvä viikossa, jolloin hoidon hinta jäisi vähän halvemmaksi ja päivät olisivat tytölle varmasti mukavia. Yhtenä extravapaapäivänä mulla olisi sitten loistava tilaisuus kuskata häntä vaikka johonkin uuteen kivaan harrastukseen, joka työpäivän päälle olisi liikaa. Tai käydä vaikka yhdessä pienillä retkillä tai lähteä vaikka mummolaan. Alustavasti ollaan tytön kanssa juteltu, että isosiskona hän on varmasti tarpeeksi iso tyttö aloittamaan esim. himoitsemansa soittotunnit :) Tuntuu tosi luksukselta tulevaa isosiskoa kohtaan, että tulen jatkossa olemaan enemmän kotona. Oiiii... oikein jo odotan ensi syksyä :)

Hamma 17 + 1
 
Huoh, joskohan sita saisi edes hieman pitaa edes lounastaukoa taman hullun mullyn keskella :)
Hamma, ihana lukea etta siella loytyi syy niihin suppareihin vaikka sitten tulehdus olikin. Mutta onneksi sait laakkeet eika ollut siihen kohdunkaulan pituteen vaikuttanut mitenkaan. Varmasti sinunkin on hieman helpompi nyt olla :)
Neppu mulla hieman sama tilanne, viikonloppuna oli melkoinen jumppaus pienella menossa, sitten maanantaina ei tuntunut oikeastaan yhtaan mitaan ja kuunneltiinkin jo sydan aania, vaikkakin ihan muista syista. Sitten eilen oikeastaan koko paivan tuntui jonkin sortin kuplintaa, potkintaa sun muuta mika oli ihana taman tyoressin keskella. Tanaan ei taas ole tuntunut oikeastaan mitaan. Mutta alkuvaiheessa ilmeisesti ei liikkeet tunnu koko aikaa ja kuten jo kirjoittelitkin vauva saattaa olla selan puoleen tykittamassa potkuja jota ei sitten tunnu. Toivottavasti pian taas tuntuu :)
Selia harmi etta sita rakenne ultraa siirrettiin vielakin kauemmaksi. Tassa vaiheessa se tuntuu olevan ikuisuuden paasta. Onneksi kuitenkin tunnet ja jopa miehesikin tuntee jo liikkeita. ON helpompi varmasti odotella :) Minun mies kans jo kovaa kyseli etta koskas han tuntee, mutta taalla suunnalla on viela sen verran harvaa tuo liikehdinta etta tuskin viela tuntuu miehen koetellessa.
AnuMK mitenkas teidan synttarisankari, joko on parantunut? Tsemppia ruokavalion kanssa. Mutta valilla pitaa kylla myos muistaa herkutella kuitenkin vahan ;) Tuntuu kanssa etta koko ajan on kasi menossa suuta kohti jonkin sortiin evaan kera. Paino on noussut noin 3kg lahtopainosta talla hetkella.
Papuliini, koskas olette menossa matkalle? Voih kun itella oisi kans melkoinen matkakuume ja tahtoisi jonnekin etelan lampoon auringon paisteeseen. Toivottavasti loma hieman lyhentaa sita odotusaikaa :)
Omaa napaa viela sen verran etta tosiaan liikkeita tuntuu aina valilla, ei joka paiva ja sitten melkein joka toinen paiva tuntuu pitkin paivaa kunnon liikkumista. OIsi vaan niin ihana etta tuntuisi jo vahan valia :) Heh ehka muutan mieleni kun ne kunnon potkut alkaa. VAtsa on pullahtanut tosiaan jo esille etta ei sita oikein enaan voi peitella, mutta ylpeana mina sita esittelen. Rakenne ultra on maanantaina jolloin tulee tayteen se 20viikkoa. Odottelen innoissani ja hieman jannittaakin. Kovasti toissa kyselivat etta koskas mammalomalle, mutta en ole viela oikein osannut paattaa. Haluaisin olla mahollisimman pitkaan toissa etta sitten se aitiys loma tuntuu pidemmalta siella toisessa paassa. No mutta katsotaan kuin tassa olo muuttuu. Mutta kylla kait sita pian pitaa virallisesti ilmoitella tyopaikalla milloin oisi tarkoitus poistua kuvioista. Joskos tuon rakenne ultran jalkeen oisi kevyempi mieli niin voisi sitten hieman enemman suunnitella.
Unelmoija 19+2
 
Neppu, varmasti kaikki on ihan kunnossa :). Vielähän tää on muutenkin aikaista tuntea liikkeitä ylipäänsä, joten koita olla huoleti (helpommin sanottu kuin tehty, ai nou :/). Soita tosi terkkarille, jos kovasti asia vaivaa.
Eiks sulla Neppu edes vatsan kovettumista tuntunut (eiks ne oo niitä harkkasuppareita myös?) esikoisesta? Mä luulin, et mun esikko ois ollut mahassa vielä kuukauden jos toisenkin, jos ei olis patistettu ulos omasta yksiöstään, mutta sulla on tainnut olla vielä vähän tiukemmassa ;) hih. Meillä on parhaat mahat, kun siellä viihtyisi pidempäänkin ;D! ;)))

Hamma, tosi hyvä uutinen, että paikan on visusti kiinni! Koita saada levättyä ja toivotaan, että lääkekuuri tepsii myös suppareihin.

Unelmoija, mä jätän kans lomat sinne mammaloman loppupäähän, kun ei mulla ihan täyttä lomaa edes ole. Palasin hoitovapaalta vasta kesän jälkeen töihin. Aikomus on olla kokonaan kotona _ainakin_ siihen asti, kun tämä tuleva perheenjäsen on vuoden ikäinen.

Selia
 
Joo, heti illalla pikkuinen aloittiki taas möyrimisen masussa ja taas sai huoahtaa helpotuksesta. Miten musta tuntuu että esikoisella en ollut yhtään näin hermoheikko!

Ei mulla Selia ollu tosiaan mitään mahan kovettumisiakaan.. Ainakaan en niitä tunnistanut ja sillon 2 viikkoa la:n jälkeen ku käynnisteltiin oli edelleen kohdunkaulaa 3cm ja aivan kiinni.. Se käynnistys oliki sit niin kivulias ja kamala kokemus etten halua sitä enää kokea..

Papuliinille ihanaa rentouttavaa lomamatkaa, hyvin se varmasti menee! En nyt muista milloin olitte lähdössä mut eikö se pian ollut? Nauttikaa kunnolla, varmaan on vähään aikaan viimeinen reissu ihan kahdestaan!

Rakenneultraan vielä kiduttavat 4 viikkoa. Oon tainnut nyt päättää et kyllä me kysytään se sukupuoli. Niin paljon helpompi sit suhtautua ja valmistautua.. Ja todennäkösesti en osaa salaisuutta pitää muiltakaan.

Nyt takas töihin taas, onneks on jo torstai! ;)

-neppu
 
Selia, kiitos vastauksesta herkutteluun liittyen!! Ihanaa että voin hyvällä omatunnolla herkutella edelleen! =) Ompa kurjaa että sun rakenneultra siirtyi!! Mä oon odottanut sitä kun kuuta nousevaa, enkä todellakaan tykkäis jos sitä siirrettäisiin.

Neppu, hienoa että liikkeet tuntui taas! Niin ne vaan vaihtelee päiväkohtaisesti! Mäkin olin eilen iltapalan jälkeen tuntevinani jotain pientä, mutta varma en pysty olemaan oliko ne liikkeitä vai jotain muuta.

Ollaan siis lähdössä vasta parin viikon päästä matkaan, mutta nyt jo jännäilen miten kaikki menee. Ollaan vaan 10 päivän reissu siellä kun ei saatu enempää lomaa. Mutta ihanaa joka tapauksessa pitää pieni breikki ja paistatella auringossa. Kunhan vaan kaikki menis hyvin tän kyytiläisen kaa. Täytyy vaan olla super tarkka syömisestä ja hygieniasta..

Unelmoija, sullakin on nyt sit jo kohta rakenneultra, jännää! Mulla on sitten melko pian sen matkan jälkeen, joten ei ainakaan tuu "lomalta-paluu masennusta" kun on ultra edessä. Mullakin on jo maha aika iso, vaikka kyllä tätä moni vois vielä luulla vaan kaljamahaksi. =)

papuliini 16+5
 
Täällä myös viikon sairaslomaa vietellään. Syynä liitoskivut. Kävin lääkärillä tarkastuksessa ja hän samalla tarkisti, ettei mitään ennenaikaisia avautumisia ole tapahtunut. Samalla päätti nostaa thyroxin-annostusta, vaikka uusimmat labrat olivat paremmat kuin edelliset.

Ihanaa kuulla, että muillakin liikkeet tuntuvat. Ja jopa vatsan päältäkin! Mulla on istukka aikalailla edessä ja tuota pehmikettä vähän muutenkin, että menee varmaan vielä tovi ennenkuin isä ja pojat pääsevät potkuista nauttimaan. Se on kyllä jännä, miten niin selvät mujautukset eivät tunnu kädelle ollenkaan! :-)

Hamma, onneksi siellä kaikki hyvin. Mullakin otettiin tulehduskokeet, muttei mitään löytynyt. Toivottavasti supistelut pysyvät sulla nyt poissa.

Moni on kiinnostunut tietämään vauvan sukupuolen. Meillähän tuo selvinnee viikon päästä siellä 4D-ultrassa. Vauhdilla nämä viikot kyllä etenevät! Muutaman päivän päästä puoliväli saavutettu. :-) Tänään käytiin kuopuksen kanssa 5-vuotistarkastuksessa. Ihmeellisesti nuo lapsetkin kasvavat, vaikka itse ei vanhene ollenkaan. ;-)

Meillä lähtee esikoinen syksyllä kouluun. 5-vuotias jää minun ja vauvan kanssa kotiin. Kerhoon hän pääsee 3krt viikossa kolme tuntia kerrallaan. Meillä on aivan ihana tarha ja siellä kavereita, mutta poika itse on ilmaissut vahvan tahtonsa jäädä kotiin, niin tässähän me sitten yritetään kehitellä ohjelmaa.. Vuoden hän saa olla kotosalla ja sitten alkaakin eskari. Itse olen alustavan suunnitelman mukaan kotona pari vuotta. Aika menee tosi nopeasti ja todennäköisesti tässä ollaan viimeistä kertaa jäämässä äitiys- ja hoitovapaalle, niin että toivottavasti saan nauttia siitä ajasta edes sen pari vuotta.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja Papuliinille hyvää sekä turvallista matkaa toivotellen

Amorphis 19+2
 
Tervehdys!

Täällä masu sen kun kasvaa ja jälleen kerran tein päätöksen, että herkkujen syönti saa loppua!Mulla painoa tullut jo viisi kiloa lähtöpainosta! Tätä menoa se on taas 20 kiloa lanteilla ens syksyllä:( No.....

Meillä on lapset olleet tähänkin asti kotihoidossa, joten jatkan samaan malliin vauvan tultua. Vanhempi käy pari kertaa viikossa kerhossa ja kerran muskarissa, syksyllä nuorempi aloittanee saman homman. Olen itse lastentarhaope ja en osaa ajatella päiväkotia kerhon kaltaisena leikkipaikkana. Itse en veisi lapsia sinne, ellen ole töissä. En kuitenkaan halua moralisoida, jokainen tekee tietenkin itse valintansa ja tietää mikä omalle lapselle on parasta. Neli vuotias toki jo tarvitsee ikäistään seuraa, onneksi meidän lähiympäristössä on kotihoitokavereita ja tietenkin ne kerhokaverit. Lisäksi olen perhekahvilassa aktiivinen kävijä, missä saa möys leikkiä kamujen kanssa. Pidän myös yhtä tärkeänä sitä, että lapsi saa olla osa ryhmää/perhettä, jossa on monenikäisiä ihmisiä, oppivat ottamaan huomioon toisiaan. Ja onhan minulla tässä omakin lehmä ojassa, aika kuluu niin mahdottoman nopsaan, että on ihanaa saada pitää lapset kotona. Esikoinen aloittaa eskarin jo parin vuoden päästä ja sen jälkeen on kotihoitovuodet ohi lopullisesti. Kuulun siihen äitiryhmään, joka kokee kotiäitiyden etuoikeutena, en missään tapauksessa vaihtaisi tätä työarkirumpaan. Varsinkin kun työni on hoitaa lapsia.

Eilen kerrottiin lapsille tulevasta pikkusisaruksesta. Vanhempi otti asian tosi hienosti. Alkoi saman tien suunnittelemaan minne pinnasänky laitetaan ja kuinka hän auttaa siinä ja tässä. Kaksi vuotias heittäytyi vauvaksi, hällä kai tuli ensimmäisenä mieleen, että nyt on oma paikka uhattuna. Itselle tuli mieleen, että onneksi noita muksuja on jo kaksi ja pienellä ikäerolla. Saavat toisistaan tukea kun tulee mustasukkaisuutta ja hylätyksi tulemisen tunteita. Jossain kasvatusoppaassahan tuota vauvan tuloa perheeseen on kuvattu esikoisen näkökulmasta niin, kuin vaimo kokisi kun mies toisi kotiin vieraan uuden naisen. Odotan syksyä innolla, mutta pelkkää ruusuistahan se ei tule olemaan.
 
Sorruin eilen ostamaan Kaksplussan kotipäivän iloksi. Siellä oli listattu Top 5 -väittelyaiheita lapsiaiheista ja yksi niistä oli juuri tuo "vanhempi lapsi päiväkotiin vai kotiin" :) Mä luulen, että ratkaisuun vaikuttaa isosti sekin, millainen se lapsen päivähoitopaikka on. Meillä on pieni 15 lapsen päiväkoti, joka on vieläpä sisarusryhmä eli kaikkinensa siellä on tenavia noin kymmenestä perheestä. Henkilökunta järjestää osin vanhempien sponssaamana viikottain jotain mukavaa pientä ekstraa, esim. teatteri-, museo-, jumppa- tai torireissuja. Kaiken kaikkiaan mesta ei ole sellainen stressaava, hälyisä lapsitehdas, mitä päiväkotien kuulee pahimmillaan olevan. En ehkä tekisi meidän kohdalla suurta eroa lyhennettyjen päiväkotipäivien tai erilaisissa kerhoissa, perhekahviloissa ja muskareissa suhaamisen välillä, paitsi että tytöllä on tuossa vakkariryhmässä omat tärkeät, tutut ystävänsä. Meillä tilanteeseen vaikuttaa lisäksi perheen kielipolitiikka. Lapsi on kaksikielinen ja sen ei-valtakielen tukemisessa päiväkodista on myös etua. Tietty sitten tilanteen mukaan täytyy kuulostella, miten isosisko tilanteen kokee ja mitä itse ehkä lopulta toivoo. Voihan se olla, että päädytään vielä koko porukalla himaan jos siltä näyttää - ja hyvä niinkin.

No joo... en mä sinänsä koe tarvetta puolustella meidän perheen ratkaisua, tuo nyt vaan taustaksi :)

Saa sitten nähdä, kuinka ruusuista elämä syksyllä tulee olemaan. Uskon, että ruusuista ja risuista taas vuorovedoin on luvassa.
 
Moikka kaikille ja ihanaa kevättä!!!
Yritän ajatella positiivisesti, että se kevät sieltä tekee tuloaan:)

Mulla on odotukseen kuulunut ylä- ja alamäkeä. Supistelut on jatkuneet edelleen tasaisesti viikosta 11 :( Nyt menossa 17+2 ja tosi rauhallisesti pitää ottaa. Parin viikon välein olemme käyneet kohdunkaulan tilanteen tarkistuttamassa ja kaikki on hyvin- toistaiseksi. Ensi viikosta alkaen vien tytön (1v10kk) päiväkotiin ja jään itse sairaslomalle. Lääkäri kirjoitti saikkaria nyt jo äitiysloman alkuun asti.
Vauvat voivat onneksi hyvin ja kasvavat tasaisesti. Liikkeet olen tuntenut jo parisen viikkoa! Maha on tosi iso ja ihmekös tuo, kun kaksi pientä siellä kasvaa ja liikkuu :)
A-vauvan istukka on kohdunsuulla, eli on ns. etinen istukka. Sektiohommiksihan tuo sitten taitaa mennä koko juttu, ellei muutosta tapahdu.

Välillä on ollut mieli maassa ja viikko 28, jollon vauvoilla olisi mahdollisuus selvitä, tuntuu olevan ikuisuuksien päässä. Ihan nyt viikonloppuna uskaltauduin kuitenkin ostelemaan pieniä vaatteita vauvoille:)
Viime viikon ultrassa lääkäri jo kyseli, että haluammeko kuulla vauvojen sukupuolet! Tottakai me haluttiin! Haluttiin esikoisenkin kanssa.
Meille onkin sitten tulossa tyttö ja poika. Ollaan onnesta soikeina miehen kanssa.
Vaunuja ja turvakaukaloitakin käytiin jo alustavasti katsomassa. Lähinnä sen vuoksi, että auto menee vaihtoon, koska kolmen lapsen istuimet eivät entiseen mahdu.

Mulla oli toinen neuvolakin viime viikolla. Siellä oli kaikki ok. Ei kummia. Painoa oli tullut vain 1kg lisää ja hemppari oli vain 106, joten rautaa pitää alkaa popsia.
Juttelimme myös imetyksestä. Minulla oli suuria vaikeuksia esikoisen kanssa ja nyt jo kylmä hiki nousee pintaan kun mietin miten kahden kanssa selviän..

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!!!

Paukku ja vauvat 17+2
 
Hiljaiseloa vietetty taas jonkin aikaa... Kaverin kanssa tuossa juttelin, kun kyseli vauvakuulumisia, että kun ei oikein tunnu miltään. Tai siis että välillä sitä unohtaa olevansa raskaana, kun ei enää mitään oireitakaan ole. Kahvi on taas alkanut maistaa, ruokaa menee ihan normaalisti ja se välillä pois jäänyt suklaa on palannut taas kuvioihin, eli ihan kuin ei mitään. Masu ei vielä hirveesti näy, ellen tosi tiukkoja paitoja pidä. Housuja tosin ei kovin monia sopivia ole, vaan on pitänyt jo siirtyä jatkopaloihin, vaikka nekään ei ihan vielä ole käytössä sopivat.

Liikkeitä onneksi tuntuu päivittäin, erityisesti autossa tai töissä musiikkia kuunnellessa :D Ja kaverini sanoi, että suklaa laittaisi vauvan liikkumaan, niin ehkä silläkin on sitten ollut osaltaan vaikutusta...

Viime viikolla kerrottiin uutisesta lopuillekin sukulaisille pääsiäistervehdyksen myötä. Mutta mutta, miehen puolelta ilmeisestikin tuleva mummi oli jo jossain vaiheessa langennut livertämään uutisen, koskapa miehen eno ja täti tuntui tietävän asiasta ennen tuota tervehdystämme. Jotenkin pisti ärsyttämään, vaikka yritän ajatella että onhan mummoillakin oikeus onneen ja hehkutukseen, mutta me halusimme itse kertoa tuon uutisen!

Toinen ärsytys oli, kun olimme tosiaan anopin luona kylässä ja olin siinä jo puolisen tuntia istunut sohvalla, kun tämä tulee nykimään, että no jokos se maha on kasvanut kun ei tästä näy. Turha oli sanoa että ei se nyt vielä ole, kun anoppi jo oli nykimässä mahaa. Ja samana iltana tosiaan vielä tuo miehen eno tuli "tarkistamaan näkikö hän oikein", vaikka toppavaatteissa mitään mahaa ei todellakaan vielä näy. En tiedä johtuuko tämä siitä, että minun "laihan ihmisen identiteetille" ottaa lujille havaita oman vartalon muuttuvan ja lihovan, vaikka kovasti olen tätä raskautta toivonut. Kyse on kuitenkin minun vartalosta, jota nämä muut ihmiset eivät ennenkään ole tökkineet, niin miksi nyt pitäisi olla joku erikoislupa käydä nykimässä?

Mitä olette muut mieltä? Onko teillä ollut (aikaisemmissa raskauksissa) vastaavia tuntemuksia? Mulla yksi kaveri kertoi, että hänelle jäi vastenmielisyys erästä puolituttua kohtaan, joka kaupungilla vastaan tullessaan oli tullut "tunkemaan päätään toppatakin sisään" ja kujertamaan, että kukas se siellä on... Kaverini ei ole vielä tänäkään päivänä pystynyt enää tervehtimään tuota ihmistä.

Juupa juu, pientä valitusta nyt minun taholta, mutta kiva oli lueskella teidän muiden mukavia kuulumisia :D Ehkä ensi viikolla rakenneultran jälkeen jaksan minäkin hehkuttaa raskauden onnea..

Petra rv 18+2
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa