Toggle sidebar

elokuu 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Amorphis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Unelmoija78 la 08.08
Amorphis la 10.8. lapset -03 ja -05, 34v
Petra la 21.8., 31v, KYS (Kuopio)
Neppu la 21.8., 27v, mies 29v. tyttö 2v
Silja la 23.8.
Selia la 23.8., yksi lapsi -08, 28v. (ekks)
kirsikka la 24.8. kaksi lasta, poika -06 ja tyttö -07, 30v.(Hämeenlinna)
Hamma la 24.8., tytär -06, 31 v.
AnuMK la 27.8, poika synt 3/09, 32v,KAKS (kajaanin keskussairaala)
papuliini la 28-29.8.
Paukku la 28.8. yksi lapsi -08, 30v
pahamyy la 30.8., 32 v.
 
Unelmoija78, ei ne harjoitussupparit ole vaarallisia. Pitää vaan kuunnella, miten usein niitä tulee ja ettei muutu kivuliaaksi. Tosi yleisiä ovat siis ja toisilla alkaa jo tosi ajoissa. Mullakin on jo useemman viikon supistellut, varsinkin, kun puuhaan oikein innolla jotain, esim. siivoan tms. Välillä tuntuu niin napakasti, et pitää pysähtyä rauhottumaan, mutta kipeetä ei onneksi tee. Vähän ilkeeltä vaan tuntuu.
Se nursing pillow on muutes imetystyyny :). Jos sulla oli suomenkielinen sana hukassa ;). Meinasin itsellenikin sellaisen hommata, kun meni hartiat niin jumiin esikoisen kanssa. Se vois olla aika kätevä tosiaan jo tässä kohtaa, kun myttään kuitenkin jo yhtä tyynyä mahan alle, kun kyljelläni nukun.

Jokos Papuliini on kotiutunut reissusta?

Kirsikka, tsemppiä herkuttomaan huhtikuuhun! Itse pidin viimeksi lokakuussa täysin herkuttoman ja kyllä se näkyi puntarissa heti. Nythän on vielä itseäkin tärkeämpi syy vähän rajoittaa mässäämistä :). Me ostettiin just esikolle lastenistuin mun pyörään ja meinasin nyt viikonloppuna käydä kokeilemassa, miten hän siinä viihtyy. Mulla on maastopyörä, joten vähän arveuttaa, onko polkeminen jo epämukavaa, kun ajoasento on niin etukeno.

Paukku, ihana kuulla sun ultrakuuluisia ja et kaikki on hyvin :). Istukan siirtyminenkin on mahtava juttu. Mulla oli kans esikoista odottaessa istukka ihan kohdun suun reunalla viikolle 34 saakka ja sai kyllä jännätä, mihin ratkaisuun synnytyksen suhteen käännytään. Sitten se vaan siirtyi pois alta!

Sullakin on Neppu sf-mitta sitten ihan yläkäyrällä, niinkuin mullakin? Ei onneksi huitele ihan omissa sfääreissä, mut tosiaan ihan yläkäyrän kohdalla, siis mulla :).

Amorphis, parempaa vointia sullekin. Toivottavasti liitoskivut pian helpottaa *rutistus*.

Petra, me ei oo hommattu vielä mitään tälle uudelle tulokkaalle. Tokihan esikoiselta on paljon tavaraa valmiina ja vaatettakin, tosin pinkkiä ja violettia pääosin ;). Sitteri meiltä puuttuu ja mun tekis mieli sitä Baby Björnin Balance -sitteriä. Sit oon tuplarattaita miettinyt, et tarviikohan niitä hommata... Esikoinen on just 2v, kun vauva syntyy. Hmm mitäs muuta... Ainiin, turvakaukaloa meillä ei myöskään ole, kun oli lainassa aikaisemmin.

Mitäs AnuMK ja Hamma? Mitä kuuluu? :)
Entä Silja ja pahamyy?

Oma napa voi ihan hyvin edelleen. Pallean ympäristö tuntuu ahtaalta ja välillä jotenkin tuntuu, ettei saa henkeäkään, kun ne sisuskalut myllää. Se on kuitenkin ainut vaiva, joten olkoon :).
Kovasti jo jänskään rakenneultraa ja sitä, kumpaa sukupuolta veikkaavat meille tulevaksi. Kukas se olikaan, kun sanoi, et meni oma ennuste pieleen. Petrako se oli? Mulla on edelleen se tyttöfiilis ja kummastun kyllä minäkin, jos pojaksi väittävät :). Katsotaan, onko mun mutu yhtään osuvampi kun Petralla :)).

Nyt päiväkaffen keittoon ja jatkamaan ompelupuuhia.
Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Selia rv 20+5
 
Moikka ja terkkuja Mauritiukselta!!
Oli ihana loma ja kaikki meni onneks hyvin kyytiläisen kaa.. tunsin liikkeitä päivittäin ja mieli pysyi rauhallisena. Yhden venereissun jälkeen vähän stressasin, kun merenkäyntiä oli aika paljon ja tuntui että kokoajan vene hakkasi aaltoja tosi kovaa. Mutta onneks pieni ilmotteli litsestään heti syömisen jälkeen, niin ei tullut pahenpaa paniikkia. Lentokin meni ihmeen hyvin vaikka yhteensä koneessa tuli istuttua 14,5 tuntia + vaihdot päälle. Koitin liikkua usein ja juoda paljon vettä, ja ei ne jalat ihan mahdotomasti turvonneet, vaikka kyllähän ne vähän pökkelöt oli.

Huomenna sit rakenneultra!! Voi että kun jännittää!!! Selian tyyliin on tosi varma olo sukupuolesta ja poika veikkaan. Oon tosi hämmästynyt jos se on tyttö! =)

Täällä on myös tunne että sisuskalut on liikkuneet ja närästystä on välillä oikein kunnolla. Muutenkin maha on pompannut nyt esiin tosi selvästi.. Liikkeitä en ole vielä tuntenut mahan päältä, mutta varmaan niitäkin alkaa pian tuntemaan.

Mun täytyy nyt kiitää sukuloimaan!
Iloa alkaneelle viikolle!!

papuliini 20+2
 
Heips!

Huomista jännäilen täällä, rakenneultra on vasta illalla seitsemän jälkeen. Ihan ihmettelin kun sellaisia ilta-aikojakin oli tarjolla. Hyvä näin, pääsee varmasti isukkikin mukaan. Täällä on kans ihan poikaolo, saa nähdä ny!

Selia pohti siellä tuplarattaiden hankintaa. Meillä oli kovassa käytössä tuplat juuri tuolloin kun esikoinen oli kaksi ja kakkonen syntyi. Oli hyvä tapa saada molemmat varmasti nukkumaan samaan aikaan kun vaan käveli tarpeeksi pitkään. Samalla sain hetken omaa rauhaa, vaikkakin kävellen, mutta hiljaisuus oli ihanaa.

Ihana kuulla lomailijoiden fiiliksiä. Olisi niin ihanaa päästä vähän aurinkoon löhöilemään ennen tosi koitosta. Taitaa olla vaan parasta odottaa tätä Suomen kesää.

Viime aikoina olen tehnyt hyviä löytöjä huutonetistä äitiysvaatepuolella. Tuntuu, että housuista on paljon tarjontaa ja olen onnistunut huutamaan laadukkaita farkkuja tosi halvalla, vieläpä uudenveroisia:) Taaperoiselle emme ole hankkineet vielä muuta kun sitterin, oli pakko kun oli niin hyvä tarjous. Mumma jo innokkaana toi yhden potkupuvun:)

Tulen kertomaan ultrakuulumiset myöhemmin. Tsau!
 
Tänään oli rakenneultra..niins itä tuli viikkokausia ootettua et sais sukupuolen tietää ni mites kävi...kaveri piti jalkoja ristissä koko ultran ajan eikä siis vermeitä näyttäny..toisaalta ei ollu ultraajakaan selkeesti kovin innokas sukupuolta selvittämään, ei hymynvirettä näkyny ku kysyin et näkeekö kumpi on..

kaikinpuolin terve lapsi näyttäs olevan tulossa. Kaikki sisuskalut oli paikoillaan ja normaaleilta näyttivät et nyt voi huokasta helpotuksesta ja keskityttyä toiseen puolikkaaseen ja kesäntuloon. Olo on ollu ihan hyvä, sokerit pysyneet kurissa mutta sietääki pysyä, oon meinaan ollu mm. karkkilakossa nyt jonkun päivän. Pienehkö ratkeeminen tosin tuli kun mies tuli Saksan reissusta karkkituomisten kanssa :) oltiin miehen reissun ajan esikon kans mummoalssa useempi päivä rentoutumassa mut nyt taas kotona.

Tänään oli eka kunnon työpäivä ja pääsinkin heti paperitöiden kimppuun..huomenna homma jatkuu. ei oo esikolle hommattu hoitopaikkaa koska jo viikon päästä alkaa safarit ja kuhmo siis kutsuu. siellä ei joka tapauksessa paljoo noita hoitopaikkoja oo..kolme päivää kerkeen käyä hommia tekemässä ja sit perjantaiaamuna lähen esikon kans siskon luo etelään toisen siskon perheen kans yhessä pitkää viikonloppua viettää. Ikealla tarvii käyä "pakolliset" pikkutarpeet ostaa mut muuten ihan seurusteluviikonloppu tiiossa.

tässäpä kuulumiset, neuvola oli viime viikolla ja kaikki oli kunnossa, hemoglobiinikin tällä kertaa vielä ihan normirajoissa. Oon raskausmultitabuja napsinu kaks päivässä ni oisko se sit auttanu. Suonenvetoja tässä oottelen, esikolla ne näihin aikoihin musitaakseni alko..välillä oikee pohje koittaa jumiutua mut ei oo vielä kunnon kramppiin menny. Hyi että mä pelkään niitä jo etukäteen, oli ne niin hirveitä.

tarvikkeita oon hankkinu tuplavaunut ja tuplarattaat sekä jatkettavan sängyn esikolle, et pääsee vauva site pinnasänkyyn. meillä tosin käy näillä näkymi niin että esikko pysyy edelleen meidän keskellä ja vauva menee siis pinnasänkyyn, kesä kun joudutaan joka tapauksessa tuolla "mökillä" nukkuu koko perhe vieretysten niin omaan huoneeseen opettaminen ei nyt vissii onnistu ennen vauvan tuloo..vauvapeilin ajattelin tälle vauvalle hommata, huuto.netistä oon alkanu jo kattelee ja uus itkuhälytin tarvii huutaa ku tuo esikon on niin huono. muita ei oo vielä hankittu eikä oikeestaan tarvi hankkiakaan, esikon tavarat ku on kaikki tallella.

illanjatkoja
 
Hei,

Pikaiseen kirjoitan töiden lomasta rakennekuulumiset.

Mullahan oli aivan poikaolo,ja kyllä se tänään varmistuikin. Aika varmalta meidän lääkäri kuulosti ja hän on niin kokenut lääkäri, että on minutkin aikanaan n.28 vuotta sitten ultrannut. :) Olo on iloinen, onnellinen ja tekis vaan mieli hymyillä. Kaikki näytti olevan kunnossa. Pituus on kuulemma ihan laskettuun aikaan sopiva, mutta paino pikkuisen jäljessä tässä vaiheessa. Hoikka poju, ihan niinkuin isosiskokin oli. (siis hoikka ei poju. :)) Jos näillä käyrillä kuitenki menee pituuden mukaan niin ootettavissa ois sellanen 3400g vauveli.

Niin ja eilen illalla varattiin vielä lennot Roomaan juhannuksen tienoille. Anoppi ja appi vie meidät ja miehen veljen perheen sinne viikoksi omien 60-v synttäreiden kunniaksi. Toivottavasti olen lentokunnossa silloin.

Aurinkokin paistaa ja tänään elämä hymyilee!
Toivottavasti teillä kaikilla muillakin kaikki hyvin.

Neppu 21+3
 
Onneks olkoon Neppu poikalupauksista!!! Voi että, minua vielä vähän harmittaa ku ei meiän kaveri suostunu näyttämään, mutta tuleehan noita vielä ultria..toisaalta ku mies ei ois joka tapauksessa halunnu tietää kumpi on niin seuraavaan ultraan menen yksin ni ei tarvi lääkärin vaan mun korvaan kuiskia jos sitte näkyy :) ja tiiä vaikka innostunu etten kysy sittenkään vaan jännään synnärille asti (tuskin maltan) ..

Tänään pojalla oli lapsivieraita pitkästä aikaa ja oli niin jännää ettei malttanu toisia päikkyjä nukkua. Nyt sitte silmät sikkaralla ja yliväsyneenä tuolla kiukuttelee mut ei oo nukkumaan lähtöhalukas vieläkää..äipällä vapaailta eli neulomaan :) moi
 
Hei! Aloittelinkin jo hädissäni ketjun aiheesta...eli ultrassa käyty ja kaikki muu on hyvin, paitsi mahalaukku oli vauvalla liian pieni. Tämän takia sain kontrolliajan ensi viikolle, jossa katsotaan onko masu edelleen liian pieni. Kätilö arveli, että vauva ei vain ollut juuri niellyt lapsivettä ja kasvoihan tuo mahalaukku jo tutkimuksenkin aikana. Lopulta kätilö kysyi haluanko tulla kontrolliin tarkistamaan asian. Tottakai haluan! Asia vaivaa niin pitkään kun saamme varmuuden.

No, toivotaan, että kaikki on kunnossa. Niin ja poika on tulossa meillekin!
 
Iiiihanaaa on ollut lukea teidän ultrakuulumisia ja oma jännitys senkun kasvaa! Vielä pitää viikko odottaa >:/ murrr.

Kirsikka, toivottavasti kaikki on kunnossa ja kun kätilökin niin sanoi, että mahalaukku kasvoi siinä ultratessakin jo. Varmasti kyllä huolestuttaa! Koita jaksaa viikko nyt odotella, halauksia kovasti sinulle. Toivotaan, että saat ketjuun vastauksia, josko jollain olisi ollut vastaava tilannetta. Älä kuitenkaan googleta liikaa, ettei tarvitse turhaan hätääntyä. Netti kun on pullollaan kaiken maailman kauhutarinoita aiheesta kuin aiheesta..

Ja onnittelut pienistä pojista, Kirsikka ja Neppu! Katotaan nyt sit Neppu, miten mun mutun käy :D.

AnuMK, mitä sä neulot :)? Mä oon treenannut virkkaamista (ihmeellisiä ideoita sitä tuleekin :D) ja teen nyt sellaista kesähattua tytölle. Tykkään tehdä pieniä juttuja, kun innostus ei tahdo riittää isompien töiden kanssa. Viime talvena sain aikaan elämäni ekat lapasetkin ja voi miten ne tulikin nopeesti, kun lapsen käsi on niin pieni :)!
Aika vekkuli se teidän pienokainen, kun ei suostunnut näyttämään sukupuoltaan. Taisi tietää isän toiveet ja halusi pitää tiedon sinultakin sitten salassa ;).

Ihanaa Neppu, kun pääset vielä reissuun! Meillä ei taida rahatilanne antaa periksi, kun pitää vielä pihaa laittaa niin kovasti tänä kesänä, et taitaa kaikki ylimääräinen upota siihen. Kotimaanmatkailua on pyritty harrastamaan kans vähintään kerran vuodessa, joten josko sen reissun saisi aikaan kuitenkin. Suomessakin on niin paljon ihania paikkoja nähtävänä! Ja nyt saa heittää ideoita!! Tosin matkailu täällä kotomaassa tuppaa olemaan aika hurjan kallista, et halvemmalla kyllä pääsisi pakettilomalle etelään... Mä en vaan itse ole niinkään biitsilomailija, vaan tykkään just kaupunkimatkailusta enemmän. Italiassa oon käyny Venetsiassa, mut Rooma on vielä näkemättä.

Papuliini, onko se poika ;)?!?

Mulla on ollut kauheen ahdistava olo jo jonkun aikaa ja eikun pahenee. Kävin työterveystarkastuksessa eilen ja verenpaineen yläpaine oli vaan 112... Ei ihme, jos pyörryttää! Hengittäminen on raskasta, kun tuohon pallean ympäristöön ahdistaa niin vietävästi ja sydän on hakannut lujaa. Ei siis nopeasti, vaan tuntuu, että tulee rinnasta ulos. Pitänee soittaa terkkarille ja pyytää salmiakinsyöntilupa ;D. Ei jaksais valittaa, mut prrrrkl kun on huono olla!!

Selia 21+2
 
Poikahan se oli!! :)
Kätilö sanoi heti että ihan selvä poika ja itsekkin näin kikkelin jalkojen välissä! :) :) Voi kun oli mahtava fiilis! Poika liikuskeli tosi paljon ja näin selvästi kun availi suuta ym.. Pitkältä ja hoikalta näytti meidänkin poika, ja kooltaan pikkuisen edellä viikoistaan. Kaikki rakenteet oli kunnossa..
Jännä juttu miten selkeä fiilis tästä sukupuolesta olikaan, jotain äidinvaistoa kenties. :)

Selia, kuulostaapa kurjalta toi ahdistus! Mullakin tuntuu että vatsa alkaa painaa jotenkin palleaan ja ylävatsa tuntuu jotenkin "ahtaalta".. Kyllä se maha nyt kovasti venyy..
Mulla on kans ollut alhainen verenpaine ja oon saanut syödä salmiakkia hyvällä omatunnolla. Yritän pitää salmiakki-hetket kuitenkin vaan kerran viikossa ettei tuu liikaa mässäiltyy, vaikka mieli kyllä tekis kokoajan! Kauhea herkkuperse mustakin on tullut. :)

Kirsikka, voin uskoa että huolestuttaa, mutta varmasti kaikki oli kunnossa kun se tosiaan muuttu jo siinä ultrauksen aikana! Mutta hyvähän se on mennä tsekkaukseen ettei jää painamaan mieltä!

AnuMK, harmittaa varmsti ettei sukupuoli näkynut, mutta riittääpä sitten jännitystä 4D:hen! Koska oot menossa siihen? Onneksi kaikki oli muuten hienosti kunnossa!
Mä en oo ostanut vielä mitään tarvikkeita, mutta ehkä nyt pikkuhiljaa voisi alkaa jotain hankintoja tekemään. Viimeistään sitten lomarahoista ostetaan vaunut ym. isommat hankinnat..

Niin ja paljon onnea poikalupauksesta Kirsikalle ja Nepulle! Onko nyt enemmän poikavoittoista tässä meidän pinossa?

papuliini 20+4 (ultran mukaan olisi jo 21+2, mutta laskettua aikaa ei muutettu)
 
Unelmoija78 la 08.08
Amorphis la 10.8. (tyttö), pojat -03 ja -05, 34v
Petra la 21.8. (poika), 32v, KYS (Kuopio)
Neppu la 21.8. (poika), 27v, mies 29v. tyttö 2v
Silja la 23.8.
Selia la 23.8., yksi lapsi -08, 29v. (ekks)
kirsikka la 24.8. (poika), kaksi lasta, poika -06 ja tyttö -07, 30v.(Hämeenlinna)
Hamma la 24.8., tytär -06, 31 v.
AnuMK la 27.8, poika synt 3/09, 32v,KAKS (kajaanin keskussairaala)
papuliini la 28-29.8. (poika)
Paukku la 28.8. (tyttö ja poika), yksi lapsi -08, 30v
pahamyy la 30.8., 32v
 
Päivitin tuohon tuota listaa, myös rakenneultrien lupausten osalta, lisätkää/korjatkaa jos meni jotain väärin...

Kirsikka, varmaan säikäytti tuo ultra ja laitathan tietoa mitä kontrolli näytti. Selian kanssa olen samaa mieltä, että parempi ettei googlaa liikaa noita vastaavia (kauhu)tapauksia, ettei mene turhaan mieli matalaksi.

Selia ja papuliini, täälläkin alkaa olla vähän ahdistusta, kun maha on nyt kasvanut pariin viikkoon melkoisesti. Kävelen töissä portaat vitoskerrokseen (vaikka hissikin olisi), ja voitte uskoa että puuskuttaa kun sinne ylös on päässyt. Käveleminen sinänsä ei tunnu pahalta, mutta hengittäminen on hankalaa. Välillä pelkästään sohvalla/sängyssä makoilu tekee myös sellaisen ahdistavan olon ja pitää nousta vähän ylöspäin että saa paremmin henkeä. Ja lisäksi maha tuntuu melkein koko ajan tosi pinkeeltä, sormella jos yrittää tökätä niin on kuin kiveä. Mutta se kai kuuluu asiaan, vai?

AnuMK, kävin kans kattoo noita hattentatin masutuubeja, tosi kiva on toi malli missä jalkapohjat näkyy :D Mä kävin ennen Prahan reissua paikallisessa liikkeessä ja ensikäynnin pettymyksen jälkeen olikin kiva bongata että sinne oli tullut masutuubeja (mamalicious). Ostin yksiväriset mustan ja vihreän ja maksoivat yhteensä alle 20€, kun taisi olla liikkeen synttäriviikon kunniaksi joku pieni prosenttialennuskin. Sorruin myös yhteen äitiystoppiin, mutta malli on kyllä sellainen, että sitä voi käyttää myöhemminkin. Jotenkin näen niin turhana ostaa kalliita erikoisvaatteita _vaan_ näitten muutaman kuukauden takia, vaikka tietty onhan niissä hyötynsä ja tarkoituksensa. Housut olen saanut pysymään jalassa vyötäröjatkeiden ja noiden masutuubien ansiosta, vaikka kyllä houkuttaisi hommata kesäksi jotkut kivat housut missä ei tartte piilotella sitä että vetskari on auki... Mutta niitä ajattelin bongata huutonetistä tms.

Meillä piti olla eka neuvolalääkäri viime keskiviikkona, mutta puoli tuntia ennen aikaa terkkari soittaa että nyt ei olekaan lääkäriä tavattavissa ja jouduttiin sitten sumplimaan uusi aika parin viikon päähän. No, sinänsä ei haittaa, kun on ollut tosi hyvä fiilis eikä mitään sen kummempia oireita tuota mahan pinkeyttä, hengenahdistusta ja ajoittaista sydämen pamppailua lukuunottamatta.

Mukavaa kevään jatkoa!

Petra rv 21
 
Eipä mulla mitään asiaa, piti vaan tulla tilittämään, et jänskättää jo aika kovasti huomisaamun ultra! Toisaalta aivan ihanaa mennä, mut toisaalta vähän pelottaakin, en tiedä edes miksi :/.
Sokerit on onneksi ollut paremmin kun kunnossa, oon niin tasapaksu tyyppi sillä saralla, et piti oikein kysyä, et voiks kenenkään sokeriarvot oikeesti olla näin tasaiset :D!
Paino on kyllä varmaan noussut liikaa, kun oon mättänyt vähän sitä sun tätä paljoa katsomatta, mitä suuhuni laitan... Ja sehän sitten kostautuu. Pitää koittaa skarpata.

Siivoilin eilen vaatehuonetta isolla kädellä ja täksi päiväksikin jäi vielä roppakaupalla hommaa. Lajitteluperiaatteena roskiin, UFFille, kirppikselle ja viimeisenä "ehkä"-pino, joka pitää jemmata vielä vuodeksi ja jos ei niitä vaatteita/laukkuja/tavaroita ymmärrä tarvita, niin seuraavalla siivouksella siirtyvät sitten johonkin kolmeen edellisistä sarakkeista. Hienoa organisointia, eikö ;). Kengistä mä luovun todella harvoin, ne kun on mun intohimo. Loppuunkävellyt siis joutaa mappi-ööhön, mut yleensä en ehdi kävellä niin paljon yksillä kengilä :D. Niitä nääs piisaa... <3

Mä oon muuten saanut vatsan toimintakuntoon Levolacilla. Kokeilin pellansiemenrouhettakin, mut se oli niin kamalaa syötävää, eikä kyllä nopeuttanut kiertokulkua yhtään, sen kun vaan pehmitti vatsaa. Huomattavasti helpompi olo kuitenkin siis nyt :).

Petra, kiitti listapäivityksestä! Olit huomannut mun iänkin päivittää, hienoa :D (vai teinkö mä sen jossain kohtaa itse..!??! pätkii..). Huomenna laitan sitten tietoa, tehdäänkö meillä tyttöä ;).

Selia

Ps. Kirsikka, minä päivänä sulla on se ultra?
 
Hei! Tsemppiä Selia huomiseen ultraan, hyvin se menee....:) Mulla on torstaina aamusta kontrollikäynti. Nyt olen jo saanut itseäni vähän rauhoittumaan asian suhteen. Jotenkin on tunne, että kaikki on kunnossa. Vauva liikkuu ja heiluu paljon ja sillä on mielestäni selkeä valverytmi havaittavissa. Ja juuri tässä seitsemän ja kahdeksan paikkeilla iltasella se on aina tosi hiljakseen, eli juuri tuolloin kun meillä oli ultra. Ei siis ihme ollenkaan jos vaavi ei ollut juuri silloin hörppinyt masuaan täyteen. Välillä huoli tietenkin valtaa ajatukset ja mietin vaikka mitä kauheuksia, mitä sieltä netistä olen ehtinyt viikon aikana opiskella, mutta kun rauhoitun tulee vahva tunne, ihan kun poika ilmottelisi masusta, että kaikki on ok. Ja olipa asiat miten tahansa, ei niihin tässä vaiheessa paljon voi vaikuttaa. Se otetaan mitä annetaan. Laitan kuulumisia torstaina. Pitäkää peukkuja!
 
Toivottavasti Seliallakin on iloisia uutisia ultrasta ja Kirsikan epätietosuus saa lopullisen pisteen ihan pian! Vaikka samoin täällä uskotaan ku muutkin, ettei mitään hätää ole.

Ei mulla mitään uutta juurikaan ole. Vointi on aika hyvä. Sunnuntai-iltana supisteli taas vähän, mutta ne taisi olla ihan niitä tavallisia harjotussuppareita. Poju liikkuu aivan hirveästi, välillä toivon, että olisi edes hetken rauhassa. Mutta toisaalta tiedän, että näitä liikkeitä tulee kaipaamaan joten koitan nauttia täysin rinnoin. :) Nyt on iskäkin saanut jo tuntea potkut ulkopuolelle.

Viime lauantaina laitettiin pikkuneiti yökylään mummilaan ja päästiin pitkästä aikaa (varmaan puoleen vuoteen) kahdestaan elokuviin ja syömään. Täytyy sanoa, että teki hyvää. Melkein rakastuu aina uudelleen tuohon mieheen, kun välillä muistetaan keskittyä vain toisiimme.

Mä en oo alkanut hankkimaan vielä mitään vauvalle.. Aika paljonhan meillä on valmiina jo esikoiselta, mutta vaatteita täytyy varmaan vähän katsella. En viitsi pojua pelkkään vaaleanpunaiseen pukea, vaikka ehkä jotkut yöpuvut meneekin.. Vaunuja ei tarvitse, kaukalo saadaan taas lainaan siskolta. Esikoiselle hankitaan ison tytön sänky niin tulokas saa pinnasängyn. Luulen, etten ota äitiyspakkaustakaan vaan sen rahan mielummin.. Paitsi jos tän vuoden äitiyspakkaus julkaistaan kohta ja siellä on jotain todella nättejä vaatteita..

Neppu 22+3
 
Hellou!

Terkut ultrasta, kaikki hyvin :). Sain tosin kontrolliajan lääkärille kahden viikon päähän, kun epeli oli niin kippurassamutkalla, ettei kätilö saanut sydämestä katsottua kammioita riittävän hyvin. Ei siis syytä huoleen kumminkaan, ei oo syytä epäillä mitään probleemia, eli ihan varmistuskäynti vaan. Sukupuolen kanssa kävin samoin kuin AnuMK:lla, eli ei oikein suostunutnäyttämään haaruksiaan ja kätilö sanoi, ettei viitsi arvata, kun vuoronperään näytti tytön ja pojan vehkeiltä :D. Katsotaan sekin sitten uudelleen parin viikon päästä :).

Istukka on mulla taas takaseinässä ja ihan kohdunsuun reunalla, eli sekin aiheuttaa ylimääräisen ultrakäynnin 30 vkon paikkeilla. Toivotaan, että istukka nousee kohdun kasvaessa, niin on mahdollista synnyttää alateitse. Sama tarina oli esikon kohdalla, niin uskon kyllä, että sieltä se nousee.

Vauvan koko oli ihan viikkoihin sopiva, ultran mukainen laskettuaika-arvio oli 24.8. eli melkein osui :). Uskon kyllä edelleen, että syyskuulle tämän vauvan kanssa mennään :).

Selia rv 22+1
 
Hienoa Selia, että kaikki oli kunnossa. Kyllä se sukupuolikin sieltä selviää:) Minä odottelen huomista rauhallisin ja samalla jännittynein mielin. Eilinen oli taas jotenkin pahan päivä. Kuulostelin yhtä mittaa vauvan liikkeitä ja tulihan niitä pitkin päivää, mutta jotenkin olin taas varma, ettei kaikki olisi kunnossa. Onneksi yö ja hyvät unet helpottivat ja nyt on taas luottavaisempi mieli.
 
Onpa ollut mukava lukea ultrakuulumisianne! Poikavoittoista taitaa ketjussa olla. :-) Itse en oikein vieläkään jaksa uskoa tyttölupaukseen, kun ennestään poikia on jo kaksi. Mutta naisnäkökulmaa on kaivattu jo kauan! ;-)

Kirsikalle tsemppiä huomiseen. Raskaana olevat pidetään tarkassa kontrollissa ja siksi ns. turhia käyntejä tulee monille. Ainahan se tietysti saa pään pyörälle ja aiheuttaa paljon huolta, mutta toisaalta jälkeenpäin on entistä parempi olo. Itse olin esikoisen odotusaikana kahdessa ylimääräisessä ultrassa. Eka käynti oli, kun "puun takaa" iski hirvittävät liitoskivut ja säikähdin ihan hirveästi. Toinen käynti oli synnytystapa-arvio kookkaan vauvan vuoksi. Niin ja olihan kolmaskin kerta, kun viikko ennen synnytystä vuosin vähän verta ja olin siksi vuorokauden yli sairaalassa tarkkailussa. Kaikki oli aina hyvin ja siis jokainen ylimääräinen ultraus tavallaan "turha". Mutta mieli oli levollinen joka ultran jälkeen. Poikakin syntyi ihan perinteisesti alateitse.

Neppu, meilläkin olisi tarpeen tuo kahdenkeskinen aika.. Välillä tulee mieleen, että voisi jossakin käydä rahassa kaksistaan syömässä ja rupattelemassa. Arjen pyörityksessä jää iltaisin kovin vähän aikaa ajatusten vaihtoon, väsyksissä ollaan kumpikin. Täytyypä ottaa ihan asiaksi nyt!

Nyt kuopus kärttää pelaamaan skip-boa. Kuppi kahvia pelatessa, vaikkakin se tekee närästystä.

Amorphis ja Tyty rv25
 
Heips!

Kontrolliultrassa on käyty. Vatsalaukku oli tällä kertaa vauvalla normaali, hiukan pienempi kuin keskiverto, mutta normaali. Vielä varmistin kätilöltä, että saanko nyt huokaista helpotuksesta tämän maha-asian suhteen ja kätilö antoi luvan hengittää rauhassa. Kätilö ultraili pitkään ja tarkasti vielä kaikki muutkin rakenneultraan liittyvät jutut ja kaikki oli kunnossa, kunnes... Kätilö ilmoitti, että pitäisi siitä suoraan mennä lääkärin vastaanotolle, koska vauvan aivokammiot näyttivät tällä kertaa erilaisista kuin viime viikon ultrassa ja pala nousi kurkkuun ja huoli kasvoi.

Synnytylääkäri onneksi pyysi samantien huoneeseensa ja katsoi vauvan aivoja, ilmoitti, että kaikki on niin kuin pitää, mutta pyydetään vielä erikoislääkäri paikalle. Noh, erikoislääkäri mittasi ja syynäsi, kaikki oli hänenkin mielestään täysin normaalia. Kyllä kuulosti "normaali" ihanalta sanalta. Kaiken varalta lääkärit esittelevät tämän päivän aivokuvat huomenna aamulla ylilääkärille, jonka jälkeen polilta vielä soitetaan ja ilmoitetaan tarviiko vielä mennä seulottavaksi. Molemmat lääkärit painottivat monta kertaa, että mitään poikkeavaa ei ole löytynyt ja kaikki on normaalia. huh huh! Miten tämä on näin tarkkaa ja hankalaa??! Hyvähän se on, että seulat ovat tarkkoja ja asiat tutkitaan loppuun saakka. Mutta kuinka paljon tällainen kontrollointi riippuu ultraavasta kätilöstä? Toisaalta mietin, että miten olen voinut päästä kahden ensimmäisen lapsen kanssa kaikki seulat kerralla läpi, onkohan se ollut vain hyvää tuuria vai onko tämän kertainen tarkastelu normaalia tarkempaa?

Yhdeksän päivän odotus ja stressi laukeaa ja päätä särkee. Jännitin ihan hirveästi ultraa. Nyt en osaa olla aivolöydöksestä huolissani kun kerran lääkärit niin sanoivat. Toisaalta vasta huomisen puhelun jälkeen osaan taas nauttia olotilastani. On tämä semmoista epävarmuutta ollut, että todella lupaan olla viimeistä kertaa raskaana.
 
Voi itku Kirsikka, kyllä ottaa koville.. Eipä omat ekan raskauden ylimääräiset ultrat ole mitään tähän verrattuna. Huoh! Mutta ihana kuulla, että vatsalaukku on normaali ja huomenna saatte lopulta rauhan. Jaksamisia.
 
Hei pitkästä aikaa! Kyllä vaan ultrakäynnit ja tavalliset neuvola-dopleerauksetkin jännittävät. Jaan tunteen Kirsikka, vaikka meillä rakenneultrasta päästiin heittämällä "läpi". Tänään olin keskivaiheen neuvolakäynnillä ja siellä sydänäänet saatiin tällä kertaa hyvin kuulumaan. (Etuseinän istukka ilmeisesti teki edellisellä kerralla tepposet ja ääniä sai etsiä piinaavan pitkään.) Pelkästä tästä tämän aamun jännäyksestä mulla on olleet loppupäivän pasmat enempi vähempi sekaisin enkä ole jaksanut keskittyä töihin juuri nimeksikään. Juttelinkin neuvolan th:n kanssa, että toisella kierroksella huoli on koko ajan ollut isompi kuin ekalla. Kai siksi, että tietää nyt paremmin, mitä tässä on pelissä. Proteiinin +1 -tuloksen takia joudun vielä huomenna kontrolliin, mutta siitä en kanna huolta, kun ei turvotuksia tms. ole ollenkaan.

Mulla aiemmat päänsäryt jäivät kolmanneksen vaihtuessa historiaan (kop-kop), tiivis supistelu jatkuu, mutta tulehduksen hoiduttua lääkkeillä enää tiukkoina mutta kivuttomina harjoitussuppareina. Paino on lisääntynyt koko aikana vain 1,5 kg, mutta vatsa on jo mojova kaikkien kommentaattoreiden suureksi iloksi. Vauva möngertää ja hikkailee moneen kertaan päivittäin.

Oikeastaan ainoa vähän häiritsevä asia on mies (kuinka muuten :-). Vähän nyppii, että vaikka tässä ollaan yhteistuumin liikenteessä, hän ei ole yhtä täysillä mukana kuin ekan kanssa. Ymmärtäähän sen, että asia on nyt arkisempi eikä hänellä samalla lailla päivittäin ehkä mielessä kuin minulla vatsaa kantavana. Mutta silti kaipaisin kovasti enemmän huomiota ja edes pientä hemmottelua. Hänellä ei näytä kellot soivan ilman huomauttelua, koska taaperran tässä menemään kuin en olisi moksiskaan ja se taas on NIIN tylsää. Siis jos joutuu naputtamaan ja PYYTÄMÄÄN huomiointia. Pitäisi ilmeisesti välillä heittäytyä oikein vaivaiseksi tms. että mies ymmärtäisi olla extramukava. Pöh.

Tällanen egosentrinen setti tällä kertaa :) Kiitos ja anteeksi :)

Hamma 22 + 2
 
Mukavaa viikonloppua kaikille mammoille!

Sain tänään aamulla odotetun puhelun äitiyspolilta. Ylilääkäri oli tarkastellut poikamme aivokuvia ja tullut muiden lääkärien kanssa samaan tulokseen, eli kaikki on normaalia ja asiat kunnossa. Saan siis keskittyä nyt odottamiseen ja normaali raskauden seuranta riittää:) Helpotus oli valtava ja taas itketti, nyt onneksi ilosta. Ultraava kätilö on vissiin astetta tarkempi kaveri tai sitten ei helpolla usko omia silmiään ja haluaa lääkärien varmstuksen. No, nyt on pojan aivot mitattu kahteen kertaan ja seulat läpäisty. Kysyin vielä lääkäriltä, että onko vauvamme rajatapaus asian suhteen, mutta vakuuttivat, että ei ole missään rajoilla vaan täysin normaali.

Varasin joka tapauksessa 3d- ultran, joka on toukokuun 10. päivä. Saan mielenrauhaa siitä vielä lisää. Ja onhan tämä viimeinen vauvamme, joten tuleepahan sekin koettua kerran.
 
Voi Kirsikka! Ihana kuulla, että kaikki on kunnossa! Aloin jännittää sun puolesta ja nyt oon alkanut jo tulla hysteeriseksi omastakin tilanteesta :(. Mahtava juttu, että on "isotkin" lääkärit asian nyt tarkistaneet, niin ei jää arvailun varaan. Mua huolettaa meidän vauvan sydän ja se asento... Kun niitä kammioita ei saatu sydämestä näkymään kunnolla pahan asennon takia ja se vauva oli tosiaan niin kippurassa, etten oo koskaan nähny kenenkään ultrakuvien olevan vastaavanlaisia. Kätilö kyllä sanoi, että noin pienet on vielä niin notkeita, että ne taipuu ihan kummasti, mutta silti alkoi mielikuvitus laukkaamaan kaikenmaailman kehityshäiriöistä. ..enkä oo ees sortunut googlaamaan! Pitää jutella asiasta ensi viikolla neuvolassa, jos painaa kovasti mieltä. Onhan se ultrakin jo 1,5 vkon päästä.

Hamma, mulla on ihan samat fiilikset mieheni kanssa, kun sulla. Oon joutunut sitä patistamaan lukemaan siitä vauvakirjasta vauvan kehityksestä, vaikka esikoista odottaessa se luki ihan innoissaan ihan oma-aloitteisesti.. Eikä varmaan muista, mitä milläkin viikolla tapahtuu! Samoin hänelle pitää erikseen mainita, et haluisitko kokeilla potkuja ja sit se käsi raahautuu muka niin vaivalloisesti, pah. Saattaahan ;) tässä olla omilla hormooneillakin asiassa vaikutusta, mutta ärsyttää moinen innottomuus ja nahjustelu silti.

Nyt taidan heittäytyä hetkeksi sohvalle ja jalat kattoa kohti. Oon juossut koko aamun ja siivonnut päikkäreiden aikaan, joten jos hetken ansaitsisi oikaista :). Sit voi jatkaa taas vaatehuoneen inventaariota (joka on muuten kestänyt jo aika monta päivää :D). Reippautta muillekin :)!

Selia rv 22+5 (-kohan se nyt oli?)
 
Jäin miettimään eilen illalla, et mitä hoopoa mä oikein eilen kirjoittelin, ja pakko oli tulla heti lukemaan :D. Ei se mun mies ihan niin nahjustelija nyt kuitenkaan ole, vaikka välillä niin tuntuukin. Kyllä hänellä on aidosti huoli mun voinnista (ainakin, jos satun mainitsemaan jotain poikkeavaa, kuten pyörryttää tai mahaan sattuu), vaikka eihän sitä varmaan kukaan teistä epäillytkään ;). Melkoinen puolustuspuhe piti tulla pitämään ;D, Pohdin tosiaan tässä aamulla, et pitääkin häneltä itseltään kysyä, olinko yhtä ynseä itse esikoista odottaessa, kun jotenkin musta tuntuu, et mä taidan vaatia häneltä aika paljon (kuten mm. mun ajatusten lukemista! :D). Itsetutkiskelun paikka, hmmm..
Onks teillä muilla vastaavia aatoksia tai muita horrrrrmoonihirrrvitys-fiiliksiä? :)

Aamukahvi tuoksuu ja päivän sana odottaa postilaatikossa. Taidanpa mennä nautiskelemaan rauhallisesta sunnuntaiaamusta :).

Selia rv 22+6
(ainiin, meidän vauva on saanut tekonimen, vaikka jo ehdin epäillä, että hän jää ilman!)
 
Pitää niille ukoille välillä puolustuspuheita pitääkin! Tottakai joskus pännii ja raskausaikana saattaa pienetkin jutut ärsyttää ihan kauheesti..... Mä en ole odottanut mieheltäni niin kovin aktiivista vauvan odotusta enää näin kolmannella kerralla. En jaksa itsekään olla niin kiinnostunut jokaisesta kehitysvaiheesta jokaisella raskausviikolla. Tämä menee tässä sivussa, siis varsinkin nyt kun kaikki on kunnossa. Tottakai kontrolliultraukset ja epämuodostumaepäilyt laittoivat miehenikin hiljaiseksi ja tippa linssissä otimme vastaan iloisia uutisia. Tärkeä juttuhan tämä vauvan odotus on, vaikkei sitä koko ajan kommentoida tai pohdita. Välillä kyllä toivoisin jotain ekstrahemmottelua, kukkakimppu, niskahieronta tai vaikka kehotus jäädä sohvalle loikoilemaan kun muu sakki painuu pihalle.

Olen tässä raskaudessa ollut alusta asti aika vaikea vaimo...tiuskin ja äyskin nopeasti ja saatan mököttää pikku jutuista. Nostan siis hattua miehelleni, joka jaksaa vielä tämän kolmannen kerran odotella, että kyllä se vaimo sieltä joskus taas palaa ennalleen. Edessä on vielä imetys ja valvomiset ja ja ja....

Aurinkoista sunnuntaita mammat!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa