Elokuisten 2007 Heinähöpinät ;)

Anopista: Mulla on mukava anoppi, mutta hänellä on vähän turhan järkähtämättömät mielipiteet. Hän myöskään ei häpeile näyttää, jos esim. tuleva nimi ei ole mieluinen. Ongelma on, että asumme nykyisin samalla paikkakunnalla (vaikkakin välimatkaa 20 km) ja pelkään, että hän alkaa piipahtaa kylään vähän turhan usein, sillä hän on niin innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan.

Omaa napaa: Meidän mini oli niin hiljaa eilen, yöllä sekä aamulla, että lähdin äippäpolin käyrille. No, en ehtinyt olla kuin 2min käyrällä, niin johan alkoi semmoinen melske ettei paremmasta väliä :kieh:. Lääkäri kumminkin tutki vielä virtaukset yms ja kaikki oli kunnossa. Painoarvio tällä hetkellä 3,6 kg syntymäpainoarvio 4 kg. Siinähän pungerran . Sais jo syntyä!

Tiki rv 38+0

 

voi teitä, joita supistaa.. mulla ei sitte oo sen jälkeen supistellu muutako harjotusmielessä kun jäin sairaslomalle kesäkuun alussa. :| taas niin kuuma päivä, et toivon oikein et alkais jo syntymään.
kävin tuossa työpaikalla moikkaamassa työkavereita ja kyllä omalla laillaan tuli niin ikävä töihin.. mut sit ku taas kuunteli, kuinka rankkaa tuo mummujen hoitaminen onkin, ni tulin ihan siihen tulokseen, et onneks saan olla pois toukokuun loppuun 08.
mies tän viikon iltavuorossa eli taitaa tulla taas pikkusen mökkihöperöks emäntä.. päivät yksin kotona, ni ei paljoo naurata. eikä jaksa minnekkään es lähteä... laiska oon.
aamulla kävin maksakokeissa ja huomenna soittelen sitte vastaukset. on kutissu jalkapohjat jne... kertokaas, mitä se sitte meinaapi, jos ne arvot on koholla?

 

Mulla se kohta nahasta menee kurttuun. Eli vois aatella jos nahka on pakotettu kurttuun tai kireälle venymään et kipuja/kirvelyä on. Maha nousee aivan rintojen alle, hyvä kun rintaliivit saa väliin. Ne painaa jo painovoiman takia venyvää nahkaa ja kipeäksi tulee. Mua on auttanut kun käyn selälleni, nostan jalat ylös (ettei painaisi hermoihin) ja kosteusvoidetta hieron varovaisesti alueelle. Kyljellä olo auttaa kans.

Yopa terrorilapsesta.. Mulla on lähipiirissä lapsi jonka oli annettu päättää koko tarhaikänsä meneekö tarhaan vai jääkö kotiin.. Lopputuloksena lapsen pomoksi asettamisesta oli se, että yks kaunis päivä kun lapsi (silloin 8v) ei saanut mitä halusi, hän otti keittiöveitsen käteensä ja uhkasi tehdä itsemurhan.. Tää ei liity siis mitenkään sun tapaukseen mutta tuli vaan mieleeni. Jos joku lapsi käyttäytyisi mua ja masua kohtaan kuten sulla, nostaisin hirveän metelin ja HETI. Ymmärrän olit varmaan niin järkyttynyt että hyvä jos sanaa sai suusta.. Tollanen ei todellakaan ole tervettä ja en antaisi lapsen pelotella itseäni. Heti vaan älämölö päälle ja sit jos sua ei uskota - Hi and bye!

Anopista vielä
Se on maailman ihanin ihminen ja kuoleman sairas. :'( On ihan ymmärrettävää et välillä tulee ylilyöntejä. Ei se mitään. Se on äärimmäisen onnellinen vauvasta ja se on tärkeintä. Onneksi miehen kanssa ollaan nimien ym tärkeiden asioiden kanssa samoilla linjoilla joten tilanteet menee ihan hyvin kun meillä on sama rintama. Muuten tuliskin varmaan sanomista jos se liittoutuisi äitinsä joskus höpsöjen ideoiden taakse. :kieh:

Hermoista tai niiden puutteesta..
Että mua ottaa pattiin miehen kaverit! Yhellä on häät, mies on 2.bestman ja joka viikko pitää tuntikausia vatvoa järjestelyjä häihin jotka on syyskuussa. Toinen (jolla itsellä pieniä lapsia) kutsuu mökille ensi viikonlopuksi juhlimaan synttäreitä viikolla 38.. ja harva se ilta miestä kaljalle.. ihanko se vois montaa ottaa kun ei tiedä millon pitää ajaa..haloo! Saahan sitä kutsua mut ottaa pattiin se, et antais meille rauhan odotella.. :headwall: Kyl mä tiedän et mun elämä on pysähdyksissä mutta muilla jatkuu normaalisti. Ärsyttää vaan kun miestä revitään joka suuntaan aina kun se ei ole töissä. :x

Fee + Alien 37+3

 

Tai et miltä ne tuntuu lähinnä? Osaisko joku kuvailla? Näin ensikertalaisena kyselen... :ashamed:

 

Kipeät supistukset ovat kuukautiskipuun verrattavissa olevaa (tietty ihmisen kipukynnyksestä riippuen voi olla kovempaakin) aaltomaista kipua, joka alkaa, kovenee, ja sitten taas vähenee, kunnes loppuu kokonaan, ja tauon jälkeen alkaa taas. Näin minä ne ainakin olen kokenut, aika hankala tuota on selittää...

Viimeisen tunnin ajan ollut ihme pistelyjä/vihlomisia/viiltelyjä alamahalla ja kohdunsuulla. Välillä tuntuu että pitää penkistä ylös hypätä, kun tuonne alas pistää tosi kipeää... ihan kuin jotain olisi litistyksissä. :/ Ei kuitenkaan supista, joten ei kai se vauvakaan voi siellä itsekseen ylös-alas suunnassa heilua?!

 

Jaahas..huomasin ettei Kassu ole kirjoitellut mitään sitten edellis iltapäivän...onkohan jo tositoimissa/ vauvakin kenties jo kainalossa?

 

Eilen illalla kokeilin kännykällä lukea tätä meidän palstaa ja onnistuihan se mutta en enää jaksanut yrittää kirjoittaa, mut kokeilen senkin täs vielä joku ilta. Sairaalaa varten kun joskus tässä sinne päätyy. Supistelee parin tunnin ajan ihan säännöllisesti ja sitten loppuu vähäksi aikaa, mutta ei kuitenkaan silleen että tarttis sairaalaan lähteä.La on vasta 16.8 jokseenkin toivon että menis 2 viikkoa yli niin ei olis enää tulossa toi isukki vouhottavan siskonsa kanssa lomalle. Oksettaa koko sakki.

Mietin minäkin josko Kassu olis päässyt tositoimiin.
Ricalle Onnea Psinsessasta :flower: Oli kiva lukea kertomus , tuli niin elävästi mieleen edellinen synnytys :whistle

 

Meillä kun on se sektiopäivä päätettynä ensi maanantaille niin ihmiset on alkaneet jo kysellä, milloin mennään vauvan kanssa kyläilemään.. Ihan kuin vielä tekisi mieli edes ajatellakaan sellaisia. Siitä vaan tuli mieleen, kun meidän molempien suvut asuu toisella puolen Suomea ja sinne ajelee sellaiset 5-6 tuntia suuntaansa. Osaako kukaan heittää mitään, missä vaiheessa voi ylipäätään alkaa suunnitella vauvan kanssa noin pitkää autoreissua? Miten mulla on sellainen käsitys, että ihan pientä vauvaa ei suositella istutettavaksi kauaa aikaa yhteen menoon turvakaukalossa.

Täälläkin on kiinnitetty huomiota, että Kassua ei ole näkynyt

 

Osaako kukaan heittää mitään, missä vaiheessa voi ylipäätään alkaa suunnitella vauvan kanssa noin pitkää autoreissua?
mulle sanottiin aikoinaan ettei pitäs kovin aikasessa vaiheessa lähteä "istuttamaan" vauvaa turvakaukalossa kovin pitkää matkaa...mä oon kerran vuokrannu semmosen aktan turvakaukalovuoteen folkhälsaninlta kun piti lähteä mummolle vaavia näyttämään...vajaa pariviikkosena..mut eihän muutenkaan suositella viedä vauvaa ympäriinsä pöpöjen takia, me ollaan semmosta 200km suuntaansa kyllä vajaa pariviikkosesta istutettu, tietty usein siinä tullu "ruokatauko väliin"...suositukset vaihtelee riippuen keltä kyselee ....
juu miettiny kovasti kassua..ei uskalla ees tekstailla tai saatikka soittaa jos siellä jo tosi toimissa..

 

|O kävin kampaajalla ja hiukset on päin p..settä!!! mä en kestä! :headwall: vois jopa pienet itkut tirauttaa.

 

Sektion jälkeen en kyl lähtis pitkälle matkalle jo senkään takia,et ei lienen mahda tuntua turvavyö kivalle ja ilmankaan ei voi olla....

Mutta alatiesynnytyksen(mul kokemusta vain alatiesynnytyksistä siis) jälkeen kyl voisin lähteäkin,oma vointi on ollut aina loistava...Viime raskauden jälkeen tyttö(vajaa 2 vkoa) oli 4,5t kaukalossa puolimakuullaan(2:ssa erässä,imetys ja muun perheen huilitauko)kun ajettiin lentokentälle,ja lähdettiin etelään.Siel nautittiin koko perhe,kun kenenkään ei tarvinnut muutakuin loikoilla uima-altaalla,tilata syötävää ja jokainen sai tutustua pikkuiseen ihan rauhassa ja mikä ihaninta siivouksen hoiti hotellin siivoojat,oli ihanaa.....Pöpöjä en pelkää,kun vauvaa ei oo annettu yleensäkään ensiviikkoina muiden kuin oman perheenjäsenten syliin (viimeksikin kuopus oli vasta ristiäisissä ekan kerran muiden sylissä)ja rintamaidolla on ollut helppo ruokkia hygienisesti,oltiinpa sit missä hyvänsä....Käsidesiä käytetään pahimpina pöpö aikoina koko perhe....

Onkohan Kassu jo tosissaan nyytin hakumatkalla

Tänne ei uutta,ostin päivällä pieniä minigrip pakastepusseja,jos pakastan rintamaitoa...

 

Tuosta vielä,mä oon joka kerran laittanut ensikuukausix turvakaukalon pehmusteiden alle pienen pyyhkeen tai muutaman vaipan,jotta lapsi ei joudu olemaan niin pystyssä....

 

....kun minuakin jaksatte ajatella :heart: Olen yhtenä kappaleena eikä uusia merkkejä synnytyksestä ole ilmaantunut.Joku ihmeen tarmonpuuska saanut kyllä vallan:koti on jynssätty TAAS kertaalleen "kuntoon minun sairaalassaoloani varten" ja nurmikonkin eilen leikkauttaa pöräytin ja vein muksut ja Iskän biitsille auringosta nauttimaan.Saattaa olla sitäkin,että haluan ajatukset pois koko synnytyksestä,kun monta viikkoa on tässä lähtöä tehty eikä mitään kuulu,niin parempi vain tehdä jotain muuta ja palata niihin fiiliksiin sitten kun on todella aika synnyttää......jännäähän tää on,kun kukaan meidän lapsista ei nyt ole esikoisen kuutta päivää enempää yli mennyt.Kakkonen lähti laskettuna päivänä tulemaan ja kuopushan jo viikolla 36 ja risat.Ja kun Isi on töissä tämän viikon OIKEASTI yötäpäivää,niin että tulee kunnolla kotiin vasta la aamuna ja sitten lähteekin 30.7 sille puoleenkuuhun asti menevälle työreissulle.Olishan se mukava,että hänkin näkisi tulokkaan "tuoreeltaan" mutta luonto kai tässä päättää milloin se vauva tulee.

anoppiniei soittele eikä KOSKAAN ole apua tarjonnut.Ei haittaa;sen verran erilaisia ihmisiä ollaan ja eri paikkakunnilla asutaan.Joulut toivotellaan puhelimitse ja kyllä hän lastenlapsille synttärikortit lähettää (jos muistaa) mutta ei ole heistäkään erityisen kiinnostunut.Mutta siis minulle hyvä näin.

vauvan matkustamisestalemme ihan pariviikkoisesta asti matkustaneet ja pidetään sitten automatkoillakin riittävästi taukoja.Ainakin Cracon Autokaukalossa on vastasyntynyttä varten sellainen "selkätukikappale" ettei vauva joudu liian istuvassa asennossa kulkemaan.Hyvin on tähän asti meillä matkustelut vauvankin kanssa sujuneet :wave:

Kummejakin ollaan vihdoin mietitty ja nimetkin alkaa olla valmiina.Niihin ei onneksi minun eikä mieheni suku ole koskaan puuttunut millään lailla.Ihan on "omat nimet" lapsillamme ilman sukurasituksia

Kyllä tässä synnytämäänkin tekisi jo mieli...tuntuu,että alkaa vain pelottamaan enemmän,kun tätä aikaa kuluu......

TARMONPUUSKIA VISKELEN TÄÄLTÄ,KUN SITÄ TUNTUU RIITTÄVÄN


Kassu ja Massu 38+2

 

Hemu2: Samana päivänä lähdetään sitten vauvaa täälläkin viimeistään hakemaan. Minä en kyllä uskalla edes suunnitella mitään kyläilyjä etukäteen kun ei yhtään tiedä mikä se oma kunto sitten on.

Oon jo puhunut etten välttämättä tälläkertaa haluis koko sukua sairaalaankaan ramppaamaan. Olis ihan kiva ensin saada tutustua uuteen tulokkaaseen oman perheen kesken! Kävely ja muu oleminen alkaa olla jo senverran tukalaa, etten kyllä pistäs yhtään pahitteeks jos älyis lähteä syntymään jo ennen maanantaitakin. Mutta epäilen vahvasti...

Tsemppiä kaikille näihin viime metreihin!

 

Hemu2; Kun kirjoitti koiran nimi tarinan niin mua itseänikin jo nauratti. Silloin kun kävimme keskustelua niin ei pahemmin naurattanut... Hurjaa että sulla sektio jo viikon päästä. Menen samoilla viikoillla en ole edes ajatellut että voisin nähdä vauvan jo ensi viikolla. Oma olotila johtuu varmaan siitä kun kerrankin on hyvä olla haluan hetken oikeasti nauttia masusta.

Rica; kiitokset synnytyskertomuksesta, oli oikeasti kiva kuulla miten homma voi toimia. Ensikertalaista kun hieman jännittää... Ja onnittelut pikku prinsessasta :heart: :heart:

Yksi Kokkolalainen autonkorjaaja korjatessaan kaverini autoa migreenissä totesi kerran: KIPU ON SITÄ, ETTÄ TIETÄÄ ELÄVÄNSÄ!

t.Soippa ja Pinku tasan 37

 

Ehdin jo unohtaa kuka kyseli tuosta vauvan kanssa matkustelemisesta. Me lähdimme esikoisen kanssa hänen ollessa kuukauden ikäinen espanjaan.Tosin lentokoneessahan vauva meni sylissä,mutta muistelen että ajoimme matkan täältä Jyväskylästä Helsinkiin useamman kerran pysähtyen ettei vauvan tarvinnut olla samassa asennossa pitkään yhteenmenoon.Muuten matkustaminen tuon ikäisen kanssa oli superhelppoa,riippuu tietty vauvastakin.Kakkosemme kanssa en taas olisi jaksanut matkustamista ajatellakaan,koliikit sun muut riesana.

Sitten tuosta apujen vastaanottamisesta.Ei minulla ole mitään apua vastaan,ja uskon että apuja neljän lapsen kanssa tarvitsenkin enemmän kuin kipeästi välillä,mutta omalla kohdallani kyse on siitä että en välttämättä halua kotiini heti synnytyksen jälkeen ihmistä joka ei todellakaan pistä tikkua ristiin,vaan päinvastoin hän kuvittelee olevansa lomalla ja odottaa 5 tähden hotellin palvelua minun osaltani.Lisäksi arvostelee ja piikittelee aina sopivan paikan tullen ja tätä tämä ihminen kutsuu auttamiseksi.
Oliko täällä elo odottajissa muuten ketään kellä olisi todettu raskausajan diabetes?Kiinnostaisi tietää millaisia painoarvioita olette saaneet vauvan koosta.Mut ultrattiin viimeksi viikko sit,rv 34 ja silloin lääkäri sai painoksi 2700g eli ei pitäisi olla mikään valtava.Mutta kun itsestä tuntuu paljon isommalta kuin edelliset lapsukaiset, tai sit mä olen vain unohtanut kun edellisestä raskaudesta on jo 5v.Kauhean korkealla tää vaavi tuntuu edelleen olevan ja supistuksetkin on vain tuollasia mahan kovettajia,eli alakerrassa tuskin mitään muutoksia tapahtunut.Jotenkin ärsyttävät viikot meneillään kun periaatteessa tietää et näillä viikoilla syntyy jo ihan hyvinvoivia vauvoja,mut toisaalta ei pitäis ihan tosissaan edes toivoa että sieltä vielä reiluun pariin viikkoon synnytään.Ja kumminkin sitä odottaa.tuskinpa tämä täältä ennen tuota laskettua päivää kumminkaan tulee.Lohduttaa edes se että yli tätä ei kovin paljon päästetä kun nuo mun sokerit aina välillä pomppii minne sattuu.

laluzilta mun piti vielä kysyä että mistä päin Espanjaa miehesi on kotoisin?Omani on etelästä sieltä,Cordobasta tarkemmin sanottuna

 

Eleonor: Mulla oli painoarvio rv 35+0 2700 g ja tänään rv 38+0 n 3600-3700 g ja syntymäpainoarvio n 4 kg. Eli ei ihan pikkuinen sun mahassa ole =) . Mut eihän noi ultraukset kovin tarkkoja ole...

 

Tiki,kiva kun joku on samaa mieltä Meinaan et kun lääkärin mielestä ei ollut kovin isokokoinen.Ja tuo ultran tarkkuus minuakin mietityttää,kun tuntuu et kaikilla kellä on heittänyt,on heittänyt nimenomaan niinpäin et on arvioitu pienemmäksi kuin sit onkaan.Mut ehkä on parempi etten tiedäkään jos kovin iso on,ei osaa turhaan pelätä etukäteen

 

Kolmen päivän autoretkestä selvitty ja miehen veli saatu naimisiin. Kilometrejä kertyi noin 700 km. Tuo monen kuvailema ylämahakipu kävi etenkin tuossa autossa istuessa hyvin tutuksi. Ilmeisesti kyse on vatsalihasten kiinnityskohtien venymisestä/ratkeilusta, sekä nahan venymisestä. Esikoisen aikana minulla tuo vaiva oli oikealla puolella niin paha että yöllä heräsin kylkeä kääntäessä ihan itkuun asti, kun sattui niin paljon. Neuvolalääkäri määräsi minulle silloin panadolin lisäksi Felden-geeliä raskauden loppuviikoiksi jotta sain edes nukuttua. Vielä pari viikkoa synnytyksen jälkeen ko. alue oli ihan kosketusarka. Nyt koskee vain sillai kirvelevästi keskelle enkä vaivaan ole lääkitystä tarvinnut. Molemmilla kerroilla minulla on maha ollut tosi ylhäällä ihan loppumetreille asti, joten se kai aiheuttaa tuota. Ei siis ollut ainakaan ekalla kertaa mitenkään vaarallista, tuskaista kylläkin.

77mm ja Minimi rv 36+3

 

Eleonor, samaa mäkin mietin, että yleensä ultraukset antaa painon alakanttiin, hui. . Toivottavasti ei oo lähemmäs 5 kg meidän "pikkuiset" loppujen lopuksi B) . Toi 4 kg ois vielä ihan sopiva.

 

Eleanor: mulla oli rv34+ painoarvio 2700g, eli ihan samoissa mennään. Mull aon kyllä insuliinihoitoinen diabetes, joten lapsen pitäisi olla pienempi kuin ilman insuliinia...
Esikoisen painoarvio oli 3800g ja oli syntyessään 4380g! Eli ei ne ihan aina täsmää nuo kokoarviot... toiselta taas oli samainen 3800g ja painoi syntyessään 3360g...

Paljon on vielä touhuja joten niiden pariin kun lapset sain just nukkumaan...

Seriina 35+5

 

tervehdys!

kassu kiitos tarmokkuuspuuskista, mulla olis niille tosiaan käyttöä! tuleehan sitä päivän mittaan monenmoista pikkuhommaa puuhatua, mutta sellainen kunnon puuska tekis tässä huushollissa hyvää. no lapsetkin vähän rajoittaa. iskä rakentaa töitten jälkeen niin innokkaana terassia, ettei kotihommiin apuja liiemmin liikene. lähinnä tarkoitan lastenhoitoa.


rica mustakin oli kiva lukea synnytystarinasi. onnea vielä pikku tylleröstä.

oma maha on tänään vihlonut ja puristellut. kauppareissu oli epämielyttävä juuri tuon takia. muuten ei mitään uutta. seuraava nla mulla on vasta 2.8. eli vain kolme päivää ennen la:a, nla täti perjantaina tuumasi, että silloin saattaisi olla jo vauva maailmassa, mutta en jaksa uskoa, kakkosesta sanottiin ettei missään nimessä mene laskettuun aikaan asti, niin kuinkas kävi... aika tuli ja meni ja poika syntyi rv 41+1. ja oli oikeasti viimeiset pari viikkoa niin alhaalla, että pää melkein tuntui jalkovälissä kävellessä, pelkäsin että se tippuu kun seison. saa nähä miten tämän kanssa käy.

taidan lähteä vielä väsäämään iltapalaa. kauniita ja levollisia unia koko sakille!

jari-maija 38+1

laluz mulla krampit alkaa myös levottomana jalkana, mutta useinmiten menee kramppiin asti ja helpottuu vasta kävelyllä. ja maha tosiaan kuvassa näyttää hurjalta, pari viikkoa sitten se alkoi vielä ylempää ja oli sellainen pyöreä, nyt se tuntuu ja näyttä siltä, niinkuin meinaisi tippua ja roikkuu vain nahan varassa tissien alta

 

:/ tosiaankin siis viimeinen neuvolakäynti oli tänään päivällä RV:lla 36+0. Painoa on alusta asti tullut n. 10kg. Paineet kohdallaan ja vauvan sydänäänet (tietenkin) kuului. Lähete B-streptokokkinäytettä varten, pitää se itse joku ilta ottaa :$

Nyt sitten viikolta 38 eteenpäin (1x/vko) niin kauan kuin vauva syntyy käydään vain makoilemassa sairaalassa käyrillä ja mittauttamassa verenpaine. Näin on normaalikuvio jos ei mitään ongelmia ilmaannu.

Ostimme (sittenkin) vauvalle hoitopöydän. Löytyi kiva CAM-merkkinen, 4 laatikkoinen lipasto, jonka päällä on käännettävä hoitotaso ja hoitoalusta. Niiden alla on kylpyamme. Ammeen otimme pois, kun hoitopöytä tuli vauvanhuoneeseen...en ala sinne vesiä raahaamaan vaan kylpyammeen paikka on kylpyhuoneessa. Tottakai jo laitoin vauvanvaatteet ja tarvikkeet lipastoon. Tuli HenkkaMaukalta taas ostettua pikkuruisia vauvanvaatteita

Eleanor: Puolisoni on myös Andaluciasta...puhdas malagueño. Laita vaikka YV:tä jos haluat jutella jotain tarkemmin.

 

Täälä sitä olis viimeinen viikko menossa ennen laskettua aikaa joka on sunnuntaina. Eikä kyllä vielä oo oikeen mitään merkkiä, että vauva olis lähiaikoina syntymässä. Mä niin haluisin mennä synnyttämään, sais vauvan syliin ja pääsis tästä mahasta eroon. Mutta kun ei mua ees oikeastaan supistele, mitä nyt mahan vetää kovaksi, kun nousee ylös ja lähtee liikkeelle, mut ei ne nyt mitenkään kipeää tee. No tänään muutaman kerran supisteli istuallaankin, mut sekin oli ihan kivutonta. Mutta ehkä se sitten tapahtuu yllättäen, toivon mukaan, et menee vedet tai alkaa supistukset kunnolla. Seinäjoen sairaalassa, missä minä synnytän, niin avataan huomenna upo uusi synnytysosasto, että pääsee sit ihan uusiin tiloihin synnyttämään kun sen aika tulee =)

Tunteet on täälä välillä aika pinnassa. Esikoinen oli tässä isänsä luona melki pari viikkoa ja eilen sitten haettiin tyttö kotiin. Nyt tytöllä on sit ollu ihan ihme uhmakohtauksia, ei ees tiiä mistä ne tulee. Nukkumaan meno on ollu tosi takkusta. Ehkäpä se vaan koettelee mua, kun on ollu pitempään poissa, mut ite on ihan itkua vääntäny, et mikä sillä oikeen on. Sanaakaan kun ei suostu sanomaan, on vaan myrtsi ilme naamalla (isäänsä tullu :kieh: ) No ehkä tämä elämä tästä taas rauhoittuu

Anopeistakin täälä on kovasti puhuttu. Mun täytyy kyllä sanoa, että mulla on tosi mukava anoppi ja tullaan hyvin juttuun. Auttaa tarvittaessa, mutta ei tunge väkisin meille. Appiukko on ollu koko kevään meillä auttmassa tän rakennusprojektin kanssa ja hyvä niin, kun meillä on ollu tosi kiire aikataulu. Mielestäni tosi ihanasti suhtautuvat mun tyttöön ja ottavat hoitoon aina tarvittaessa, vaikkei heidän lapsenlapsi olekkaan. Huomennakin anoppi tulee kattoon tyttöä, kun mulla on neuvola.

Nyt taidan mennä tästä pikku hiljaa nukkumaan, toivottavasti ei tarvis kovin kauaa pyöriä. Vessassa ravataan tääläkin montak kertaa yössä.

:wave: :wave: :wave:

Pipe75 39+1

 

Täälläkin ollaan vielä elossa :wave: En sen kummemmin mitään kuittaile.. Kovasti oon siivonnu ja puunannu ja saunonu Huomenna neuvola

pietu- rv 38+3