Elokuisten 2007 Heinähöpinät ;)

Minäkin yhdyn sitten osaltani tänne "anoppi" osastoon. Olen vasta niin vähän aikaa lueskellut tätä palstaa ja pari kertaa kirjoittanut itse,että monta juttua on mennyt ohi,mutta totesin juuri että lohduttavaa että jollain muulla on sama ongelma kuin itselläni.Eli laluz,minunkin anoppini on espanjalainen ja kovasti tekee tuloa tänne Suomeen elokuulle vauvan syntymän aikoihin. Tai on itseasiassa ilmoittanut tulevansa jo elokuun ensimmäisellä viíkolla ja viipyvänsä sitten niin pitkään kuin tarvitaan (!?).Laskettu aikahan minulla on tuolla 23.8, joten pitkä aika saman katon alla jos ei ennen synny.Toisin kuin sinulla, minun anoppini ei ole mikään herttainen ihminen, päinvastoin hän on anopin kauhukuva,koskaan emme ole tulleet erityisen hyvin toimeen, tunne on kyllä molemminpuolinen. Hänestä ei todellakaan ole mitään apua minulle jos tänne tulee.Päinvastoin,hän odottaa valmista palvelua minun puoleltani,en siis oikein ymmärrä mikä on hänen pointtinsa tässä "tulen auttamaan teitä kun vauva syntyy" teemassa. Hän on ollut täällä kaikki kolme kertaa kun olen synnyttänyt,arvostelemassa kaikkea mitä ja miten teen,nytkin sanoi viime puhelun yhteydessä ettei näe minua neljän lapsen äitinä,mutta kai se on sitten uskottava kun näkee tämänkin lapsen syntyvän. Jep,sanoin kyllä miehelleni että saa ilmoittaa että tällä kertaa "apuja"ei tarvita ja saa siirtää vierailunsa myöhemmäksi. Raivostuttaa kun mietinkin että pakko tapaamiset ovat taas edessä..

 

Pauzi

Mulla on ennen synnytystä alkanut baby blues.. masentaa, ihan ilman syytä.. paha mieli, syvää surua ja kaikki on jotenkin niin kauhean huonosti. Mitään kivaa ei ole tiedossa ja kenenkään kanssa en haluaisi jutella tai olla tekemisissä.. Siis muiden kuin miehen tai tytön.. Luulen, että hormoonit on nousemassa valmistuen synnytykseen..

kirvelevä kipu
Mulla kirvelee ihoa masun yläosasta keskeltä. Oli esikoisenkin kanssa. Polttava, kirvelevä kipu. Mulla nousee masu tosi ylös kun olen tällanen pätkä. Ja pallo painaa (tuntuu kuin repisi) nahkaa ylhäältä. Rintaliivit päivän mittaan pahentavat tilannetta. Oisko sulla sitä samaa?

Anoppi kertoi meille aikanaan kun häitä suunniteltiin, et kenestä tulee meidän lapsen kummi (josta ei ollut silloin tietoakaan) vähän sen jälkeen kun oli ilmoittanut, että tietysti miehen exavovaimon vanhemmat kutsutaan MEIDÄN häihin. Lähdin vessaan rauhoittumaan. Siitä henkilöstä ei kyllä tule kummia, eikä häihinkään kutsuttu ko.ihmisiä.. Mulla on kyllä maailman ihanin anoppi joka välillä anoppiuteen kuuluvaan tapaan kertoo ajatuksiaan.. :kieh: Ja sit me torpataan ne. Kuten hän viimeksi kertoi mitä oli ajatellut lapsen nimeksi. Ja et kai nyt sentään toinen nimi on sama kun hänellä (suvussa kulkeva nimi) tai sitten sama kuin miehen toinen nimi..? :headwall: Noooh, me tuumattiin et hyvä idea mutta EI. Mulla on veto-oikeus etunimiin kun naimisiin mennessä otin miehen sukunimen.. Etunimissä huomioidaan nyt sit mun sukua! tai mua.. Ristiäisistä tajusi kysyä et onko meillä tiedossa kastemekkoa? Onhan meillä. Onneksi heillä on kastemalja niin voidaan ottaa hänet huomioon. Siunattu ihminen! :hug:

Muuten pyyhkii ihan jees. Aamulla kävin lenkillä eli kävelin noin kilsan lenkin sauvojen kanssa. Mä olen tosi urheilija!

:wave: Fee + Alien 37+2

 

Pauzi
Piti vielä sanomani, että meillä vähän sama tilanne mökkeilyn suhteen. Tosin meillä on oma mökki mutta vanhemmat ja sisarukset naapureina. Eivät millään tunnu tajuavan miksen mä halua lähtee kolmen tunnin ajomatkan päähän pieneen, kuumaan mökkiin jossa saan käydä ulkopissalla.. (viimeksi yöpissalla kyykkiessäni mua puri pakaraan 4 hyttystä! tosi kiva) Hygienia on vähän eri tasoa ja mitään ei kuitenkaan voi ulkona oikein tehdä (pihahommia) eikä saunaoluita muiden kanssa nautiskella! Ja sit hyvässä tapauksessa pitäisi kaahata vielä vieraaseen sairaalaan synnyttämään. Eli kyllä mökkeily nyt jää joko myöhäiseen syksyyn tai ensi kauteen. :wave:

 

Feeniks: Kyllä tuo kirvely kuulostaa aika samanlaiselta kuin sulla. Mulla se tuntuu tuolla vatsan sisäpuolella. Eikai sieltä voi mitään revetä/revähtää? Tää alkaa oleen ajoittain niin kovaa kipua et on hankala liikkua. Mietin jo et auttaiskohan panadol asiaan...

Anopista: Meillä anoppi laittoi välit poikki miehen kanssa, ja samalla minun ja pojankin. Ei ole ensimmäinen kerta, vasta ehdittiin vuoden vihanpidon jälkeen olla n. puolivuotta väleissä, kun taas uudestaan. Päätettiin miehen kanssa että "pitäköön perkele tunkkinsa", ei tarvii meidän elämä kiinnostaa enää sit vauvan synnyttyäkään. Eniten säälittää poika, hän kuin ei ymmärrä että miksei mummun luo nyt enää voikaan mennä. On muuten viimeinen kerta kun alkaa minun lapseni/lasteni tunteilla leikkimään. Räyh!!! |O Ja suhteellisen varmasti saadaan ilman häntä elellä, siellä kun on sellainen tyyli että anoppi saa tehdä ja käyttäytyä miten vaan, ja meidän muiden pitää aina häntä ymmärtää ja hälle kumarrella... Kun se nyt sattuu vaan olemaan tuollainen luone... Ja aloitteen pitäisi tulla meidän puolelta, vuolaasti pitäisi pyydellä anteeksi jne. Kyllä varmaan joo. Niin voi v***u että olen siihen muijaan kypsä!!!

 

Tuntuu että kaikilla on tunteet erittäin pinnassa, on siis kiva kuulla että en ole ainoa. Meillä isäntä on minun kanssa helisemässä... Se ei saa poikkipuoleista sanaa sanoa minulle niin pillahdan itkuun :'( Lapset ovat ihan kummissaan ja katsoavat ja toteavat; taas äiti itkee... Olen vain yrittänyt lohdutella itseäni sillä että kohtahan tämä on ohi ja olotila ei ole pysyvä... toivottavasti!

meillä anoppi on aina ollut jotenkin etäinen, kyllä se käy täällä ja joka kerta muistaa jostakin marmattaa, mutta sitten saattaa pysyä poissa seuraavat pari kuukautta. Joten olen ajatellut antaa olla hänen marmatuksensa ja pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tiedän että se olis erittäin vaikeaa jos hän kävisi meillä useammin. Nyt hän vain soittelee ja kyselee kuulumisia ja vointiani asiallisesti eikä paljon uskalla marmattaa kun tietää että olen kipeä ollut tässä raskaudessa. Joten kai hänkin on huomannut että kodin siisteys on nyt toisarvoinen asia...
Äitini onkin sitten aivan eri maata...
Odotan kauhun sekaisin tuntein huomista jolloin hän on ilmoittanut tulevansa auttamaan tämän lapsikatraan kanssa... hän vain ilmoitti että ethän sinä voi siellä selvitä yksin kun mieskin on nyt töissä joten olen tulossa!
Olen silti ihan kiitollinen sillä selkäni on jo sen verran huonossa kunnossa että äkkilähtöjä ei tehdä jos vaikka jotain kamalaa tapahtuisi ja kun on kaksi lasta ja kasi koiraa, joka päivä tapahtuu jotain :/
Mutta äitini on siis aikonut olla ainakin vauvan syntymään asti ja vielä sitten jonkin aikaa vauvan syntymän jälkeenkin... että tajuaisi nyt tämä vauva jo syntyä!!!
Kaikki vain toteavat että sehän on mukava kun äitisi on auttamassa ja jne... ja onhan se, en saa olla epäkiitollinen, mutta tiedän että haluan jossain vaiheessa omaakin rauhaa...

No joo. Keskiviikkona olen menossa äippäpolille ja toivottavasti ne alkaa jo puhua leikkausajasta jotain. Olen niin kypsä tämän selän kanssa liikkumiseen että tuntuu joskus että kun sais vain makoilla yhdessä kohtaa eikä tehdä enään mitään. Alkaa niin masentaakin. Eilenkin illalla vain itkin sitä kuinka kauheaa tämä odotus on ja miksi tämän nyt piti tulla... Sen jälkeen itkin sitä että mitä kauheita asioita päässäni oikein liikkuu!! Kyllä tämä raskaus ottaa koville

Mahdotonta marmatusta tuli nyt minultakin mutta koitetaan mammat vielä jaksaa tämä viimeinen rutistus... se voi olla kuitenkin helpompaa kun se vaaveli on tuolla mahan sisäpuolella :saint:

 

kirvelevä kipu
Mulla kirvelee ihoa masun yläosasta keskeltä. Oli esikoisenkin kanssa. Polttava, kirvelevä kipu. Mulla nousee masu tosi ylös kun olen tällanen pätkä. Ja pallo painaa (tuntuu kuin repisi) nahkaa ylhäältä. Rintaliivit päivän mittaan pahentavat tilannetta. Oisko sulla sitä samaa?

Minulla tämä ihan sama! Olen ollut ihan ihmeissäni, kun en ole tajunnut että raskaus kipuilee pinnassakin, siis ihossa. Tosiaan sellaista kirvelevää ja polttavaa, auts.

 

sunnuntai iltaa!

kirjoittelin aamulla pitkät jorinat, mutta jostain syystä ne ei tulleet perille. nyt en sitten enää muista mihin kommentoin...

no eleonorille kuitenkin tervetuloa! (uhkarohkeasti kokeilin taas tummennusta)

laluz syön pohjekramppeihin monivitamiinien lisäksi myös magnesiumia, mutta mulla ei se tunnu liiemmin auttavan. kokeilla kuitenkin kannattaa. mulla nuo krampit on muutenkin verrannollisia päivän liikkumiseen. jos liikun enempi tai istun paljon, niin varmasti kramppaa yöllä.

anopista mulla kanssa innokas anoppi, mutta olen nyt muutaman kerran sanonut niin selvästi, että mun kotona ei siivota ja töhötetä, että meillä alkaa olla rauha maassa. kaikinpuolin avulias ja auttavainen tapaus on ja olen tosi mielissäni siitä, että on aina valmis tulemaan pitkästä matkasta, jos vaan ontarvis, kunhan ei hössötä.

kastemekko asiaa. me ei kuuluta kirkkoon, niin lapset eivät ole perintöpukuja käyttäneet. ihmeesti on mennyt ilman nurinoita. mun ja sen jälkeen monen mun ristiäisissä ollut kastemalja on kuvioissa mukana, mutta vain koristeena sisältäen kukkia, kynttilöitä tms.

oma maha voi hyvin. perjantaina oli neuvola ja siellä todettiin vauvan olevan laskeutuneen, mutta irrallaan. nyt ei kuitenkaan tarvitse lähteä synnyttämään vaakatasossa, jos vedet menee, koska pää on jo asemissaan. painoa on tullut muutama kilo enempi, kuin aiemmissa raskauksissa, mutta imetyksellä mulla on kilot karisseet tehokkaasti.

suppareita tulee ja menee, mutta ne ovat vielä satunnaisia ja liittyvät yleensä rasitukseen. silloinkin vatsa vain kovettuu ja menee jokseenkin muodottomaksi, kipua ei ole kauhean usein. kipeitä supistuksia ei ole aiemmissakaan raskauksissa ollut, kuin vasta vesien menon jälkeen.

kassu miten ihmeessä doula voi tehdä tuollaiset oharit tässä vaiheessa?! meillä on serkku ja naapurit hälytysvalmiudessa. saattaa olla, että lapset ovat mummuloimassa lähempänä la:a, mutta en tiiä viitsinkö antaa, kun taas pitkästä pitkästä aikaa ollaan koko perhe kasassa. jussin jälkeen on kokoajan ollut joku pois tai sitten on joku "ylimääräinen" ollut meillä. tällä hetkellä halutaan vaan olla. paitsi iskä rakentaa innoissaan terassia.

en nyt muista mihin muihin viesteihin aamulla kommentoin, mutta tältää erää on sanottava hyvät yöt ja palataan asiaan huomenissa!

jari-maija 38+0

 

vaihdoin profiiliin ajantasalla olevan kuvan.

 

Mirjamic: Hurja maha siulla. Mulla ei jalat kramppaa, toinen koipi on vaan "levoton". En tiiä puhutaanko samasta asiasta? Oon kyllä pohjekramppeja joskus aiemmin kokenut et tiiän mitä ne krampit on.

Eleonor: Katsohan, onpa kiva että on muitakin monikulttuurisia perheitä kaikkea sitä selviää tässä palstaillessa. Minun anoppi höyryää kyllä, mutta on todellakin ihana ihminen, enkä osaa ottaa pahalla. Appiukko pitää hänet kurissa jos liikaa innostuu. Kerran on tainnut meidän lomamatkan aikana pestä likapyykit pyykkikorista :kieh: Siitä vähän otin itseeni. Mut tulipahan aluskalsarit SILITETTYINÄ kotiin takaisin (paikalliset emännät kun silittää kaiken).

:attn: Huomenna neuvolaan 2kk:n tauon jälkeen! Normikäytännön mukaan ottaavat nyt (vkolla 36) sen B-streptokokki näytteen :|

 

laluz ja muut!

Minä olisin kiitollinen, jos joku tulisi varta vasten auttamaan, ja olisi omatoiminen tukemaan uudessa tilanteessa! Minulla itselläni on oma äitini sen verran sairas, ei ole omasta mielestään kykenevä, ja on lääkkeitä joita joka pv joutuu syömään, mm. verenpaine- sekä diabeteslääkitys. Ei äitini ole silti kovin vanha mummo, päälle 50v. Ja olen tavallaan YH, eronnut esikoisen(vilkas ja seurallinen poika nyt 5,5v) isästä avoliitosta, ja nyt nykyisen mieheni työt vie hänet joka arkipäiväksi pois luotamme, välimatkaa on joka viikko yli 200 km! Että hänestäkään ei ole apua.
Nyt on sitten "pakko" ottaa ulkopuoliset avut vastaan mitä on sos. toimelta tarjottuna, eli nämä ns. perhetyöntekijät, eli heitä en entuudestaan poikani kanssa edes tunne, mutta yksi tutustumiskäynti oli, ja nyt se sitten ylihuomenna alkaa; eli he tulevat pariksi tunniksi luoksemme kylään. Kaksi naista siis. Joten miksette ihmeessä ole onnellisia tuesta jota olette saamassa?! Tietysti ymmärrän , jos oma mies on tarpeeksi jo auttamassa, ettekä itse halua ollenkaan apua... mutta silti, pisti ihan hieman vain ihmetyttämään...Tulevan lapsen toinen isoäiti, siis nykysen kihlattuni,omat vanhemmat asuvat meren toisella puolella, ja sieltä apuja en myös saa.

Oma mielenterveys ei ole ollut OK viime vuosina, ja syönkin parhaillaan masennuslääkkeitä joita ei ole lopetettu edes odotusaikana. Joten, rankkaa se on muillakin , mutta omillani koitan pärjätä toki apuja on vastaanotettava vaikka sitä ei vierailta ihmisiltä kovin haluaisikaan..... mieluimmin sukulaiselta.

 

mieheni pikkusiskosta:
oltiin justiin sillon kesälomareissulla ja asia jäi sanomatta tytön äidille. eilen illallalla otin asian taas puheeksi mieheni kanssa ja lupasi puhua äitinsä kanssa asiasta. tyttö vain on niin fiksu, ettei muiden kuullen sano pahoja asioita vaan kun ollaan kahdestaan jossakin. sanoinkin miehelle, et mua het pelottaa niille mennä ku se kakara on niin arvaamaton. muuten oikeinki rauhallinen ja "normaali", mutta nuo puheet ja teot on kyllä jo liikaa! oikeastaan toivoin koko lauantain, että se sanois nyt jotain ni olisin nostanut sen korvista seinälle ja kiljunu kaikki kuuntelemaan mitä asiaa sillä on. |O
ja eniten ihmetystä herättää se, että miksi tyttö just mulle on niin ilkeä, vaikka oma sisko sai vauvan viikko sitten? ja kun muillakin sisaruksillaan on lapsia, niin luulis olevan tottunut... en tiiä..

kiitos teille ihanista kommenteista.. oon paininu tän asian kanssa aikalailla yksin. yhdelle ystävälle oon voinu kertoa. helpotti kummasti, ku sain purkaa... :hug:

36+1

 

... olishan se mukavaa jos saisi apuja. Muta siitä olen varma että apuja en anopilta tarvitse, ainakaan että asumaan tänne tulis useiksi päiviksi... huh!
Sillälailla voisi toivoa että asuisivat sukulaiset lähempänä ja voisi käydä tätä sosiaalista elämää hoitamassa heidän luonaan tai että kyläilisivät muutaman tunnin meillä...
Minun kaikki sukulaiset vain asuvat 250km päässä joten ei onnistu viikottain eikä edes kuukausittain.
Onhan täällä onneksi miehen sukulaisia joita näkee useammin muttei heitäkään viikottain. Hiljaista siis täällä odottaminen kun esikko vasta tulossa.


Eilen käytiin lenkillä pururadalla... 5km... kyllä sitten tuli ensimmäiset kipeet supistuksetkin lenkin jälkeen. Puolituntia kesti 3 min. välein. Sanoin vaan miehelle että turha odottaa silti että alkais syntyä... sitä kun toivoo niin sitä saat odottaa.

Tänään pitäisi lähteä kaupungille maksamaan leffaliput ja hyörimään ja pyörimään muutens vaan että saa ajan kulumaan.

Torstaina onkin sitten nenuvola taas...

TinniPinni 35+5

 

Milli-83: :hug: Hienoa että saat apua perhetyöntekijöistä. Mutta tuohon, kun ihmettelet miksei immeiset ota kiitollisena apua vastaan.
Se varmasti vaihtelee jokaisen ihmisen kunnosta ja elämäntilanteesta tunteeko tarvitsevansa apua. Joskus kun siitä "avusta" on enemmän haittaa ja stressiä kuin itse apua...

Mulla onneksi on nykyään ihana anoppi, joka tarjoaa apua, muttei ikinä tyrkytä. Samoiten kyseli että kun tuleva isukki ei kuulu kirkkoon, niin kastetaako vauva ja halutaanko käyttää suvun kastemekkoa! :heart: Tietenkin halutaan, kun meidän kastemekon, menin joskus kakarana saksimaan irti alusmekosta. :kieh: Nukelle virittelin.. Äiti on varmaan kiitellyt.

Mutta kokemusta mullakin on vähemmän mukavasta anopista. Esikoisen isän kanssa pidettiin yhtä 10 vuotta ja anoppi oli tyyliin "tulen ja teen mitä haluan rakkaan poikani huushollissa". Jokusen kerta asiasta tuli otettu yhteen niin miehen kun anopinkin kanssa. Sai välillä toimestani porttikiellonkin meille! Siitä otti sentään vähän opikseen. Mutta hänenkin puolustukseksi on sanottava, että on esikoiselle mitä parhain mummo! Vaikka asuukin eri kaupungissa, hakee esikoista serkkuineen täältä ja vie kylpylään, metsään marjoja poimimaan jne. touhuavat kaikkea kivaa. Ja meilläkin on nykyään ihan ok välit, soitellaan puolin ja toisin.

Jaksuja kaikille enemmän ja vähemmän ihanien anoppien kanssa.

-Capri ja Tiitiäinen 35+4-

Ps. Olin ilm.viimeyönä vuotanut vähän lapsivettä. Oliko eteisistukassa ja lapsivesien menossa jotain riskejä? Napanuoran kaulan ympärikiertymisellä tms? Onko pystyasento kielletty? Mietin vain jos synnytys sattuisikin alkamaan vesien menoilla.

 

Oonkohan mä ainoa, jolla ei ole mitään sen suurempia "vaikeuksia" anopin kanssa.. Mitä nyt välillä jotku kommentit ärsyttää, mut se nyt on varmasti ihan normaalia. =)

Oli tosi outo olo eilen ja viime yönä, ihan kuin olisi ollut hirveesti ilmaa vatsassa mutta mitään ei kuitenkaan tullut ulos.. Alavatsa oli ihan pinkeenä melkein kokoa ajan ja olo tosi tukala. Mistä mahtoi johtua, nyt olo on jo taas ihan hyvä! Juodakin olen muistanut useamman litran päivässä. Onko muilla ollut vastaavanlaista vaivaa...?

Miettikää jos me kaikki kokoonnuttais yhteen ja purettais meidän mieltämme - siinä sais kyllä kaikki sukulaiset ja tutut ja tuntemattomat varmasti aika ryöpytyksen..!! Itseäni muuten ärsyttää SUUNNATTOMASTI, kun ihmiset soittelee ja aina heidän täytyy muistuttaa, että soittakaa sitten HETI kun jotain tapahtuu. Joo joo... mä haluan synnyttää rauhassa enkä siten, että koko saakelin suku soittelee/viestittelee koko ajan tiedustellen joko on syntynyt. Kyllä me aivan varmasti sitten ilmoitamme, kun pikkuinen on syntynyt.. Hyväähän he tuolla tarkoittavat, mutta.........

Hyvää alkanutta heinäkuun VIIMEISTÄ kokonaista viikkoa kaikille elomassuille!!

T:Vauvamaha82 ja pikkuinen 36+4

 

Meil anoppi on viimeinen ihminen,jolta pyydetään apua ikinä mihinkään,eikä oo kyl ollut tarvettakaan,me jaksetaan kyl hyvin hoitaa lapset arkena(kun toinen harrastaa niin toinen on kotona),ainoastaan krt vuoteen käydään etelässä viikko kahden(mun vanhemmat hoitaa lapset tuolloin), tai sit pikku risteilyllä ollaan käyty myöskin ilman lapsia....muuten käytetään elokuviin tms mennessä joko palkattua lastenhoitajaa tai ystäviä.

Meil jää kuitenkin hyvin omaakin aikaa,kun viimeinenkin lapsi nukahtaa klo 21,nuoremmat klo 20.00 ja siinä jää aikaa sekä itselleen,et parisuhteelle,kun nykyisin valvotaan noin puolille öille...

Mun äiti aloitti jo viikonloppuna päivittäiset soittelut,onko ollut polttoja,eikö mitään sellaista tunnetta monestikohan saapi soitella,ennenkuin vauva on halukas syntymään....


Hän soitteli samalla omat työvuoronsa,2 ystävää on kans varalla käytettävissä,mikäli mummu on töissä....

A-Mam ja Lahja rv 38+3 :heart:

 

Jos nyt sitten ehtisin jotain kirjoittamaan..

Mulla siis oli raskausmyrkytys ja jouduin käymään sairaalassa kontrolleissa kaksi kertaa viikossa. En halunnut jäädä sairaalaan makaamaan,pari kertaa olin kyllä tarkkailussakin. Lääkäri alkoi puhumaan käynnistyksestä jossain vaiheessa,mutta kun tilanne ei ollut kamalan vakava,sitä aina lykättiin ja lykättiin. Aloin olemaan tosi väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Sunnuntaina,siis 15.pvä,alkoi heti aamulla kun heräsin,supistuksia tulemaan. Enemmän ja vähemmän säännöllisiä. Oli 10 min välein ja yhden kesto oli sen vaaditun minuutin verran. Ne kuitenkin hiipui pikkuhiljaa ja pysyi välillä muutaman tunninkin poissa. Kunnes taas alkoi. Ne ei ollut kuitenkaan niin kipeitä,joten ajattelin että ei ne aikaiseksi saa kuitenkaan mitään. Yöllä pari kertaa heräsin supistukseen,mutta nukahdin takaisin. Maanantaina aamulla mies lähti töihin,kysyi vielä että uskaltaako lähteä. Sanoin vaan että mene vaan,supistuksia tulee mutta ei niin kipeitä. Ne oli taas sitä 10min välein ja ihan napakoita. Mies siis tekee reissuhommia,joten kyllä vähän jännitettiin uskaltaako lähteä ajamaan pidemmälle. Nousin sitten sängystä aamupalaa laittamaan ja supistukset hiipui taas. Päivä jatkui ihan normaalisti. Mies soitteli päivän mittaan ja kysyi kuulumisia. Mulla ei muutoksia. Iltapäivällä soitin sairaalaan miehen vaatimana,että pitäisikö käydä näyttäytymässä illalla. Itse ajattelin että ei kai tänään kun mulla olisi huomenna kuitenkin taas poliaika. Joten sanoin miehelle että odotellaan huomiseen. Hän kuitenkin halusi pitää loppupäivän vapaata. Olisi muuten ollut siis yönkin poissa. Mies siis tuli kotiin neljän aikaan,olin lasten kanssa ulkona. Poimittiin kukkia ja istuin asettelemaan niitä ulkopöydälle maljakkoon. Anoppikin tuli kyselemään kuulumisia,totesin vaan että ei tässä mitään hätää,ei supistuksia. Tosin kolme napakkaa supistusta tuli heti sen jälkeen. Lapset halusi pienemmän maljakon myös,joten nousin pihatuolilta hakeakseni sen sisältä. Nousin ja pääsin kaksi askelta eteenpäin kun jotain lorahti housuihin.. Huusin miehelle että nyt meni vedet! Se oli ihan veristä. En viitsinyt liikkua ennenkun mies toi pyyhkeen etten sotke kun menen sisälle. joka askeleella tuli loraus. Anoppi hälyytettiin takaisin,oli juuri ehtinyt lähtemään.. Menin suihkuun ja mies soitti sairaalaan. Puhtaat vaatteet päälle ja sairaalakassi mukaan. Auton penkkin suojattiin. Autossa alkoi sitten tulemaan supistuksia enemmän,kovempia ja tiuhempaan. Siinä vaiheessa en niitä mittaillut.
Sairaalassa otettiin käyrää. Olin siinä vaiheessa 2cm auki(vasta )mutta kanava oli lähes hävinnyt. Supistusten väli oli 7min siinä vaiheessa. Käveltiin käytävillä ja katsottiin vielä puoli9 uutiset. Sitten halusin takaisi huoneeseen. Kätilö tarkisti tilanteen ja olin kolme senttiä auki. Mentiin synnytyssaliin ja halusin suihkuun pallon päälle. Se helpotti jonkun aikaa. Supparit oli jo hurjan kipeitä. Puolisen tuntia ehkä jaksoi olla ennenkuin halusin ilokaasut kehiin.
Siirryttiin sänkyyn ja siinä sitten hengittelin ja välillä meinasi tulla oksennus. Radion halusin auki. Viisi senttiä. Puudutusta en halunnut,eikä olisi laitettukaan kun olin käyttänyt verenohennuslääkettä ja siinä olisi pitänyt olla 12 tuntia välissä. Joten kaasulla edettiin. Ja nopeasti.. Kätilö huomasi että alkoi hieman ponnistuttamaan ja hän tutki äkkiä tilanteen. Puolessa tunnissa olin auennut 9,5senttiin! Seuraavan supistuksen aikana kätilö siirsi reunan pois vauvan tieltä ja siitä alkoi valtavan voimakas ponnistamisen tarve! Kolme minuuttia ja pikkuinen prinsessa oli sylissäni :heart: :heart: :heart:
Pari päivää aikaisemmin oli painoarvio ollut ultrassa 3300g. Joten hämmästyksemme oli suuri kun hoitaja ilmoitti painoksi 3950g!
En uskalla edes ajatella jos raskaus olisi edennyt loppuun asti,kuinka iso vauva sitten olisi ollut.. Tyttö siis syntyi 37+1.

Nyt opettelen uutta arkea neljän ihanan lapsen äitinä :heart: :heart: :heart: :heart:

Rica ja prinsessa 1vko

 

Vauvamaha et ole ainoa. Meillä ei kanssa ole mitään kitkaa miehen tai mun suvun kanssa suhteessa lastenhoitoon tai mihinkään muuhunkaan. Anoppia mulla ei olekaan kun miehen äiti on kuollut jo miehen ollessa 7v, joten olen yrittänyt kysellä kovasti millainen tään vaavin mummi on sitten
ollut. Siten meillä on ehkä erikoinen tilanne, kun olen kyllä tekemisissä ex-anopinkin kanssa esikoisen kautta. En mitenkään paljon mutta ihan luontevasti ja he ovat todella paljon auttaneet ja osallistuneet esikoisen elämään ja käyvät vieläkin kahveella täällä ja soitelemme. ovat kovasti iloisia tilanteesta nyt kun heidän pojanpoikansa saa pikkuveljen-tai siskon ( vaikka puolisellainen onkin) On monia asioita joista esikoinen olis jäänyt paitsi, jos välit olisivat olleet huonot. Nooh, parisen kertaaa olen joistain sanonut asioista vähän kipakammin, jos on tuntunut, että ylittävät jonkin rajan, mutta se on riittänyt, eikä kukaan ole jäänyt vihoja pitelemään.
Ilman omien vanhempieni apua en olisi varmaan selviytynyt kunnialla esikoisen hoidosta kun hänen isänsä ei ole voinut osallistua pojan elämään paljoakaan. Poitsulle mummin ja vaarin koti on ollut jos ei nyt yhtä tärkeä kuin oma, niin vähintäänkin melkein kuin oma koti ja se on ollut hienoa asia, kun aina on voinut luottaa, että yksin ei tarvitse olla tai poikaa laittaa hoitohin, joissa hoidetaan asenteella " no, voinhan mä nyt sitä katsoa" tai rahasta. Näin niitä on erilaisia sukuja ja tunnelmia. Tsemppiä niille joilla aivan hirveät välit, se on aika harmillista lastenkin kannalta.
Toivottavsti meistä ei tuu ikänä sellaisia anoppeja ,jotka tietää miniöitä paremmin miten nää vaavit hoidetaan

ON: Ei mitään uutta...paikkoja painaa ja vaavi on mun mielestä vain lisännyt liikkumistaan. Kyllä olisi kiva saada jo syliin
Hyvää viikkoa elomammoille! Kukahan tällä viikolla nyyttinsä saa.....

 

:ashamed: yritin pari ed viestiäni sitten saada tänne vähän puheen aihetta "arkisista vielä ehdittävä ennen vauvan tuloa asioita" ja nyt itsekin sorrun purkautuu teille elokuiset odottajat omasta pahasta anopistani. :kieh:

okei, heillä/ meillä on ollut perheyritys ennen minun tuloa perheeseen. elikkä ollaan tällä hetkellä "työkaverit" / anoppi ja miniä.
ennen lapsia meillä oli kamalia yhteenottoja, nyt lasten ollessa maailmassa ja menossa mukana tilanne on jokseenkin rauhottunut, mutta en muista että olisi onnitellut tästä kolmannesta, päin vastoin kun saimme kuulla 20vkon ultrassa niistä sikiön pää kystista, emme saaneet tukea emmekä lohdutusta niin anopilta kuin omalta äidiltänikään. kumpikin heistä mietti ja ehdotti vauvasta luopumista. ja tällä hetkellähän kystat on hävinneet, eikä poikkeavuuksia havaittu. on ihan semmoinen olo, että ei olisi pitänyt kertoa.
niin anoppiin, nähdään melkein päivittäin, vaikkakin nyt kun olen äippälomalla isompien kanssa ja asumme uudessa omakotitalossa ollaan saatu olla omassa rauhassa. mutta soittelee vähän liiankin usein.
|O no sitä on vaikea saada sanotuksi mitä haluaisin kertoa, mutta en nyt halua kumpaakaan huseeraamaan meille, en anoppia, enkä äitiäni.
onneksi minulla on sisko, joka tulee mielellään "toiselta puolelta suomea". niin minä luulen ,että söisin myös jotain mielialalääkkeitä ja kävisin jossain juttelemassa jos antaisin itseäni pompottaa yhtään enempää. mutta en syö, nautin elämastä mieheni ja kohta kolmen lapsen kanssa.ihana äitiysloma katkaisee taas sopivasti ja antaa voimaa taas palata töihin sitten vuoden päästä tai kolmen, ei sitä ole päätetty.
kyllähän seurustelu aikana jo anoppiinkin "törmää", päätin vaan silloin, että vaikeaa tulee varmasti mutta miehestäni en luovu hänen äitisä takia ainakaan ja tämä päätös pitää. :heart:
tästä niin kuin monesta muustakin ollaan montaa mieltä.
mutta sopivasti taas maanantai-illan kunniaksi tulee tuo tahdon asia oletteko seuranneet rouhialan anoppia?

-mizu ja masu 36+5

 

Mulla eilen supisteli ensimmäisen kerran ihan napakasti koko päivän. Levossakin tuli tosi paljon. Mutta illan mittaan ne loppui. En uskonatkaan että synnyttämään päästään kun eivät ne koventunut vaan oli napakoita.
Olen nyt viikonloppuna rehkinyt tuolla pihalla aikalailla ja tytön kanssa joka päivä olen käynyt kävelemässä.

Tänään vein sen pissanäytteen labraa ja kahdentoista maissa saan tietää joudunko lähtemään äippäpolille näytelle. Eilen kyllä jalat oli aika turvoksissa..

Ihanaa kun aurinko on taas eilen ja tänään lämmittänyt. :flower:
Jaksaa ihan eri tavalla leikkiä ja olla tytön kanssa, kun vesikelillä.

Viikot ne senkun etenee. :heart:
38+1

 

..se on aivan HIRVEÄ se Rouhialan/Tahdon asian anoppi Karseeta kattottavaa.
Jotenkin on varmaan sellasia äitejä sitten etteivät osaa päästää pojistaan/tytöistään irti ( tiiän kyllä että sen kanssa joutuu oikeesti tekemään töitä, mun esikoinen kun täyttää nyt 18v) ja luottaa heidän omiin valintoihinsa.
Jos tuollasia "TahdonAsia anoppeja tosiaankin teillä on niin toivon viisautta ja voimia tosiaankin.
Minusta siinä sarjassa se miniä on ihan mahdottoman kärsivällinen ollut sen anopin kanssa.

Rica Kiitos, on kiva lukea synnytystarinoita! Ja onnea vielä kerran!

 

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Täällä Oulun alueella on nautittu helteistä ja ilmeisesti saadaan nauttia vielä jonkin aikaa. Mukavaa kun on lämmintä niin voi olla mahdollisimman vähillä vaatteilla, kun rupeaa nuo mammavaatteetkin pikkuhiljaa kirraan/ahdistamaan!

Oma anoppini on melko tehopakkaus elikkä maatalonemäntä ja 5 lapsen äiti (nuorin kylläkin jo 23 vuotta), mutta meinaankin, että ennen vanhaan ollut melko haastavaa hoitaa 5 lasta ja lypsykarjatilaa.... itseltäni varmaan menisi sormi suuhun melko nopeasti... Mutta meinaankin, että arvostan häntä ja hänellä on jäänytkin päälle sellainen tahti, että hän puuhastelee jatkuvasti jotakin siis ei hetkeäkään paikoillaan, mutta hänellä onneksi on tilalla vielä niin paljon tekemistä jne... ettei hän onnekseni ole tuputtanut omia apujaan, mutta tiedän että jos tarvitsen apua niin hän tulee auttamaan! Ja oma äitini on myös sellainen, että jos tarvitsen apua niin hän auttaa muttei tuputa sitä!

Omaa (*): Lauantaina supisteli kipeästi, tiheään ja pitkään, mutta ei tullut vielä sellainen lähtemisolo, sunnuntaina oli myös sama homma. Kyllä tämä tästä, jotenkin tullut sellainen olo että vauva tulee sitten kun on tullakseen, mutta pyrin liikkumaan ja tekemään mahdollisimman paljon etten ihan kangistu kotia kokonaan, voi nimittäin minulla vaikuttaa tuohon mielialaan negatiivisesti jos ei virikkeitä tässä tilassa, kun melko kipeänä joka paikka ja keho ei tunnu olevan omassa vallassa enää, ja olisihan tuo kiva jos ihan ajallaan syntyisi, niin siihenkin luulen tuon aktiivisen elämän vaikuttavan. Hiukan ehkä kammoan tuota käynnistystä, kun äidilläni kaikki menneet yli lasketunajan ja synnytysten kestot olleet jokaisella yli 20 tuntia ja siskolla esikoinen käynnistettiin ja synnytyksen kesto 25 tuntia, joten hiukan hirvittää, mutta olen yrittänyt valmistautua tähän henkisesti ja koko synnytyksen ajan meinaan hokea mielessäni että KIPU EI VOI VAHINGOITTAA JA SE MIKÄ EI VAHINGOITA NIIN VAHVISTAA! :headwall:

 

ihana synnytystarina ricalla..luin sitä ja kyyneleet täällä valuu valtoimenaan..
lauantaina käytiin hesassa ja haettiin samalla vanhin poika 13v. kotiin niin siinä illalla poika tuli itkien terassille ja sano että hänellä oli ollut niin kova ikävä minua voi kääk ja arvata saattaa siinä me sitten halattiin ja itkettiin..poika on muutenkin herkkä aivan niinku minäkin, mutta toi oli niin herttasta , leffojakin kun katellaan niin kummatkin salaa yritetään peitellä kyyneleitä ja niiskutusta ettei kukaan huomais mitään... :snotty:
muuten ei täällä mitään tapahtunut eilen illalla kiersin koirien kanssa iltalenkin, mut ei mitään supistuksia mut eihän mulla olekaan viikkoja ku 35+
vaavin ja oman vaatekassin sain eilen pakattua onhan se ihan hyvä että saa oikeet vaatteet mukaan sairaalaan..miehestä ei kyl ihan tiedä mitä se tuo ..puhun kokemuksesta. ...taitas tulla jotkut farkut liian pienet ja tiukka paita.. ...
juu nyt meiltä nuorin saa mennä nukkumaan päiväunia niin ja itte saa nousta ylös takas touhuumaan..hauskaa viikkoa kaikille..lisää mammoja synnyttämään ja kirjottamaan synnytyksistä... :hug:
t.nirzu

siis kassu meinaaks ihan tosissas että se doula teki oharit...jummijammi eihän noin voi tehä...

 

Mizu: Ihana kuulla et kystat ovat nyt hävinneet. Meillekin se silloin esikoisen odotuksessa oli niin tärkeä uutinen. Mïehen äidille ei kerrottu, koska ei haluttu huolestuttaa häntä 4000km:n päässä. Omalle äidille muistaakseni asiasta kerroin, mutta hän helposti ohittaa (ei olevinaan kuule) tällaiset vaikeat ja vakavat asiat. Hänen puolustusmekanisminsa toimii siis niin.

Avun tarjoamisesta ja vastaanottamisesta vielä sen verran, että tottakai meille apua saa tarjota ja otan sitä mielelläni vastaan jos koen tarvitsevani. Mutta haluan koittaa pärjätä mahdollisimman pitkälle omin voimin. Omat vanhempani ovat nyt kaukana ja miehen ihanat vanhemmat paikkaavat paljon heidänkin rooliaan esikoisen ja koko meidän perheen "hoidossa".

 

Soittelin nevolaan tuosta minun kipeästä kohdasta, niin täti tuumaili että varmaan sieltä vatsalihas tai hermo revennyt, ja jos kipu pahenee tai jatkuu pitkään niin aika omalle lääkärille.

Tänään taas uudet viikot =)

Pauzi ja papunen 38+0

 

Mullakin hormonit heittää ihan kiitettävästi, milloin hermo menossa kenenkin kanssa, ja just sellainen tunne ettei juuri kenenkään kanssa haluaisi juuri nyt olla tekemisissä, vaan ihan kotosalla oman perheen kesken.

Selkä menossa pahempaan suuntaan... vauva painaa tosi ilkeästi, ja viime yönä alkoi särkeä selästä hermoa. Selällään ollessa ei särkisi, mutta kovin pitkään en selällään pysty olemaan. Yö meni siis kylkeä käännellessä (joka tosiaan helpommin sanottu kuin tehty) ja ähkiessä kipeä selän kanssa. Kipu ei ole loppunut, ei panadolilla, kuumalla suihkulla, jyväpussilla hautomalla tai asentoa vaihtamalla. Säteilee vain sekä selkärankaa ylöspäin että molempiin jalkoihin, asennosta riippuen. Olo tosi surkea, ja mieli maassa. Mahakin on jotenkin tosi pinkeänä, ja vauvan liikkeet käyvät kipeää... muttei tietenkään supistele nyt kun jo saisi. :kieh: Olen ollut monta kertaa vähällä soittaa jo neuvolaan tästä hiivatin hermosärystä (vaikka tiedänkin jo oikeastaan etteivät siellä asialle mitään voi). Pitää kai tyytyä odottamaan torstain äitipoliaikaa...

Violet, rv 37+0