Tervehdys kaikille!
Pahoittelen vielä eilisen aamun vuodatustani, mutta olo oli tosiaan kenkku ja nukuttua olen saanut viimeksi juhannuksena. Ei kauheesti naurata, kun yö toisensa jälkeen täytyy kestää vain 15 minuutin unilla. Olo oli sen verran hurja, että lähettiin miehen kanssa sairaalassa käymään ja sepäs vasta oli jotakin...
Astuimme sairaalan ovesta sisään ja kyselivät hieman tietoja, jonka jälkeen käskivät riisumaan kaikki omat vaatteet ja pukeutumaan sairaalan hepeniin. Silloin iski paniikki, olimmehan me tulleet vaan näyttäytymään ja tarkastamaan, että kaikki kunnossa. Sisätutkimuksen jälkeen kätilö tokaisi, ettei synnytys ole käynnissä...DAA-A, en ollut niin koskaan sanonutkaan. Jäimme käyrään ja odottamaan lääkärin tarkastusta... yli neljäksi tunniksi, jonka jälkeen kätilö vaan totesi, että lääkäri taas muutaman tunnin poissa, josaakin operaatiossa. Silloin loppu hermo ja totesin, että me lähetään kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Saimme luvan lähteä, koska käyrät ok ja vauva liikkui MEGApaljon sen rääkkämisen jälkeen (kätilö paineli vatsan päältä ja pelotteli, että vauva olisi taas perätilassa, kun ylhäällä tuntui niin kova pallo. Loppujen lopuksi pää olikin kiinnittynyt jo ja pyöreä pallo olikin meidän vauvan PERÄpää.
Palasimme kotiin reilun neljän tunnin kuluttua ja kotikadullamme vietettiin kesäjuhlia.Oli tosi mukava rentoutua sairaalassa käynnin jälkeen mukavien ihmisten parissa - varsinkin, kun meistä pidettiin "kotona" niin hyvää huolta.
Tänään olimme ystäviemme vauvan ristiäisissä ja tuli ihan haiku olo, kun oma vauva ei ole vielä kainalossa, mutta ei siihen enää voi pitkä aika mennä.
Oikein ihanaa sunnuntaita ja odotusta, kyllä meidänkin aika kohta koittaa.
Maman80 ja Tiitiäinen 36/38+3 :hug: