taidankin vetää pohjat tälle keskustelulle
Ekaksi tervetuloa uusille !
Huoh , tästä tulee pitkä , toivottavasti jaksatte lukea ...
Esikoinen syntyi 40+3 , 4500g ja 54cm synnytys n. 12 tuntia ja en halunnut epiduraalia ja koitin aqua rakkulat -> EN SUOSITTELE !!!! kipua tuli niin saakel... noiden rakkuloiden laitosta eikä mitään hyötyä ja kysyivät vielä , että laitetaanko uusiksi ?! No ei!!! Sitten kipupiikkiä ja ilokaasua maskilla , sitten kun olin jo niin tuskissani et oisin jo ottanut se epiduraalin niin oli jo myöhäistä ja kohta sai ponnistaa .. jokaisesta on ponnistusvaihe ollut n. 10-15min ...
kakkkonen syntyi 40+ synnytys kesti 6,5 tuntia ,3450g 52cm , ja sain kohdunkaulan puudutteen 2 kertaa ,eka ei toiminut mutta toinen auttoi ! Sekä ilokaasua joka oli muuttunut silleen suppilosta impattavaksi , paljon parempi , kannattaa vaatia suppiloa , niin ei ole koko nenäkin tuossa maskissa , toi on PAAAAALJON parempi ! Kakkonen vietiinkin sitten hätäisesti happikaappiin , napanuora kaulanympärillä , täysin sininen ja huutoa sai odottaa pää alaspäin roikutettuna ... 2 tunnin päästä piti saada viereen , mutta eipä sitten saatukaan :'(
Meidän tyttö on pallea hernia lapsi , eli palleassa oli reikä , suolet keuhkojen tilalla ja sydän vallan väärässä paikassa ... menimme katsomaan lasta niin meille vaan ilmoitettiin että ambulanssi on jo soitettu ja tyttö kiidätetään Turkuun , siellä sitten hoidot . Ja että toivoa ei juuri anneta ! :'( :'( :'(
Saavuimme takaisin huoneeseen ja olo oli todella kauhea ja sinne tuli vanha kätilö , joka oli v-mäinen jo ekan lapsen kohdalla ja sanoi että no näitä lapsia kuolee jokapäivä !!! :kieh: :kieh: Arvatkaa ajoinko sen ämmän pois , ei sen tarvitse tarkoittaa että meidän vauva kuolee ! Pääsimme juuri oikeaan aikaan katsomaan pihalle kun tyttöä vietiin ambulanssiin ja saatii toivottaa hyvää matkaa ... oli ne pitkät 2 tuntia odottaa että saatiin kuulla miten matka oli mennyt , kun sanottiin heti , että jos autossa tulee jotain niin se on sitten siinä.. siellä kun ei juuri apua ole saatavilla ....
Seuraavana aamuna pääsin lähtemään sairaalasta ja kävimme kotona hakemassa vaatteita ,oli se kolkkoa mennä kotiin missä odotti valmiiksi pedattu vauvan sänky ja tavarat ... eikä tiedetty saako sänkyy enään vauvaa ... :'( (onpas tää raskasta kirjoitettavaa vieläkin , kyynel valuu silmästä ... ) :ashamed:
Kun pääsimme sairaalaan oli tyttö jo hätäkastettu , oli ollut sellainen tilanne ja leikkaus oli siirretty ! No vihdoin kuin sumussa meni se 3 päivää välillä käydessä katsomassa (mies ei voinut tulla mukaan , ei kestänyt sitä letkumäärää ja niitä piippauksia ja ailahtelevaa olotilaa vauvassa ) Olihan siellä kerran tilanne jossa olin vieressä ja yhtäkkiä kaikki pillit alkoivat huutaa , huone täyttyi hoitajista ja lääkäreistä ja joku laittoi toiseen letkuun jotain lääkettä ja toinen toiseen , saatoin vain kuiskailla tytön korvaan , että äiti tässä , ei ole mitään hätään , kyllä sää tämän kestät ... oli elämäni pisimmät 5-10 min , en edes tiedä kauanko mahtoi mennä ja tilanne tasaantui . 3 tytön elinpäinpäivä siis olija leikkaus vihdoin käsillä , paikalla oli koko suomen spesialisteja , taisi niitä olla ainakin 8 lääkäriä paikalla , sydänlääkäri helsingistä yms. ennen leikkausta selitettiin leikkauksen kulku ja mitä tehdään ja että sydämestä on myös löytynyt pari vikaa , mutta niille ei tehdä vielä mitään ,nyt laitetaan elimet oikeille paikoilleen ja vihdoin leikkaava lääkäri antoi toivoa ja sanoi , että kyllä me hänestä vielä kunnon veronmaksaja saadaan !!! Ensimmäinen toive , että olisi tulevaisuutta .
Tyttö toipui leikauksesta hyvin ja sydämen viatkin korjaantuivat itsestään 1v6kk:n kuluessa , myöskin iso sydänvika , kammioväliseinämän suuri aukko , josta lääkäri jo kertoi operaation kulun , avosydänleikkauksen ... vaan kun ultrattiin taas uudelleen , aukko olikin sulkeutunut ! :saint: Avoin valtimotiehyt jäi ja se suljettiin suonia pitkin kun tyttö oli 5v . Meidän tytöllä on ollut pieni suojelusenkeli mukana koko elämänsä ajan (nyt 8v) .
.................................................................
Kolmonen syntyi 3 päin sairaalassa kärvistelyn jälkeen, eli supistuksia oli 3 päivää , mutta merkattiin jotain paljon vähemmän , kun ei noin pitkiä voi laittaa ylös ... supistelut alkoi siis rv 38 ja siitä sitten syntyi 38+2 ,3310g 50cm(muistanko enään oikein , no tuonnepäin) ilokaasulla ,vauhtitipalla , ja viimein pakolla laitettiin epiduraali ! <En olisi sitä halunnut , mutta kätilö sanoi , että muuten en enään jaksaisi että se laitetaan nyt !Myöhemmin kyllä kiitin kätilöä ja sanoin , että en kyllä olisikaan jaksanut enään ilman ...
nelonen syntyi niin ikään 3 päinän supistuksilla , tosin nyt olin kotona siihen asti kun pystyin olemaan ja kun saavuin viimein sairaalaan niin vedet meni , tuolloin oli 38+2->syntyi 38+3 , 3130g ja 48 cm , pyysin heti epiduraalin ja juu , siihen tyssäsi se synnytys , supistukset laantuivat ja laitettiin vauhtitippa joka ei meinannut sekään avata tarpeeksi ... mutta jotenkin selvittiin synnytykseen asti ilokaasua apuna käyttäen , kun tuota epiduraalia otettiin pienemmäksi , puutui toinen jalka kokonaan , ja meni tunto !!! En siis hallinnut jalkaani puoleenpäivaan millään tavoin ...
Taidan siis jättää tässä tuon epiduraalin pyytämisen hieman myöhemmäksi , jottei vie vallan suppareita ... mutta taitaa olla luvassa taas 3 päivän supistelut ja vauhtitipat ... huoh ... Mutta palkinto on mitä parhain ! :heart:
neitim
