Toggle sidebar

Elokuiset 2008 osa 4

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Susa78
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Miulla ei ole yhdessäkään raskaudessa linea negraa tullut, joten tuskin tässäkään. Muutenkaan ei ole ihmeempää kerrottavaa, paitsi että väsymys sen kun pahenee... Huomenna menen taas verikokeisiin ja aika 100% varma olen, että hb alkaa olla 100 huonommalla puolella... Tai sitten tämä kirottu allergia väsyttää! Nyt mennään tilanteessa hetki ulkona -> nyrkin kokoisia paukamia iholla ja henki ei kulje. En edes uskalla ajatella, mitä se sitten kesällä on!?! (Ei tosiaan tarvitse ihmetellä, miksi tämä on meidän viimeinen lapsi!)

Miulla muuten on vielä rakenneultra edessä, siis se 4D. Viikko vielä jännätään ja sitten pitäisi nähdä, onko meidän Potso kunnossa! (Ihanan nimen ovat muksut pikkusiskolle/-veljelle antaneet... ;))

Mutta nyt jälkikasvu taas kutsuu eli pitää mennä...

Pistiina 24+0
 
Ei ole linea negraa täälläkään, eikä ollut viime raskaudessakaan.. (viimeksi poika ja tämä pitäisi olla tyttö)

Väsymystä on mullakin, toivon että hemoglobiini olisi silti kunnossa. Perjantaina sitten selviää, en ole sitäkään mittaillut nyt koulussa. Aion pyytää verensokerin mittausta neuvolassa, sillä minulla on paha aavistus, että sokerit heittelee.

Näköhäiriöt on lisääntyneet ja luulen, ettei ne sittenkään ole migreeniin liitettävissä, vaan johtuvat verenpaineen noususta. Olen jo monta kertaa huomannut, että kun sykkeeni ja verenpaineeni nousevat, niin hetken kuluttua silmissä alkaa näkyä välkkyvää kuviota. Se kuvio on voimakas ja iso ja peittää koko näkökentän. Tämä kohtaus kestää n.10-15 minuuttia ja menee itsestään ohitse. Toivotaan, ettei enteile raskausmyrkytystä! Eikö se näillä viikoilla ala, jos on alkaakseen.. Viimeksi oireita (proteiinia virtsassa+paineet korkeella) alkoi olla vasta viikoilla 30+jotain..

Muuten täällä kaikki ennallaan, maha on iso =)

Miisa ja typy 21+5
 
Ei oo linea negraa täälläkään. Saapas nähä tuleeko vai ei. Tänään kävin neuvolassa ja kaikki oli ok. Hemoglobiinikin vihdoin noussut hyväksi, pari kuukautta oon jo rautaa popsinut. Nyt oli hemoglobiini 134, viime käynnillä 119 ja sitä edellisellä 111. Sydän äänetkin kuului heti, naperon syke oli siinä 150-155. Verenpainetta aina jännäilen, kun se on ollut lähes joka käynnillä hieman koholla, nyt 130/76. Vähän varmaan tuo jännääminenkin sitä nostaa..

Nyt sai vihdoin äitiysraha/avustus-paperit, joten niitä pitäs tässä alkaa täytteleen. Onko kukaan muuten vielä kerennyt niitä täyttään ja laittaan hakuun?

Emeliina* 22+5
 
Mä sain viimeksi paperit neuvolasta ja pistin ne meidän palkanlaskentaan täytettäväksi ja eteenpäin lähetettäväksi. On jo pistänyt menemään.

Seuraava neuvola ja samalla keskiraskauden lääkäri on vasta parin viikon kuluttua. No toisaalta inhoon sisätutkimusta joten nyt ei ole sinne niin kiire.

Oon lukenut aina välillä noita maaliskuu ja huhtikuulaisten odotustarinoita. Huhtikuulaisissakin on jo mukavasti putkahdellut vauvoja maailmaan. Olen vaan niin herkässä tilassa että kaikki kertomukset alkaa itkettää. Nyyh.
 
Minä sain kans eilen paperit neuvolasta ja täyttelinkin jo valmiiksi. Vielä odotan palkkatodistusta palkanlaskennasta niin saan laitettua eteenpäin. Neuvolassa ei muuten mitään uutta...verenpaine ok, sf 19 cm ja vauvelin sykkeet 150 luokkaa :) Kuukauden päästä sitten lääkärineuvola. Mä en kans tykkää sisätutkimuksesta joten sitä käyntiä en juuri odota.

Susa 22+2
 
Mulle tuo viiva ilmestyi jo ekojen raskauskuukausien aikana ja edelleen näkyy napaan asti. Ei kovin tumma ole, mutta erottuu kuitenkin.

Mies on ihan innoissaan, kun pystyy vähän kommunikoimaan vauvan kanssa :) Kokeilee potkuja mahan läpi ja vauvanen antaa iskälle monoa suoraan käteen, kun vähän tökkii :-) Tosi ihanaa, että mieskin näin pääsee mukaan odotukseen ja saa kontaktia vauvaan.

Mun pitäisi varmasti hankkia tukivyö ja kokeilla, auttaako se yhtään. Käveleminen alkaa olla välillä tuskaista, kun mahan sivuille sattuu ja istuminen töissä käy selän ja mahan päälle. Monesti kun töistä lähtee on tosi hankala olo ja ilta menee sohvalla maatessa kun ei pysty mitään tekemään, kun maha tuntuu niin raskaalta ja "oudolta" ja selkään sattuu. Untakin saattaa joutua odottelemaan, kun ei mukavaa asentoa löydä. Onko kukaan hankkinut tukivyötä ja minkä merkkisiä teillä on? Vali vali, mutta nyt tuntuu raskaus sitten näyttävän ikäviä puoliaan... Liian helpostihan tämä tähän asti onkin mennyt. :)
 
Minakin tulen tanne valittamaan. Rinnat on mielettoman arat ja muutamana aamuna on paidassa ollut lantit kun olen herannyt, tosin ei kovin isot mut silti... Maha on kasvanut et ihan pelottaa menna vaa'alle seuraavalla kerralla, varmaan tullut sata kiloa lisaa. Ma taaperan jo nyt kuin ankka, mitahan se on kymmenen viiden toista viikon paasta, pahimmassa tapauksessa 19 viikonpaasta jos joudutaan kaynistys puuhiin niin kuin esikoisellakin. Mina kuulun kaiken lisaksi niihin odottajiin joista lapsen potkut eivat ole yhtaan ihania, vaan monotus enemmankin satuu... ja jatkuva vasymys... eikohan tassa ala olla jo kohtalaista valitus listaa... =) Tosin sitten kuin se pieni katsoo sinua enkelin silmilla ja nauraa, niin unohtuu +9kk kestanyt rankuus =) Viikon paasta olis gynegologi aika...
 
Mä ostin ekassa raskaudessani tukivyön johtuen surkeassa kunnossa olevasta välilevystä. Olin siis jo leikkausjonossa mutta kun pikkuinen ilmoitti tulostaan niin leikkaus peruttiin. Lääkäri sitten patisti heti hankkimaan vyön ja varoitteli että voi tulla tuskainen odotus. No ehkä tapahtui sitten joku ihme, mutta heti kun raskaus alkoi niin oireet selästä ja lonkasta lähtivät heti. Kun raskaus taas ohi, niin kivut alkoivat ja sama toistui tässä. Tiesin oikeastaan siitä olevani raskaana kun kivut lähtivät. Että näin!
No siis asiaan (taas selittelen!!!), eli tukivyötä käytin lähinnä salilla ja jumpissa mutta on todella hyvä noin muutenkin. Taidan itsekin kaivaa sen taas käyttöön. Ainakin sillä voi ehkäistä tulevia mahdollisia tuskaisuuksia, hih.

Mulla kanssa rinnat TODELLA kipeät. Vähän jo helpottikin mutta alkoi taas. Esikoinen tuli viime yönä meidän väliin nukkumaan ja unissaan potkaisi rintoihin ja hyvä etten kiljunut. Maitoa ei kyllä näistä kuivuneista "tisseistä" valu.
Olo on kyllä noin yleisesti tosi tosi hyvä. Ei väsymystä ja energiaa riittää. Ekassa raskaudessa muistan, että kaksi vikaa viikkoa oli jotenkin tuskaa. Ehkä senkin kannalta että odotti jo niin kovasti pikkuista syntyväksi.

Sievisestäkin tuli sitten kolmannen kerran isukki. Oli ollut vähän dramatiikkaakin synnytyksessä...
 
Kuulumisia tiistaisesta rakenneultrasta!
Kaikki on oikein hyvin, ihannemittainen -kuulemma, siis just näille viikoille- lapsonen siellä köllii. Reisiluu 35 mm, AC (vartalon ymp.) 156 mm ja BPD (lakimitta) 50 mm (muistinkohan nyt oikein...?), painoa 390 g, eikä haarojen välissä roikkunut mitään :D Jätän ne pinkit nyt kuitenkin vielä varmuudeksi kauppaan ;)

Rv 30 pitää mennä uudelleen ultraan, kun mulla on istukka takaseinässä ja niin tavattoman alhaalla, siinä kohdun suulla, että pitää käydä kontrollissa tarkistamassa, onko se noussut sitten yhtään kohdun kasvaessa. Jos ei, niin sektiohan se sitten kutsuu. Siitä en kylläkään ota paineita, koska mulla ei oikeesti ole edes pienintäkään uteliaisuutta tietää, millaista alakautta synnyttäminen on (lieköhän hiukan epänormaalia!?). Saattaisin siis varata leikkausajan ihan muutenkin, jos pokkaa riittäisi...

Harmi, että teillä joillain on huonoa vointia. Itse voin aivan loistavasti (oikein kun nyt kehuskelen ;)). Väsymystä ei ole, rinnat ei oo erityisen kipeät, eikä mistään kolota. Istumatyökin luonnistuu oikein hyvin. Katsotaan, kuinka näiden kommenttien jälkeen käy ;P

Katrinna rv 21+1
 
Kiva kuulla Katrinna että kaikki oli sullakin, tai siis vauvalla loistavasti.
Mulla eka leikattiin perätilan vuoksi joten leikkausta, jos semmonen edessä, ei kannata yhtään jännittää. Helppo ja nopea homma ja mun kohdalla toipuminen oli erittäin nopeeta. Heti seuraava päivänä ylös eikä kipuja. En tiedä johtuiko se sitten silloisesta hyvästä kunnostani vai juuri siitä, että kätilö tuli heti patistamaan liikkelle.

Kaveri "tilasi" leikkauksen hänen syyskuussa syntyvälle vauvallensa. Ensimmäisen kanssa meni kaikki pieleen alatie synnytyksessä ja vielä toipuminen meni pieleen niin hän ei halua enää sitä kokea.

Itse tiedän vasta viikolla 36 mikä tilanne kun menen tarjonnan tarkastus ultraan. Väliä ei ole, kummin päin vaan kunhan tulee. :-)
 
Hienoa että Katrinnan vauvallakin asiat hienosti :) Minullakaan ei ole uteliaisuutta tietää alatiesynnytyksen ihanuudesta/kurjuudesta mutta en tiedä olisiko sektiokaan sen parempi vaihtoehto. Mulla taitaa olla vähän normaalia suurempi synnytyspelko ainakin verrattuna ihmisiin, joiden kanssa olen keskustellut asiasta. Onneksi siihen on vielä aikaa...kerkee panikoida kesemmällä sitten.

Minulla ei ole ollut mitään sen kummempia vaivoja koko aikana. Pitkää matkaa kävellessä masu vähän "painaa" ja ei tunnu kovin mukavalta mutta se nyt ei ole kuitenkaan iso vaiva. Ruoansulatus käy vähän hitaalla myöskin mutta täytyy vaan koittaa syödä paljon kuituja...

Jaksamista kipuileville ja/tai väsyneille!

Susa rv 22+4

 
Täälläkin tiistaisia rakenneultra -kuulumisia eli kaikki oli kunnossa ja painoa sikiöllä oli tuolloin 410 g (raskaus oli tuolloin rv20+5) :)

Mulla istumatyö ottaa iltapäivisin monesti koville ja lievää väsymystä mutta ei onneksi ainakaan vielä mitään muita oireita sitten alkuraskauden oireiden.

Meillä 17.4 seuraava neuvola -käynti ja silloin on ohjelmassa kela-paperit.
t,Katri rv21


 
kiva edelleen kuulla iloisia ultrakuulumisia!

Mä oonki sit ehkä outolintu tässä porukassa, sillä mua kammottaa/pelottaa paljon enemmän ajatus sektioon joutumisesta, mitä normaalista alatiesynnytyksestä! En oo ite ikinä ollut leikkauksesta, mieheltä leikattiin umppari joskus reilu 5v sitten (eikös se oo suunnilleen samankokoinen haava kuin sektiossa?) ja se oli kyllä pitkään kipeä ja hankala, vaik mies kyllä kävi esim. salilla heti kun saikku loppui... En tiiä, mikä mua siinä leikkauksessa pelottaa, rutiinejahan ne on tänä päivänä ja jossain tuolla maailmalla taitaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ite voisin ainakin yrittää synnyttää perätilassa olevaa vauvaakin, jos kaikki olis muuten kunnossa. Esikoinen mahtui kuitenkin tulee hyvin, vaik ei ihan pieni ollut (3940g) ja mulle jäi ihan hyvät muistot synnytyksestä sen pituudesta, 26,5t :), huolimatta.

Äsken käytiin uimassa, hyvin taas jaksoi, eikä suppaillut yhtään :). Ja se on varmaan se kylmä vesi, mikä laittaa maitoa tulee, oikein tuntuu, miten siel nännit törröttää ja sit suihkussa huomaa et onpas möhnää taas paljon.

Olo on ollut oikein hyvä, välillä väsyttää, onhan tuo väsymys ihan normaaliakin raskaudessa, tai sit pitäis alkaa syödä rautaa. Seuraava kätilö on vasta 30.4. En oikein omin päin viittis syödä rautaa, kun liiastakin on haittaa... ja noissa multitabseissa on kumminki vähän rautaa, otan niitä 1 tabletin/päivä. En oo vielä jättänyt d-vitamiiniakaan pois, syön sitä myös tabletti/pvä -> yhteensä 10mikrogrammaa/päivä. Täällä ei oo d-vitamiinia lisätty maitoon, joten varmaan saan samanverran, mitä kotona saisin ilman erikseen otettua d-vitamiinia(??) Eikös Suomessa oo se suositus, et lokakuun alusta huhtikuun alkuun pitäis ottaa "ylimääräistä" d-vitamiinia?

Vauvalla tuntuu kuulo toimivan jo hyvin, jos kuuntelen hyvin rytmikästä musiikkia, alkaa "tanssia" mukana. Jotenkin tosi hellyttävää <3.

Yhdellä kaverilla pitäis vauvan syntyä tässä ihan minä päivänä hyvänsä, esikoinen tulossa hänelle ja kovasti jännään hengessä mukana :). Aika harvalla kaverilla on vielä lapsia, me oltiin meidän kaveripiirissä ekat, joille lapsi tulee ja vaikka nyt ollaan "jo" toisella kierroksella, ei oo muut vielä ehtineet mukaan tähän rumbaan.

Garnet 20+5

 
Moikka,

täältä kanssa eiliseltä ultra kuulumisia. Kaikki oli hyvin, siellä vauva kölli ja näytteli joka kuvakulmasta hurmaavia varpaitaan. =)

Mulla työkaverin vauva syntyi eilen ja tänään tuli ilmoitus, että on todella sairaana. Sydämessä vikaa. Tuntuu aivan kamalalta ja oonkin täällä pillittänyt joka välissä.

Muutenkin oon todella harkässä mielentilassa, itken lähes joka ilta esim. tv:tä katsoessa. Jotenkin tunteet todella pinnassa. Lisäksi vielä iski tämä poskiontelontulehduskin ja saikulla siis ollaan.

Mua pelottaa sektio. Haluaisin synnyttää alateitse niin kuin pojankin. Mulle se oli hieno kokemus (kaikki meni hyvin). Synnytys kesti 10,5h ja mulle jäi siitä mukavat muistot. Yksi tuttavani synnytti viidennen lapsensa perätilasta huolimatta alateitse, eli kai sekin jo nykypäivänä onnistuu.

Nyt painun nukkumaan. Öitä kaikille.

zuviliini 20+2
 
Mäkin olin näillä viikoilla esikoista odottaessani todella synnytyspelkoinen ja ihmettelin miten kestän sen kivun. Viikot kuluivat ja pidin huolen että en kuuntele enkä kysele keneltäkään heidän synnytystarinoitaan. Ovat usein niin maustettuja kauhukokemuksilla ja jokainen synnytys on omanlaisensa niin en halunnut et mua aivopestään pelkäämään. Pari viikkoa ennen la:ta olinkin rauhoittunut ja uskoin omaan kroppaani et kyllä se asian hoitaa niinkuin monen muunkin äidin jo iät ja ajat. Kaikki menikin kohtalaisen hyvin ja mukavat muistot jäi.

Mäkin ehkä pikkaisen pelkään sektiota mutta jos siihen joudutaan niin sekin otetaan vastaan. Kaverini on ensimmäisen saanut sektiolla ja seuraavat alakautta ja oli kyllä sektion jälkeen julmetusti enemmän kipeä kuin normisynnytysten jälkeen.

Mullakin istukka alhaalla ja vko 28 seuraava ultra asian tienoilta. Lääkäri ei kyllä mulle sanonut et menee automaattisesti sektiolle vaan jotenkin silleen et tilanne on hyvä tietää synnytyksen alettua. Pitäneepä kysyä ens viikon neuvolassa miten asia on.
 
Mä oon samanlainen, että sektioon en haluaisi mistään hinnasta. Esikoisen odotuksessa vielä kuvittelin sektion olevan jotenkin "helppo" tapa synnyttää, mutta kun synnytyksessäni tuli tilanne, että vauvalla sydänäänet kaikkosivat, aloin panikoida toden teolla, että mitä jos joudun sektioon.. Se on tosi iso leikkaus, kun mahan kerrokset, lihakset ja kohtu lävistetään. Tikkejä kerroksissa ja muutenki, riskit on isot aina leikkauksissa. Toki jos siihen nyt joudun, niin sitten menen, mutta en ikinä valitsisi sektiota vapaaehtoisesti. Perätilankin aion todennäköisesti synnyttää alakautta, jos sellainen tilanne tulee eteen ja vauva ei ole liian iso. Täällä Tampereella ensimmäistä synnyttävätkin synnyttävät perätilan alakautta. Kaverini synnytti juuri reilu vuosi sitten esikoisensa perätilasta. Kyllähän siinä aikamoiset repeämät tuli, mutta parani nopsaan.

Meidän vauva tuntuu viihtyvän jatkuvasti perätilassa, joten saa nähdä mihin tässä joudutaan!

Tänään on neuvola, katsotaan mitä lukemia siellä saadaan aikaiseksi =)

Miisa ja typy 22+2
 
Mullekin lääkäri yritti että joo joo, synnytät vaan perätilassa olevan vauvan alakautta mutta onneksi en suostunut. Otin sitä ennen selvää monista eri jutuista ja vaikka mitä oli tapahtunut. No kaveripiirissä yksi oli synnyttänyt ja vauvan jalka vääntyi siinä rytäkässä täysin eikä ole palautunut ennalleen. Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä, että voi yrittää mutta sitten on taas niitä, että ei todellakaan.
Itse mietin sen niin, että 9kk kaikki on vauvalla ollut hyvin joten en halunnut riskeerata sitä missään nimessä tuossa synnytysvaiheessa.

Mutta nämä ovat valintoja. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Terkuin
Elokuu ja Hipsu 24+0
 
Elokuu08: Hienosti kommentoitu, elämä on todellakin valintoja ja jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Ei parane kenekään arvostella. Asioilla on AINA miljoona puolta.

Itselläni on ollut aina todella matala kipukynnys ja pelkään synnyttämistä paljon.
Ja tiedän, tiedän,... Kipukynnys kasvaa tässä raskauden myötä...
Nämä ovat vain valitettavasti sellaisia kliseitä, jotka enemmänkin provosoivat minut pelkäämään lisää, kuin auttavat rauhoittumaan. Ei siis kannata vaivautua. Ja onneksi kaikilla on oikeus muuttaa mieltänsä: voihan olla, että menen innolla synnyttämään alakautta, jos se on turvallista. Eihän minun pitänyt koskaan edes tehdä lapsiakaan...

Mitä tulee tuohon sektiosta tai alatiesynnytyksestä toipumiseen, uskon, että tarinoita on varmasti yhtä monta, kuin on synnyttäjiäkin. Ihmiset toipuvat eri tavalla, siinäkinhän on kyseessä monet eri seikat.

Katsotaan, kuinka käy.

Katrinna rv 21+4

 
Anteeksi jos kirjoitukseni lietsoi pelkoa. Yritin vain tuoda julki että pelätty on ja aika auttanut asiaan. Älkää siis tässä vaiheessa lyökö lukkoon mielipidettä suuntaan tai toiseen.

Perätilaa minäkään en vapaaehtoisesti menis alakautta synnyttämään vaikka todella pikkainen ystäväni on kaks perätilassa ollutta niin synnyttänyt. Siihen ottaisin sektion vaikka muuten pelkään leikkauksia yli kaiken. Meillä kun suvussa vielä kasvaa leikkausarpeen ylimääräistä kudosta.
 
Kattu: Minusta on mukavaa, että saadaan keskustelua aikaan. Siinä niitä miljoonia puolia näkee ja kuulee. Jokainen kokee asiat eritavalla ja tosiaan sitä mieltä voi muuttaa ihan koska haluaa :) Ja vamasti on myös maalaisjärki matkassa, että ymmärtää, mihin kannattaa sokeasti uskoa ja mihin ei. Pahoittelen kyllä minäkin, jos sinulle jäi käsitys, että kirjoitukseni oli osoitettu sinulle. Näin ei ollut tarkoitus, vaan ihan yleisesti ottaen kirjoitin tajunnanvirtaa :)

Katrinna

Ps. Myönnettäköön, että tarinat "helpoista" alatiesynnytyksistä (kuin myös sektioista) on tsemppaavaa luettavaa. Kertokaa vaan niitä lisää ;)
 
Mun tuttavapiirissä sektioista toipumisessa ei oo ollut ongelmia. Kipulääkkeiden avulla on päästy nopsaan jaloilleen. Itse vaan pelkään sitä sen takia, että jos tuleekin jotain, etten pysty enää synnyttämään sen jälkeen.. Lapsia kun haluamme vielä ehkä yhden.

Suurin osa synnytyksistä, sekä sektioista, että alatiesynnytyksistä menee hyvin. Nämä kauhutarinat vaan leviävät niin helposti ja niitä tottakai kerrotaan herkemmin.

Itselläni alatiesynnytys meni loistavasti ja kaikki toimi ihan oppikirjojen mukaan. Vaikka vauvalla olikin napanuora kaulan ympärillä (kuten on monilla vauvoilla) niin kaikki meni hyvin ja jäi tosi hyvät muistot!

Mä en kyllä allekirjoita tuota, että kipukynnys kasvaa raskauden myötä =) Luulin, että minulla on kohtuullinen kipukynnys, mutta kun se synnytys koitti, niin ei tullut mieleenkään yrittää pärjätä ilman epiduraalia.

Neuvolassa oli kaikki ok. Painoa tullut nyt yhteensä 7kg !! Kaikki arvot ok. Sain kotiin verensokeri mittarin, koska saattaa olla, että minulla sokerit heittelee.. Katsotaan nyt miltä näyttää!
 
Tekisi mieleni kertoa synnytyksestäni mutta siinäkin oli kuitenkin kohtia jotka voivat paikalla olemattomista tuntua pelottavilta joten jätän väliin. Edelleenkin ohjeeni on et älkää lukeko/kuunnelko vapaaehtoisesti muiden kokemuksia. Niinkuin Miisa mainitsi ne kauhukokemukset leviävät paremmin kuin hyvät kokemukset. Vaikka jälkimmäisiä on enemmän!
 
Tuohon synnytyskeskusteluun lisään vielä, että varmasti synnytys sattuu, olipa se sitten leikkaus tai alatie, mutta ainakin itse olin jopa yllättynyt, miten vähän se lopulta sattui! Siis juuri näiden kauhukertomusten jälkeen... sitähän luuli itse tyyliin kuolevansa kipuun (no, miksi sitten ihmiset haluaisivat enemmän kuin yhden lapsen?) ja olin ihmeissäni, kun kätilö sanoi, että voit alkaa ponnistamaan, mitä, eihän mulla ole edes epiduraalia! Pärjäsin loistavasti ilman sitä, ilokaasulla, pallolla ja lämpötyynyllä. Etenkin tuo pallo oli aivan loistava, heti jos joutui sängylle (käyrille) kivut yltyi, mut pallon päällä lakkasivat. Ilman palloa olisin varmasti tarvinnut epiduraalin. Mutta kannattaa siis rohkeasti kokeilla myös muita kivunlievityksiä, tai kaikkein parasta on tietty olla suunnittelematta etukäteen, ei se kumminkaan mene suunnitelmien mukaan...

Tänne ei oikein kuulu ihmeempiä. Tänään on tasan 21 viikkoa täynnä. Vähän tuskailen, kun en saa officea asennettua tähän koneelle, pitäis tehdä yksi ennakkotehtävä (olen hakemassa kouluun, työn ohessa tehtävään täydennyskoulutukseen) ja meillä ei oo tässä koneella kun word pad, missä ei saa säädettyä juuri mitään... kotona ois kyllä "kaikki" ohjelmat koneella, tässä ilmeisesti tuo d-asema rikki, kun lukee levyjä niin vaivalloisesti ja ei onnistu asennut :(. Täytyy kait koittaa tolla padilla tehdä ja vaihtopaikalla sit muokkailla, toivottavasti onnistuu.

Garnet, 21+0
 
Moikka,

Pitkästä aikaa kirjoittelen. Mekin ollaan käyty rakenne ultrassa ja kaikki oli loistavasti. Toinen tyttö olis tulossa. Mikä sopii mulle oikein mainiosti ;)
Vointi ihan ok. Väsymystä, närästystä ja supistuksia lukuun ottamatta.

Täällä näköjään pohdittu synnytystä. Mulla esikoinen syntyi alakautta ja ilman mitään kivunlievityksiä. Kaikin puolin kiva kokemus vaikka kyllähän se tietty sattui mutta niihin kauhukertomuksiin verrattuna meillä meni kaikki tosi hyvin eikä mulla ainakaan oo jääny mitään kammoa vaan ihan hyvin mielin odotan uutta synnytystä.

Ollaan tehty kämppään remppaa ja toivottavasti saadaan kaikki kuntoon ennen kesää että ehtii sitten levätä ennen uuden vauvan tuloa.
Onneks 2 viikon päästä lähdetään Kyprokselle lomailemaan.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Naksuli ja Papu 20+6
 

Similar threads

E
Elokuiset 2008 osa 6
Viestiä
940
Luettu
18K
Lapsen saaminen
Julia 73
J
R
Elokuiset 2008 osa 3
Viestiä
186
Luettu
5K
Lapsen saaminen
Elokuu08
E
R
Elokuiset 2008 osa 5
Viestiä
264
Luettu
6K
Lapsen saaminen
Elokuu08
E
koiramamma
Jyväskylän odottajat ja äidit vol.2
Viestiä
1K
Luettu
22K
Lapsen saaminen
susu83
S
L
Marraskuiset
Viestiä
474
Luettu
13K
Lapsen saaminen
Saint Lucia
S

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa