Eivät sitten jatkaneet mun opintoaikaani.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ammattivalittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Koivunkäpy;24694940:
menierin tauti ei kyllä vaikuta opiskeluun/työntekoon. jätäppä aluks suolat vähälle, voi auttaa siihen vaivaan (ystävälläni on kyseinen tauti)

Kyllä käytän vähän suolaa tiedän että se helpottaa.
 
Hei ap!
Et ole lainkaan yksin tilanteessasi. Suomessa löytyy monia ihmisiä joille koulunkäynti on vaan liian vaikeaa. Mukautettu opetus on joidenkin kohdalla se keino miten saavat tutkinnon suoritettua. Kun ilmoittaudut työkkäriin pyydä saada siirtoa perustyökkäristä työvoiman palvelukeskukseen, siellä on moniammatillinen tiimi jossa saat oman virkailijan jonka kanssa lähdette tilannettasi tutkimaan perusteellisesti ja heidän työnään on huolehtia että selvitetään valmiuksesi työelämään ja mahd. määritellään ne tutkitoimet joita siihen tarvitset. Tsemppiä, olet arvokas ihminen ja varmasti sinulle löytyy joku ratkaisu että pääset eteenpäin, älä luovuta!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koivunkäpy;24694940:
menierin tauti ei kyllä vaikuta opiskeluun/työntekoon.
Aikamoinen väite...
Ko. sairaushan voi viedä jalat kirjaimellisesti alta, niin että henkilö ei muuhun pysty kuin makaamaan ja oksentamaan aina kun yrittää nousta pystyyn.

On tullut sivusta seurattua nääs. Erittäin, erittäin ikävä ja totaalisesti työkyvyn vievä tauti jos sattuu olemaan ärhäkämpi. Toisilla oireet toki ovat lievempiä, onnekkaita ovat he.
 
Kuulostaa siltä, että sinulla on itsetunto aivan nollassa. Harrastatko mitään? Teetkö käsitöitä tms.?

Jos aloittaisit jonkun käsityöharrastuksen tai leivonnan tms. , auttaisi varmaan suhteessa mieheenkin kun et tuntisi olevasi "vain" eläkeläinen. Pyrit mukaan vapaaehtoistoimintaan (lehtiä lukemaan vanhuksille jne.) ja et tunne oloasi toimettomaksi.

Kaikki tekeminen ja työ on tärkeää, vaikka siitä ei rahapalkkana maksettaisikaan. Kaikki ihmiset ovat tarpeellisia, tärkeitä, kunnioituksen arvoisia, vaikka veronmaksajia eivät olisikaan. :heart:
 
[QUOTE="vieras";24695722]Kuulostaa siltä, että sinulla on itsetunto aivan nollassa. Harrastatko mitään? Teetkö käsitöitä tms.?

Jos aloittaisit jonkun käsityöharrastuksen tai leivonnan tms. , auttaisi varmaan suhteessa mieheenkin kun et tuntisi olevasi "vain" eläkeläinen. Pyrit mukaan vapaaehtoistoimintaan (lehtiä lukemaan vanhuksille jne.) ja et tunne oloasi toimettomaksi.

Kaikki tekeminen ja työ on tärkeää, vaikka siitä ei rahapalkkana maksettaisikaan. Kaikki ihmiset ovat tarpeellisia, tärkeitä, kunnioituksen arvoisia, vaikka veronmaksajia eivät olisikaan. :heart:[/QUOTE]

Kyllä mä harrasta. Lukemista,puutarhanhoitoa,ruuanlaittoa yms,mikä on edullista. Kyllä se elämään ja parisuhteeseen vaan vaikuttaa kun toinen ei saa euroakaan rahaa,jollakin sitä pitää elää.
 
Muistathan että olet yhtä arvokas ihminen oletpa sitten töissä, työtön tai eläkeläinen! Ihmisarvo ei ole kiinni suorituksista. Miehesi asenne eläkkeelläoloosi on ehdottomasti väärä. Et voi sairauksillesi mitään ja sinulla on oikeus omiin tuloihin eli eläkkeeseen. Auttaisihan sekin vaikka pieni raha onkin. Voimia!
 
Hauska huomata pilkahdus itseironiasta, olet omaksunut ammattivalittajan nimimerkiksesi :)

Onko sulle tarjottu mahdollisuutta esimerkiksi sellaiseen kuntouttavaa työsuunnitelmaan (anteeksi, en muista sitä oikeaa termiä varmuudella), jossa selvitellään esim työvoimatoimiston, lääkärin, psykologin kanssa jne mahdollisuuksia palata työelämään ja järjestetään sitä kauttaa sopeutuminen takaisin työelämään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;24695993:
Hauska huomata pilkahdus itseironiasta, olet omaksunut ammattivalittajan nimimerkiksesi :)

Onko sulle tarjottu mahdollisuutta esimerkiksi sellaiseen kuntouttavaa työsuunnitelmaan (anteeksi, en muista sitä oikeaa termiä varmuudella), jossa selvitellään esim työvoimatoimiston, lääkärin, psykologin kanssa jne mahdollisuuksia palata työelämään ja järjestetään sitä kauttaa sopeutuminen takaisin työelämään?

Tuollaista palaveria ei ole pidetty. Olen kyllä käynyt useasti työkkärin ammatinvalintapsykologilla ja työvoimaneuvojalla,näistä kummastakaan ei ole apua ollut.
 

Yhteistyössä