Ei se taida aina olla helppoa kasvaa kaksosena

["harmaa"]

Toki kaksosuus on muutakin kuin tavallinen sisarussuhde.Mut tossa jutussa edelleen oli niin paljon asiaa joita kyllä ihan hyvin pysyy soveltaan ihan tavalliseen sisarussuhteeseen.

 

["a.p"]

Alkuun en kirjoittanut, mutta olen sitäkin miettinyt, miten rankkaa on kasvaa kaksosten isoveljenä.
Miten usein joutuukaan olemaan itsekseen, kun äidin pitää ensin hoitaa vauvat. Joka paikassa vauvat saavat huomiota (ja kaksoset saavat moninkertaisesti enempi huomiota vierailta kuin yksi vauva). Puhumattakaan siitä kun kaksoset kasvavat ja tilanne on yksi vastaan kaksi.

Ei sekään helppoa ole. Kun monesti jää pienempien varjoon.

 

["a.p"]

Entä tilanne jossa lapsilla on esim. vain vuosi ikäeroa. Miltä tuntuu pienestä 1-vuotiaasta, kun taloon tuleekin yhtäkkiä vauva joka tarvitsee äitiä enemmän, ja itse saa aina odottaa vuoroaan? Se 1v ymmärtää jo sen, että hänen täytyy odottaa eikä hän yhtäkkiä saakkaan kokonaan äidin huomiota, toisin kuin vastasyntynyt. Kaksosvauvat taas tottuvat siihen ihan alusta asti. No, en mä osaa selittää mitä ajan takaa, eikä mulla itsellä ole kaksosia. Läheltä olen kyllä saanut seurata kaksosten elämää, ja on ollut tosi mielenkiintosta nähdä miten kuitenkin ovat niin omia yksilöitään, ja miten heillä on ollut niin erillaiset tarpeet jo vauvasta asti. Siksi mä en jotenkin ymmärrä täysin ap:n pointtia.

Tottuvat kyllä. Mutta ajettelin lähinnä ihan pientä vauvaa, vastasyntynyttä. Joka ei ymmärrä miksi hänen pitää huutaa nälissään puolituntia saamatta ruokaa. Kun lapset kasvavat he oppivat ja tottuvat odottamaan, mutta mitä tuo pikkuvauva-aikana koettu vaikuttaa. Kun kamalasti hoetaan miten pitää olla lapsen tahtista ja se on parasta lapsen kehitykselle. En usko, että noista nyt mitenkään vinoutuneita tulee, mutta kuitenkin erilainen alku elämälle...

Yksilöitä nämäkin ovat ja sitä on ollut hieno katsella miten kehittyvät samaan tahtiin ja kuitenkin eri tahtiin. Välillä vain se kaksosuus tulee esiin hyvinkin yllättävissä tilanteissa, sellaisissa joissa todella jää miettimään, että tässä on jotain enemmänkin, jotain mitä en ymmärrä.

Ja kyllä se riipaisi syvältä, kun näki miten hämmentynyt, peloissaan ja eksyneen näköinen pieni yksivuotias oli, kun kaksonen viiletti muiden isompien lasten perässä. Hän ei arempana ja ujompana uskaltanut mukaan joukkoon, eikä selvästikään ymmärtänyt, miksi toinen meni muiden kanssa ja jätti hänet yksin. Niin pieni oppimaan vielä tuollaista.
Luulen ettei yksikään yksönen koe samalla tavalla jääneensä yksin, jos ei uskalla muiden perään mennä tuossa iässä.

 

["höh"]

Olen huomannut et se on oma maailmansa,mut ihan niitä samoja asioita joutui kohtaamaan jo kolmen ekan lapsen syntymän jälkeen.
Minä nyt vain pystyn kääntämään noi ihan yksösten kohdalle.Ehkä sä oisit huomannu saman jos toinen raskautes ei olis heti ollut se kaksosraskaus.Sulla kun ei oo muuta mihin verrata ku se esikoinen.

Noh jokainen näkee asiat omalla tavallaan.

lue ny uudestaan, mulla on kaksi lasta ennen kaksosia, heillä reilusti alle 2 v ikäero. Että kyllä todellakin tiedän mistä puhun!

 

[vauvan]

Kyllä sitten on aloitettava korvike ruokinta, jos ei pysty imettään yhtäaikaa. Sen osaa tehdä yhtäaikaa jopa mieskin

 

["a.p"]

Kyllä sitten on aloitettava korvike ruokinta, jos ei pysty imettään yhtäaikaa. Sen osaa tehdä yhtäaikaa jopa mieskin

Meillä eivät oppineet rinnalle. Korviketta saivat pullosta. Mutta koska toisella oli syömisen kanssa ongelmia, hän todellakin söi pullollista puolituntia ja silloin oli pakko keskittyä vain häneen. Ei onnistunut muuten syöminen millään. Ei voinut yksin ollessa ruokkia molempia pullosta. Monesti pyrin siihen, että nopeammin syövä saisi ensin, mutta ei se aina onnistunut.

Sama toistui myöhemmin soseiden kanssa. Pakko oli keskittyä vain toiseen, silloin kun syötettiin. Joten meillä ovat joutuneet käymään kovan koulun odottamisen kanssa

 

[varmasti voi]

Siinä tarvii vaan käyttää apuvälineitä! Tyynyjä, peittoja jne.

 

["a.p"]

Siinä tarvii vaan käyttää apuvälineitä! Tyynyjä, peittoja jne.

Ei meillä voinut. Mutta ne syyt eivät tähän keskusteluun liity. Mutta noiden syömisongelmien vuoksi ollaan alusta asti käyty puheterapeutilla. Jos olisin tuolle pullon tukenut tyynyllä niin A) hän ei olisi syönyt B) olisi tukehtunut. Ja minun todellakin tarvitsi koko huomioni antaa hänelle silloin kuin syötiin. Uskotko, jos sanon, että kokeilimme kaikenlaisia keinoja, jolla syöminen olisi saatu helpommaksi? Ei kukaan halua ehdointahdoin elämästään vaikeampaa kuin se on.
Nykyään kun lapsilla on ikää jo sen verra, että syövät itse elo on helpompaa. Minulla on aivan mielettömästi vapaa-aikaa, kun lapset syövät yhtäaikaa!

 

[Kinuski]

[QUOTE="a.p";23197096]Meillä eivät oppineet rinnalle. Korviketta saivat pullosta. Mutta koska toisella oli syömisen kanssa ongelmia, hän todellakin söi pullollista puolituntia ja silloin oli pakko keskittyä vain häneen. Ei onnistunut muuten syöminen millään. Ei voinut yksin ollessa ruokkia molempia pullosta. Monesti pyrin siihen, että nopeammin syövä saisi ensin, mutta ei se aina onnistunut.

Sama toistui myöhemmin soseiden kanssa. Pakko oli keskittyä vain toiseen, silloin kun syötettiin. Joten meillä ovat joutuneet käymään kovan koulun odottamisen kanssa [/QUOTE]

Tästä mulla tuli mieleen, miten siskoni kaksosten ollessa ihan pieniä, suri sitä miten nämä vauvat eivät saa samalla tavalla läheisyyttä kuin yksi vauva saa. Siskoni syötti molempia yhtäaikaa pullosta niin, että vauvat makasivat sitterissä. Ihan pieninä kaksosilla oli täysin eri rytmi, mutta oli pakko totuttaa samaan rytmiin jo ihan oman jaksamisen vuoksi.

 

[Alaston lohikäärme]

merkki, ei ehdi lukea nyt

 

[täh]

Aika outoa tekstiä. En oikein tajunnut. Elämä on kaikillle vaikeaa. kaksosille varmaan hirveän helppoa verrattuna yksösiin, kun on lähes aina joku tukena ja turvana. Jotka menevät kouluunyksin, menevät päiväkotiin yksin. täysin yksin täysin vieraiden ihmisten joukossa aina.

 

[täh]

[QUOTE="a.p";23197022]Tottuvat kyllä. Mutta ajettelin lähinnä ihan pientä vauvaa, vastasyntynyttä. Joka ei ymmärrä miksi hänen pitää huutaa nälissään puolituntia saamatta ruokaa. Kun lapset kasvavat he oppivat ja tottuvat odottamaan, mutta mitä tuo pikkuvauva-aikana koettu vaikuttaa. Kun kamalasti hoetaan miten pitää olla lapsen tahtista ja se on parasta lapsen kehitykselle. En usko, että noista nyt mitenkään vinoutuneita tulee, mutta kuitenkin erilainen alku elämälle...

Yksilöitä nämäkin ovat ja sitä on ollut hieno katsella miten kehittyvät samaan tahtiin ja kuitenkin eri tahtiin. Välillä vain se kaksosuus tulee esiin hyvinkin yllättävissä tilanteissa, sellaisissa joissa todella jää miettimään, että tässä on jotain enemmänkin, jotain mitä en ymmärrä.

Ja kyllä se riipaisi syvältä, kun näki miten hämmentynyt, peloissaan ja eksyneen näköinen pieni yksivuotias oli, kun kaksonen viiletti muiden isompien lasten perässä. Hän ei arempana ja ujompana uskaltanut mukaan joukkoon, eikä selvästikään ymmärtänyt, miksi toinen meni muiden kanssa ja jätti hänet yksin. Niin pieni oppimaan vielä tuollaista.
Luulen ettei yksikään yksönen koe samalla tavalla jääneensä yksin, jos ei uskalla muiden perään mennä tuossa iässä.[/QUOTE]

tarkoitatko, että lestadiolaisperheessä vauva menee aina edelle? vaikka 1veellä olisi flunssakuume, vaikka kotona pyykkipino on 2 metriä korkea, vaikka 2vee olisi juoksemassa auton alle?

minusta sinun jutut kuulostavat ihan höpöjutulta. Eivät sinun kaksoset sen traumatisoituneempia ole kuin muutkaan.

 

["a.p"]

Tästä mulla tuli mieleen, miten siskoni kaksosten ollessa ihan pieniä, suri sitä miten nämä vauvat eivät saa samalla tavalla läheisyyttä kuin yksi vauva saa.

Itsellä on aina sellainen tunne, että vaikka toisen kanssa juuri sylittelisikin, että on kiire laittaa hänet pois. Vaipatkin vaihdetaan liukuhihna työnä, ei siinä jäädä lepertelemään. Siksipä kaksosten äiti vaihtaa nopeammin vaipat kahdelle, kuin yhden äiti ainokaiselleen. Minun pitää ensin hoitaa lasten tarpeet ja sitten katsotaan onko aikaa lepertelylle.
Onneksi tämäkin on helpottanut lasten kasvaessa. Osaavat jo varsin ponnekkaasti vaatia huomiota Valitettavasti haluavat sitä aina yhtä aikaa, joten eipä se kovin yksilöllistä ole. Ehkäpä kaksosista sen vuoksi sanotaan tulevan pärjääjiä, he oppivat 'taistelemaan' huomiosta pienestä pitäen. Ja toisaalta he eivät totu samanlaiseen huomionmäärään, kuin esikoinen.

No, nämä on asioita joita ei toisaalta pidä jäädä kovin paljon miettimään. Tulee vain huono omatunto, kun ei ole ehtinyt, ei ehdi ja ei varmaan tule kovin hyvin ehtimäänkään. Ja kun on ensin surrut kaksosten huomioimattomuuden alkaakin seuraavaksi surra esikoista, joka on ihan kokonaan jäänyt kaksosten varjoon

Toki nämä ovat asioita joita jokainen useamman lapsen perheet miettivät ja kokevat. Enkä ole väittämässä, että monikkoperheillä olisi rankempaa tai että kaksosena kasvaminen olisi rankempaa. Vaan enemminkin mietin millä tavalla se on erilaista. Minä tiedän millaista tämä arki on, mutta luulen että tutullani on vielä rankempaa selviytyä arjesta (kahden erityislapsen ja liikuntarajoitteisen miehen kanssa). Niin usein vain aletaan vertailemaan tuota rankkuutta, vaikka erilaisuudessaan niitä ei voi verrata.

 

[täh]

[QUOTE="a.p";23196957]Alkuun en kirjoittanut, mutta olen sitäkin miettinyt, miten rankkaa on kasvaa kaksosten isoveljenä.
Miten usein joutuukaan olemaan itsekseen, kun äidin pitää ensin hoitaa vauvat. Joka paikassa vauvat saavat huomiota (ja kaksoset saavat moninkertaisesti enempi huomiota vierailta kuin yksi vauva). Puhumattakaan siitä kun kaksoset kasvavat ja tilanne on yksi vastaan kaksi.

Ei sekään helppoa ole. Kun monesti jää pienempien varjoon.[/QUOTE]

Niin. Aivan kuten muissakin perheissä toinen lapsista on valovoimainen ja tulee esiin, ja huomatuksi ja toinen jää sivuun/varjoon.

Kuulostaa juttusi kyllä aivan hassulta.

 

[täh]

Aivan höpöjuttua nuo sinun huomiojuttusi jne. Kuka saa enemmän huomiota kuin kaksoset? ei kukaan. Kenellä on aina tuki ja turva ja ihminen joka tuntee, rinnalla? kaksosella.

aivan ihmehuomionhakua.

 

["a.p"]

tarkoitatko, että lestadiolaisperheessä vauva menee aina edelle? vaikka 1veellä olisi flunssakuume, vaikka kotona pyykkipino on 2 metriä korkea, vaikka 2vee olisi juoksemassa auton alle?
.

Minä vähän pelkäsinkin, että nämä jutut otetaan turhan vakavasti. Eikö koskaan saa pohtia ääneen tälläisiä?

Ei varmasti mene vauva edelle aina, mutta helpompihan se yksi on ottaa mukaan syliin, liinaan tms. Kun kahden vauvan kanssa on aina tehtävä se valitan kumpi jää lattialle yksin. Se sylittely aika jää aina väkisin pienemmäksi, kuin jos olisi vain yksi vauva. Jokainen perheen lapsi tarvitsee huomiota, tottakai. Mutta tuntuu äitinä pahalta joutua toteamaan, ettei voi pienelle vauvalle antaa niin paljon aikaa kuin se olisi mahdollista, jos olisi vain yksi vauva. Argh, tätä on vaikea selittää. Kun välillä väkisin miettii miten erilaista olisi jos noita olisi vain yksi. Ja toisaalta ei osaa kuvitella, millaista se todella olisi jos olisi vain yksi.

 

[täh]

[QUOTE="höh";23196801]Ei nää ap ymmärrä, miten voisivatkaan...mutta ei kyllä kannata tulla heittää kommenttia asiasta josta ei todellakaan ole käsitystä.[/QUOTE]

miten se toinen kaksonen jää aina yksin odottamaan? onko se vanhin sitten päiväkodissa vai missä se on? miksi se ei odota sen toisen kaksosen kanssa kun viet sen toisen kaukalon?

vai meni nyt ttää huomionhakujuttu ja itsesääli ja kaksosten ja esikoisen säälinhakujuttu ihan ohi...

 

[täh]

[QUOTE="a.p";23197301]Minä vähän pelkäsinkin, että nämä jutut otetaan turhan vakavasti. Eikö koskaan saa pohtia ääneen tälläisiä?

Ei varmasti mene vauva edelle aina, mutta helpompihan se yksi on ottaa mukaan syliin, liinaan tms. Kun kahden vauvan kanssa on aina tehtävä se valitan kumpi jää lattialle yksin. Se sylittely aika jää aina väkisin pienemmäksi, kuin jos olisi vain yksi vauva. Jokainen perheen lapsi tarvitsee huomiota, tottakai. Mutta tuntuu äitinä pahalta joutua toteamaan, ettei voi pienelle vauvalle antaa niin paljon aikaa kuin se olisi mahdollista, jos olisi vain yksi vauva. Argh, tätä on vaikea selittää. Kun välillä väkisin miettii miten erilaista olisi jos noita olisi vain yksi. Ja toisaalta ei osaa kuvitella, millaista se todella olisi jos olisi vain yksi.[/QUOTE]

en ymmärrä surkuttelua en. se että saa vauvana aina olla jonkun kanssa, sen voi nähdä onnekkaana asiana. että aina on kaveri vieressä. ei koskaan yksin.

 

["vieras"]

Aloittaja tuo ajatuksiaan julki ja te idiootit käytte heti arvostelemaan! Mä tykkäsin aloituksesta, oli ihanastu kirjoitettu.

 

[joo moi]

[QUOTE="höh";23197059]lue ny uudestaan, mulla on kaksi lasta ennen kaksosia, heillä reilusti alle 2 v ikäero. Että kyllä todellakin tiedän mistä puhun![/QUOTE]

Ai.Mä huomasin vain kohdan jos luki et 3v ja 1,5v kaksoset.

No näkemyksemme on selvästi eri.
Tuolla luki jotain siit et on pitänyt kaksosetn äitejä korostavina ja ylimielisinä.
Niin ajattelin myös minä,ja ajattelen yhä,mutta vain osasta äitejä.
Jotku näkemykset kun muuttui,toiset ei.

Vaik ollaan yhtä ryhmää,niin silti niin hyvin erilaisii.Jokaisel perheellä käydään samoja juttuja läpi,mut niiden osalla tehdään myös aivan omat valinnat,ja jokainen tuntee ne miten itselleen sopii.(tai ei sovi)
Se et kaksosten sisarussuhde on aivan erityinen,niin ei mielestäni liittynyt kovinkaan paljon noihin sun mietteisiisi.Jokseenkin kaikki oli sellaisia jotka voin ihan hyvin kääntää aikaan ennen kaksosia.Valintoja täynnä,ihan niinku minkä tahansa lapsperheen arki.

 

["a.p"]

miten se toinen kaksonen jää aina yksin odottamaan? onko se vanhin sitten päiväkodissa vai missä se on? miksi se ei odota sen toisen kaksosen kanssa kun viet sen toisen kaukalon?...

Esim. Kun kannan A:n autoon jää B odottamaan eteiseen. Kun haen B:n jää A yksin autoon odottamaan. Ja kun tuosta nyt on n. 20 metriä matkaa niin siinä menee hetken aikaa. Esikoinen, jos on mukana painelee hetkeksi leikkipaikalle leikkimään.

Kun menemme neuvolaan. Lasken A:n oven ulkopuolelle, jotta pääsen yhden kaukalon kanssa kulkemaan raskaista ovista sisälle. Kannan B:n odotusaulaan, jätän yskin sinne odottamaan ja haen A:n. Neuvolassa esikoinen painelee suorinta tietä lelujen luo

Esikoinen, jos on mukana, jää joskus toisen viereen. Mutta aina pakosti on joku joskus jossain yksin. Enkä voi oikein velvoittaa 3v:tä pitämään seuraa. Varsinkin kun en voi olla varma, että hän siellä oven ulkopuolella kaukalon vieressä pysyisi. Kaukalo pysyy paikoillaan, eikä juokse autotielle, joten sen voi yksin sinne jättää. Esikoinen on turvallisinta ottaa sisälle

 

["a.p"]

en ymmärrä surkuttelua en. se että saa vauvana aina olla jonkun kanssa, sen voi nähdä onnekkaana asiana. että aina on kaveri vieressä. ei koskaan yksin.

Minusta taas nämä ovat vauvana joutuneet olemaan enemmän yksin, kuin jos olisi ollut vain yksi vauva. Kun toisen vaippa on pitänyt mennä vaihtamaan, on toinen jäänyt yksin. Kun toista on syötetty, on toinen yksin. Kun toinen on päässyt syliin katsomaan äidin ruuanlaittoa, on toinen yksin. Ja jollain tavalla se, että ovat tottuneet olemaan toistensa kanssa, tuntuu tekevän noista lyhyistä yksinolon hetkistä heille isomman asian, kuin esikoiselle aikanaan.

Minun pointtini on lähinnä miettiä miten erilaista on kasvaa kaksosena kuin yksösenä. Ja tuosta otsikosta nyt tuli tuollainen, kun tajusin, että se voi joissain asioissa tehdä asiat vaikeammaksi, vaikka joissain tosiaan varmasti myös helmpommiksi. Jotenkin vain olen ajatellut, että monikkovanhemmuus on rankkaa, en ollut ajatellut miten se voi lapsellekin tuoda omia haasteita kasvuun. Moni vain nyt lukee kirjoituksiani, niin kuin vertailisin kenellä on rankinta (moikkoäidillä vai pienten lasten äidillä) Vaikka vain tuota erilaisuutta ja sen syitä ja seurauksia lähin alunperin miettimään. Enkä niitäkään kovin vakavissani.

 

[tuplien äiti]

Ai.Mä huomasin vain kohdan jos luki et 3v ja 1,5v kaksoset.

No näkemyksemme on selvästi eri.
Tuolla luki jotain siit et on pitänyt kaksosetn äitejä korostavina ja ylimielisinä.
Niin ajattelin myös minä,ja ajattelen yhä,mutta vain osasta äitejä.
Jotku näkemykset kun muuttui,toiset ei.

.

No tähän ketjuun on kirjoittanut jo ainakin kolme kaksosten äitiä. Ja tässä vielä yksi :wave: Minä pidän tätä hyvänä ketjuna (poislukien jotkut väittelynhaastajat), asioita tosiaan voi pohtia ääneenkin, jotenkin ne selkiytyy sillon itselleenkin paremmin. Ei ap ole tässä väittänyt että hänellä olisi rankempaa tai vaikeampaa, vaan säälitellyt että hänen kaksosensa jäävät paitsi jostain mikä yleensäottaen kuuluisi vauvalle! Minulla ainakin se riittämättömyyden tunne oli kaikista pahinta (no joo väsymyksen jälkeen) kun perheessämme oli myös pitkittyneeseen uhmaikäänsä juuttunut isoveli, ja läheisyydenpuutteesta oireileva isosisko (näillä ikäeroa 2v).

Esim syötin vauvat ja laskin heidät vierekkäin jumppalelulle, ajatuksena vaihtaa vaipat ja seurustella hetken päästä kun olin suorittanut jonkun akuutimman jutun, ja kun tulin takaisin niin vauvat olivat unessa ja kello oli siirtynyt seuraavalle tunnille...siinä meinas itseltä itku tulla, varsinkin kun se ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun näin kävi. Onneksi kaksosilla oli toisensa siinä vieressä, kylki kyljessä.

 

["a.p"]

Voi olla, että lähdin vähän hassusti tätä asiaa pohtimaan alkuviestissä. Mutta välillä sitä miettii, mistä lähtien kaksosuus vaikuttaa lapsiin. Ja sitä miten ne pienet erot joita kaksosten kanssa tulee arjessa, verrattuna yhteen vauvaan, vaikuttavat. Vaikuttaako enempi kaksosuus vai se ero joka hoidossa ja seurustelussa sen vuoksi tulee. Kumpi siis on vahvempi vaikuttaja kaksosuus vai kasvatus. Ja juurikin antamieni esimerkkien kautta sitä itse mietin. Sitä miten eritavalla heihin suhtaudutaan kaksosuuden vuoksi, miten eritavalla joudun arjen rytmittämään jne. Harmillista, että sitä ei tuntunut moni tajuavan ja keskustelu hiukan eksyi. Itsekin jo hämmennyin siitä mitä aluksi ajoin takaa. Ilmeisesti muutama on kuitenkin hoksannut kirjoituksistani jonkin idean

Vaikka monikkojen äiti olenkin, en silti ihan vielä ole sisäistänyt mitä kaikkea kaksosuus tarkoittaa. En itsekään ymmärrä mikä siinä on erityistä ja erilaista. Sitäkin yritin miettiä ja selvittää. Kuten sitä miten se erilaisuus vaikuttaa lapsiin (sekä kaksosiin, että esikoiseen). Ehkä foorumi vain oli väärä tai ajatukseni eivät tarpeeksi pitkälle mietittyjä, jotta moni muukin olisi aiheeseen tarttunut.

 

["katja"]

Kiitos ap hyvistä kirjoituksista jotka antoi mukavasti ajateltavaa ja uusia näkökulmia. Itselläni on yksi vauva ja olen aina salaa haaveillut kaksosista.

Tää nimimerkki "täh" ei nyt selvästi halua ymmärtää miten tärkeä äiti on vastasyntyneelle ja pienelle vauvalle. Ei isomman sisaruksen "seuranpito" korvaa äidin läsnäoloa ja syliä sillä välin kun äiti on kiinni toisessa kaksosessa. Ja äitinä sitä haluaa antaa vauvalle paljon syliä ja turvaa, joten ymmärrän täysin että tunnet huonoa omatuntoa kun toinen vauva joutuu aina odottamaan vuoroaan. Mielenkiintoista tosiaan että kaksosten sanotaan olevan vahvempia ja oletetaan sen johtuvan "vain" siitä että on kaksonen, eikä siitä miten kaksosvauvan elämä on synnytyslaitokselta lähtien erilaista ja uskaltaisin sanoa että rankempaa.

Halusin vain sanoa, että yhden lapsen tuoreena melko kokemattomana äitinä allekirjoitan kaikki ajatuksesi ja harmittaa että ketjusta tuli palstalle tyypilliseen tapaan väittelyketju. Toiset ne hakee itselleen huomiota, et sinä.

Tsemppiä arkeen! Uskon että olet mahtava äiti lapsillesi! <3