Kyllä kahden pienen ikäeron lapsissa ja kaksosissa on samoja asioita, jotka vaikuttavat arkeen. Mutta myös paljon erilaista. Ja juuri sitä mietin, miten paljon kahden samanikäisen kasvattaminen yhtä aikaa muokkaa lapsia. Miten paljon kaksosten 'myyttisestä' erilaisuudesta johtuukin juuri kasvatuksesta, eikä siitä että on kaksonen.
Tiedetään, että kaksosilla puheenkehitys on hitaampaa. Juurikin siksi, että vanhemmilla on vähemmän aikaa annettavaksi vauva-aikana, joka on puheenkehitykselle tärkeää aikaa. Pienen ikäeron lapsissa voi toki nuoremmalla esiintyä samaa, mutta ei varmaankaan vanhemmalla. Kaksosissa se vaikuttaa molempiin. Ja miten paljon puheenkiehitykseen vaikuttaa, että paras leikkikaveri on samantasoinen. Vanhempi lapsi, vaikkei vielä kunnolla puhuisikaan, kuitenkin antaa erilaista virikettä, kuin samantasoinen jokeltelija.
Kaksosena on varmasti myös hyvin erilaista kasvaa yksilönä, kun joka paikassa sinut niputetaan kaksosesi kanssa. Myönnellään kyllä, että yksilöitä ovat, mutta kohdellaan kuitenkin yksikkönä. Oletetaan heidän olevan toistensa kopioita ja erilaisuutta saatetaan jopa ylenmäärin alleviivata. Varmasti tätä tapahtuu myös sisarusten kesken, mutta silloin ei kukaan perustele ihmettelyään sillä, että 'kaksosethan ovat kasvaneet yhdessä, miksi eivät ole samanlaisia'. Varmasti se tuo oman hämmennyksen lapselle, joka pyrkii löytämään oman minänsä ja samalla täyttämään ympäristön odotukset kaksosena (siitä millaisia kaksoset ovat).
Omat kaksoseni ovat vielä pieniä, mutta silti tuntuu, että se ero tulee hyvinkin pienistä ja huomaamattomista asioista. Sellaisista joita ei edes itse huomaa, ellei oikein kiinnitä huomiota. Juuri sellaisista asioista joita ulkopuolinen ei huomaa. Kuten juurikin tuo usein yksin jääminen ja monet pienet erotilanteet. Kuinka paljon niillä on loppujen lopuksi merkitystä ja mitä? Miten erilaisia heistä tulisi, jos saisivat saman huomion kuin tavalliset sisarukset?
