Hei,
saisinko minäkin tulla kanssanne jänneilemään?
Olen lukenut eilen ja tänään koko ketjun läpi ja sitä kautta vähän "tutustunut" teihin..
Täytyy sanoa, että urhoollista porukkaa ja vahvoja ihmisiä olette kaikki, sen verran rankkoja juttuja nämä lapsettomuusasiat ovat henkisesti.
Meillä on takana 1 inssi, mutta miehen siittiöiden heikon laadun vuoksi nyt ollaan jo IVF:ssä.
Lääkeyhdistelmä oli Puregon, Orgalutran ja Pregnyl eli ilmeisesti aika perussetti. Eilen tehtiin punktio ja huomenna olisi edessä alkion siirto. Yksityisellä ollaan hoidossa ja lyhyellä kaavalla mennään. Saalis oli hyvä - 18 kpl soluja ja niistä yli kymmenen näytti hedelmöittyneen. Laadusta eivät sanoneet vielä mitään, mutta huomenna saadaan tietää lisää. Olivat kuitenkin kovin positiivisia, että siirtoon tuolla määrällä päästään, mutta kaikki on tietysti vielä mahdollista. Meille tehtiin puoliin perinteinen IVF ja puoliin ICSI ja kumpikin kuulemma toimi.
Meillä tämä hoito on mennyt toistaiseksi yllättävän hyvin eli lohdutuksena niille, joilla eka kerta on vielä edessä, niin kaiki voi mennä suhteellisen kivuttomastikin...
Tässä minun kokemukseni:
Lyhyen kaavan lääkitys oli minulla vähäoireisempi kuin Clomit, paitsi, että loppuvaiheessa maha oli kuin potkupallo ja kaikki pienikin tärinä tuntui munasarjoissa, mutta se oli toisaalta hyvä, niin tiesi, että jotain tapahtuu. Pistelykin onnistyi yllättävän hyvin, vaikka se alkuun tuntui piikkikammoisesta ihan mahdottomalta hommalta.
Punktiota enemmän jännitin, että kaikki solut olisivat karanneet ja kaikki olisi ollut turhaa, joten tajusin alkaa jännittämään kipua ja operaatiota vasta klinikalla, meinasi melkein paniikki iskeä. Lääkitys oli kuitenkin kohdallaan ja operaatio oli loppujen lopuksi yllättävän helppo. Luulin, että kaikki kesti alle 5 minuuttia, mutta mies kertoi jälkikäteen, että olivat ronkkineet yli 20 minuuttia. Eli taisi rauhottavat toimia aika hyvin, vaikka en tiedostanutkaan olevani niin pöllyissä.. Kokemus oli paljon rankempi miehelle, joka oli muutaman kerran kuulemma lähellä pyörtymistä..
Eilinen meni punktion jälkeen sohvalla maatessa ja nestettä litkiessä, kun hyperin vaara oli ison solumäärän vuoksi. Klinikalla sain muutaman särkylääkkeen ja kotona otin vielä yhden, muuten olo on ollut hyvä. Tänään olo on jo tosi hyvä, välillä vihloo vatsassa, mutta pystyn jo kävelemään pystyasennossa..
Huomenna sitten toivottavasti siirtoon ja sitten alkaa henkiseti rankin vaihe...
Tuntuu, että fyysinen puoli on ollut odotettua helpompi toistaiseksi, mutta helkinen puoli tässä se kaikkein rankin on. Seuraavat kaksi viikkoa pelottavat toden teolla. Kaiken lisäksi testipäivä osunee juhannusaattoon, joten meillä on joko ikiaikojen paras tai kamalin juhannus tiedossa..
Toivottavasti huolitte minut mukaan jännäilemään. On nimittäin sellainen olo, että seuraavien viikkojen aikana kaikki henkinen tuki on tarpeen..
Osaisiko joku kertoa lisää tuosta PAS:ista..? Eli voidaanko se tehdä täysin luonnolliseen kiertoon vai pitääkö aina ottaa hormoneja ja estää ovulaatio?