Ja tänään pitäisi aloittaa kolmas clomi-kierto. Voisikohan nyt vaikka tapahtuakin jotain...
En ole tehnyt varmuuden vuoksi raskaustestejä, enkä tiedä, pitäisikö nyt. Ehkä?
Minä en kysele oikeastaan koskaan kenenkään lapsentekosuunnitelmia, koska ne ovat jotenkin niin henkilökohtaisia asioita. Ja minua ärsyttää, jos minulta kysellään. Kertokoot toiset jos siltä tuntuu (yksi kaveri jutteli avoimesti haaveista, ja häneltä vähän kautta rantain kyselin, että mikä meininki), mutta en minä jotenkin osaa tästä asiasta keskustella. Lähipiirissä on kaikenlaista tilannetta, ja mistä minä tiedän, vaikka monet jo-vähän-vanhemmat tuttavat olisivat saanet lapsia hoitojen kautta. Joillain on kestänyt ensimmäisen tekeminen parikin vuotta ilman mitään vikoja ja toiset napsahtavat heti paksuiksi.
Mulla on ollut paljonkin "miksi muut mutta en minä" -ajatuksia, kateutta, ahdistusta ja kaikkea sitä, mitä tähän nyt liittyy, mutta olen yrittänyt pitää nyt nuo asiat loitolla. Tämä on vähän niinkuin sää, siihen ei pysty itse vaikuttamaan, joten ei kannata ottaa stressiä. Tämä on siis tätä järjen ääntä. Välillä tekisi mieli vain huutaa ja itkeä, että miksi minulle käy näin.
Tähän asiaan jotenkin helpompi suhtautua mahdollisimman teknisesti, ja todeta, että jos systeemit eivät ole kunnossa, niin yritetään saada ne kuntoon. Harmi vaan, kun lääkäreillä tuntuu olevan käytössä yritys ja erehdys -metodi, jossa koitetaan kaikkia eri hoitoja, ja sitten odotellaan, että mikä tehoaisi. Eli minun kohdallani ei todellakaan ensin selvitetty syytä, vaan odoteltiin ja testailtiin, kunnes vasta yli puolen vuoden jälkeen löytyi aine joka ehkä nyt toimii. Ja on ihan urpoa pitää yhtä vuotta rajana sille, että pääsee lapsettomuustutkimuksiin, koska jos tietää, että elimistö ei toimi niinkuin pitäisi, niin ei se sitten vaan toimi.