On aika liittyä johonkin vertaistukiryhmään ja kokeilen nyt tätä ketjua. Ehkäpä se auttaa omien ajatusten ja tunteiden käsittelyssä.
Tässä koodirivi:
Karamelli81..........1/28......ya4/12.......2.c................1.lapsi
Tai siis nyt alkaa 3. Clomifen -kierto...
Epäilen vahvasti, että ensimmäisen lapsen synnytyksen jälkeen hormonitoiminta ei ikinä kunnolla palautunut. En vain jaksanut kiinnittää muuttuneisiin kuukautisiin huomiota enkä pitänyt kirjaa kierroista. Ainoa, mikä oli omituista, oli kummallinen olo. Kärsin melkoisista PMS-oireista ja mielialani oli yllättävän huono ja ahdistunut siitä lähtien kun lapsi täytti noin 6 kk. Sitä ennen kaikki oli todella hyvin. Kukaan ei vain missään vaiheessa kysynyt, että millainen kuukautiskiertoni on, eikä mitään hormonijuttuja selvitelty. Nyt tajuan, että se yhdistettynä muutenkin rankkaan elämänvaiheeseen vaikutti mielialaani.
Sitten kun alettiin yrittämään toista, meni kuukautiskierto totaalisen sekaisin. Lääkäri käski seurata muutaman kuukauden, ja kun kierrot pysyivät lyhyenä, eikä tiputtelu ennen kuukautisia loppunut, sain ensin Terolut-kuurin.
Ne eivät auttaneet mitenkään, seuraavaksi koitettiin kahdella terolut-tabletilla ilman tulosta.
Ahdistus ei kun lisääntyi.
Sen jälkeen kävin testeissä ja ultrissa, joissa todettiin, että ei ollut ovulaatiota. Tästä huolimatta tai takia kierrot olivat lyhyitä ja tiputteli aina noin viisi päivää ennen kuukautisia.
Seuraavaksi sain Clomifen-reseptin, ja ensimmäisessä kierrossa tehtiin ultra, jossa näkyi lääkärin sanoin "hirveät munasarjat". No niin, nyt vihdoin tapahtui jotain. Riski monikkoraskaudesta alkoi kuitenkin pelottaa, joten pistin jarrua päälle. Koin myös elämäni kaameimmat ovulaatiokivut - ihmekö tuo, kun puhkeava rakkula oli niin iso. Ekassa kierrossa oli edelleen n. 3 päivää tuhruvuotoa ennen kuukautisia, joten tein itsenäisen päätöksen syödä seuraavassa kierrossa myös Teroluteja.
No niin, nyt on toka Clomifen-kierto ohi, ja jos jotain positiivista pitää hakea (kun ei sitten voinut yrityksestä huolimatta tärpätä), niin se, että pitkästä pitkästä aikaa kierron pituudeksi tuli huimat 28 päivää ja outoa tiputtelua oli "vain" pari päivää ennen kuukautisten alkua. Olin ne pari päivää ihan pistoksissa, että mitä nyt ja miksi vuoto ei kunnolla ala. Tänään alkoi. En tiedä, olenko helpottunut vai surullinen. Ehkä molempia.
Eli jotain fiiliksiä:
- todennäköisyys tulla raskaaksi on noin 20 %, eli vaikka olisi miten systeemit optimaaliset, niin todennäköisyys olla tulematta raskaaksi on kuitenkin suurempi
- vasta nyt tuntuu, että hormonitoiminta alkaa palautua parin vuoden toimimattomuuden jälkeen.
- Henkinen olo on ollut tämän normaalistumisen ansiosta pitkästä pitkästä aikaa oikeasti todella hyvä. Estrogeenipitoisuudet ovat olleet varmaan hieman matalalla...
- taitaa olla pitkissä kantimissa oman elimistön palautuminen, jos se ikinä tästä palautuu ennalleen
Tulipas pitkä vuodatusviesti taustoista, päivittelen myöhemmin tilannetta.