Clomifem-hoidosta plussanneet!

Moikka mitäs tänne kuuluu pitkästä aikaa?


JeNski ja pikkunen 23+0

 

JeNski91: Täällä yritetään vain selvitä näistä voimistuvista potkuista Välillä tuntuu, että poika tulee vatsanahasta läpi Tänään on neuvola iltapäivällä ja saan raskaustodistuksen. Sitten pitääkin alkaa selvitellä noita äitiysloma- ja isyyslomajuttuja. En ole ihan täysin vielä ymmärtänyt uusia isyyslomakuvioita.
Onnea uudelle viikolle! Perästä tullaan

Kävittekö luna pääsiäisenä vanhempiesi luona tai anoppilassa?

PikkuJellona 22+3 :heart:

 

PikkuJellona mun vanhempien luona käytiin mutta miehen vanhempien luona ei, huolestutti että miehen äiti on liian tarkkanäköinen ja olin aika huonovointinen. Jotenkin mieluummin jään kiinni sit vasta varhaisultran jälkeen (joka on huomenna! apua!)
Mun vanhempien luonakin oli jo ihan tarpeeks läheltä piti tilanteita, kuten mulle lykättiin yhessä vaiheessa punaviinilasi käteen (jätin sen vaivihkaa sivupöydälle, kun oli muka kiire lähtee johonkin) ja sit saunaan tuputettiin saunasiideri (meni viemäristä alas) ja ruokana oli lohta monin eri tavoin (kirjotin miehelle tekstiviestin että "saanko mää syödä tota", lopulta sit mies nappas ne lohet mun lautaselta kun vanhemmat ei nähny).
Eli mieluiten oisin vaan kotona turvassa viikolla 12 asti

Huonovointisuus on jatkunut, millon teillä helpotti huonot olot?
Mulla auttaa kun syön yöllä jos herään niin vähän jotain ja aamulla sängyssä kun herään. Mies nauraa mun yöpyödälle kun se on täynnä syötävää, banaania, appelsiinia ja voileipäkeksiä ja mehua
Mutta työpäivän jälkeen on kyllä ihan valmis sohvalle makaamaan, mutta onneks töissä oon viä jaksanu suht hyvin.

Pitäkää mulle peukkuja huomiselle, pelottaa jonkin verran, oispa kaikki hyvin että tätä onnea sais jatkaa.

luna 6+5 (oviksen mukaan)

 

Oikein paljon onnea teille, jotka ootte saaneet tietää olevanne raskaana! Oikein ihanaa odotusaikaa

Ajattelin tulla tänne kertomaan, että meille on syntynyt potra poikavauva 8.3.13. :heart:
Clomihoidot meillä tuotti vihdoin tulosta ja nyt tuossa vieressä sohvalla tuhisee rakas nyytti. Raskausaika sujui hyvin, vaikkakin sitä loppuun asti pelkäsi kaikkea, synnytyskin sujui hyvin eikä siitä jäänyt mitään traumoja. Kun synnytys oli ohi ja saatiin jäädä kolmestaan saliin joksikin aikaa, niin radiosta rupesi soimaan se arttu wiskarin ikuisesti kahdestaan. Voin kertoa, että oli niin koskettava hetki, kun sen laulun sanat niin kovasti mua aiemmin kosketti ja juuri sillä hetkellä istuin onnellisena ja väsyneenä synnytyssalin sängyllä tajuten, että me ei olla enää kahdestaan, me ollaan saatu oma lapsi. Taaskin tulee parku kun tilannetta ajattelen.

Mutta oikein hyviä vointeja teilel raskausajalle!

 

Ultrassa tuli parhaita uutisia, kaikki oli kuten piti ja syke näkyi selvästi !!!:heart: Jännitti niin paljon että melkein tärisin ja pidin silmät kiinni kunnes lääkäri pitkiltä tuntuvien sekuntien jälkeen sanoi onneksi olkoon Oon niin onnellinen!


luna 7+0

Koko vastasi viikkoja 7 + 1
Lääkäri laski ovulaatiopäiväksi pregnyl-päivän, jollon tänään 7+0
Itse laskin alunperin ovulaatiopäiväks pregnylistä seuraavan päivän jollon tänään ois ollu 6+6

 

Ihanaa Luna onnea mahtavista ultrakuulumisista! Mäkin tuolla clomittarissa kirjoittelin ja odottelen nyt myös varhaisultraa joka on sitten 24.4. eli silloin pitäis olla viikot jo 7+5. Miten tässä jaksaa odottaaaa!?!

 

Luna: Ihanaa! Onneksi olkoon! :heart:
Ihanaa miten miehesi on juonessa mukana ja pelastaa kiperistä tilanteista
Mulla noi huonot olot jatkui aika pitkään. Välillä oli rauhallisempaa ja sitten jatkui taas. Ja nyt on alkanut nuo liikkeiden aiheuttamat oksetuskohtaukset. Oksentanut en ole kertaakaan, mutta muuten on huonoa oloa.
Toivottavasti sulla helpottaa pian!

minttu: Onnea onnea onnea sylintäydeltä! :heart: :heart:
Tuo biisi koskettaa muakin edelleen.. Mies aina sanoo, että eihän sun tarvii tätä enää kuunnella, mutta jotenki se on niin lähellä sydäntä. Itku tulee joka kerta.
Keskity sinä nyt nauttimaan ja pitämään huolta teidän perheestä! :heart:

Hyy2: Onnea paljon plussasta!
Alku tuntuu menevän niin jukelin hitaasti.. Mutta pikkuhiljaa ne viikot alkaa mennä salakavalasti eteenpäin. Paljon tsemppiä ja toivottavasti kaikki menee hyvin!

PikkuJellona 23+0 :heart:

 

Hyy2 onnea vielä kerran!! Ja kivaa jos täällä alkas clomittarien plussanneet höpötteleen enemmän, välilä tuntuu että tuolla muilla palstoilla on niin huuurjan paljon porukkaa ja on kiva kun on tuttuja nimiä ja pienempi joukko. Vaikka toki tässä on aikaa tutustuakin jos kaikki menee hyvin
ja joo tuntu kyllä hitailta ne viikot ennen varhaisultraa ja vielä edelleenkin, kun toivoisin että ois jo 12 viikkoa täynnä ja pääsis kertoon vanhemmille ja ystäville Koitan jaksaa sinne odottaa. Mutta toisaalta tuntuu että viikot menee nopsaan, kohta taas perjantai ja viime perjantaina oli se vu!
Huonot olot jatkuu mutta saan suht hyvin niitä hallittua syömällä vähän väliä. Ainut on iltojen närästys mikä tuntuu aika ikävältä ja sit hartiat on ihan jumissa (ollu aina) mutta en jaksais millään urheilla/jumpata kun työpäivän jälkeen vain nukuttaa ja etoo.

PikkuJellona oi liikkeitä Millä viikolla tunsit niitä eka kerran, tajusko ne heti?

Oliko joku tässä ketjussa käyttäny doppleria? Mä oon nyt miettiny semmosen hankkimista, jos sit järkevässä määrin sitä käyttäs, eli ettei joka päivä

Sitäkin jo ootan että masu alkas näkyä Nytkin kyllä maha pömpöttää mutta ihan vaan turvotusta

 

Tänään oli eka neuvola Neuvolan täti oli onneks tosi kivan ja empaattisen tuntuinen. Kyseli peloista, sanoin että onhan niitä vähän muttei paniikiks asti. Mua meinas yhdessä kohtaa alkaa itkettään, ilman mitään syytä, mutta koitin koota itteni etteivät ihan huolestu. Muuten meni iloisin mielin. Sokerirasitukseen pitää mennä pcon vuoksi. Kauheesti lappusia ja lippusia tuli mukaan. Epätodellinen olo edelleen
Kaikki hoitojen lääkkeet se kirjas ylös ja tän kierron lääkkeet neuvolakorttiinkin. Kerroin pregnylistä ja että tiedän millon ovis oli, mutta koska eroa menkkojen laskettuun vain 5 päivää, menkoista lasketulla ajalla mennään. Siten tänään on jo 8+3 vaikka "oikeesti" 7+5. Ei sillä, kyllä mulle kelpais tommoset "harppaukset" viikoissa, voi kun pienikin sitten kiris noi päivät

luna_82 8+3 (7+5)

 

Hei pitkästä aikaa!

Onnittelut plussasta Hyy2! Tuon varhaisultran odottaminen on kyllä tuskallista ja ainakaan itselläni se malttamattomuus ei suinkaan loppunut siihen vaan sitten piti odottaa nt-ultraa ja sitten liikkeitä ja sitten mahan kasvua... Ehkä vasta joskus viikon 20 tienoilla aloin itse rauhoittua kunnolla

Onnittelut myös luna_82 varhaisultrakuulumisista. Mulla liikkeet alkoi tuntua siinä viikolla 15-16. Aluksi mietin että onkohan nuo "kuplat" niitä mutta kun ne pikkuhiljaa voimistuivat niin varmistui että liikkeitähän olin alkanut tuntea. Mulla oli sama tilanne noiden päivien kanssa, mulla la korjattiin sitten nt-ultran yhteydessä kun sikiö vastasi tismalleen oviksesta laskettuja päiviä.

Ja hurjasti onnea pikkuisesta minttu_89 :heart:

ON: täällä olo alkaa muistuttaa valaskalaa: painoa tulee ihan liikaa (huomenna on taas neuvola ja punnitus...) ja jalat yrittää kertoa mulle että painan liikaa eli turpoilevat ja väsyvät helposti. Olin tänään myöskin 2. kerran sokerirasituksessa ja tulokset saan huomenna, tosin paastoarvo ainakin oli jopa normaalin alarajoilla pikamittarilla mitattuna mikä on tietysti hyvä merkki.

Tikkerituu 27+4

 

Luna: Tunsin liikkeet ekan kerran rv 13+1, joten todella aikaisin Tiesin ihan heti mistä on kyse ja siitä ne lähti sitten voimistumaan, joten asia varmistui vain päivä päivältä.

Meillä on kotidoppler. Mies sen tilasi, kun piti synnärillä asti käydä tarkistuttamassa, että vauvalla on kaikki hyvin, kun ei liikkeitä tuntunut pariin päivään. Vähän vaikeeta oli aluksi löytää sydänääniä, kun seikoitti istukan ääniin, mutta kyllä ne sieltä löytyy

Tikkerituu: Täälläkin on yksi, joka taistelee valasolojen kanssa :/ Toivottavasti testin tulokset on hyvät!

PikkuJellona 23+3 :heart:

 

Tikkerituu oliko se sokerirasitus miten inhottava vai helppo juttu? Mulla suositteli sitä rv 14-16, jos sit ois pahat olot jo takanapäin.

Seuraava ultra on toukokuun alussa, en millään jaksais odottaa. Toisaalta ootan sitäkin että pääsis kuunteleen dopplerilla
Ja voi että kun mäkin tuntisin liikkeet noin aikaisin kuin te Tikkerituu ja PikkuJellona

Paljon odotettavaa

 

Kukkuu?!

Ehkä minäkin jo uskaltaudun plussan puolelle, kun viikkoja on sen verran kasassa ja maha pömpöttää niin, ettei epäilystä masuasukista taida enää olla.. heh

Eli siis, tein positiivisen digi testin 31.1 ja näytti 1-2. sitten kolmen pvän päästä digi näytti 2-3 ja viikon päästä 3+.. noh, siitä viikon päästä näytti 2-3 ja tuli vuotoa, eli täällä oltiin ihan varmoja, että tämä raskaus meni mönkään. Sen lisäksi ultrassa ei näkynyt aluksi kuin ruskuaispussi ja siitä vkon päästä ei saatu sikiökaikua (olisi pitänyt näkyä jo syke yms). Siitä odottelimme vielä viikon ja vuotoa oli välillä.. olin ihan varma, että tämä meidän raskaus oli tuulimuna tjv.. Mutta siis, ultrassa (kolmannessa) näkyikin vimmatusti sykkivä sydän ja pieni alkio. Sen jälkeen annoin itselleni luvan rauhottua hetkeksi ja uskoin, että mahassa on pienen pieni rakkaus :heart:

Pahoinvointia oli ensimmäisen kerran dpo8, mikä on siis todella aikaisin. Sen lisäksi housuja kiristi -eli jotenkin sitä tiesi, että nyt onnistuttiin.. Sen jälkeen pahoinvointia oli epätasaisesti, lähinnä ällötystä, kunnes vkolla 8-9 alkoi ihan jäätävä olo... Töissä kävin sissinä, mutta siihen se elämä jäikin.. Nyt alkaa jo helpottaa ainakin väsymyksen osalta, mutta viimeksi eilen oksensin, eli pahoinvointia on edelleen Aiemmin vannoin, että jos meille ikinä suodaan pieni oma rakas, niin en valita kertaakaan raskauden aikana.. Huuups, ei ihan tainnu toteutua..

Nyt siis np ultra takana ja siellä oli kaikki niinkuin pitääkin. Oli muuten uskomaton yllätys, että vauvalla näkyi kaikki kymmenen sormea ja varvasta tuossa vaiheessa! Seuraavaksi jännätään rakenneultraa toukokuussa!

Toivottavasti saadaan tänne pian paljon lisää porukkaa clomittarista, kun jotenkin täällä on luonnollisempaa puhua omista tunteista, kokemuksista ja peloista yms.
Luin jossain vaiheessa hiukan lokakuisten juttuja, mutta siellä useampi taisi odottaa viidettä tai kuudetta lasta, niin mietin jotenkin, että miten osaan puhua samoista jutuista heidän kanssa, kun pelko ikuisesta lapsettomuudesta on vieläkin niin voimakkaana takaraivossa..

Luna, kyselit potkuista.. Mulla tuntuu mahassa välillä hassulta.. Vähän niinku kuplilta, vähän niinku hennoilta "muljahduksillta" Alko tällä vkolla..Oon melkovarma, että tämä saattaisi olla niitä hirmuisesti odotettuja ensipotkuja.. Niiden voimistumista kovasti odotellen :heart:

Ainiin, iso ja tärkeä juttu: paljon onnea kaikille plussanneille ja ihanaa vointia teille kaikille (sitä "hehkua" odotellessa...)

titiuu 13+5

 

Käykö täällä lueskelemassa titiuu85, Laala, fenixlintu, mirjami_73, Miramei,Hempukkainen jne?
Onko teillä ollu millasia ultria, millasia oloja ja mitä kaikkea muuta?
Ootteko käyttäny doppleria ja millon kuulunu ekan kerran sydänäänet ja millon tuntunu eka liikkeet ja ja ja..Olisi kiva kuulla kuulumisianne ja miten kaikki etenee? opcorn:

Hyy2 onks sulla ollu oloja?

Ihanaa myös kuulla teidän kaikkien kokemuksia joilla on viikkoja jo enemmän kasassa, itselle kaikki niin uutta niin iloineen kuin huolineen.

luna 8+4 (7+5) eilen kirjasin väärin.

 

Luna, juteltiin miehen kanssa pitkään dopplerista, mutta päätettiin, että ei hommata kun sit olisin paniikissa käyttäny sitä varmaan joka pvä, useita kertoja
Jos teillä ei ole sitä vielä ja haluat sen, niin sen angelsoundin sai nyt netistä 19,90e!

Neuvolassa voi aina käydä kerran vkossa kuuntelemassa kun siellä on sellanen ilman aikaa pari h/vko. Käytän sitä hyödykseni ja veikkaan, että nuo potkut korvaa kohta sen dopplerin.. Neuvolassa sanottiin, että on luonnollista tuntea potkut vasta vkolla 22? Mulla eteenpäin kääntynyt kohtu ja uskon, että myös siksi potkut tuntee aiemmin. Mahankin sanotaan kasvavan tällöin nopeammin ja näkyvän aiemmin, mutta luonnostaan "litteä-mahaisena" mulla on nyt sellanen joulun jälkeinen maha Tutut kyllä huomaavat eron!

Ultria mulla oli alun kriisien takia 4 ennen np-uä:tä, joka oli aivan ihana kokemus. Okei, baby ei suostunu menee makuulleen ja siksi ultra kesti noin 40min. Oli kyllä uskomatonta saada kuva mukaan, jossa näkyy viisi sormea ja selvät kasvon piirteet. Mies on ollut koko ajan ihana, mutta muuttui np:n jälkeen vielä ihanammaksi, jotenkin sille kai realisoitu tää asia taas enemmän, kun näki lapsensa heiluvan ruudussa.. Oih, olen kyllä maailman onnekkain vaimo.. Btw, jotenkin aattelin, että sen ultran jälkeen voi "hengähtää", mutta kyllä se pelko kumma kyllä on voimakkaana edelleen.. ja tietysti rakenne-uä pelottaa nyt seuraavaksi.. Ja toisaalta ensi vkon sokerirasitus, johon joudun myös pcon takia (siitä, kun ei ole paljon hyvää kuullut ja varsinkin kun edelleenkin oksentelen..)

Teillä muilla taitaa olla ihan samat pelot? Helpottaako ne ollenkaan?

Ihania odotushetkiä!

titiuu 13+5

 

titiuu mä on miettiny samaa että käyköhän sen dopplerin kanssa niin, että joka päivä sit pakko kuulla että kaikki hyvin. Pitääkin selvittää oisko mun neuvolassa tommoinen mahdollisuus käydä kerran viikossa kuuntelemassa. Tai sitten annan dopplerin miehelle ja sanon että sen saa antaa mulle vain kerran viikossa tai jos tulee kova huoli Mies on näissä jutuissa jotenkin niin realisti ja rauhallinen. Vaikka toki sitäkin varmasti pinnan alla jännittää.

Millanen se sun alkuraskaus oli:/ Ikävää että sun on tarvinnu pelätä Ja ei siis tarvii kertoo jos tahdot olla puhumatta siitä. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, itekin eka jännitin sitä vahvistuuko viiva testissä, sitten varhaisultraa ja nyt oon niin onnellinen että siellä tuli hyviä uutisia ja hetken olin rauhallinen, mutta nyt sit jo jännitän 12 viikkoa ja np-ultraa. Toisaalta lääkäri sanoi varhaisultrassa että kun sydämen syke on nähty 7+0 tai eteenpäin, niin on hyvät todennäköisyydet että kaikki menee hyvin. Toki on hetkiä kun pelko iskee päälle, mutta onneks myös pitempiä pätkiä kun tuntuu että kaikki on hyvin. Ja sekin auttaa vähän että mitään ei voi asialle tehdä jos joku menee pieleen, eli jos käy ikävästi niin se tapahtuisi joka tapauksessa:/
Välillä oon vähän kateellinen niille jotka jo heti raskaustestin tehtyään uskaltavat haaveilla ja suunnitella ja tehdä hankintoja:/ Mutta toisaalta ymmärrän että koska tähän on ollut niin vaikea päästä niin pelottaa helpommin.
Yritän ajatella niin että kuitenkin on suurempi todennäköisyys että kaikki menee hyvin! Ja jos jotain ikävää tapahtuu, niin se sattuu varmaan suunnilleen yhtä paljon, vaikka siihen kuinka koittaisi varautua. Itteekin siis huolestuttaa tosi paljon, tää on vaan mun järkiminä joka koittaa mua tsempata ja aatella että jos nyt pelkään tosi paljon ja sit sattuu ikävästi, niin yhteensä se kipu koko ajalta on kuitenkin enemmän kuin jos on mahdollisimman paljon pelkäämättä ja sit sattuu jos jotain tapahtuu. En tiiä osaanko selittää ja se kuulostaa teoriassa niin paljon helpommalta..

Kurjaa että vieläkin oksentelet:/ Mä en oo viä oksentanut, välillä on toooosi paha olo mutta koitan viimeseen asti olla oksentamatta.
Tunnetko siis jo potkuja? Niin hurjaa! Se varmaan tekee kaiken niin todemmaks. Mulla on välillä olo että onko tolla masussa oikeesti jotain, pitäs saada kokoajan jotain todisteita Ihanaa varmasti nähdä vauva sitten kun se on jo ihan ihmisen näköinen koipineen kaikkineen Varhaisultran pötkökin oli toki tosi söpö
Ja voi vitsi sulla jo 13+5, aika on kyllä menny nopsaan kun muistelen sun plussauutisia clomittarissa

 

Tervetuloa mukaan Titiuu Paljon paljon onnea :heart:

Eihän se mitään haittaa vaikka niitä sydänääniä kuuntelisikin joka päivä Nyt kun mulla on liikkeet jo todella voimakkaita, niin sitä kuuntelun tarvetta ei niin paljoa ole, mutta meni siinä jonkun aikaa, että kuuntelin joka päivä Ja ihanaa se on ihan joka kerta :heart:

Peloista.. Mä ainakin pelkään koko ajan edelleen. Pelkään ihan kaikkea. Siskolla todettiin tuulimuna rv12 tuossa jokunen viikko sitten ja se otti todella koville Heillä oli vauvalle jo huone ja tarvikkeet valmiina
Serkkuni tyttö (tuleva kummityttöni) syntyi rv34+1.. Niin pieni rakas rääpäle.
Kaikkea voi sattua ja olenkin varpaillani ihan koko ajan. Vaikka edellinen raskaus menikin kaikin puolin hyvin. Jos ei perätilaa lasketa
Tällä viikolla on alkanut supistelemaankin, joten pelkään ennenaikaista synnytystä. Mullehan tehtiin v 2011 loop-konisaatio eli lyhennettiin kohdunkaulaa, joten sekin aiheuttaa pelkoja. Sitä ei edes seurata mitenkään, että kestääkö kohdunkaula!

Mutta eipä sitä kannata jatkuvasti murehtia. Parempi antaa korkeamman käteen koko raskaus :heart:

Sokerirasituskoe mulle tehtiin viime raskaudessa. Se oli ihan helppo juttu, ei mitenkään kummoinen. Kesti vaan jokusen tunnin, mutta kun oli hyvä kirja mukana, niin ei tullut tylsää


PikkuJellona 23+4 :heart:

 

Huomenta!
Ja ilmoittaudun viimein minäkin tänne, kiitos potkimisesta luna Olen miettinyt moneen kertaa, että pitäisi tulla tänne turisemaan, kun clomittarissa ainakin oli mahtava tukiverkosto. Olen myös tuolla lokakuisissa seuraillut keskustelua ja miettinyt, että tunnen oloni hiukan ulkkopuoliseksi - joko iän takia tai sitten sen, että en pidä tätä raskaaksi tulemista ja raskauden onnistumusta itsestään selvyytenä. En halua ketään loukata, mutta omien kokemusteni kautta minulle on myös suuri merkitys sillä, että molemmat tulevat vanhemmat osallistuvat raskauteen.

Minusta: Eli toisella clomikierrolla reilun vuoden yrittämisellä tärppäsi meille. Ikää on jo sen verran, että ovulaatita ei enää joka kuukausi tapahtunut ja muutenkin ovis tuppasi tapahtumaan vasta joskus kiertopäivän 21 tienoilla - ja kun menkat tulivat 28-34 päivän aikaan, eihän siinä ehtinyt mitään tarttua matkaan. Clomit kuitenkin toimivat meillä, kuten oli tarkoitettu, joten nyt jännäillään pysyykö kyytiläinen matkassa. Toinen lapsi siis työn alla. Esikoinen on juuri ehtinyt täyttää 2 ja häntä silloin aiemmin yritimme reilusti toista vuotta. Silloinkin epäilys oli, että jotain häikkää oviksessa jo on.

Meillä siis meneillään raskausviikko 12+5. Juuri alkuviikosta oli np-ultra, jonka myötä laskettua aikaa siirrettiin päivällä lähemmäksi eli 20.10. Kaikki oli hyvin, mutta vielä joudumme odottamaan seulan tuloksia. Kätilö varoitteli, että vaikka turvotusmittaus oli ok, mun iästä johtuen (olen siis 37) voi silti riski olla kohonnut. No, tässä vaiheessa en vielä halua sitä surra. Jos tulee kutsu jatkotutkimuksiin, sitten kohdataan se. Kyytiläinen oli kuitenkin tosi vilkas, potki jaloillaan, ojenteli käsiään ja teki kuperkeikkoja. Joten ainakaan ihan flegmaattinen ja sairaan oloinen ei ollut.

Mulla on sen verran painoa ennestään, että raskauden myötä painonnousua ei tarvitsisi juuri tulla. Onnistuin esikoisen kanssa pitämään painon lähtötasolla loppuuna sti ja nyt yritän pitää herkkuhammasta kurissa samaan tahtiin.

Sokerirasituskin minulla on sitten joskus myöhemmin taas edessä. Ekalla kerralla pelkäsin sitä enemmän. Sen litkun juomista moni piti pelottavana tai etovana - no eihän se hyvää ollut, mutta meni, kun oli päättänyt. Eniten jännitin niitä verikokeita. Mutta kummasti muuten vuosikymmenten piikkikammo raskauden myötä on painunut taka-alalle. Vielä esikoisen kanssa synnyttämään mennessä oli ajatellut, että ei sitten mitään ylimääräisiä piikkejä - mutta kun on riittävän kipeä, mä ainakin suorastaan kerjäsin kivunlievitystä ja kuinka iso piikki tahansa kelpasi... Älkää peljästykö ensikertalaiset Mutta siis sokerirasituskoe on ikävä, mutta ei liian ikävä. Ja hyvää lukemista kannattaa tosiaan ottaa mukaan. Nyt toisella kerralla en aio stressata siitäkään enää niin paljon.

dopplerista: en halua sitä meille, koska muuten kuuntelisin ääniä joka ilta. Ja eneemmän stressaisin siitä, jos en jossain välissä kuulisikaan mitään.

Tuntemuksista: Esikoisen kohdalla mä tunsin ekat liikkeet vasta rv 23 jälkeen. Istukka oli edessä, joten se ilmeisesti vaimensi liikkeitä tosi paljon. Muiden kommentteja seuranneena tuntuu siltä, että jotkut tuntevat sikiön liikkeet suurin piirtein hedelmöityksen hetkestä lähtien. Mutta ainakaan esikoisen kohdalla ei siis kannata huolestua, jos liikkeitä ei tunne kovin aikaisin.

Omaa napaa vielä sen verran, että vatsa ei ole ainakaan vielä pullistunut. Vanhat farkut menevät hyvin jalkaan. Jännityksellä seurailen, että alkaako nyt toisella kertaa maha pullahtaa aiemmin esiin. Esikoisen kanssa pystyin käyttämään vanhoja farkkujani vielä kuudenteen kuuhun saakka. Töissäkään ei kukaan hoksannut raskauttani ennen kuin paria kuukautta ennen mammaloman alkua sen kerroin. Toki esimiehille olin sanonut aiemmin, mutta en halunnut kuuluttaa asiaa koko maailmalle, jotta mua ei olisi alettu hyysätä töissä turhan varhain.

Tulipas taas joristua - mukavaa perjantaita kaikille!

fenixlintu 12+5

 

fenixlintu jee, kiva kuulla kuulumisias
Ja säkin jo viikoilla 12+, oi että
Mä en malttais oottaa liikkeitten tuntemista. Ja tosiaan, en oo tajunnut että toukokuun alussa jos kaikki menee hyvin niin voi nähdä kuperkeikkojakin, ei voi käsittää

Mulla on varmaan aina ollut vähän liian timpskoja farkkuja kun nyt tuntuu että monet kiristää kun turvonnut olo, mutta joo veikkaan kanssa että aika kauan saan venailla että mitään mammavaatteita tarviin (odotan sitäkin )

Miks tarvii olla näin malttamaton

Tänään oli aika tuskallinen päivä töissä, meillä oli yhteinen lounas töistä enkä saanu syötyä omaa ruokaani kun pari palasta, oli niin paha olo. Joku sit asiaa kommentoikin ja sanoin että päätä särkee ettei siks oikeen ruoka uppoo. Mutta pelottaa että joku arvaa ennen 12 viikkoa. Ens viikollakin on pari koko päivän palaveria. Se tarkoittaa että pitäs lähtee suunnilleen vessaan syömään jotain pikkuvälipaloja ja välttää lounas jotenkin (en oikeen lounasta pysty syömään, vain pieniä välipaloja. Kotona uskallan syödä sit illalla isomman aterian) koska tutut asiakkaat ja työkaverit huomais kyllä heti jos alan veteleen yhtäkkiä tunnin välein välipaloja palaverissa
Haastavaa tää salailu. Huomenna viedään miehen kanssa kummipoika hoploppiin. Saa nähdä miten jaksan mukana
Edelleenkään en oo oksentanu

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Kiva että täällä on keskustelu vilkastunut.

Se sokerirasitus ei ollut mikään erityisen paha, vaati vähän tahdonvoimaa kyllä nyt 2. kerralla saada se litku alas mutta muuten ei ihmeempää . Arvotkin oli onneksi kunnossa vaikka tätä painoa näyttää tulevan ylimäärin. Mulla oli siellä läppäri mukana ja tein töitä odotellessa niin aika kului oikein hyvin.

Neuvolalääkäri totesi meillä pienen olevan poikkitarjonnassa. Nyt vaan somet ja varpaat ristiin että kaveri ymmärtää kääntyä vielä oikein päin, muuten on edessä sektio. Meillä PikkuJellona neuvolalääkäri tarkastaa kohdunkaulan tilanteen rutiinikäynnillä (joka mulla oli nyt viikolla 27+) ja sitä aletaan tietysti seurata jos jotain epäilyttävää on.

Tikkerituu 28+0 POKS!

 

Tikkerituu: Voi toivottavasti pikkuinen ymmärtää kääntyä oikeinpäin! Missähän vaiheessa tuosta asennosta pitää alkaa olla huolissaan? Koska vauva on jo niin iso, että "jämähtää"? En muista enää Kun nyt ainakin tunnen vielä ihan selvästi miten vauva kääntyilee päivittäin.
Mulla on se neuvolalääkäri ens kerralla. Kyllähän siellä varmasti kohdunkaulaa kokeillaan, mutta eipä siinä pituutta tunne. Olisin olettanut, että pituutta ultrataan ainakin pariin otteeseen. Kohdunkaula näytti varhaisultrassa kuitenkin olevan melko lyhyt. No katsotaan mitä lääkäri sanoo.

Meillä on maanantaina synnytys- ja imetysvalmennus! Meidänhän ei pitäisi sinne mennä, koska toista lasta odotamme, mutta viime kerrasta on niin kamalat muistot, että pyysin josko pääsisimme mukaan tälläkin kertaa. Viimeksi kävin valmennuksissa siskoni kanssa ja se oli niin sellaista parisuhdeläpätystä, että itkien lähdin kotiin joka kerta enkä sitten edes osallistunut kaikille tunneille.
Josko nyt olisi erilaista

Tervetuloa mukaan fenixlintu!

Luna: Se on vain ja ainoastaan ihanaa, että saat olla onnellinen, täpinässä ja malttamaton :heart:


PikkuJellona 23+5 :heart:

 

PikkuJellona täysin totta

Tikkerituu Minä en toki noista tiedä mutta olikos tässä ketjussa Aniit joka oli käyny akupunktiossa ja saanu sen avulla vauvan kääntymään tms. Semmosta muistelisin lukeneeni. Mutta siis toivottavasti vauva siellä pyörähtää oikein päin vielä

Kiitos sokerirasituskommenteista, eli toivon vaan että saan tahdonvoimalla se litkun juotua Tulee mieleen kun nuorena kävin laktoosi-intoleranssi-kokeessa, siinäkin piti jotain litkua juoda

Tänään meni hoplop-reissu hyvin! Tuntuu että jopa oli ihmeen hyvä olo, ehkä kun ei paljoo kerenny omaa oloa miettimään kun siellä pienten poikien perässä viipotti Oli kyllä superhauskaa. Ja nyt haettiin miehen kanssa kebabrullat, veikkaan että kohta ei oo enää niin hyvä olo

Millä viikoilla te muuten kerroitte töissä raskaudesta?
Ja muistatteko millon teillä loppu pahat olot (vai loppuko)?
Entä tiiättekö saako hierojalla käydä normaalisti? Itsellä hartiat ihan jumissa ja aattelin mennä, mutta jossain luki ettei alaselkää saisi välttämättä hieroa, onko teillä tietoa onko noin?
Kiva kun on keltä kysellä, vaikka toki lääkäristä/neuvolasta varmaan osaan saisi vastauksen myös

luna 8+5 (7+6)

 

Tikkerituu: Meillä oli esikoinen poikkitarjonnassa viikolle 38 asti, kävin jo käännättämässä vauvaa, mutta iuljahteli vatsassa vielä senkin jälkeen. Lääkäri silloin totesi, että näyttää lapsi viihtyvän loikoillen peppu kohdun pohjaa kohti. Ja että jos ei synnytyksen alkaessa ole kääntynyt, voi olla edessä sektio. Mutta: Kun lapsivedet menivät reilun viikon päästä ja synnytys alkoi, lapsi oli kääntynyt aivan oikeaan asentoon. Eli ei kannata olla huolissaan liian varhain.

Töissä kertomisesta: Nytkin olen ajatellut pantata tietoa niin pitkään kuin mahdollista. Lähimmälle esimiehelle kerroin jo asiasta, mutta sovittiin, että kerron sitten yleisesti joskus, kun mulle on sopiva hetki. Ja pohdittiin miehen kanssa, että emme halua isovanhemmillekaan hiiskua asiasta vielä - varsinkin mun äiti on ihan mahdoton hössöttäjä ja alkaa kysellä sitten päivittäin tuntemuksia ja kirjaamaan suorastaan ylös milloin mikäkin neuvola on, jotta voi sitten heti kysellä mitä siellä sanottiin... huh... Pitäisi sitten keksiä joku kiva tapa kertoa asiasta - ja oikea hetki.

Hierojasta: mä olen käynyt fysioterapeutilla nyt 1-2 viikon välein tammikuun alusta asti, kun selkä meni just lantion seudulta vuodenvaihteessa juntturiin. Lääkärin kanssa todettiin plussatestin jälkeen, että syytä jatkaa selän huoltamista aktiivisesti ja selkää voi hieroa (jopa rusautella) niin kauan kunnes vatsa alkaa tuntua ikävältä. Esikoisen kanssa mulla oli kanssa samalla lailla fysioterapeutin kanssa selkäprojekti (ihan kuin nää toistuis...) ja loppuraskaudesta mulla oli selkä parhaassa kunnossa varmaan moneen vuoteen. Eli kaikki jumitukset pois ja selän lihasten huolto kannattaa todellakin tehdä ajoissa. Fyssarin kanssa asioinnissa on sekin hyvä puoli, että neuvoo parhaat niksit nosteluihin ja pystyy heti puuttumaan, jos jostain alkaa kremppaamaan.

 

titiuu en tajua mitä tää ketju sekoilee mutta näin sun ekan viestin 11. päivältä vasta nyt
kun luen puhelimella tätä ketjua! Eli älä välitä mun kysymyksistä
joissa kysyn sulta samoja asioita mitä kerroit ekassa viestissä, en tiiä
menikö se sit jotenkin ohi kun lähetin oman viestini melkein samaan kellonaikaan
ja lukenu sen jälkeen vain seuraavat viestit. Mutta varmaan ihmettelit miks kyselin
alkuraskaudestas ja liikkeistä jne:/
Ikävää että alku oli noin huolta aiheuttava Mutta ihanaa että
kaikki kääntyi lopulta hyväksi!!<3
Ja ihanalta kuulostaa noi ekat "muljahdukset"
Ja samoilla linjoilla oon että kiva ois täällä höpötellä ja kuulla miten kaikilla
menee ja vaihtaa kuulumisia

 

fenixlintu joo kyllähän sillä on vielä aikaa kääntyä. Lääkäri vaan totesi tuon sektion mahdollisuuden ja aloin sitä sitten miettiä. Meillä ei taideta synnytykseen alkuun saakka odottaa sitä kääntymistä vaan viikolla 36 on lääkärikäynti jossa arvioidaan tarjonta ja silloin päätetään jatkotoimista riippuen siitä miten päin pikkuinen silloin on.

Hierojasta: Käyn itsekin fysioterapeutila laitattamassa paikkoja noin 2 viikon välein. Hän ei halua manipuloida lannerangan/lantion aluetta raskauden aika eikä antaa ultraääntä ko. alueelle (tosin ei näistä kai suurta haittaa ainakaan alussa ole, itse kerroin raskaudestani hänelle viikolla 15 kun mahallaan makaaminen alkoi tuntua epämiellyttävältä). Muuten kyllä tehdään hierontaa, akupunktiota ym. mitä milloinkin on tarvis.

Toissä itseni oli pakko kertoa heti koska osa työtehtävistä piti jättää saman tien. Muuten koitin olla raskaudesta hyvin hissukseen nt-ultraan saakka enkä nyt sen jälkeenkään ole mitään tiedotuskampanjaa asiasta pitänyt, kertonut vaan jos joku on älynnyt kysyä (nyt tietysti ei enää paljon arvailujen varaan jääkään).