Clomifem-hoidosta plussanneet!

Jouduin tänään jäämään eka kertaa töistä pois olojen vuoks
Tänään ois ollu koko päivän palaveri asiakkaiden luona ja koko yön heräilin tunnin välein huonoon oloon ja aamulla heräsin seitsemältä laittamaan lugee niin oli tosi yököttävä olo (vaikka söin banaania yöllä mikä yleensä auttanu) ja sit vatsakin jotenkin sekasin ja kauhee väsymys. Meiltä oli menossa kokonainen tiimi sinne palaveriin joten siksikin aattelin että ehkä voin ilmoittaa itseni kipeeksi:/ Silti on nyt kokoajan huono omatunto että en mennyt. Että jos oisinkin jotenkin ehkä jaksanut olla. Ja varmaan jos ois ollu normaali työpäivä niin oisin ehkä jaksanutkin, ei kokopäivän skarppina oloa, ei asiakaslounasta jne. Pelotti siis olot ja kiinnijääminen. Pitää toivoa että nää olot menis nyt pikku hiljaa ohi, noita palavereita kun riittää.
Onko muut joutunu oleen töistä pois? Mietin sitäkin että jos joutus oleen useamman päivän pois ja käymään lääkärissä niin mitä ne kirjoittaa lääkärintodistukseen vai pitääkö salata että on raskaana:/
En siis tahdo kertoa töissä edes lähimmälle esimiehelle ennen kuin 12 viikkoa tulee täyteen.

Kiitos vastauksista Tikkerituu ja fenixlintu! Pitää varata aika mun hierojalle ja kertoo tilanteesta, hän ei kyllä ole fysioterapeutti mutta jospa tietää kuitenkin onko jotain juttuja mitä nyt ei suosittele.

luna 9+1 (8+2)

 

Harmi luna kun sulla noi pahat olot jatkuu noin pahoina Turhaa kuitenkaan podet huonoa omaatuntoa. Mielestäni teit oikein.

Mä en tiedä oonko jotenkin erityisen avoin ja puhelias tyyppi, mutta kerroin esimiehelle raskaudesta jo muistaakseni viikolla 7 Hän tiesi kyllä lapsettomuushoidoistammekin. Olemme molemmat saman esimiehen alaisia ja esimies on mulle kaveri vaikka melkein 30 vuotta vanhempi mies onkin
Ja muutenkin olen halunnut kertoa kaikille heti. Np-ultrakuva julkaistiin fb:ssakin

Täällä ollaan myös saikulla. Olen TAAS flunssassa. Taitaa olla parin kuukauden sisään kolmas kerta. Luin jostain, että raskaana ollessa flunssa tarttuisi 70% helpommin. Tiedä sitten onko totta vai ei, mutta alan olla jo vähän kypsä tähän jatkuvaan niiskuttamiseen. Toki elämme melko ressaavaa aikaa ralonrakennuksen aknssa, että saattaahan tämä johtua vain ressistäkin.

Hieronnassa en ole käynyt lapsettomuushoitojenkaan aikana, koska olen hävennyt hormonien aiheuttamia näppyjä selässäni :/ Varmaan olisin mennyt jos olisi oikein todellista tarvetta. Töissä vain olisi ilmainen hieroja tarjolla, mutta olen jättänyt väliin.

Tänään päästään synnytys- ja imetysvalmennukseen

PikkuJellona 24+0 :heart:

 

PikkuJellona kivaa valmennusta Tuu sit kertoon oliko millasta
Jotenkin nää olot on joo ristiriitaset kun en oo oksentanu niin tuntuu että onko nää olot vielä mitään mutta toisaalta kokoajan tekee huonoa joka tapauksessa.

Mä taidan lähtee päiväunille, onhan tässä jo tunnin ollu hereilläkin Vois vaan nukkua ja nukkua kun yö tuli heräiltyä.

 

Moi kaikki!

Voisin ilmoittautua joukkoon. Ensimmäistä odotellaan, tätä
tehtiinkin kaks ja puol vuotta ja tärppäsi kolmen clomikierron jälkeen tauolla! Lugesteronia käytän vielkin, lääkärin mukaan varmaan jopa 11 viikolle saakka.
Mulla on oireina ollut lähinnä väsymys, satunnainen ällötys, nännien aristus ja vatsan pömpötys. Välillä tuntuu menkkajomotusta ja selän kipuilua. Vähäoireisuus välillä pelottaa, lääkärin mukaan "runsas oireisuus on hyvä merkki mutta vähä oireisuus ei tarkoita mitään". Varhaisultrassa kävin koska huoli oli ja on edelleen... Aiemmin alkanut raskaus v2011 päättyi keskenmenoon rv8. Nyt siis menossa omien laskujen mukaan 8+2, 5.4 lääkärin mittauksen mukaan 8+0. Tosin sanoi silloin, että on vaikea saada tarkkaa mittaa ja tuo heitto on normaali. Mulla kuitenkin ovulaatio ajankohta ja menkkojen alkaminen tarkasti ylhäällä joten pitäydyn omissa laskuissa kunnes toisin todistetaan. Oon sen verta hysteerikko, että vielä yksi ultra olis ens ti 23.4, silloin pitäs olla ainakin yhdeksän viikkoa kasassa ja jos silloin kaikki hyvin uskallan taas luottaa enemmän ja ei oo pitkä aika kunnalliseen ultraan. Mulla on neuvola ma 22.4. Halusin sen mahd myöhään kun viimeksi tuli käytyä aika varhain ja kaikki päättyi ikävästi. Neuvolassa oltiin kuitenkin sitä mieltä et tuolloin ois korkee aika mennä kun laittavat sieltä sit lähetteen Np-ultraan. Meidän neuvolassa ei oomahdollista kuunnella sydänääniä.

Tästä raskaudesta tietää mun äiti ja yksi ystävä. Ärsyttää kun mun ja mieheni kaveriporukasta me ollaan niitä harvoja joilla ei oo vielä lapsia ja kuulin eilen mieheltäni kuinka yksi kolmen tytön isä oli udellut miten meidän laita on kun ei kuulu...että onko jotain ongelmia?! Aargh! Tää ei oo siis mikään sydänystävä. Mitä se kellekään kuuluu
hankkiiko muut lapsia ja jos ei hanki niin miksi. Mulla ei tulis mieleenkään udella ; kyllä
kai ihmiset itse kertoo jos haluaa. Samoin on mieheni siskon mies, joka tietää
lapsiprojektista mutta ei tiedä että raskaana ollaan: kyselee koko ajan että onko pulla jo uunissa. Oikeesti? Mitä ihmiset ajattelee, ei mitään ilmeisesti. Kaikki varmaan kauan nyyttiä toivoneet voi kuvitella miltä tuntuu aina vastailla että eipä
vieläkään ole. Noh, toivottavasti tämä etenee siihen pisteeseen että voidaan kohta kertoa että nyt on! tuntuu vähän että ympäristön painostus on aika hurjaa vaikka toisaalta suurin osa ketkä tietää tästä projektista ovat olleet toki tukena enempi. Kuten musta kuuluukin. Sori avautuminen mutta täällä mä uskon että ihmiset osaa pikkusen paremmin samaistua tuohon kertomaani kuin jossain plussapinkassa "vahingossa raskautuneet". Anteeksi.

Nyt hyvää yötä mammat.

Hempukkainen ja pirpana 8+2?

 

luna: Kyllä ne olot ihan samalla tavalla on oloja vaikkei oksentaa tarvitsekaan En mäkään oksentanut kertaakaan, mutta kyllä se sen verran kamalaa oli, että oloiksi voi sanoa

Valmennus oli oikeasti todella mukavaa! Meitä ei ollut kuin kolme äitiä paikalla ja meidän isukki oli ainut mies. Mutta voi että miten arvostinkaan sitä, että mies oli mukana :heart:
Sain tietää paljon kaikenlaista, joka rauhoitti mieltäni ja moni isän roolista kerrottu juttukin tuntui mukavalta, kun mies oli kuulemassa ja nyt tiedän, että hän tietää
Synnytyksen suhteen mieleni oikeastaan rauhoittui.. samaten imetyksen. Olen ollut molempien suhteen aika paniikissa, mutta tajusin eilen, etten oikeastaan voi millekään mitään. Tärkeintä on ottaa rennosti ja antaa kaiken mennä omalla painollaan.
Se tuntui myös hyvältä, kun hoitaja neuvoi nauttimaan synnytyksestä ja nauttimaan supistuksista. Tottahan se on.. kuinka monta kertaa elämässään sen saa kokea..? Ennemmin haluan nauttia siitä kuin jännittää ja pelätä niin, etten myöhemmin enää muista mistään mitään

Toivottavasti osaan tällä kertaa ottaa rennommin vauvankin kanssa. Etten niin hirveästi panikoisi vieraita ja siisteyttä ja yleensäkin sitä, että kaikki menee täydellisesti. Että osaisin vain olla vauvan kanssa ja nauttia lapsistani :heart:

Tervetuloa mukaan Hempukkainen! Onnea paljon plussasta! :heart:

 

Hempukkainen tervetuloa!
Mäkin käytän lugeja vielä 1,5 viikkoa eli siihen asti kun täyttyy 10 viikkoa.
Ja oon kans miettinyt ylimääräistä ultraustakin kun kai yksityiselle vois mennä jos tahtos, mut koitan että jaksasin np-ultraan, joka kolmen viikon päästä. Mutta ymmärrän kyllä huolesi ja on se sen rahan arvosta saada se huoli väheneen:/
Ihmiset osaa joo olla kyllä niin ajattelemattomia. Monta kertaa on saanut hammasta purra just esim. työpaikalla.

PikkuJellona hienoa että valmennus oli hyvä! Just noinhan se pitäs mennä että siellä tulis luottavainen ja turvallinen olo ja kysymyksiin vastauksia. Vaikka tuo "nauti supistuksista" kuulostaa hurjalta mutta ymmärrän juu mitä sillä tarkoitetaan

Täällä toista päivää kotona Huomenna sit töihin, pitää toivoa että olo jotenkin äkkiä paranee. Tänään arvoin että ollako työterveyshoitajalle rehellinen vai ei, kun en tiennyt kirjaako sitten lääkärintodistukseen raskauden, vaikka en vielä halua että töissä saavat tietää. Päädyin kertoon totuuden ja onneksi hoitaja oli tosi ymmärtäväinen kun kerroin miten pelkään ja en halua vielä näillä viikoilla kertoa ja miten tämä on saatu hoidoilla tapahtumaan ja lopulta aloin sitten itkemään :ashamed: Taisi purkautua vähän vaikka mitä tunteita
Hoitaja kirjoitti todistukseen vain että sairaspoissaolo tms. Ja sovittiin että asiaa katsotaan sitten erikseen jos olot pahenee, pitää sitten omasta mielestänikin kertoa esimiehelle jos poissaolotarpeita vielä tulee. Uskon kyllä että ns. normaaleista työpäivistä selviän.

 

Hempukkainen - Tervetuloa! Mukavaa saada joukkoon jatketta, itsekin vasta juuri uskaltauduin ilmoittautumaan

PikkuJellona: Hienoa, että valmennus antoi paljon! Me osallistuimme silloin esikoista odottaessa neuvolan valmennuksiin - ja olimme kanssa tosi pettyneitä. Kukaan ei puhunut mitään, kysellyt mitään, eikä keskustelua tietenkään syntynyt mistään. Aina tilaisuuksien päätteeksi porukka vaan luikki mitä pikimmiten pois paikalta.

Meillä kävi kuitenkin tuuri, että pääsimme mukaan Jorvin sairaalan synnytysvalmennusryhmään, joka liittyi jonkinlaiseen synnytyspelkotutkimukseen. Eli valmennukseen valmistauduttiin ennakkotehtävillä, aikaa oli varattu todella paljon (taisi kestää se sessio viitisen tuntia) ja mukaan osui todella aktiivinen ja kiinnostunut vanhempien porukka (noin 10 pariskuntaa). Ja vetäjäkätilöt olivat loistavia. Se kyllä korvasi, että ne muut valmennukset olivat onnettomia. Taitaa olla niin, että yleensäkin noissa valmennuksissa on todella paljon laatueroja ja paikkakuntakohtaisia eroja. Sitten on vaan tuurista kiinni millaiseen ryhmään ja millaisella paikkakunnalla sattuu mukaan pääsemään.

Töistä poissaoloista: Meillä oli koko perheen tautiekierre maaliskuussa ja olin useampaan kertaan kuumeessa ja esikoinen oli myös kipeenä. Kerroin kyllä asiasta työterveydessä ja kehottimat olemaan varovainen ja lepäämään. Mutta ei kyllä lääkärintodistuksessa näkynyt mitään merkintää raskaudesta. Tosin olen kyllä lähimmälle esimiehelle asian kertonut, mutta ollaan tosiaan sovittu, että kerron laajemmin sitten, kun olen siihen valmis.

Me ei olle muuten hiiskuttukaan vielä isovanhemmille. Mies juuri ehdotti, että siirretään kertomista rakenneultran jälkeen. Hössötyksen vähentämisen takia etenkin. Pohdittiin, että pidetään omana tietona ainakin siihen asti, että maha selvästi alkaa pullahtaa.

fenixlintu 13+3

 

luna: Hyvä, että sait hoitajan kanssa jutella asiasta ja ihanaa, että hän oli ymmärtäväinen. Ymmärtäväisiä ihmisiä tässä välillä tarvitaankin Toivottavasti olo on parantunut ja olet päässyt töihin.

fenixlintu: Esikoista odottaessa olisi valmennus ollut varmasti ihan mahtava, mutta en osannut nauttia siitä, koska olin yksin. Tai siis siskoni kanssa siellä kävimme, eikä se oikein ollut mistään kotoisin, kun valmennuksessa puhuttiin paljon parisuhteesta ja perheestä. Neuvola toteutti valmennuksen yhdessä MLL:N kanssa ja tosiaan jos olisin ollut parisuhteessa, niin se olisi antanut varmasti valtavasti. Oli vain liian tuskaista katsella kaikkia niitä pariskuntia ja tehdä harjoituksia, joissa tutustuttiin paremmin toisiimme ja valmistauduttiin kolmihenkiseen perheeseen.
Joten ongelmat esikoista odottaessa johtuivat siis elämäntilanteestani, ei valmennuksesta
Tuo teidän tutkimukseen osallistuminen kuulostaa kyllä mahtavalta! Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus osallistua tuollaiseen

PikkuJellona 24+3 :heart:

 

Käväsin vähän lukemassa teidän kuulumisia. Hyviä vointeja kaikille! Meidän poika onkin tänään jo 3kk. :heart:

Aniit ja V 3kk

 

Aniit voi ihanaa, miten on ensimmäiset kuukaudet sujuneet?

Omaa napaa, tänään ollut aika hurja aamu, heti alkuun tiedoksi että kaikki kyllä siis hyvin. Pari päivää ollu siis "erikoisen" hyvä olo, eli pahat olot vähentyneet. Ja odotin että nyt alkais ne pahimmat viikot? Sitten tänä aamuna lugejen mukana tuli rusehtavaa vuotoa. Sydän hyppäs kurkkuun. Miehen kanssa puhuttiin ja lopulta varasin yksityiseltä ajan ultraan, koska tuli olo että miten tää viikonloppu menee:/ Tiedän että ehkä ylireagointia, mutta en osaa kuvailla miten säikähin. Sitä voi järjellä koittaa sanoa itselleen että kaikki on hyvin ja silti sydän hakkaa ja huolestuttaa.

Aamulla klo 9 olin sit jo lääkärissä, ja lääkäri sanoi että hyvä kun tulin että turhaan ei tarvitse huolehtia ja stressata. Sit ultrattiin ja kaikki on hyvin, siellä se pieni pötkötteli, syke näkyi ja pienet jalat ja kädet ja se jopa venkoili vähän, heilutteli itteensä silleen että pää ja vartalo-osa liikkui pikkuisen sivuille. Lääkäri sanoi että se näytti sen mielestä kuin se olisi heiluttanut mulle että äiti täällä on kaikki hyvin. Itku tulee kun mietinkin miten söpö se pieni oli. Kaikki oli siis hyvin, koko, limakalvot, kohdun kaula jne. Ei mitään merkkejä että jotain olisi hullusti. Varmaankin lugeja pistäessä on tullut joku nirhauma tms. Tää aamu on ollut siis tunteiden vuoristorataa mutta oon niin iloinen että menin lääkäriin ja näin pikkuisen.
Nyt sitten rentoutuneempi olo, np-ultraan vielä 2,5viikkoa

Kivaa viikonloppua!!

luna 8+6 (9+5)

 

luna noi on kyllä inhottavia pelästyksiä, onneks kuitenkin kaikki hyvin!

Ja kiitos kysymästä. Hyvin on mennyt. Meidän jätkä nukkuu täysiä öitä ja vetää piiiitkiä päikkäreitä. Alussa oli kyllä kovin itkunen mut onneks niistä vatsavaivoista päästiin. Oon kovin onnellinen.

 

Aniit: Ihana kuulla, että teillä on siellä kiltti pikkuinen :heart:

luna: Voi kamalaa miten varmasti säikähdit Onneksi menit lääkäriin ja kaikki on hyvin! :heart:

 

Mulla on nytten doppler, sain ystävältä sen lainaan
Saa nähä miten kauan maltan olla kokeilematta Eilinen kyllä vähän rauhotti kun näki pienen, niin maltan ehkä vielä jonkin aikaa. Paras varmaan olisi jos sinne viikolle 12 oottaisi..

Tänään on ollu virkee olo ja tehty miehen kanssa kaikkia semmosia kotihommia ja pihahommia mitä on pitänyt tehä jo monta viikkoa/kuukautta mutta ei olla saatu aikaseks. Ihanaa kun jotenkin jaksoi, eikä ollu paha olo. Nyt kyllä ihan olo että voikin sit loppuillan möhötä sohvalla


luna 9+0 (9+6)

 

Noniin, ihanaa, kun saat pian kuunnella vauvan sydänääniä :heart:

Ja mahtavaa, kun jaksat touhuta vähän! Meillä näyttää piha edelleen aivan järkyttävältä, eikä sinne paljon hommiin joudakaan mennä, kun on sen verran noita rautoja tulessa Eikä sitä enää niin jaksa muutenkaan samaan tahtiin.. Miehellekin on välillä pakko sanoa, että kuules.. ei tää akka jaksa

PikkuJellona 24+6 :heart:

 

PikkuJellona joo mun mies kans unohtaa välillä tän "tilanteen" Eilenkin välillä kuittaili mulle mun tauoista, kunnes muistutin että joo vaikka ei yrjötä kokoaikaa niin välillä tulee olo että pitää istua ja haukata/juoda jotain

Ja joo ei meidänkään piha vielä miltään näytä, sammalsyöppöö mies sinne levitteli, kun sammal meinaa joka kevät pilata pihaa. Mutta kyllä mä jo suunnittelin pihalle kukkia ja perunapaikkaa jne (meidän piha on siis superpieni mutta saan sen joka kevä tungettua täyteen kaiken näköstä joka sitten peittyy rikkaruohoihin kun en innostun aina keväisin mutta ylläpito ei mee yhtä innokkaasti )

Äsken käytiin kalamarkkinoilla, oon aika ylpee itestäni että pystyin lähteen sinne hajuihin Muikut ei kyllä niin innostanu, mutta söin muurinpohjaletun, NAM

Ihana ilma!

 

Heipähei plussalaiset!

Kiva fenixlintu ja hempukkainen, että tekin tulitte tänne, tervetuloa! Tosi kiva kuulla, miten teilläkin on lähtenyt raskaus eteenpäin!

Ja onnea Aniit, ihana lukea onnellisia tarinoita tästä pitkästä, pelottavasta, mutta kuitenkin niin ihanasta raskaudesta!

Luna, hyvä, että ultrassa oli kaikki hyvin! Sitä voi taas hengähtää, kun tietää että pikkuisella kaikki hyvin! Mullakin oli viikolla 8 ja uudelleen 9 viikolla vuotoa ja paniikissa kans samantien lääkärille, kaikki oli kuitenkin hyvin ja lääkäri rauhoitteli, että noin joka viidennellä on harmitonta vuotoa raskaudessa. Mulla vuodot ei liittyny mitenkään siihen, että tädin ois pitäny kyläillä sillon. Sitä vaan tuli. Noh, onneksi meillä ja teillä kaikki hyvin :heart:

Aiemmin oli muuten keskustelua sokerirasituksesta, mulla oli se ja meni ihan ok! Suurin saavutus oli se, etten oksentanu silloin!

(.): Tässä on viikossa taas sattunu ja tapahtunu niin paljon, etten oikein tiedä mitä kertoa ja mistä aloittaa.. Eli kävin neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä ja terveydenhoitaja sanoi ohimenevistä kuukautiskivuista (kysyin asiasta), että niitä ei saa missään nimessä olla tässä vaiheessa, että ne on supistuksia.. Käski myös heti lääkäriin, jos niitä vielä tulee. Noh, mulla on niitä vähän koko ajan... Viikko sitten menin lääkäriin terveysasemalle ja mulle sanottiin vaan, että makaa viikko, mutta valitettavasti tää on luonnon tapa hoita asia ja mene päivystykseen sitten kun vuoto alkaa???? Aarrg. Ei ees tutkinu mua mitenkään! Rupesin itkee ihan hirmuisesti ja lähdin kotiin. Sovittiin miehen kanssa, että mennään yksityiselle jossa edes ultrataan. Siellä nää supistukset kumottiin, mutta kivuille löytyi selitys: mulle on tullut joku himputin myooma tässä parissa viikossa ja se kivuttelee aika voimakkaasti.. Lääkäri ei allekirjoittanut, mutta jotenkin musta tuntuu, että se on tullu clomeista.. Aika näyttää miten sen kanssa käy, mutta lääkäri rauhoitteli, että sen sijainti ja koko ei pitäis haitata raskautta mitenkään.. Nyt kipujen kanssa kestää, kun tietää että ne johtuu "vaan" siitä myoomasta.. Ja ainiin, tärkein! Nähtiin taas vauva ja se voi oikein hyvin. Sukupuolikin ehkä näkyi, mutta vahvistunee rakenneultrassa kk:n päästä! Kerron sitten jos vahvistuu!

Ja ainiin, onko täällä muilla pahoinvointi kestänyt viikolle 16 asti? Oksensin viimeksi tänään aamulla.. Ei kiva Ensin yrjöt ja sitten heti töihin, huuuh. Aika touhua kyllä! Oksennus tulee aina aamuisin, mutta voimakas pahoinvointi on sitten iltaisin.. Pakko mennä ajoissa nukkuu, kun ei kestä sitä pahaa oloa
Ystävä lohdutti, että kyllä se pahoinvointi viimeistään synnytykseen loppuu.. kiva!

Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!

titiuu ja minititiuu 15+2

 

titiuu onneks kaikki on hyvin! Hui, varmasti olit peloissas ja järkkyä sen lääkärin toiminta joka ei tutkinu ees! Vastuutonta! Itelle on osunut niin mukavat lääkärit ja hoitajat yksityisellä, että jännittää mennä ekaan ultraan (np) kunnalliselle. Ei voi kun toivoa että osuu mukavat lääkärit ja hoitajat jatkossakin. Jos ois ollu mahdollisuus ja rahaa niin oisin varmaan pysyny omalla gynelläni raskaudenkin ajan
Tuntuu että nyt lähiaikoina on saanu kuulla useemmastakin ikävästä lääkäri/hoitaja kokemuksesta. Olisipa ihmisillä enemmän empatiakykyjä, vaikka terveysalalla varmasti pitää osata olla kovakin mutta joku raja!:/
Hyvä että sokerirasitus meni hyvin, mä jännään kans omani, toivottavasti saan sen litkun alas. Huomenna mulla on verikokeet.
Ja mäkin mietin että paraniko mulla nyt olot nyt oikeesti vai onko tää tyyntä myrskyn edellä Noi ystäväs "lohduttavat" sanat ei kyllä joo kauheesti lohduta

Hyy2 jos luet täällä niin hurjan hurjan hurjan paljon onnea keskiviikon ultraan!!

 

Titiuu85: toi on niin ärsyttävää tommonen välinpitämättömyys. Mullakin pari vuotta sitten kun alkoi vuoto ja soitin kättärille, niin hoitaja tokas vain et " oletko ensi synnyttäjä? Odotteleppa nyt vain ihan rauhassa". Ja mulla oli kunnon vuoto ja kipuja ja kun menin yksityiselle sitten samana päivänä ultraan todettiin kkm eli raskaus oli keskeytynyt viikkoa aiemmin ja vuoti ulos silloin. Silloin ajattelin että jos olisin noudattunut niitä nasevia ohjeita mitä julkiselta sain, olisin odotellut np-ultraa pari viikkoa jossa olisin pudonnut vielä korkeammalta.

Luna: Hyvä, että kaikki kunnossa

Eilen kävin neuvolassa ja tänään ultrassa. Menkoista laskettuna tänään ois 9+3 mutta neuvolassa laski lyhyemmän kierron mukaan et ois ollu jo eilen 9+4 (se on väärä). Tänään ultrassa pikkuinen heilutti kättään ja vastasi viikkoja 9+0, eli sen mukaan mennään. Olipa kiva kuulla ekaa kertaa se tutumtutumtutum... <3
Lääkäri puhui np-ultrien "vääristä hälyistä". Jäin miettimään menisinkö lapsivesipunktioon jos hälyttävää löytyisi; olisinko valmis ottamaan keskenmenoriskin tai toisaalta elämään epätietoisuudessa. Kun todennäköisyys laskentaahan se on, mikä perustuu eri osatekiöihin kuten ikään ja niskaturvotukseen... Eli ei mitenkään 100% faktatietoa. Miten te muut ootte ajatelleet tai onko kokemuksia? Tiedän, että tää on asia joka pitää jokaisen käydä ite läpi mutta kuitenkin.

Täällä voidaan hyvin, mitä nyt vähän väsyttää. Nyt uskallan jo vähän hihkua tästä raskaudesta

 

Heippa!

Täälläkin taustalla stalkkailen jännittää huominen ultra niin paljon etten ole oikein innostunut kirjoittelemaan. Joulukuisissa oon postaillu jotain mutta vähäiseksi sekin on jäänyt.

Pikaesittäytyminen eli toisesta clomikierrosta tärppäsi tämä Hyy2. Nimimerkki on siis pikkukakkosen tytönimike esikoinen ihan vauvana nyyhki silleen, ihan kun olis sanonut hyyyyyy ja siitä jäi hänelle semmoinen lempinimi ja työnimike toiselle olikin sitten jatkumoa tälle.
Esikoinen on siis 1,5 vuoden yrityksen jälkeen luomuyllätys. Tärppäsi täysin ilman kuukautiskiertoa jota siis PCOn takia ei ollut ollenkaan. Kp:t tais olla jotain 80+ sillon kun tärppi oli käynyt. Toista alettiin yrittään kun esikoinen oli 10kk ja hakeuduttiin hoitoihin vuoden jälkeen. Jälkeenpäin lapsettomuuslääkärikin naureskeli meidän luomuyllärille, miten mahdottomalta se kuulostaa.

Mulla on tää alkuraskaus sujunut samaan malliin kuin esikoisesta. Väsyttää ja ällöttää. Turvotus on ihan toista luokkaa ja maha on jo nyt ihan raskausmaha :O yhtenä iltana mietin pitkään että voisiko mahassa olla useampikin tyyppi kun noin turvottaa. Tärppikierron folliultrassa näkyi silloin yksi 15-16mm ja neljä (!) 11-12 millistä ja jotenkin onnistuin kehittämään itselleni kauhuskenaarioita jostain kolmosista Nooo, kaipa se on vaan kerran venytetty kohtu joka siellä kasvaa reippaaseen tahtiin tai jotain.

noista seuloista esikoisen aikana en pahemmin ajatellut niitä ja riskilukema olikin jotain 1:19000. Nytkin ajattelin mennä kyllä kaikkiin seuloihin. Jos sieltä jotain sitten paljastuukin, murehditaan sitä sitten kun on sen aika, en jaksa turhaan panikoida. Jotenkin luulen että jos jotain softmarkkereita löytyisi ja suhdeluku hälyttäisi niin menisin punktioon. Jos ikää olisi reilusti enemmän, en kyllä ottaisi sitä suhdelukua kovinkaan vakavasti, koska ikä nostaa sitä tosi paljon.

Lunalle kiitos tsempeistä. En varmaan nuku ens yönä ku jännittää näin paljon! En normisti ole mikään jännittäjä tai panikoija mutta kai tää pitkä yritys ja hoidot pistää jänskättään tässäkin asiassa

Hyy2 7+5

 

Tsemppiä Hyy2 huomiseen ultraan ja tervetuloa tänne plussanneiden puolelle! Lohdutuksena noihin moniin follikkeleihin on se että PCOS:ssä munasolujen laatu on usein heikko joten läheskään kaikki eivät hedelmöity. Mullakin oli yhdessä vaiheessa uhkana että 4 lähtee kasvamaan ja lääkäri oli tuota mieltä siitä silloin.

Hienoa luna_82 että selvisit säikähdyksellä. Mullakin oli alkuvaiheessa pieniä vuotoja noin viikoilla 6-12 ja kyllä se kylmää hikeä aina nostatti. Mullahan näkyi VU:ssa pieni hematoma, joka lääkärin mukaan olisi voinut olla esim. keskenmennyt kaksonen. Nyt myöhemmin tulee sitten vuotoa limakalvoilta petipuuhien jälkeen (ja muiltakin limakalvoilta esim. nenäverenvuotoa on useamman kerran viikossa ja hampaita pestessä ikenet vuotaa).

Oletpa titiuu85 saanut tökeröä kohtelua! Hyvä kuitenkin että saitte syyn kivuille selville. Mulla itselläni oli pahoinvointeja viikolle 15, tiedän kyllä yhden tuttavan jolla oli viikolle 20 ja toisen jolla loppui vasta tuohon synnytykseen. Toivottavasti sulla loppuu aiemmin!

Tuo seulakysymys on kyllä hankala. Me käytiin nyt mutta enpä tiedä haluanko niihin mennä jos seuraava raskaus joskus tulee. En siis tiedä haluaisinko jatkotutkimuksiin saati keskeytykseen jos seulat hälyttäisi... vaikea on sanoa.

Tikkerituu 29+3

 

Siellä se pikkuinen köllötteli, ihan yksi vain koko vastasi viikkoja 8+2 ja sydän pampatti ihanasti <3 jospa sitä voisi pikkuhiljaa alkaa nauttimaan olostaan!

Tikkerituu joo,tiesinkin ton laatuhomman. Mulla pco on enää vain toisella puolella ja toinen puoli ei siis inahtanutkaan clomeista, vaan tää normipuoli antoi vasteen, että tiedä sitten mikä sen tuotoksen laatu on. Toinen munasarja siis ilmeisesti "parani" edellisen raskauden seurauksena.

 

Hyy2 Ihanaa Jee!

seulonnoista kävin eilen verikokeissa ja seulonnatkin otatettiin. Miehen kanssa on juteltu että ainakin nuo mistä sikiölle ei ole vaaraa niin testataan. Pitää sitten katsoa tuloksien perusteella miten jatketaan. Mies oli aluks sitä mieltä että kaikkiin vaan tottakai, mutta sit sille sitä selitin että kun niissä istukka- ja lapsivesi pistoissa on kuitenkin omat riskinsä ja sitten puhuttiin että katsotaan sitten riskilukujen perusteella miten jatketaan. Vaikeita juttuja nuo on, jotenkin nää kaikki asiat on niin uutta, en yhtään osaa ajatella mihin oon valmis tai ollaan valmiita ja mihin ei :/ Voi kun kaikki vaan menisi hyvin.

Mulla on tänään kauheesti tehny mieli kokeilla doppleria Sit taas välillä on olo että ei kun ootetaan np-ultraan (johon alle 2vkoo, jeee!).

luna 9+4 (10+3)

 

Mä kokeilin tänään doppleria ja lopulta, piiiiiiiiiitkän dopplerilla mahan päällä seilaamisen ja jo parin luovutuksen jälkeen, kuului tumtumtumtumtumtum Miehen kanssa eka yritettiin eikä mitään saatu kuuluun ja sit mies lähti treeneihin ja mun oli ihan pakko viä kokeilla, ja aikaa meni ja meni ja kuulin kokoajan joka puolelta vaan oman sykkeeni swuump--swuump--swuump ja sit tosiaan ihan yhtäkkiä tumtumtumtum Kuuntelin niitä innoissani hetken ja aloin nauraan ja koitin katsoa millä kohtaa doppler on että näkisin miltä kohtaa kantsii kuunnella, ja silloin doppler irtos hetkeks mahalta ja sit en enää uudestaan löytäny niitä ääniä! Nyt sit siitä on jo sen verran aikaa että oon alkanu jo epäileen että kuvittelinkohan koko äänet
Mutta on toi vähän kakspiippusta toi dopplerin käyttö, koska vaikka tiiän tooodella hyvin ettei haittais yhtään ettei ne äänet vielä löytys, niin harmitti se aluks silti tosi paljon ettei niitä löytyny, vaikkei tullutkaan olo että joku ois huonosti. Mutta siis oli tosi lähellä että tilanne ois jääny siihen etten niitä kuullu, niin kauan siihen etsintään meni.
Mutta sit taas toisaalta JOS ne löytyy niin oli se aika hurjaa

Semmosta mulle, mitäs teille muille?opcorn:

luna 9+5 (10+4)

 

Hyy2: Ihanaa! :heart: Onnea miljoonasti!

luna: Aivan ihanaa, että kaikki on hyvin ja sait niitä sydänääniäkin kuulla edes hetkellisesti En tiedä onko mulla jotenkin niin valtavan otolliset olosuhteet tuolla mahassa, mutta ei siinä kauaa mene, kun äänet kuuluvat. Parilla ekalla kerralla meni kyllä aikaa ennen kuin ymmärsi mitä edes etsi ja miten Mutta oon mä kyllä tuntenu liikkeetki valtavan varhain ja selvästi.

Seuloista.. Me ei niitä verikokeita otettu ollenkaan. Mies olisi halunnut, mutta kun aikani paasasin, niin uskoi Olen nähnyt liian monta tapausta, joissa koko raskaus on mennyt turhaan pelkäksi murehtimiseksi. Tottakai aina voi jotain sattua ja vauvalla voi joku olla pielessä. Mutta tiesin itestäni sen, etten missään tapauksessa keskeyttäisi raskautta, joten tiedolla ei olisi meille "mitään väliä". Toki jos jotain on selvästi pahasti pielessä, niin pitäisi keskeyttää, mutta sen näkee ultrassakin jos pää kasvaa pepun paikalla tmv.

Mulla on taas aivan järkyttävät väsyolotilat ja jotenkin kauhee stressi ja tunne, ettei musta oo mihinkään. Sanoin eilen miehellekin, että mun tekis mieli lähtee pois siksi aikaa, kun vauva syntyy Meillä on niin valtavasti kaikkea meneillään, etten vain millään pysy perässä enkä jaksa. Kämppä pitäisi saada laitettua myyntikuntoon ja talo pitäisi saada valmiiksi.. Huoh. Ja kaiken sen keskellä ressaan aivan valtavasti rahajuttuja.. tuota rahaa kun rakentaessa menee ovista ja ikkunoista.
Ehkä olen vain laiska tai jotain, kun tuntuu, että muut ovat selvinneet rakennus- ja odotusajoista ihan noin vain helposti ja mun tekisi mieli käpertyä esikoisen kanssa peiton alle viikkokausiksi.
Viikonloppukaan ei auta, kun se on taas täynnä puuhaa ja esikoinenkin lähtee bioisälleen
Ja ensi viikolla odottaa taas työkiireet.

Oon vähän kiero, mutta mua ottaa aivan sairaan kovaa kupoliin, kun ihmiset ihmettelee, että miten mun mies jaksaa tätä arkea.. Se kun kuskaa rakennustyömaalle tavaraa ja käy itekin päivätöissä. Mutta kotona se ei laita tikkua ristiin minkään asian suhteen. Mä hoidan talouden kokonaisuudessaan pyykkeineen ja ruuanlaittoineen, laitan meille molemmille töihin eväät, huolehdin esikoisesta, kannan kuopusta mukanani, käyn itekin päivätöissä, hoidan kissan, hoidan koiran lenkitykset sun muut, yritän parhaani mukaan pysyä miehen perässä sillon, kun se mua jossain tarvii, hoidan talonrakennuksen kirjanpidon ja timpurien palkanmaksut, hoidan meidän kaikki sosiaaliset jutut.. mies ei edes juttele äitinsä kanssa, ku se tulee meille kylään.. mies istuu käytännössä koko ajan tietokoneella tai nukkuu aina kun on kotona. Toki se hoitaa ton talonrakennuksen murehtimisen ja kuskaa tosiaan sitä tavaraa timpureille, että onhan siinä.. Mut MIKS SITÄ MUREHTII KAIKKI, että miten SE jaksaa.. Sitte se vielä kuorsaa kaiket yöt, enkä mä saa nukuttua..

Anteeksi tämä kamala paasaus. Äiti on vähän väsynyt

PikkuJellona 25+4 :heart:

Ja tämän pitäis vielä olla sitä ihanaa keskiraskautta. Paskat..

 

PikkuJellona eilenkin onnistuin jonkin ajan yrityksen jälkeen löytämään pienen sydänäänet taas hetkeksi, sit se karkas taas. Mutta kiva että ees sen hetken ehti kuunnella, ja nyt mieskin oli vieressä ja kuunteli, joten ei enää tarvi miettiä oliko vain mun kuvitelmaa
Voi olla etten vaan osaa oikeen viä käyttää doppleria, mutta nyt molemmilla kerralla äänet löytyny niin että makaan selälläni ja tyyny alaselän alla ja sit äänet on löytyny vasemmalta alhaalta.
Varmasti kirpasee tommoset puheet missä nostetaan toisen ahkeruutta ja jaksamista korokkeelle, vaikka ite tietää miten paljon ite tekee:/ Jotenkin sitä tuntuu olevan niin, että arvostus siihen mitä ihmiset jaksaa tehä työpäivän jälkeen, on suurempi, kuin se että vaikka ois kotona tehny paljon isommin hommia sen saman työpäivän verran ja enemmän! Ja joo moni voi just ajatella että mieshän hoitaa noi monet jutut mitä sä hoidat. Äläkä tunne huonoo omatuntoo väsymyksistä! Vaikka tiiän kyllä että se ei oo kivaa, itekin välillä nolottanu kun mies joutuu tyhjenteleen tiskikoneet ja laittaan ruoan yksinään jos mua yököttää, mutta toisaalta kyllä sitä on kuunneltava omaa oloaan ja kyllä sitä ehtii sit viä oleen virkeekin taas, eli pitää ottaa rauhallisesti!

Hempukkainen olikos niin että sulla vähitellen jätetään luget pois? Mulle varhaisultrassa lääkäri sano että viä kolme viikkoa ja sit voi lopettaa. Eli eilen laitoin viimeset! Kiitos lugeille, mutta on kyllä ihana lopettaa , melkein 2kk käytön jälkeen. Mulla ei tosiaan tehty mitään pehmeää laskua vaan sama annostus loppuun asti. Toivottavasti siellä nyt keltarauhanen ja istukka hoitelee jo omat osuutensa, ettei lopetus aiheuta mitään ongelmia.

Tänään tuli 10 viikkoa täyteen oviksen perusteella, jee
Oon lähdössä ystävän luo yöksi, junamatka vähän jännittää kun olot on tosi vaihtelevat, joku päivä tosi hyvä olo ja joku päivä taas menee ihan sumussa ja huonovointisesti.

luna 10+0 *POKS* (10+6)