Avovaimokkeen ihmettelyä

Hmm...ketäs minä olen haukkunut?

Ovihommelit tapahtuivat silloin ennen, kun mies oli kertonut ongelmistaan ja lääkkeet eivät vielä vaikuttaneet. Miksi niitä pitäisi niin kauheasti muistella? En itsekään ollut enää täysin tasapainoinen siinä kohtaa. Ei voi päästä eteenpäin, jos muhii menneessä. Jos haluan antaa meille vielä mahdollisuuden, minun pitää voida hyväksyä tapahtuneet ja toivoa, ettei se toistu. Jos toistuu, homma on hyvin pitkälti sinetöity. Vielä mies ei ole ärsyyntynyt siinä määrin, että olisi alkanut uhkailla terveyttäni tms älytöntä. Erolla uhkaili ja sekin on ehkä jo jäämässä pois. Katsellaan Ehkä tämä yksilö on kuitenkin oppivainen? Kuten minäkin...toisinaan.

 

Eipä ottanut mies opikseen. Eilen tuli taas riitaa, kun olin laitellut taloa. Siis en kuulemma tee mitään, mutta toisaalta en näemmä saakaan tehdä mitään. Noh, annoin tulla takaisin samalla mitalla ja käpyhän miehellä paloi, raahasi minut varastoon niskalenkissä ja "piti pienen neuvottelun" pitäen edelleen niskalenkissä. Ei lyömistä. Kaaduin kyllä matkalla ja löin pääni johonkin, ei mainittavaa kuhmua, mutta kipeä on. Eikä jäänyt jälkiä Vaikka minä suuttuisin kuinka paljon tahansa, en päästä sitä menemään fyysisyyden puolelle. Mies ei näe tätä rajaa. Miehen mielestä ilmeisesti on ihan ok hiukan muiluttaa naistaan, jos nainen on ärsyttävä Mihin tällä periaatteella päästään? No sinne hellan ja nyrkin väliin tietysti. Ei ihan kelvannut minulle.

Pääasia, että sain itse todeta asian. Pakkohan minun oli. Halusin niin uskoa, että ongelma olisi ollut kemiallinen ja nyt lääkkeillä mies olisi "oma itsensä". Harmi, kun hänen oma itsensä on tuollainen. Nyt ei enää harmita talon eikä rahan menetys. Pois tästä on päästävä. Jos alan taas horista jotain anteeksiannon suuntaista, niin voisiko joku ystävällisesti muistuttaa minua niskalenkistä CAPS LOCK PÄÄLLÄ Kiitos. Kerroin jo parhaalle kaverilleni, että ero tulee. Eiköhän hän pidä huolta, etten muuta vahingossa mieltäni.

Ymmärrän ehkä nyt paremmin niitä, jotka jäävät suhteeseen, vaikka mies on väkivaltainen. Helposti sitä unohtaa, kun nukkuu yön yli. Se tapahtuma tuntuu niiiin epätodelliselta! Hetken päästä tuntuu, että se tapahtui jollekin toiselle. Todella hassua. Onneksi minulla on kuhmu, joka heti aamulla muistutti, mitä minun pitää tehdä.

 

No jatkoa odotellessa...

 

No niin.. Voi itku. No, enää et varmasti palaa?

 

Tosi kurja juttu . Olisi toivonut, että kuitenkin olisi teidän juttu onnistunut ikävän alun jälkeen. No tulipa kerralla selväksi.

 

Ymmärrän ehkä nyt paremmin niitä, jotka jäävät suhteeseen, vaikka mies on väkivaltainen. Helposti sitä unohtaa, kun nukkuu yön yli. Se tapahtuma tuntuu niiiin epätodelliselta! Hetken päästä tuntuu, että se tapahtui jollekin toiselle. Todella hassua. Onneksi minulla on kuhmu, joka heti aamulla muistutti, mitä minun pitää tehdä.

Epätodellinen olo ja "puoliunohdus" kuuluvat traumareaktioon. Mitä kauemmin tilanne jatkuu, niin sitä enemmän täytyy ottaa enemmän puolustusreaktioita käyttöön (kielletään, järkeillään tapahtunutta ja lopulta lamaannutaan). Jossakin vaiheessa siitä tulee niin normaalia, että vaan pyyhkii veret ja kerää hiustupot lattialta ja menee tekemään kotitöitä.. Onneksi olet lähdössä.

 

voi harmi Nyt pois vaan sieltä, ennen kun käypi pahemmin.. törkeää touhua. Ja mieti niin, että sä teit parhaas ja yritin vielä parempaa tulevaisuutta, mut mies ei silti muuttunut. Nyt kohti uusia tuulia sitten..

 

Fakta:
- Masentunut On masentunut, se ei pelkillä lääkkeillä/keskusteluilla kerta viikossa häviä kuukaudessa- parissa. Kokemusta on. Se vie vuosia.
- Ailahtelevuus kuuluu asiaan, se ei häviä sormia napsauttamalla. Ei edes muutamassa kuukaudessa

Ja: Tällaisen ihmisen kanssa ei tule missään nimessä leikkiä saatika ärsyttää tätä. Se pahentaa tilannetta, ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.
Olet itse nähnyt nyt sen. Luin koko ketjun ja toivon, että olisin aiemmin löytänyt tämän, varoittaakseni leikkimästä tämän sairauden kanssa, ja olemaan haikailematta tuon miehen perään, mies vaikuttaa maanis-depressiiviseltä, kaksisuuntainen mielialahäiriö ilmenee juuri kuvailemallasi tavalla. Parantumiseen menee vuosia, vaikka mielenterveystyöryhmä olisikin päätynyt ratkaisuun, että kotona on parempi, ja tehneet diagnoosiksi masennuksen. Joskus psykiatrinen lääkärikin voi erehtyä... Mietin oikeasti välillä, miksi ihmeessä lähdit uudestaan sen jälkeen suhteeseen, kun kuulit hänen olevan masentunut ja lääkityksellä. Oikeasti, vaikka mies olisi aloittanut lääkkeet uudelleen tammikuussa, se ei vielä helmi-maaliskuussa paranna sairauden tilaa niin, että henkinen puoli olisi kunnossa. Masennus ON henkisen puolen sairaus siinä missä fyysisenkin alueen serotoniinin alhaisen tason vuoksi. Yhtälailla kun ihmiseltä voi murtua jalka tai käsi, niin myös mieli, ja se vie aikaa että murtunut mieli saadaan eheytetyksi.

Toivottavasti et enää haikaile tuon miehen perään vaikka hän tekstailisi/meilailisi ja pyytelisi anteeksi, ehdottaisi tapaamista... Mene itsekin keskustelemaan jonkun kanssa, koska nämä asiat voivat vaivata vielä vuosien jälkeen, stressireaktio voi laukaista nämä muistot pintaan, ja aiheuttaa pelkotiloja.
Vaikka vakuuttelit että selviät alle puolen vuoden jutuista viikossa parissa, niin se ei ole viikossa käsitelty, että sinuun on käyty käsiksi. Siitä jää henkiset arvet.

Voimia ja pidä tukiverkkosi nyt tiiviinä, ettei sinua kukaan puhu ympäri enää tällaisiin tilanteisiin.

 

Voimia! Jaksoin ihan mielenkiinnosta lukea koko ketjun. Aikamoista menoa on sulla kyllä ollut.. Lastenkasvatuksesta olen ihan samaa mieltä kanssasi, joskin täytyy todeta että itsellä ei kyllä enää se tiukka ja johdonmukainen linja enää toisen lapsen kanssa niin pitänyt.. Mutta toisaalta minulla on ystäviä, joilla periaatteet ovat pitäneet ja onneksi meidän perheessä mies sitten osaa olla se tiukempi osapuoli.

Mutta ei tuo suhde kyllä hyvältä kuulosta ja vaikka aika särmä nainen oletkin, niin eihän tuollaista kukaan loputtomiin jaksa. Ansaitset parempaa. Varmasti tekee kipeää luopua miehestä, joka vaikutti niin sopivalta aluksi mutta toisaalta jos arkielämä on tuollaista, niin rankaksihan se käy. Ja vaikka miehellä on masennus, niin ei se automaattisesti johda väkivaltaan. Vaikka tunteet heittelisivät niin toiseen fyysisesti kajoaminen on kuitenkin sellainen teko, johon on normaalilla, masentuneella ihmiselläkin kynnys olemassa. Ja jos se on kerran ylitetty, niin seuraavat kerrat tulevat yhä helpommiksi. Ei vahvuus sinänsä pelasta väkivaltaiselta suhteelta. Eräs ystäväni, joka oli luonteeltaan rohkeimpia ja vahvimpia joita tiesin, oli pitkään yhdessä väkivaltaisen aviomiehen kanssa. Joskus se oma vahvuus estää näkemästä, että nyt olisi syytä lähteä. Psykologi sai sitten lopulta tämän ystäväni tajuamaan että liitto on ollut tuomittu jo kauan sitten. Jokainen pahoinpitely oli aina viimeinen kerta ja aina sille oli ollut joku syy. Eikä ystäväni ajatellut, että olisi jotenkin alakynnessä vaikka kipeää saikin koska oli kuitenkin aina laittanut vastaan. Kun oli sitten kolmannen kerran tehnyt raportin poliisille, niin oli kerrottu, että näin niissä muissakin vastaavissa tapauksissa yleensä on. Ja asiat vain pahentuvat kerta kerralta.

Kun lähdet sieltä, niin parin päivän päästä mies varmaan taas soittaa perään ja muuttuu mukavaksi itsekseen. Sitä jatkuu taas niin kauan kunnes epävarmuus siitä, että voisitkin lähteä häviää ja todellinen luonne pääsee esiin. Jos tunnet halua palata takaisin ja yrittää vielä kerran, niin lue tämä ketju alusta ja mieti, miten neuvoisit aloittajaa jos se ei olisikaan sinun elämäsi..

Kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi.

 

Olen seurannut tilannettasi alusta asti ja nyt ei voi muuta sanoa kuin: Huh, vihdoinkin ymmärsit! Nyt äkkiä pois! Äläkä anna enää uutta mahdollisuutta vaikka mies kuinka anelisi, ja sen se tulee tekemään! Valitettavasti tämä kaikki oli jo nähtävissä, vaikka tuntuukin kirjalta sanoa niin. Toivottavasti seuraavan kerran kuuntelet varoituskelloja ajoissa, ennen kuin isket kätesi paskaan. Toivotaan tietysti, että seuraavat kohdallesi osuvat miehet ovat kunnon miehiä, mutta sen aika on myöhemmin... Tsemppiä ja voimia, niitä tarvitset päätöksesi pitämiseen!!! Kerrothan jonkun ajan päästä mitä sinulle kuuluu?!

 

Kun tällainen osuu omalle kohdalle, tulee aivan sokeaksi todelliselle tilanteelle. Aikaisemmin olen ollun täysin sitä mieltä, että minuun ei kosketa, nollatoleranssi jne, mutta niin minäkin vakuutuin manipuloivan miehen sepustuksista. Vaikka pidän itseäni vaikeasti manipuloitavana...voi miten olinkin vietävissä. Oli kyllä kaverinikin ja hekin olivat sitä mieltä, että tätä voi vielä kerran yrittää, jos mies vaikuttaa vilpittömältä. Olen tyytyväinen, että katsoin kaikki kortit. Nyt ei jää vaivaamaan, että olisin luovuttanut liian helpolla tai jotakin.

Lähden jo tänään illalla. Mies menee viemään tytön äidilleen ja jää vielä treeneihinkin. Minulla on hyvin aikaa kadota. Sama kaveri majoittaa meidät taas kerran. Nyt siivoilen ja samalla pakkaan tavaroita miehen huomaamatta. Kaikki on sitten illalla valmiina. Ei tarvitse kuin kantaa autoon ja nostaa kytkintä Olen jo katsellut vuokra-asuntojakin, ja löysinkin yhden sopivan, josta soitan heti huomenna. Asioilla on tapana järjestyä!

Keskusteluapua tulen tarvitsemaan ja menen kysymään heti huomenna työterveydenhoitajalta neuvoa, minne voisin mennä. Katsotaan miten menee. Pakko kyllä on avata näitä solmuja jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Normaalierosta toivun nopeasti, mutta tässä on nyt paljon kaikkea normaalista poikkeavaa. Miehen menetyksestä toipunen nopeasti, mutta teoista en. Ahdistaa niin, että vatsaa vääntää ja kurkkua kuristaa.

Laitoin tuossa koiran häkkiin rauhottumaan, ja sehän haukkuu jonkun aikaa, ennen kuin rauhottuu. Laittaa sille kuulemma kohta kuonokopan tai remmin, jotta on turpa kiinni. Minä kun en sitä kuulemma koskaan hiljennä. No en todellakaan hakkaa hiljaiseksi. Arse hole! Kehotin miettimään, mitä puhuu. Vastasi, että voidaan laittaa kyllä talo myyntiin, jos en hiljennä koiraa. Nauroin mielessäni, että tulee illalla yllättymään pahemman kerran

Toivon tytön puolesta, että mies hakee itselleen apua. Tytöllä on alkava uhma...mitä jos miehellä naksahtaa?

 

ap:stä harmittaa siis kun hän ei olekaan miehelle se ykkönen vaan välissä on rakkauden jakajana myös lapsi.
Pitää olla todella aikuistunut ihminen, että kykenee hyväksymään puolison edellisen suhteen lapset osaksi omaa elämää, jotta vältyttäisiin näiltä katkerilta valituksilta.
Jokaisen, joka on perustamassa uusioperhettä, pitää olla oikeasti jo aikuinen kyetäkseen käsittelemään itsessään eteen tulevat negatiiviset tunteensa. Toisen lapsista pitää myös pystyä kantamaan vastuu aikuisena ihmisenä ja tykkäämään heistä myös. Lapsilla on elämä aivan kamalaa, jos heidän molempien vanhempien kodeissa on se uusi ihminen, joka ei voi hyväksyä heitä!

 

ap:stä harmittaa siis kun hän ei olekaan miehelle se ykkönen vaan välissä on rakkauden jakajana myös lapsi.
Pitää olla todella aikuistunut ihminen, että kykenee hyväksymään puolison edellisen suhteen lapset osaksi omaa elämää, jotta vältyttäisiin näiltä katkerilta valituksilta.
Jokaisen, joka on perustamassa uusioperhettä, pitää olla oikeasti jo aikuinen kyetäkseen käsittelemään itsessään eteen tulevat negatiiviset tunteensa. Toisen lapsista pitää myös pystyä kantamaan vastuu aikuisena ihmisenä ja tykkäämään heistä myös. Lapsilla on elämä aivan kamalaa, jos heidän molempien vanhempien kodeissa on se uusi ihminen, joka ei voi hyväksyä heitä!

Olen kyllä käsittänyt että ap.lähtee väkivallan takia .Ei tämän pienen lapsen!
Aikuistu itse!

 

ap:stä harmittaa siis kun hän ei olekaan miehelle se ykkönen vaan välissä on rakkauden jakajana myös lapsi.
Pitää olla todella aikuistunut ihminen, että kykenee hyväksymään puolison edellisen suhteen lapset osaksi omaa elämää, jotta vältyttäisiin näiltä katkerilta valituksilta.
Jokaisen, joka on perustamassa uusioperhettä, pitää olla oikeasti jo aikuinen kyetäkseen käsittelemään itsessään eteen tulevat negatiiviset tunteensa. Toisen lapsista pitää myös pystyä kantamaan vastuu aikuisena ihmisenä ja tykkäämään heistä myös. Lapsilla on elämä aivan kamalaa, jos heidän molempien vanhempien kodeissa on se uusi ihminen, joka ei voi hyväksyä heitä!

Hah hah! Asian ytimeen mentiin Noo, ei voi syyttää, ketjusta on tullut todella pitkä, eikä kaikkea jaksa lukea

 

Mutta, exät on exiä yleensä syystä ja nyt löytyi syy tuon miehen exyyteen...joka ei vain tullut ilmi siinä ihanassa seurusteluvaiheessa.
Harmi ap:lle, kun meni rakastumaan exään, joka nyt syystä oli ja on jonkun toisen exä!

 

Hyvä, että olet nyt tehnyt päätöksen lopullisesta lähdöstä! Sinuna ottaisin yhteyttä lähdön jälkeen miehen exään ja kyselisin tuosta väkivaltaisuudesta ja samalla voisi kysellä, mitä mieltä äiti on, onko miehestä mahdollisesti uhkaa lapselle.

 

Mutta, exät on exiä yleensä syystä ja nyt löytyi syy tuon miehen exyyteen...joka ei vain tullut ilmi siinä ihanassa seurusteluvaiheessa.
Harmi ap:lle, kun meni rakastumaan exään, joka nyt syystä oli ja on jonkun toisen exä!

En huolisi miestä, joka ei ole jonkun eksä. Liian kokematon makuuni.

 

[QUOTE="vierailija";23401961]Hyvä, että olet nyt tehnyt päätöksen lopullisesta lähdöstä! Sinuna ottaisin yhteyttä lähdön jälkeen miehen exään ja kyselisin tuosta väkivaltaisuudesta ja samalla voisi kysellä, mitä mieltä äiti on, onko miehestä mahdollisesti uhkaa lapselle.[/QUOTE]

Ja siinä kohtaa olisin itse vainaa, taikka jokin eläimistäni olisi. Ilmi tuo tulee ennemmin tai myöhemmin itsestäänkin. Olen asiasta kertonut jo miehen siskoille. Ehkä tieto ja valveutuminen alkaa siitä levitä. Miehen eksän numeroa minulla ei edes ole, enkä tiedä sukunimeäkään... Äidin mielipide on tietysti selvä. Eihän tämä olisi alunperinkään halunnut antaa lasta miehelle.

 

Ja siinä kohtaa olisin itse vainaa, taikka jokin eläimistäni olisi. Ilmi tuo tulee ennemmin tai myöhemmin itsestäänkin. Olen asiasta kertonut jo miehen siskoille. Ehkä tieto ja valveutuminen alkaa siitä levitä. Miehen eksän numeroa minulla ei edes ole, enkä tiedä sukunimeäkään... Äidin mielipide on tietysti selvä. Eihän tämä olisi alunperinkään halunnut antaa lasta miehelle.

No jos oikeasti tuollainen pelko on aiheellista mielestäsi, niin silloin asia on mielestäni ihan selvä! Lapsen turvallisuutta ei voi taata sen miehen seurassa! Voisitko vielä jutella vaikka uudestaan tuon miehen siskon kanssa. Kerro, että pelkäät oman turvallisuutesi puolesta, etkä itse uskalla asiaa pidemmälle vielä, mutta jos hän siskona voisi?

 

Onnea hyvästä päätöksestä! Nyt on tärkeintä saada ero etenemään ja talo myyntiin, sitten myöhemmin voit miettiä väkivaltaisuudesta kertomisesta lapsen äidille yms. Lapsi ei kuitenkaan ole välittömässä vaarassa, mutta suosittelen kertomaan asiasta myöhemmin, kun olet asettunut omaan asuntoon, jonka osoitetta et muuten missään nimessä mene paljastamaan exällesi!! Nyt heti huomenna soitto kiinteistövälittäjälle, niin homma on alullaan ja vaikeampi sinunkaan pyörtää päätöstäsi. Tsemppiä!

 

Nyt olen taas kaverini luona. Pakkasin jälleen tärkeimmät autoon ja nostin kytkintä. Mies oli hivenen yllättynyt, kun en ollutkaan kotona. Ensimmäinen huolenaihe oli, että pitääkö hänen nyt tehdä kaikki lumityöt yksin?! Jessus...tulihan sieltä muutakin sitten myöhemmin, mutta kertonee jo jotakin. Nyt käännän katseen tulevaan ja nielen tämän pettymyksen.

 

Mutta, exät on exiä yleensä syystä ja nyt löytyi syy tuon miehen exyyteen...joka ei vain tullut ilmi siinä ihanassa seurusteluvaiheessa.
Harmi ap:lle, kun meni rakastumaan exään, joka nyt syystä oli ja on jonkun toisen exä!

Taidat olla kännissä Niin ihme läppää sulta tulee.

 

Mites nyt menee?

 

Minuakin kiinnostaisi kuulla kuulumisia!?

 

Nosto!