Avovaimokkeen ihmettelyä

Voi apua... Sinä ja mies käytätte lasta välikappaleena valtakamppailussanne ja parisuhderiidoissanne. Mun painajainen olis, että jos mä ja mun mies erottais, mun lapset sais tuollaisen äitipuolen. Sä nimittelet lasta ipanaksi ja kakaraksi ja sanot monta kertaa, ettei sua kiinnosta miten mies tuon lapsen kasvattaa mutta haluat sitten OMAT mahdolliset tulevat lapsesi kasvattaa toisin. Ja olet hirvittävän kylmä lasta kohtaan, ja mustasukkainen lapsen ja isän tunnesiteestä. Lapsi on 2-vuotias, aivan pieni vielä! Hän on aivan syytön sinun ja miehen riitoihin ja tilanteeseen. Hänellä on oikeus hyvään elämään ja oikeus tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi ja elää ihmisten kanssa, jotka ainakin yrittävät hyväksyä hänet ja välittää hänestä, ja ajatella hänen parastaan. Yritä olla aikuinen ja luoda hyvä suhde lapseen, tai sitten erota miehestä. Kyllä te aikuiset kestätte eron ja taloudelliset tappiot, mutta lapsen koko elämä ja kehitys on sen varassa, millaisen lapsuuden hän saa.

 

Jotenkin musta tuntuu, että sulla on kyllä mielipiteitä siitä, miten lasta tulisi hoitaa ja kasvattaa, muttet tunnu kuitenkaan välittävän miehen lapsesta ollenkaan tai kiintyvän häneen tms. Eli riitelet periaatteista, mutta kuitenkin sulle on "ihan sama miten ipanansa kasvattaa", eli ajattelet vain sitä, jos te joskus keskenänne saisitte lapsen. Jos teidän on tarkoitus perheenä elää, niin ei siellä voi olla sulle eriarvoisia lapsia, vaikka et olisi itse kaikkia synnyttänyt. Miehen pakettiin kuuluu lapsi kiinteänä osana, jos sä et pysty rakastamaan sitä myös, ette te voi olla oikea perhe koskaan.

 

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi näitä hyviä tapoja ja ruokailutottumuksia sun muita antaa jo tälle tytölle, vaan kun se on minulta kiellettyä. Mies ei halua, että otan millään tavalla kantaa hänen tapoihinsa, eikä ole yhtään kiinnostunut kuulemaan, kuinka minä asian hoitaisin ja minkälaisen rajan vetäisin. Sanoo, että rajani ja sääntöni ovat kaikki älyttömiä! Me emme kertakaikkiaan kykene sopimaan yhteisestä linjasta edes tuota hypoteettista yhteistä lasta ajatellen. Miehen tapa on se ainoa ja paras, hän ei edes suostu kuulemaan muusta. Minä olen se tylsä natsi, joka käskee riisumaan ulkovaatteet eteisessä. Ei minulla ole muuta vaihtoehtoa tässä annettu kuin hyväksyä se asia, että biologiset vanhemmat kasvattavat rakkauden pershedelmänsä ihan niin kuin itse haluavat, mutta omalleni haluan jotain erilaista.

Koirien koulutuksessakin pidetään pennusta saakka kiinni niistä samoista tavoista, joita edellytetään aikuiseltakin. Ei mitään helpotuksia. Sillä tavalla ne muotoutuvat helpommin pikkuhiljaa tavaksi toimia. Esim. ruokapöydässä ei leikitä silloin kun syödään. Mikä helvetti siinä on väärin, kun minä en sitä käsitä?! Miten ihmeessä selitän omalle lapselleni, että tämä ei saa aina karkkia, kun tahtoo, jos etämukula saa aina tahtomansa? Murehdin nyt tosiaan enää periaatteista. Tämän tytön osalta olen jo luovuttanut.

 

No ei teillä sitten voi mitään tulevaisuutta olla! Sun on nyt saatava sille miehelle tehtyä selväksi, että jos te ette voi sopia ja vetää yhteistä linjaa, niin on turha rakentaa tulevaisuutta ollenkaan. Toki isä tekee lapsensa puolesta isommat linjauspäätökset, lapsen äidin kanssa, mutta arki ja teidän kodin säännöt ym. pitää sopia yhdessä, tai sitten se ei ole sun koti. Kokeilkaa sitä perheneuvolaan menoa yhdessä, eihän siinä mitään häviä, mutta näyttää olevan noi asenteet aika syvällä miehessäs, mahtaako niitä saada mikään muuttumaan...

 

Se asema, missä nyt oot, on tyttöystävän, joka hengaa nurkissa. Haluatko sä miehen puolisoksi ja yhteisen perheen hänen kanssaan? Jos haluat, niin vaadi sitä tai lähde. Miehen on varmasti vaikeaa antaa yhtäkkiä sulle sitä vastuuta ja valtaa, että voisit toimia tytön äitipuolena. Mutta haluatko sä oikeasti edes sitä? Sun pitäisi luoda side lapseen, välittää siitä - ei luovuttaa. Sun täytyy nyt itekin päättää, mitä sä oikeastaan haluat?

 

Ei lastakaan saa kasvatuksessa jyrätä. Lapsen kanssa pitää valita "taistelut": mitkä asiat on niitä, mistä pidetään kiinni, ja mitkä on vähemmän tärkeitä ja mistä voi välillä joustaa. Turvallisuusasiat on ehdottomia: hellaa ei näpsytellä päälle, veitsiä ei kanneta itse jne. Noista ulkovaatteet eteiseen ja ruokapöydässä ei leikitä -säännöistä voidaan taas joskus joustaa. Olen itse 3 lapsen äiti, ja lapseni hyvätapaisiksi kasvattanut, ja aivan eri mieltä tuon "Koirien koulutuksessakin pidetään pennusta saakka kiinni niistä samoista tavoista, joita edellytetään aikuiseltakin. Ei mitään helpotuksia." -säännön kanssa. Keskeinen ero on siinä, että lasta kasvatetaan pikkuhiljaa ajattelemaan omilla aivoillaan, ja sen takia lasta ei saa jyrätä, vaan hänelle voi jo aika pienestä pitäen antaa vähän joustoa ja valinnanvaraa. 2-vuotiaalta ei voi odottaa samoja tapoja kuin aikuiselta, lapsen on saatava olla myös lapsi! Kyllä, meillä on lapsilla rajat, mutta on rajoja joista ei jousteta ja rajoja joista joustetaan, ja sulle näyttää olevan vain rajoja joista ei jousteta. Miehesi toimii väärin kun ei anna sun osallistua kasvatukseen, mutta et sinäkään mikään kasvatusguru ole. Neuvottelemalla ja lapsen luonnetta kuuntelemalla ja lapsen lapsuutta ja lapsenomaisuutta arvostamalla pääsee pidemmälle kuin koirankoulutusmetodeilla.

 

Hyvä kirjoitus Suvilta, peesaan!

 

Ei noi sun lapsenkasvatusperiaatteet ole ollenkaan huonoja Itsekin olen siis samanlainen "natsi" eli johdonmukainen ja selkeä. Ja juu, samoin periaattein lapsia kasvatetaan kun koiriakin. Hyvää käytöstä kehutaan ja huonoa joko moititaan tai jätetään huomiotta. Lapsi hakee huomiota, negatiivinen huomio on parempi kun ei huomiota ollenkaan, joten kyllä aika pitkälle pääsee vaan sillä että vahvistaa hyvää käytöstä ja pitää selvät säännöt joita noudatetaan ja mahdollisesti rankaisee( ei fyysisesti) huonosta käytöksestä ja tottelemattomuudesta.
Itse olen faktinen ja analyyttinen persoona, jos jotain sanon, niin se myös pitää. Osaan kyllä joustaakin mut vain ei tärkeissä tilanteissa. Siksi huomaankin omaavani samankaltaisia ajatuksia lastenkasvatuksessa, kun mitä olet tääläkin puhunut.

Tarkoituksenani on kasvattaa hyvinkäyttäytyvät lapset, joita ei tarvitse erikseen ohjeistaa jatkuvasti esimerkiksi kyläillessä tai kodin ulkopuolella, vaan osaisivat käyttäytyä kunnolla ja tottelevat ilman huutamista. Tähän mennessä toiminut todella hyvin Ja kyllä meillä leikitään, nauretaan, halitaan, pussaillaan, lauletaan ja tehdään paljon yhdessä! Eli ei tämä meidän elämä mitään kehitysleirimeininkiä ole vaik natsileiman olenkin saanut ulkopuolisilta otsaani ainakin huumorimielessä kun samat säännöt teen selväks myös tovereiden lapsille kun tulevat meille.
Ja korjaan myös toisten lasten käytöstä hiekkalaatikoilla ja yleisissä paikoissa jos niiden omat vanhemmat ei sitä tee.

Tää teksti toivottavasti valasee vähän, että kyllä sitä näillä eväillä saa ihan kunnollisia rakastavia lapsia aikaseks. Johdonmukaisuus on lastenkasvatuksessa suuressa osassa! Mun mies sit taas on se lepsu joka ei itkua kestä kuunnella ja tytöille antaa kaiken periks, onneks mä olen se joka niiden kans tääl kotona päivät on niin oon myös se jolla on se painavin sana.

Kunhan perussäännöt on selvät niin kaikesta muusta voidaan sopia Ei ole vakavaa jos joskus hypitään sängyllä ja sisällä saa juosta ja kiipeillä jos kuitenkin pysyy sellasilla niille tarkoitetuilla alueilla. Sohvallakin voi syödä joskus iltapalan, jos on jotain ei sotkevaa, mut tommosiin pyydetään sitten erikseen lupa. Eli meidän vajaa 3vuotias tietää jo, ettei normaalisti saa ja kysyy et saisiko nyt kuitenkin. Niin tommosissa voi joustaa jos ei ole mitään ns. estettä. Kunhan se peruspohja on selvä! Meillä lapset nukkuu omissa sängyissään ja viereen saa tulla jos on todella kipeä eikä uni omassa sängyssä siitä johtuen tule.

Tässä nyt vaan tosta kasvatusjutusta. Tiedän et monet ajattelee erilailla ja pitää ihan liian tiukkana jos en jostain asioista jousta, mut aina on mulla peruste sillon minkätakia ei voi joustaa. Esimerkiks ei mehua tai herkkuja ennen ruokaa. Edes kylässä!

En nyt tiedä liittykö tää mihinkää aikasempaan tässä ketjussa, mut tuli vaan noista sun kasvatusmietteistä mieleen et samoille linjoille olet tulossa niissä ku missä minä meidän perhettä vien :> Miehen kanssa yhteistuumin, sanoikin yks ilta et mitähän hän tekis ilman mua. Tutista vierotus oli menossa pienemmällä ja isäntä oli heti jo viiden min itkun jälkeen viemässä sille tuttia, kunnes muistutin et se on sama edessä huomenna jos nyt sen viet ja sitten se kestää vielä kauemmin. Meni pari min kun kukaan ei vieny tuttia niin nukahti. Jos ois vieny niin tuskin ois paljon siihe pariin minuuttiin siinä vaikuttanut

Ihan vaan kannustan johdonmukasuuteen ja noilla sun ajatuksilla uskon sun pärjäävän paremmin ku hyvin lastenkasvatuksessa!

 

Jos teillä ei ole miehen kanssa minkäänlaista toivoa päästä yhteisymmärrykseen siitä, millä tavalla kasvatatte mahd. yhteiset lapset ja miehen aiemmasta liitosta olevan lapsen, niin sanoisin että ihan turha teidän on edes miettiä sitä perheen perustamista yhdessä. Toisaalta se on hyvä, että tämä on tullut esille näin, ikävämpää se olisi tajuta siinä vaiheessa jos ensin olisitte lisääntyneet ja vasta sitten miettineet, että onko teidän kasvatusperiaatteet lainkaan samat.

 

Peesi Pupeltajalle. Tämä on ymmärtänyt teksteistäni, minkälaista kasvatusta hyvin pitkälti lapsilleni haluaisin Suvi, tarjoitus ei ole jyrätä lapsen omaa tahtoa ja mieltä. Lapsi saa valita kehitystasoonsa nähden annetuista vaihtoehdoista itselleen mieleisen, pienempi saa valita kumpi paita laitetaan päälle, kun isompi saa valita mikä paita laitetaan. Huomaa ero.

Esimerkkinä pennusta asti kiinnipidettävästä säännöstä: sisällä ei lompsita kengät jalassa. Jos lapsi tottuu siihen, että kengät puetaan ja riisutaan (useimmiten) aina eteisessä, niin eiköhän tällöin se tapa iskostu mieleen aika hyvin, että sisällä ei kengillä olla? Ok, mutainen penska kiikutetaan kylpyhuoneeseen kaikkineen hyvineen ja uusilla kengillä saa lompsotella, kun kerran ovat vielä puhtaat. Voi olla erikseen jopa sisäkengät, jos lapsi välttämättä sellaiset haluaa.

Lasten niin kuin koirienkin kanssa yllättäviä asioita saattuu ja tapahtuu ja ne vaativat vain huumorin- ja tilanteentajua. Yhdenkään säännön tai rajan ei tarvitse olla aivan ehdoton, vaan järkevin perustein poikkeuksia voi tehdä. Kaksivuotiaalta ei voi odottaa, että tämä oma-alotteisesti noudattaisi niitä tapoja kuin aikuinen, mutta tämän kanssa voi asiat tehdä samalla tavalla kuin aikuinen, eli ne kengät riisutaan eteisessä. Kun lapsi saa tulla siinä mukana ja toimitaan aina kuten vanhempanakin pitää toimia, asia opitaan itsestäänselvyytenä. On paljon helpompi opettaa lapselle suoraan oikea tapa, kuin korjata väärin opittua tapaa myöhemmin. Sama pätee koiriin. Jos aikaisemmin on aina saanut tuoda leluja ruokapöytään, on siitä vaikeampi päästä myöhemmin eroon. Esim sitten kun lapsia on useampi ja lelut eivät mahdu samaan pöytään. Edelleen minulle on henk.koht. aivan sama vaikka lapsi toisikin pienen lelun syömään kanssaan, ihan hauskaa. Närästyksen aiheutti junarata, joka kasattiin koko pöydän kattavaksi, jolloin en itse päässyt pöytään syömään ollenkaan. Että näin.

 

tosiaan tapoja kasvattaa lapsi on yhtä monia kuin on vanhempiakin
se että antaa oksennustautipotilaalle chipsejä ei kuitenkaan ole pahasta, jopa sairaalassa tehdään näin lasten kanssa

 

tosiaan tapoja kasvattaa lapsi on yhtä monia kuin on vanhempiakin
se että antaa oksennustautipotilaalle chipsejä ei kuitenkaan ole pahasta, jopa sairaalassa tehdään näin lasten kanssa

Juuh, muksu oli oksentamatta pari päivää ja sitten tänne päästyään oksentaa samana iltana sipsien ja muun jälkeen. Melko vaikuttavaa Jeps, norossa voi tulla välipäiviä, mutta miksi sitä vatsaa kannattaisi rasittaa jollain sipseillä siltikään? Outoa toimintaa sitten sairaalassakin!

 

Suvin kans samalla linjalla itsekin. Ja ap:lle, lasten ja koiran kasvatus ei sama asia.. Lasta ei voi oikein kouluttaa kuten koiraa.. Eikö sun kandeis luoda ENSIN hyvä suhde siihen tyttöön ja sit vasta ruveta miettii noita kasvatuksellisia pulmia? Jotenkin jännnä tosiaan miten oot muuttunu tässä lyhyellä aikaa. siitä itsevarmasta naisesta on tullut tossukka, joka odottaa niitä hyviä aikoja narsistimieheltään, tuli mitä tuli. Ja tiedän, se ei oo sun mielestä narsisti

 

Tässä on sun tulevaisuus, kannattaa miettiä...

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1935991-mua-vituttaa-ja-ahistaa-ihan-tosissaan-kun-en-tieda-mita-ton-miehen-kanssa-teen/sivu6.html

 

Itse asiassa olen lukenut nyt enemmänkin näitä "äitipuolien" juttuja ja näyttää siltä, että osaa ottavia äippäpuolia on vähemmän kuin luulin. Voin hyvin nostaa jalat pöydälle ja antaa asian vain olla. Mitä turhaa stressaamaan asioista, joihin ei voi vaikuttaa? Olkoot. Säännöt voin luoda omalleni sitten, jos sellainen on tullakseen, ja voin vaikuttaa siihenkin, kuinka paljon tälle sokeria mätätään kurkusta alas.

Johdonmukaisuutta ajatellen koiran ja pienen lapsen "koulutuksessa" ei ole eroja. Vanhemmalle lapselle voi jo antaa poikkeusluvan säännöstä, jos ymmärrys on jo sitä luokkaa, että tajuaa mitä poikkeus tarkoittaa.

Nyt on sellainenkin käänne sattunut, että tuossa lauantaina muistaakseni tuli jonkinlaista sanaharkkaa siinä ja miehen yllätykseksi annoin palaa samalla mitalla takaisin. Aikaisemmin olen yrittänyt pysyä asiallisuuksissa, mutta nyt annoin kunnolla ärräpäitä ja haukkumanimiä yms paskaa mitä olen itse saanut kuunnella. Olipas ihanan vapauttavaa Sen jälkeen katselimme elokuvaa sopuisissa tunnelmissa. Seuraavana päivänä mies teki ruokaa ja ihan kattoi pöydän ja kaikki Teimme lumitöitäkin yhdessä ja käytiin shoppailemassa, uskomatonta! Oli oikein mukavaa siis. Tästä lähin aion toimia juuri samalla tavalla. Kerrankin haukkuu minua miksi tahansa, annan aivan samaa takaisin. Ala-arvoista tekstiä se on, mutta ah niin vapauttavaa

 

Okei, sä meinaat antaa tuon lapsen kasvatuksen olla ja jättää hänen vanhemmilleen sen koska sun mielestä isä ei osaa kasvattaa lapsia. Meinaatkos sitten tollaselle urpoukolle pykätä lapsia ja sanoa sitten ukolle että sä et näitä kasvata? Kohta oot täällä vinkumassa että mies hakkaa tai mies jätti ja oot yh...

 

Linkin naikkonen muuten vaikuttaa sellaiselta, joka ei uskalla poikkipuolista sanaa miehelleen sanoa ja kääntää sen toisenkin posken. Jessus karttelee muita miehiä, jottei oma tule mustasukkaiseMMAKSI. Mieshän on ihan oikeesti räkäissyt naista naamaan?!?! Voiko enää törkeämpää olla? Ja mitä nainen on tehnyt sillä hetkellä? Hyssytellyt, ettei lapset herää! Voi helvetin perse! Pistää vihaksi tuollainen. Meillä nyt on ihan eri kortit kädessä, tuolla naikkosella ja minulla.

 

Linkin naikkonen muuten vaikuttaa sellaiselta, joka ei uskalla poikkipuolista sanaa miehelleen sanoa ja kääntää sen toisenkin posken. Jessus karttelee muita miehiä, jottei oma tule mustasukkaiseMMAKSI. Mieshän on ihan oikeesti räkäissyt naista naamaan?!?! Voiko enää törkeämpää olla? Ja mitä nainen on tehnyt sillä hetkellä? Hyssytellyt, ettei lapset herää! Voi helvetin perse! Pistää vihaksi tuollainen. Meillä nyt on ihan eri kortit kädessä, tuolla naikkosella ja minulla.

Lue tekstis uudestaan. Sä koko ajan hoet että et alistu ym. mutta juuri sitä sä teet. Vau, oot uskaltanut KERRAN sanoa miehelle takas kun se on miljoonatta kertaa haukkunut sua. Hei haloo, teillä on todellakin samat kortit kädessä, ainoa ero on se että sinä ja mies ootte tunteneet vielä niin vähän aikaa ettei tilanne vielä ole mennyt noin pahaksi kuin ton linkin naisella. Alistuja sinä olet vaikka kovasti väität muuta.

 

Okei, sä meinaat antaa tuon lapsen kasvatuksen olla ja jättää hänen vanhemmilleen sen koska sun mielestä isä ei osaa kasvattaa lapsia.

Siis mitenkä? Meinaan jättää kasvatuksen biologisille vanhemmille, kyllä.

Meinaatkos sitten tollaselle urpoukolle pykätä lapsia ja sanoa sitten ukolle että sä et näitä kasvata? Kohta oot täällä vinkumassa että mies hakkaa tai mies jätti ja oot yh...[/QUOTE]

Mies saa olla yhteisen kanssa ihan kuin on nykyisenkin, mutta rajoituksia tulee ruokavalioon ja eräisiin muihin tapoihin. Yh:na luultavasti pärjäisin myös paremmin kuin hyvin. Sitähän varten tämä palsta täällä on, että saa vapaasti myös vinkua ja purkautua

 

Lue tekstis uudestaan. Sä koko ajan hoet että et alistu ym. mutta juuri sitä sä teet. Vau, oot uskaltanut KERRAN sanoa miehelle takas kun se on miljoonatta kertaa haukkunut sua. Hei haloo, teillä on todellakin samat kortit kädessä, ainoa ero on se että sinä ja mies ootte tunteneet vielä niin vähän aikaa ettei tilanne vielä ole mennyt noin pahaksi kuin ton linkin naisella. Alistuja sinä olet vaikka kovasti väität muuta.

Takaisin voi antaa myös asiallisesti, tiesitkö sellaista? Se ottaa joskus toista kovempaa, kun itse pystyy hillitsemään itsensä ja viittaamaan kintaalla kotkotuksille. Joka ikinen kerta sanon miehelle takaisin, mutta nyt annoin tavoistani poiketen saman tason tekstiä, jota hän itse käyttää. Millähän tavalla sivistynyt käytös tarkoittaa alistumista? En ota vastaan käskyjäkään, pyynnöt tulevat läpi paljon paremmin.

 

Ei jumalauta sä olet epätoivoinen! Luepa omat tekstisi uudelleen, niin huomaat kuinka säälittävä susta on tullut. Mies on aggressiivinen sua kohtaan ja harrastaa henkistäkin väkivaltaa, mutta sä olet vain selittänyt kaiken itsellesi parhain päin! Herää jo todellisuuteen! Älä helvetissä tee lasta tuohon suhteeseen!!!!!!!!

 

[QUOTE="Vieras";23355454]Ei jumalauta sä olet epätoivoinen! Luepa omat tekstisi uudelleen, niin huomaat kuinka säälittävä susta on tullut. Mies on aggressiivinen sua kohtaan ja harrastaa henkistäkin väkivaltaa, mutta sä olet vain selittänyt kaiken itsellesi parhain päin! Herää jo todellisuuteen! Älä helvetissä tee lasta tuohon suhteeseen!!!!!!!![/QUOTE]

No aggressiivinen mies ei ole nyt ollut, kenties on saanut nuppinsa kohdilleen. Henkistä väkivaltaa saa minulta takaisin samalla mitalla. Vastaisuudessa ihan samalla kupilla mitattuna. Enpä ole pyhimys minäkään.. Ehkä se loppuu, jos teen niin? kokeilemisen arvoinen juttu. Todellisuudessa olen ärsyttävä piikittelijä silloin, kun välit kiristää Tavallaan en sano mitään sopimatonta, mutta lisään sinne pienen piikin, joka kuitenkin osuu verinahkaan.

En ole lisääntymässä ennen kuin olot ovat suotuisat.

Ensimmäisestä viestistä olenkin kasvanut paljon. En mielestäni säälittäväksi kuitenkaan. Alkuperäinen aihe koski miehen kasvatusmetodeja ja muuta lapseen liittyvää. Nyt tiedän, että asia ei minulle mitenkään kuulu.

 

Ohhoh! Meillähän on auvoisen elon putki nyt päällä! Useampi päivä jo perätysten ollut mukavaa Olen tytön kanssa leikkinytkin jopa! Maailman kirjat sekaisin. Ohhoh!

 

Mukavaa .

 

hieno homma jos nyt menee hyvin. Mut ennen kun haukkuisin muita, niin muistelisin mitä ite selitit niistä teidän ovileikeistä jne jne...