avomies kummiksi,minua ei huomioitu!?

[onnellinen hyvistä kummeistaan]

Itselläni on ollut 4 kummia; täti ja hänen puolisionsa, setä ja hänen puolisonsa.
Molemmat pariskunnat asuivat noin 5 km päästä kotoamme ja yhteydenpito perheidemme välillä oli tavattoman tiivistä.
Syntymäpäivälahjat, joululahjat, nimipäivälahjat ja rippilahjat tulivat aina ajallaan ja tunsin, että minulla on 4 aikuista ystävää elämässäni, vanhempieni lisäksi.
Kun vartuin, ja kävin kummieni luona yksin kyäilemässä - niin minua piodettiin aina kuin kunniavierasta ja tunsin oloni aina hyvin miellyttäväksi.
Nykyisin - ikäihmisenä - kun omat vanhempani ja kummini ovat jo kuolleet - käyn säännöllisesti muistelemassa heitä kaikkia hautuumaalla vähintään kerran kuukaudessa, kun he kaikki ovat haudatut samalle hautausmaalle. Sytytän kynttilät ja kiitän siitä lämmöstä jota heiltä vanhempieni lisäksi sain omaan elämääni, ja se lämpö kantaa minua edelleen matkallani vaikka itse lähentelen pian jo 60 ikävuotta.
Kummit ovat olleet vanhempieni ohella elämäni tärkeimmät aikuiset ihmiset.
Aviopuoliso on nyt tärkein, mutta kummit tunsivat minut sylivauvasta saakka ja minä heidät.

 

[kagjsigfjad]

"Susipari", vihkimätön pariskunta, ei kelpaa kummiksi ev. lut kirkossa. Toinen toki käy, jos kuuluu kirkkoon, mutta ei molemmat yhdessä. Se siitä...

Ai jaa, mulla on kummit "susipari", ja olen syntynyt 1982. Että mikä lienee sitten seurakunnan moka?

 

[hjo]

1)Kaikki papit eivät hyväksy avoparia kummiksi (jyrkimmät eivät edes toista osapuolta jos tietävät tämän olevan avoliitossa) Meillä on avopari yhden lapsen kummina, kun emme kastepapille suoranneet heidän suhdettaan
2) Itse olisin tilanteessasi helpottunut, ettei tarvitsisi ruveta velvollisuudesta kummiksi. Kummin tehtävä on olla kuitenkin osansa lapsen elämää
3) Kahdella lapsellamme on kummeina ystäviämme - emme ole pyytäneet toista puoliskoa kummiksi vain muodon vuoksi

 

[Sinimai]

Siis papillehan ei kuulu selvitellä kummien keskinäisiä suhteita. Voihan kummina olla kuka tahansa kirkkoon kuuluva täysi-ikäinen henkilö. Voi olla mies ja nainen, jotka ovat avopari tai sitten aivan toisilleen tuntemattomat, ei sitä papille tarvitse ruveta selvittämään. Ja avoliittokin on vielä vaikeasti virallisesti selvitettävissä, voidaanhan sitä saman katonkin alla asua, ja silti olla kaikkea muuta kuin pariskunta. Nuoret ei nykyään tunnu tietävän mitään, aivan ihmeellisiä olettamuksia esitetään.

Ap: asiaa ei kukaan tunnu ajattelevan siltä kannalta, että hänestä tuntuu kuitenkin ikävältä, kun häntä ei pyydetty kummiksi myös. Yleinen tapa kun kuitenkin on, että pariskunta pyydetään kummiksi yhdessä. Pitääkö nyt lapsista, sekin kun on hieman epämääräinen käsite. Ovatko kaikki kummit niin kauhean lapsirakkaita? Ymmärään, että ap:tä loukkaa tämä asia, hänet ikäänkuin sivuutetaan.

No, voit lohduttautua sillä, että et sitten todellakaan joudu ottamaan niitä kummin velvollisuuksia harteillesi. Sinun ei tarvitse ostella kummilahjoja. Se on sitten jatkossa vain ja ainoastaan miehesi ongelma, muista tämä sitten, kun asia käy ajankohtaiseksi. Luultavasti nämä lapsen vanhemmat kuitenkin olettavat sinun osallistuvan tai ainakin huolehtivan lahjoista, mutta eihän sinun tarvitse. Jos meillä olisi näin, että vain mieheni olisi se kummi, niin huonoissa kantimissa olisi asia. Mies ei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä mistään, eikä takuulla muistaisi ainuttakaan syntymäpäivää.

 

[Näin täällä taas]

Minä en kyllä ottaisi mitenkään henkilökohtaisesti tuollaista. Kummiksihan pyydetään muutamaa todella läheistä ihmistä ja karsinta niistäkin on jo vaikeaa, kun niitä yhtä läheisiä olisi yleensä enemmänkin. Joten ei minusta avo- tai avioliitto mitenkään tarkoita, että se vieras osapuoli (siis ei sydänystävä jo hiekkalaatikon laidalta tai ihan lähisukulainen) pitäisi kiskaista kuvioon. Tosin monet pyytävät pariskunnan, mutta en tiedä, onko kyse vain siitä, ettei kehtaa olla pyytämättä toistakin, vai siitä, ettei niitä oikeasti läheisiä sitten elämässä ole. Kyllä minusta kummius on loppuhuipennus hyvin pitkälle ystävyydelle tai läheiselle, myös henkisesti läheiselle sukulaisuudelle. Suuri kunnia siis.

Toisekseen, kun ei kellään ole sitä kristallipalloa eikä mistään liitosta voi kukaan varmaksi vannoa, ettei se ero joskus tule, niin miksi pyytää pariskunta kummeiksi? Kun ei niitä tapauksia ole ihan vähän, että toinen kummi on haihtunut taivaan tuuliin eron myötä, eli mitään yhteyksiä entiseen elämään ei ole, tai moninaisten tilanteiden ja asioiden vuoksi oikein edes voi olla. Ihmisethän osaavat saada välinsä joskus aika hankaliksi, eikä sellaista unelmaliittoa ole, että sen voisi ennalta tietää. Sitten on vastassa hankalia tilanteita, jos kummit eivät ole edes puheväleissä, pahimmillaan. Tai edes tietoisia, missä maassa toinen nykyään majailee...

 

[Phöh...]

No ei kai sekään nyt niin maata kaatava asia ole? Kuinka usein sitä elämässä muutenkin käy niin, että erkaannutaan tavalla tai toisella, tiet vaan menee eri suuntiin, tulee eroja ja uusia kumppaneita ja vaikka mitä.

Eronkin tullen kummiutta jatkaa yleensä se osapuoli, joka muutenkin jää perheelle ystäväksi. Erittäin usein kun käy niin, että myös sukulaiset, ystävät ja tuttavat ikään kuin jakaantuvat, vaikkei sitä alunperin edes tarkoitettaisi. Hirveän laskelmoivaa minusta, jos pitää ajatella kummiudestakin, että ei oteta kuin tuo kummiksi, sillä jos ne eroaa, niin sitten tuo toinen häipyy jne. Mitä sitten, jos toinen kummeista "häipyy", kaatuuko siihen jonkun koko elämä?

Vaikka kuinka laskisitte ja laskelmoisitte, kuitenkaan ei mitään voi ennustaa. Kummi voi KUOLLAKIN, hui kauheaa!

Minusta on kaunis tapa pyytää kummiksi pariskunta yhdessä. Kyllä siinä helposti toinen osapuoli jää vähän niin kuin nalliksi kalliolle, ja saattaa ajatella, että häntä ei huolittu jostain syystä, jos vain toinen pyydetään. Mitä ihmeen väliä sillä on, onko hän nyt kauhean lapsirakas, ja että tuleeko hän nyt tulevaisuudessa ottamaan kummiutensa kauhean vakavasti ja tärkeästi? Kummejahan saa olla vaikka kuinka monta. Yleensähän siinä vielä käy niin, että pariskunnista se naispuolinen kuitenkin ne kummilahjat ja muistamiset huolehtii, vaikka molemmat olisivatkin kummeja.

 

[Elli Ehdoton]

Kyllä sitä ollaan niiiin velaa, että oksat pois.....mutta sivuuttaminen lapsen kummiudessa muodostuukin ongelmaksi...oletkohan sittenkään aito vela?

 

[ertyh]

Kummiudesta ei saa kieltäytyä, se on luottamustehtävä. Siihen ei kutsuta henkolöä, joka ei rakasta lapsia.

Kyllä vain kutsutaan. Joillain mammoilla on jotenkin älytön harhaluulo, että kyllähän lapsista pitämätön ystävä nyt HÄNEN lapsestaa pitää ja suorastaan rakastaa.

Niin kuin se mitään muuttaisi, kenen kakara on kyseessä.

 

[kjdsföa]

En tunne kummiuden kirkollisia sääntöjä, mutta voihan sitä kai olla kunniakummi, ei siihen papin aamenta tarvita. Mitä se muuten papille kuuluu, kuka kummiksi tulee, kuuluuko kirkkoon vai ei, lapsestahan tässä on kyse, eikä kirkosta? Kumma muuten, ettei kirkko ole laittanut kummiutta verollepantavaksi, kaikesta muusta se kai ottaa jo maksun...

No papillehan se just kuuluu ja kirkostahan kummiudessa on nimenomaan kyse. Ihme kirjoitus ellei sitten ollut trolli?

 

[ap:n kirjoitus]

olen edelleen sitä mieltä että lapsen vanhemmat osoittavat minulle mieltä. ELi,heillä on ennestään kaksi lasta ja nyt sitten tuli tämä kolmas. Tämän ensimmäisen lapsen kummeja ovat kolmas veli ja hänen VAIMONSA. he ovat naimisissa kylläkin. Eli,eiköhän nyt haiskahda pahalta. Tässä on pointti se että olen vain ja ainoastaan periaattesta hieman ihmeissäni kun jään täysin ulkopuolelle. Mä en ymmärrä sitä mitä vanhemmat ajavat takaa sillä että en voinut olla se neljäs kummi avokin kanssa,ei se kummius olisi muuttunut varmaan miksikään..tai jos heidän mielestä se on erillaista kun minä joka en lapsista välitä niin jääkööt taka-alalle. JOs olisin oikein ilkeä ja lapsellinen..niin en menisi koko ristiäisiin...ei tiedä vielä jospa iskee kauhea vatsatauti.. ja vielä..itse vastaavanlaisessa tilanteessa en olisi kehdannut jättää toista osapuolta pois..no täällä on paljon mielipiteitä ja saakin olla mutta tämä on mun näkemys.

 

[velanainen]

olen edelleen sitä mieltä että lapsen vanhemmat osoittavat minulle mieltä. ELi,heillä on ennestään kaksi lasta ja nyt sitten tuli tämä kolmas. Tämän ensimmäisen lapsen kummeja ovat kolmas veli ja hänen VAIMONSA. he ovat naimisissa kylläkin. Eli,eiköhän nyt haiskahda pahalta. Tässä on pointti se että olen vain ja ainoastaan periaattesta hieman ihmeissäni kun jään täysin ulkopuolelle. Mä en ymmärrä sitä mitä vanhemmat ajavat takaa sillä että en voinut olla se neljäs kummi avokin kanssa,ei se kummius olisi muuttunut varmaan miksikään..tai jos heidän mielestä se on erillaista kun minä joka en lapsista välitä niin jääkööt taka-alalle. JOs olisin oikein ilkeä ja lapsellinen..niin en menisi koko ristiäisiin...ei tiedä vielä jospa iskee kauhea vatsatauti.. ja vielä..itse vastaavanlaisessa tilanteessa en olisi kehdannut jättää toista osapuolta pois..no täällä on paljon mielipiteitä ja saakin olla mutta tämä on mun näkemys.

Olet sinä kyllä aika lapsellinen ja itsekäs. Joten siinä mielessä on hyvä, ettet omia lapsia hanki.

 

[ap: n kirjoitus]

olen edelleen sitä mieltä että lapsen vanhemmat osoittavat minulle mieltä. ELi,heillä on ennestään kaksi lasta ja nyt sitten tuli tämä kolmas. Tämän ensimmäisen lapsen kummeja ovat kolmas veli ja hänen VAIMONSA. he ovat naimisissa kylläkin. Eli,eiköhän nyt haiskahda pahalta. Tässä on pointti se että olen vain ja ainoastaan periaattesta hieman ihmeissäni kun jään täysin ulkopuolelle. Mä en ymmärrä sitä mitä vanhemmat ajavat takaa sillä että en voinut olla se neljäs kummi avokin kanssa,ei se kummius olisi muuttunut varmaan miksikään..tai jos heidän mielestä se on erillaista kun minä joka en lapsista välitä niin jääkööt taka-alalle. JOs olisin oikein ilkeä ja lapsellinen..niin en menisi koko ristiäisiin...ei tiedä vielä jospa iskee kauhea vatsatauti.. ja vielä..itse vastaavanlaisessa tilanteessa en olisi kehdannut jättää toista osapuolta pois..no täällä on paljon mielipiteitä ja saakin olla mutta tämä on mun näkemys.

Olet sinä kyllä aika lapsellinen ja itsekäs. Joten siinä mielessä on hyvä, ettet omia lapsia hanki.

no kuule ihan oikeessa olet. Kakaroita en ole onneksi koskaan tullut hankkineeksi,etkös itse ole sitten itsekäs vela??

 

[kummeus]

Kummit ovat lasta varten, ei toisinpäin. Ja on erittäin hyvä, että vanhemmat valitsevat lapselleen kummiksi sellaisen, joka siihen tehtävään haluaa ja sitoutuu. Joten tässä mielessä en ymmärrä kysymystäsi ollenkaan. Sinunhan pitäis vain olla onnellinen, ettei sinua pyydetty kummiksi. Mikäs sen rasittavampaa sinullekaan kuin teeskennellä jotain olematonta kummeutta kun et yhtään kerta lapsista pidä.

 

[Lapsirakas vela ja kummikin]

]

Olet sinä kyllä aika lapsellinen ja itsekäs. Joten siinä mielessä on hyvä, ettet omia lapsia hanki.

no kuule ihan oikeessa olet. Kakaroita en ole onneksi koskaan tullut hankkineeksi,etkös itse ole sitten itsekäs vela??

Kaikki velat eivät silti ole lapsikielteisiä, osa on hyvinkin lapsirakkaita ja tulee lasten kanssa hyvinkin toimeen. Eivät vaan halua lapsia itselleen! Syystä tai toisesta, kuka mistäkin.

 

[Parempi lieneekin]

ihan oikeasti potea sitä "atsatautia" kotona, ettet mene mielialallasi ja käytökselläsi pilaamaan ainutlaatuista juhlaa. Jäisi ikävä muisto juhlasta ja lapsellekin perimätieto. Kun sinun asennoitumisesi ja sinä ette kuitenkaan ole herkänkauniin juhlan sankareita, vaan se lapsi. Kunnioita tilaisuutta ja pysy poissa, jos kerran et osaa olla murjottamatta.

 

[Siis piti kirjoittaa]

"vatsatautia".

 

[pikkuäiti]

Olen miettinyt, että oletko mustasukkainen? Toivottavasti tuo tunne, kumpuaapa se sitten mistä tahansa, ei kuitenkaan ole esteenä puolisosi ja kummilapsen suhteen kehittymiselle eikä riko sinun ja lapsen vanhempien välejä tai sinun ja puolisosi. Nyt sinulla on tilaisuus näyttää itsellesikin, että olet kuitenkin kypsä aikuinen. Kai pidät sentään aikuisista ihmisistä, jos et lapsista pidäkään? Mielestäni on todella lapsellista kiukuttelua ja loukkaavaa lapsen vanhempia, lasta ja puolisoasi kohtaan, jos jäät ristiäisistä pois "vatsataudin" takia. Sepä se vasta rikkookin aikuisten välejä!

 

[velanainen]

Olet sinä kyllä aika lapsellinen ja itsekäs. Joten siinä mielessä on hyvä, ettet omia lapsia hanki.

no kuule ihan oikeessa olet. Kakaroita en ole onneksi koskaan tullut hankkineeksi,etkös itse ole sitten itsekäs vela??

Kaikki velat eivät silti ole lapsikielteisiä, osa on hyvinkin lapsirakkaita ja tulee lasten kanssa hyvinkin toimeen. Eivät vaan halua lapsia itselleen! Syystä tai toisesta, kuka mistäkin.

Itse pidän joistakin lapsista, en kaikista, ja ihan sama aikuisten kanssa. Olen yhden opiskelukaverini pojan kummi ja mielestäni ole hoitanut kunniatehtäväni ok-menestyksellä. Muutama ystäväni on saanut lapsia, mutta eivät ole pyytäneet minua kummiksi ja hyvä niin. Ei ole kuitenkaan tullut mieleenkään alkaa kiukutella edes siitä, että ns. lapsuudenaikanen bestikseni ei pyytänyt kummiksi, koska tietää, etten erityisemmin ole lapsirakas. Olen kuitenkin tavannut hänen pikkuista tytärtään muutaman kerran, ja kiva vauvelihan hän on. En halua lisää kummilapsia.

 

[kummitäti]

Kyllä avoparina elävät voivat tänä päivänä olla kummeja. Kasteessa on kuitenkin kyse lapsesta ja hänen jumalasuhteestaan, ei aikuisista, hänen vanhemmistakaan. Sillä perusteella myös avoparien lapset kastetaan ja ehdottomasti näin pitääkin olla.

Ymmärrän sinänsä, siis ajatuksen tasolla, että kummiksi kelpuutettaisiin vain aviossa olevat koska kummi on opastaja ja suunnannäyttäjä kristilliseen elämään. Kuitenkin meidän suomalaisten kristillinen tietämys on niin valitettavan ohutta ja kristillistä elämäntapaakaan ei liikaa näe, että jos rima todella pidettäisiin tuolla meidän kulttuurissamme korkeuksissa (esim. roomalaiskatolisissa maissa täysin eri asia) niin tässä tulisi käytännössä ongelmaksi se, että sopivia kummeja ei lapsille vain olisi.
Sekään ei ole toivottava asiaintila.

 

[mikä ongelma?]

Ap ei pidä lapsista eikä halua kummiksi, mutta nyt valittaa kun ei pyydetty kummiksi.. Ilmeisesti haluaa nyt vain tuoda esille että häntä syrjitään eikä ymmärretä siksi että hän on vela. Ei kai tuossa nyt pitäisi olla mitään ongelmaa kun et ap edes kummiutta halunnut?!? Ei kai kummiksi pyydetä sellaista joka ei kummiutta halua, oli vela tai ei. Luulisi että olet tyytyväinen että sinun mielipiteesi lapsia kohtaan on ymmärretty eikä sinua yritetä väkisin saada heidän elämäänsä tai oleteta että jos kuitenkin pidät lapsista vaikka toisin olet ilmaissut??

Ja kummallista tuo että paria (oli avo- tai avio) pitäisi pyytää aina yhdessä. Oma aviomieheni on serkkunsa lapsen kummi, minä en eikä toisen kumminkaan puoliso. Samoin omalla lapsellamme on kolme kummia, jotka ovat lähimpiä ystäviämme. Heidän puolisojaan emme pyytäneet, ja kaksi pareista on jo eronneetkin vaikka olivat ns. "varmoja pareja". Tunnemme ystävämme pitkän ajan takaa, heidän puolisojaan emme niin hyvin, joten emme halunneet "muodon vuoksi" heitä pyytääkään (ja samalla lapsellemme kuutta kummia..). Ja kellään ei ollut mitään ongelmaa asian suhteen.

 

[Älä höpötä!]

"Susipari", vihkimätön pariskunta, ei kelpaa kummiksi ev. lut kirkossa. Toinen toki käy, jos kuuluu kirkkoon, mutta ei molemmat yhdessä. Se siitä...

Kyllä ainakin minun toisen lapseni kummit - eli mieheni veli ja hänen avovaimonsa - kelpasivat kummeiksi aivan mainiosti.

 

[sivukommentti]

Jos ap:tä olisi pyydetty kummiksi, niin varmaan olisi täällä valittamassa sitä, että miksi pyydetään kummiksi, vaikka lapsen vanhemmat tietävät, että hän on vela, eikä pidä lapsista. Sitten olisi itku siitä, että piti kieltäytyä asiasta, jota ei olisi saanut häneltä edes pyytää velauden takia. Ap on sitä ihmistyyppiä, joka ei koskaan ole tyytyväinen mihinkään ja kokee aina tulevansa väärikohdelluksi. Marttyyri.

 

[Käsi sydämelle]

olen edelleen sitä mieltä että lapsen vanhemmat osoittavat minulle mieltä. ELi,heillä on ennestään kaksi lasta ja nyt sitten tuli tämä kolmas. Tämän ensimmäisen lapsen kummeja ovat kolmas veli ja hänen VAIMONSA. he ovat naimisissa kylläkin. Eli,eiköhän nyt haiskahda pahalta. Tässä on pointti se että olen vain ja ainoastaan periaattesta hieman ihmeissäni kun jään täysin ulkopuolelle. Mä en ymmärrä sitä mitä vanhemmat ajavat takaa sillä että en voinut olla se neljäs kummi avokin kanssa,ei se kummius olisi muuttunut varmaan miksikään..tai jos heidän mielestä se on erillaista kun minä joka en lapsista välitä niin jääkööt taka-alalle. JOs olisin oikein ilkeä ja lapsellinen..niin en menisi koko ristiäisiin...ei tiedä vielä jospa iskee kauhea vatsatauti.. ja vielä..itse vastaavanlaisessa tilanteessa en olisi kehdannut jättää toista osapuolta pois..no täällä on paljon mielipiteitä ja saakin olla mutta tämä on mun näkemys.

Kysypäs mieheltäsi, josko hän on sanonut, ettei sinua kannata pyytää, kun et siitä tehtävästä välitä. Ja jos sinua olisi pyydetty, olisitko sitten kieltäytynyt?

 

[toisen asunto]

En tunne kummiuden kirkollisia sääntöjä, mutta voihan sitä kai olla kunniakummi, ei siihen papin aamenta tarvita. Mitä se muuten papille kuuluu, kuka kummiksi tulee, kuuluuko kirkkoon vai ei, lapsestahan tässä on kyse, eikä kirkosta? Kumma muuten, ettei kirkko ole laittanut kummiutta verollepantavaksi, kaikesta muusta se kai ottaa jo maksun...

No papillehan se just kuuluu ja kirkostahan kummiudessa on nimenomaan kyse. Ihme kirjoitus ellei sitten ollut trolli?

Sitä vaan koetin pohtia, kun kirjoitin: mitä se muuten papille kuuluu, kuka kummiksi tulee, eli tarkistavatko papit esim. kirkon rekistereistä, että ehdotettu kummi on maksanut kirkollisveronsa ennen nimenantoa? Ei se kerro kummiuden hyvyydestä mitään kuuluuko kirkkoon vai ei, kirkollehan riittää, että kunhan kuuluu kirkkoon, maksaa kirkollisveronsa, kummin luonteella ja rikollistaustalla ei ole mitään merkitystä kirkolle. Sille raha on tärkein tässä, ei niinkään se lapsen etu, joka kummiudella sanoo pitävänsä yllä.

Onko olemassa mitään "kummiuden esteen tutkintaa" kuten avioliiton yhteydessä? Kummiuteni alkuhetkistä kun on vierähtäny liki 15 v, joten en ihan enää muista, mitä kummilapsen vanhempien piti virallisesti tehdä kummia ehdottaessaan, ja mitä pappi sanoi jne. Tuskin.

Kummilla on kirkon mukaan vain velvollisuuksia, jotka se on hienosti listannut, muttei kummi voi oikeasti puuttua lapsen kristilliseen kasvatukseen, ohjaistaa tätä oman mallin/kirkon mallin mukaan, se on vanhempien tehtävä, ja parempi jos vanhemmat antaisivat lapsen itsensä päättää. Aika monelle se jää lahjojen antoon, koska ei voi olla aina mahdollista asua kovinkaan lähellä sitä lasta. Ja se kummin valinta on aikamoista valtapeliä, vanhempien taholta.

Vielä: Kun lupauduin kummiksi, en kyllä hetkeäkään ajatellut kirkkoa vaan sitä lasta. Ja aika moni varmaan kastauttaa lapsensa kotona, eikä siis kirkossa. Joten mielestäni kirkko on kyllä sivuroolissa, se lapsi on tärkein.

 

[ÄITIIII!!]

Sillä, missä lapsi kastetaan ei ole kristilliseltä kannalta mitään merkitystä.