Olen näreissäni, että mieheä pyydettiin kummiksi...

[hepokatti]

En jaksa kaikkea lukea, mutta jo sen perusteella, että tapaamiset lapsen vanhempien kanssa eivät ole mieleen, kummiutta kannattaisi harkita tarkkaan. Voisi olla lapselle parempi, ettei miehesi olisi kummi.

 

[coatrack]

Meillä tuossa tilanteessa pyytäisin, ettei mies alkaisi kummiksi. Olisi nimittäin vaikea olla tekemisissä jos pariskunnan toista osapuolta selvästikään ei haluta kummiksi, just synttärijuhlissa ym miehen pitäisi "edustaa" yksin ja omaehtoinen kyläily ja yökylään ottaminen voisi olla vaikeaa jos naiset eivät tule keskenään toimeen ja kummisuhde mahdollisesti kärsii siitä. Reilumpi olisi siis kieltäytyä ja näin voisivat miettiä lapselle jotain toista kummia. Ymmärrän kyllä jos vauvan vanhemmat pyytävät suunnilleen 15-20v pikkusisarusta lapsensa kummiksi vaikka hän seurustelisi, koska nuoruuden suhteet voivat olla tosi ohimeneviä, mutta jos suhde on ollut jo pitemmän aikaa vakiintunut pitäisi mielestäni koko pariskunta pyytää kummeiksi.

 

[nöppönen]

Meillä tuossa tilanteessa pyytäisin, ettei mies alkaisi kummiksi. Olisi nimittäin vaikea olla tekemisissä jos pariskunnan toista osapuolta selvästikään ei haluta kummiksi, just synttärijuhlissa ym miehen pitäisi "edustaa" yksin ja omaehtoinen kyläily ja yökylään ottaminen voisi olla vaikeaa jos naiset eivät tule keskenään toimeen ja kummisuhde mahdollisesti kärsii siitä. Reilumpi olisi siis kieltäytyä ja näin voisivat miettiä lapselle jotain toista kummia. Ymmärrän kyllä jos vauvan vanhemmat pyytävät suunnilleen 15-20v pikkusisarusta lapsensa kummiksi vaikka hän seurustelisi, koska nuoruuden suhteet voivat olla tosi ohimeneviä, mutta jos suhde on ollut jo pitemmän aikaa vakiintunut pitäisi mielestäni koko pariskunta pyytää kummeiksi.

höpönlöpön.. tarvii pyytää kummiksi kumpaakin pariskunnasta. ja kyllä mun tietääkseni aina syntymäpäiville kutsutaan myös sen kummin kumppani vaikkei hän kummi oliskaan. kutsun mä ainakin.. samoin kuin kutsutaan kaverit perheineen.

 

[mimuska]

Mitäpä jos antaisit miehesi olla mies ja PÄÄTTÄÄ ITSE mitä tekee asian kanssa. Sehän ei oikeastaan kuulu sinulle, kun sinua ei ole pyydetty eikä kysytty. Kun itsekin sanoit heti aluksi, ettet ole heille edes hyvä ystävä, niin mitäpä tällaista asiaa sitten vatkaamaan.

 

[coatrack]

höpönlöpön.. tarvii pyytää kummiksi kumpaakin pariskunnasta. ja kyllä mun tietääkseni aina syntymäpäiville kutsutaan myös sen kummin kumppani vaikkei hän kummi oliskaan. kutsun mä ainakin.. samoin kuin kutsutaan kaverit perheineen.

Joo mut ap ja lapsen äiti eivät tule toimeen keskenään, joten synttärikutsu tuskin koskisi molempia, tai jos koskisi niin siellä oltais sit hampaat irvessä..

 

[nöppönen]

höpönlöpön.. tarvii pyytää kummiksi kumpaakin pariskunnasta. ja kyllä mun tietääkseni aina syntymäpäiville kutsutaan myös sen kummin kumppani vaikkei hän kummi oliskaan. kutsun mä ainakin.. samoin kuin kutsutaan kaverit perheineen.

Joo mut ap ja lapsen äiti eivät tule toimeen keskenään, joten synttärikutsu tuskin koskisi molempia, tai jos koskisi niin siellä oltais sit hampaat irvessä..

miks heitä ei jatkossakin kutsuttaisi yhdessä kylään kuten nytkin.. tuskin se siihen kummiuteen loppuis? luultavasti lapsen isän veli vaimoineen kutsutaan juhliin kuitenkin.

 

[Raivoissaan]

Tilanne siis se, että miehenikään ei ole sen liiemmin väleissä veljensä vaimon kanssa.
Hän ei siis haluaisi olla tekemisissä tuon naisen kanssa, mutta veljensä kanssa kylläkin.
Onhan hän kuitenkin jo setä lapselle, eli joka tapauksessa tekemisissä lapsen kanssa ja side veljeensä myös säilyy totta kai. Ja olen kyllä yrittänyt olla naisen kanssa väleissä ja parantaa välejämme, mutta nainen ei sitä mitä ilmeisemmin itse halua. On aina minulle töykeä, kun taas miehelleni lirkuttelee hyvinkin intensiivisesti.

Minäkin haluaisin olla lapsen elämässä mukana, sillä kuitenkin lapsesta tosiaan olen innoissani. Mutta tuntuu pahalta, etteivät minua sitten pyytäneet kummiksi, vaikkei nyt naimisissa vielä ollakaan, mutta hyvin vakiintuneita kuitenkin. Että sitten miestä vain, vaikka sen läheisemmät välit heillä ei ole kuin minulla ja heillä.

Toki YMMÄRRÄN, että veli on aina veli, mutta jos asia olisikin niin kuin "normaalisti" perhesuhteissa, niin totta kai hyväksyisin asian. Tässä tapauksessa vaan en pysty nielemään asiaa tuosta vain.

 

[Borkku]

Tilanne siis se, että miehenikään ei ole sen liiemmin väleissä veljensä vaimon kanssa.
Hän ei siis haluaisi olla tekemisissä tuon naisen kanssa, mutta veljensä kanssa kylläkin.
Onhan hän kuitenkin jo setä lapselle, eli joka tapauksessa tekemisissä lapsen kanssa ja side veljeensä myös säilyy totta kai. Ja olen kyllä yrittänyt olla naisen kanssa väleissä ja parantaa välejämme, mutta nainen ei sitä mitä ilmeisemmin itse halua. On aina minulle töykeä, kun taas miehelleni lirkuttelee hyvinkin intensiivisesti.

Minäkin haluaisin olla lapsen elämässä mukana, sillä kuitenkin lapsesta tosiaan olen innoissani. Mutta tuntuu pahalta, etteivät minua sitten pyytäneet kummiksi, vaikkei nyt naimisissa vielä ollakaan, mutta hyvin vakiintuneita kuitenkin. Että sitten miestä vain, vaikka sen läheisemmät välit heillä ei ole kuin minulla ja heillä.

Toki YMMÄRRÄN, että veli on aina veli, mutta jos asia olisikin niin kuin "normaalisti" perhesuhteissa, niin totta kai hyväksyisin asian. Tässä tapauksessa vaan en pysty nielemään asiaa tuosta vain.

Jos nainen ei vaan halua olla väleissä sinun kanssasi niin sehän on hänen ihan oma asiansa eikä häntä kukaan voi pakottaa hyväksymään sinua ystäväkseen tai oman lapsensa kummiksi.
Setä on kuitenkin eriasia kun kummi mun mielestä. Kummius on kunnia asia johon pyydetään setä ei voi valita ollako setä vai ei.
Etkä sinä voi vaatia että saat olla tämän lapsen elämässä osallisena, koska lapsi ei ole sinun omasi kuitenkaan.
Sekin onko kyseessä normaali perhesuhde on mun nähdäkseni sun ajatuksia ja mustasukkaisuutta ei välttämättä sitä täyttä todellisuutta kuitenkaan, vaikka voi se sitäkin olla tietysti.

Suoraan kirjotin ja tästä voi jopa loukkaantua mutta näin se vaan on.

 

[Raivoissaan]

Tilanne siis se, että miehenikään ei ole sen liiemmin väleissä veljensä vaimon kanssa.
Hän ei siis haluaisi olla tekemisissä tuon naisen kanssa, mutta veljensä kanssa kylläkin.
Onhan hän kuitenkin jo setä lapselle, eli joka tapauksessa tekemisissä lapsen kanssa ja side veljeensä myös säilyy totta kai. Ja olen kyllä yrittänyt olla naisen kanssa väleissä ja parantaa välejämme, mutta nainen ei sitä mitä ilmeisemmin itse halua. On aina minulle töykeä, kun taas miehelleni lirkuttelee hyvinkin intensiivisesti.

Minäkin haluaisin olla lapsen elämässä mukana, sillä kuitenkin lapsesta tosiaan olen innoissani. Mutta tuntuu pahalta, etteivät minua sitten pyytäneet kummiksi, vaikkei nyt naimisissa vielä ollakaan, mutta hyvin vakiintuneita kuitenkin. Että sitten miestä vain, vaikka sen läheisemmät välit heillä ei ole kuin minulla ja heillä.

Toki YMMÄRRÄN, että veli on aina veli, mutta jos asia olisikin niin kuin "normaalisti" perhesuhteissa, niin totta kai hyväksyisin asian. Tässä tapauksessa vaan en pysty nielemään asiaa tuosta vain.

Jos nainen ei vaan halua olla väleissä sinun kanssasi niin sehän on hänen ihan oma asiansa eikä häntä kukaan voi pakottaa hyväksymään sinua ystäväkseen tai oman lapsensa kummiksi.
Setä on kuitenkin eriasia kun kummi mun mielestä. Kummius on kunnia asia johon pyydetään setä ei voi valita ollako setä vai ei.
Etkä sinä voi vaatia että saat olla tämän lapsen elämässä osallisena, koska lapsi ei ole sinun omasi kuitenkaan.
Sekin onko kyseessä normaali perhesuhde on mun nähdäkseni sun ajatuksia ja mustasukkaisuutta ei välttämättä sitä täyttä todellisuutta kuitenkaan, vaikka voi se sitäkin olla tietysti.

Suoraan kirjotin ja tästä voi jopa loukkaantua mutta näin se vaan on.

Aivan, totta kai on oma asiansa, mutta ensinnäkin minä en ole tuolle naiselle mitään pahaa tehnyt, ellei sitä lasketa, että mieheni haluaa olla minun kanssani eikä lämpene naisen liehittelylle. Toisekseen, jos minua ei lapsen elämään haluta mukaan, niin ei se mulle mikään menetys ole, sillä kieltämättä tuo nainen saa mut raivon partaalle eli jos lapsen kanssa olisin tekemisissä, totta kai joutuisin tapaamaan naista. Kuulostaa nyt ristiriitaiselta kaikki varmasti, eli että haluaisin olla myös naisen kanssa asiallisissa väleissä vaikka hän raastaa hermoja ja niin edelleen, mutta voi kun tämä tilanne on kans yhtä kaaosta.

Mutta, niin kauan kuin mua lynkataan, mieheni on itse ilmoittanut, ettei halua olla tekemisissä sellaisten kanssa. Eli tarkoittaen lähes koko sukuaan, koska kuulemma minä olen hänelle niin tärkeä ja rakas, ettei voi sietää mitään vänkytystä minua kohtaan. Eli sinänsä hienoa, että mies välittää ja pitää puoliani, ja huom. en todellakaan häneltä ole sitä vaatinut. Eli näillä näkymin oletan, ettei mies ala lapsen kummiksi. Sinänsä se ei ole lapselta pois, mitä ensin murehdin, sillä kai parempi näin. Ja minähän ne lahjat ym. muistamiset ja tapaamiset olisin kuitenkin "järjestänyt", sillä mies on välillä hieman huonomuistinen...

 

[Raivoissaan]

Ja totta kai saa esittää myös eriäviäkin mielipiteitä, en minä niistä loukkaannu, mutta totta kai ne saattavat satuttaa, sillä tilanne on välillä ihan helvetillinenkin, ja siinäkin on jo kestämistä vähän liikaakin.

 

[Borkku]

Aivan, totta kai on oma asiansa, mutta ensinnäkin minä en ole tuolle naiselle mitään pahaa tehnyt, ellei sitä lasketa, että mieheni haluaa olla minun kanssani eikä lämpene naisen liehittelylle. Toisekseen, jos minua ei lapsen elämään haluta mukaan, niin ei se mulle mikään menetys ole, sillä kieltämättä tuo nainen saa mut raivon partaalle eli jos lapsen kanssa olisin tekemisissä, totta kai joutuisin tapaamaan naista. Kuulostaa nyt ristiriitaiselta kaikki varmasti, eli että haluaisin olla myös naisen kanssa asiallisissa väleissä vaikka hän raastaa hermoja ja niin edelleen, mutta voi kun tämä tilanne on kans yhtä kaaosta.

Mutta, niin kauan kuin mua lynkataan, mieheni on itse ilmoittanut, ettei halua olla tekemisissä sellaisten kanssa. Eli tarkoittaen lähes koko sukuaan, koska kuulemma minä olen hänelle niin tärkeä ja rakas, ettei voi sietää mitään vänkytystä minua kohtaan. Eli sinänsä hienoa, että mies välittää ja pitää puoliani, ja huom. en todellakaan häneltä ole sitä vaatinut. Eli näillä näkymin oletan, ettei mies ala lapsen kummiksi. Sinänsä se ei ole lapselta pois, mitä ensin murehdin, sillä kai parempi näin. Ja minähän ne lahjat ym. muistamiset ja tapaamiset olisin kuitenkin "järjestänyt", sillä mies on välillä hieman huonomuistinen...

Elämä vaan välillä on.......... ei sille mitään voi.

Vaikka sä olisit mitä niin se nainen ei välttämättä sua koskaan tuu hyväksymään ja kehotan sua jättämään sen koko homman ihan omaan arvoonsa, tarkotan nyt myös ajatuksia siitä et nainen liehittelis sun miestäs.
Älä ajattele ja murehdi sellasta mikä ei oo tätäpäivää vaan elä täysillä tätäpäivää ja nauti elämästä.

 

[Raivoissaan]

Aivan, totta kai on oma asiansa, mutta ensinnäkin minä en ole tuolle naiselle mitään pahaa tehnyt, ellei sitä lasketa, että mieheni haluaa olla minun kanssani eikä lämpene naisen liehittelylle. Toisekseen, jos minua ei lapsen elämään haluta mukaan, niin ei se mulle mikään menetys ole, sillä kieltämättä tuo nainen saa mut raivon partaalle eli jos lapsen kanssa olisin tekemisissä, totta kai joutuisin tapaamaan naista. Kuulostaa nyt ristiriitaiselta kaikki varmasti, eli että haluaisin olla myös naisen kanssa asiallisissa väleissä vaikka hän raastaa hermoja ja niin edelleen, mutta voi kun tämä tilanne on kans yhtä kaaosta.

Mutta, niin kauan kuin mua lynkataan, mieheni on itse ilmoittanut, ettei halua olla tekemisissä sellaisten kanssa. Eli tarkoittaen lähes koko sukuaan, koska kuulemma minä olen hänelle niin tärkeä ja rakas, ettei voi sietää mitään vänkytystä minua kohtaan. Eli sinänsä hienoa, että mies välittää ja pitää puoliani, ja huom. en todellakaan häneltä ole sitä vaatinut. Eli näillä näkymin oletan, ettei mies ala lapsen kummiksi. Sinänsä se ei ole lapselta pois, mitä ensin murehdin, sillä kai parempi näin. Ja minähän ne lahjat ym. muistamiset ja tapaamiset olisin kuitenkin "järjestänyt", sillä mies on välillä hieman huonomuistinen...

Elämä vaan välillä on.......... ei sille mitään voi.

Vaikka sä olisit mitä niin se nainen ei välttämättä sua koskaan tuu hyväksymään ja kehotan sua jättämään sen koko homman ihan omaan arvoonsa, tarkotan nyt myös ajatuksia siitä et nainen liehittelis sun miestäs.
Älä ajattele ja murehdi sellasta mikä ei oo tätäpäivää vaan elä täysillä tätäpäivää ja nauti elämästä.

No en minäkään sitä naista hyväksy, että 50-50. Yritän silti asettua tilanteen yläpuolelle ja olla asiallinen, mutta ei, kun toinen käyttäytyy kuin kiukutteleva pikkukakara. Olenkin jättänyt hänet omaan arvoonsa, ja kartan hänen seuraansa niin paljon kuin mahdollista. Mutta eipä tää tilanne mikään helppo ja yksinkertainen ole, tervetuloa vaihtamaan vaikka hetkeksi paikkaa niin saat tuntea sen luissa ja ytimissäsi. Mutta toki elämä on välillä vaikeaakin, se on kyllä tullut jo monet kerrat huomattua.

 

[Borkku]

No en minäkään sitä naista hyväksy, että 50-50. Yritän silti asettua tilanteen yläpuolelle ja olla asiallinen, mutta ei, kun toinen käyttäytyy kuin kiukutteleva pikkukakara. Olenkin jättänyt hänet omaan arvoonsa, ja kartan hänen seuraansa niin paljon kuin mahdollista. Mutta eipä tää tilanne mikään helppo ja yksinkertainen ole, tervetuloa vaihtamaan vaikka hetkeksi paikkaa niin saat tuntea sen luissa ja ytimissäsi. Mutta toki elämä on välillä vaikeaakin, se on kyllä tullut jo monet kerrat huomattua.

Mun ei tartte vaihtaa sun kans paikkoja ku koen tollasta määrätystä suunnasta edelleen ja olen kokenu useita vuosia. Mä en kuitenkaan ite alennu samalle tasolle heidän kans.

 

[kuule ap]

Koitapa nyt katsoa peiliin. Ihan oikeasti mietit, että onko se vika aina vaan muissa ihmisissä, niissä miehen sukulaisissa. Jossain kohtaa kirjoitit, että suuri (vai peräti suurin) osa miehen sukulaisista ei pidä susta, niin oliskohan sussa kumminkin ihan vähän syytä myös. (Kirjoitit siis näin:" niin kauan kuin mua lynkataan, mieheni on itse ilmoittanut, ettei halua olla tekemisissä sellaisten kanssa. Eli tarkoittaen lähes koko sukuaan" )

Et voi kieltää miestäs olemasta kummi veljensä lapselle, jos häntä on kummiksi pyydetty. Mielestäni et voi edes vaatia häneltä kieltäytymistä. Mies päättää itse asiasta. Tuntuu, että tämä naisen liehittely ja muu on vain sun päässäs. Anteeksi vain. Teet asiasta hirveän numeron. Get a life!

 

[Ö-mappi]

Sun ei tarvii todellakaan oman miehesi huomiosta kilpailla miehes veljen vaimon kanssa.
Ja mun mielestä on erittäinkin luontevaa, että miehen veli tahtoi veljen lapsensa kummiksi.

Tässä kohdin samaa mieltä!

Lisäksi ihmettelen ihan yleisesti ottaen sitä, että pakkoko niitä pariskuntia on aina pakko pyytää kummiksi. Minullakin esimerkkinä yksi lasten kummeista: on lapsuudenaikainen ystäväni - eikä olisi mieleenikään tullut pyytää hänen miestään kummiksi, vaikka kuinka onnellisia olisivat yhdessä. Hänen miehensä ei kuulu ystäviini. Samoin tämä ystäväni pyysi vain minua kummiksi - vaikka minäkin olen onnellisesti naimisissa. Eikä kukaan vetänyt herneen murustakaan nenäänsä.

Oletan myös, että miehen sisarukset ja kaverit pyytävät vain miestäni kummiksi tulevaisuudessa, vaikka minä olen ollut kuvioissa vuodesta nakki ja keppi.

 

[Raivoissaan]

Hyviä pointteja teillä, olen kyllä samaa mieltä, mutta siis kun tämä tilanne ei ole mitenkään yksinkertainen. Ja en tietenkään minä asetu miehen kummiuden tielle, vaikka kysyin kyllä, että onko minulla aihetta loukkaantua, jos mies kummiksi suostuu. Mies on nyt itse ilmoittanut vastahakoisen kantansa, ja on antanut nyt ymmärtää, ettei ryhdy kummiksi. Emme ole paljoa tekemisissä, joten tuskin kummius niitä välejä parantaisi.

Ja totta, teen todellakin asiasta hirveän numeron, sillä tämä miehen veljen vaimo aloitti shown vuosia sitten. Pommitti ja ahdisteli miestäni minkä ehti, ei välittänyt vaikka niin mies kuin loppujen lopuksi minäkin käskimme häntä jättämään miehen/meidät rauhaan. Sitten nappasi miehen veljen, ja tulee fiilis, että sen vuoksi ettei saanut miestäni.

Anopille tai koko suvulle en ole koskaan mitään pahaa tehnyt. Yrittänyt olla positiivinen ja mukava, ihan oma itseni. Mihinkään mielistelyyn en alennu, mitä taas toinen miniä harrastaa jatkuvasti. Ei siinä, tyylihän se sekin on. Itse vain arvostan aitoja ihmisiä. En kiellä, etteikö toinen miniä voisi olla aidosti niin miellyttävä tapaus, mutta valitettavasti näin ei ole. Lisäksi en ymmärrä, että miksi hän keljuilee minulle, vaikka eikö asian "pitäisi" mennä toisinpäin, mutta silti olen yrittänyt sietää tilannetta. Kuitenkaan emme todellakaan vapaasta tahdostamme enää ole heidän kanssaan tekemisissä, pakosta juhlapyhinä ym., jos kokoonnutaan koko suvun voimin yhdessä ruokailemaan.

Kyllä miehen suvussa on tyyppejä, jotka ovat minusta kiinnostuneita ja haluavat olla kanssani tekemisissä ja pitävät minusta, että sinällään tosiaan "koko suvun negatiivinen suhtautuminen" on yleistämistä, mutta lähisuvussa on pikemminkin niitä, jotka koko ajan hehkuttavat tätä toista miniää minulle ja ikään kuin jättävät minut hänen varjoonsa. Olen ottanut tilanteen siinä mielessä haltuuni, että annan asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hyväksynyt sen, etten koskaan yllä tämän toisen miniän tasolle. Siinä on se huono puoli, ettemme voi mieheni kanssa unohtaa hänen liehittelyään, öisiä soittojaan, tekstaripommitustaan, baarissa lääpiskelyä - mies tosin huitaisi hänet aina pois, itkua ja ruikutusta "mikset huoli minua???", vihjailevia ehdotuksia "tule käymään, odotan sinua..." ja nyt samaa mutta herttaisen naamion takaa, hyvin varovaisesti ja minut kuvioista poissulkien.

 

[Vieras]

Kyllä miehen suvussa on tyyppejä, jotka ovat minusta kiinnostuneita ja haluavat olla kanssani tekemisissä ja pitävät minusta, että sinällään tosiaan "koko suvun negatiivinen suhtautuminen" on yleistämistä, mutta lähisuvussa on pikemminkin niitä, jotka koko ajan hehkuttavat tätä toista miniää minulle ja ikään kuin jättävät minut hänen varjoonsa. Olen ottanut tilanteen siinä mielessä haltuuni, että annan asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hyväksynyt sen, etten koskaan yllä tämän toisen miniän tasolle. Siinä on se huono puoli, ettemme voi mieheni kanssa unohtaa hänen liehittelyään, öisiä soittojaan, tekstaripommitustaan, baarissa lääpiskelyä - mies tosin huitaisi hänet aina pois, itkua ja ruikutusta "mikset huoli minua???", vihjailevia ehdotuksia "tule käymään, odotan sinua..." ja nyt samaa mutta herttaisen naamion takaa, hyvin varovaisesti ja minut kuvioista poissulkien.

Luulenpa, että mustasukkaisuuden vuoksi noin käyttäydyt.

Kuulostaa oudolta, etä ihan vieras nainen on alkujaankaan päässyt aiheuttamaan näin paljon vahinkoa. Mun miehelle kun joku nainen tekstittäisi keskellä yötä kerrankin, niin tulisi tiukat paikat! Meillä tuollainen ei ole tapana ystävienkään kesken. Ja johan ihmettelisin, miksi tällä naisella on yleensä mieheni numero? Miten ihmeessä miehesi ei saanut lopetettua naisen ahdistelua? Sellainen ihminen, joka asiallisen selityksen jälkeen, (olen naimisissa, enkä kiinnostunut sinusta, käyttäysyt asiattomasti) vielä jatkaa lähentelyä on jo jollakin tavalla häiriintynyt. Luulenpa, että tämä aika jolloin nainen miestäsi ahdisteli, on jättänyt sinuun epävarmuuden.

Toinen juttu on se, että olet mustasukkainen miniäsi suosiosta miehesi suvun parissa. Tilanne on tukala, mutta sun pitäisi selvittää tämä asia miehesi kanssa perin juurin. Vain sillä tavalla saat mielenrauhan. Muillahan ei ole lopulta väliä.

 

[Raivoissaan]

Kyllä miehen suvussa on tyyppejä, jotka ovat minusta kiinnostuneita ja haluavat olla kanssani tekemisissä ja pitävät minusta, että sinällään tosiaan "koko suvun negatiivinen suhtautuminen" on yleistämistä, mutta lähisuvussa on pikemminkin niitä, jotka koko ajan hehkuttavat tätä toista miniää minulle ja ikään kuin jättävät minut hänen varjoonsa. Olen ottanut tilanteen siinä mielessä haltuuni, että annan asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hyväksynyt sen, etten koskaan yllä tämän toisen miniän tasolle. Siinä on se huono puoli, ettemme voi mieheni kanssa unohtaa hänen liehittelyään, öisiä soittojaan, tekstaripommitustaan, baarissa lääpiskelyä - mies tosin huitaisi hänet aina pois, itkua ja ruikutusta "mikset huoli minua???", vihjailevia ehdotuksia "tule käymään, odotan sinua..." ja nyt samaa mutta herttaisen naamion takaa, hyvin varovaisesti ja minut kuvioista poissulkien.

Luulenpa, että mustasukkaisuuden vuoksi noin käyttäydyt.

Kuulostaa oudolta, etä ihan vieras nainen on alkujaankaan päässyt aiheuttamaan näin paljon vahinkoa. Mun miehelle kun joku nainen tekstittäisi keskellä yötä kerrankin, niin tulisi tiukat paikat! Meillä tuollainen ei ole tapana ystävienkään kesken. Ja johan ihmettelisin, miksi tällä naisella on yleensä mieheni numero? Miten ihmeessä miehesi ei saanut lopetettua naisen ahdistelua? Sellainen ihminen, joka asiallisen selityksen jälkeen, (olen naimisissa, enkä kiinnostunut sinusta, käyttäysyt asiattomasti) vielä jatkaa lähentelyä on jo jollakin tavalla häiriintynyt. Luulenpa, että tämä aika jolloin nainen miestäsi ahdisteli, on jättänyt sinuun epävarmuuden.

Toinen juttu on se, että olet mustasukkainen miniäsi suosiosta miehesi suvun parissa. Tilanne on tukala, mutta sun pitäisi selvittää tämä asia miehesi kanssa perin juurin. Vain sillä tavalla saat mielenrauhan. Muillahan ei ole lopulta väliä.

Aivan, myös mustasukkaisuudesta ja juuri tuosta naisen ahdistelusta olenkin tällainen. Olen selvittänyt asian miehen kanssa täysin, mutta silti naisen ahdistelusta aiheutunut paska fiilis ei katoa, vaan muistuu mieleen aina kun näen hänet ja kuinka hän katsoo miestäni. Sinänsä meidän väleihin tuo nainen ei ole vaikuttanut, lähinnä vain lähentänyt minua ja miestäni.

Ja se, miksi minua niin inhottaakin tuo naisen suosio mieheni ja hänen veljensä suvussa on juuri sen vuoksi, että on tavallaan tehnyt paska temput mulle.

 

[vieras]

Yritä antaa asian mennä omalla painollaan, kuten joku sanoikin.
Ehkä pääset asian yli

 

[vieras]

Tilanne siis se, että miehenikään ei ole sen liiemmin väleissä veljensä vaimon kanssa.
Hän ei siis haluaisi olla tekemisissä tuon naisen kanssa, mutta veljensä kanssa kylläkin.
Onhan hän kuitenkin jo setä lapselle, eli joka tapauksessa tekemisissä lapsen kanssa ja side veljeensä myös säilyy totta kai. Ja olen kyllä yrittänyt olla naisen kanssa väleissä ja parantaa välejämme, mutta nainen ei sitä mitä ilmeisemmin itse halua. On aina minulle töykeä, kun taas miehelleni lirkuttelee hyvinkin intensiivisesti.

Minäkin haluaisin olla lapsen elämässä mukana, sillä kuitenkin lapsesta tosiaan olen innoissani. Mutta tuntuu pahalta, etteivät minua sitten pyytäneet kummiksi, vaikkei nyt naimisissa vielä ollakaan, mutta hyvin vakiintuneita kuitenkin. Että sitten miestä vain, vaikka sen läheisemmät välit heillä ei ole kuin minulla ja heillä.

Toki YMMÄRRÄN, että veli on aina veli, mutta jos asia olisikin niin kuin "normaalisti" perhesuhteissa, niin totta kai hyväksyisin asian. Tässä tapauksessa vaan en pysty nielemään asiaa tuosta vain.

Jos nainen ei vaan halua olla väleissä sinun kanssasi niin sehän on hänen ihan oma asiansa eikä häntä kukaan voi pakottaa hyväksymään sinua ystäväkseen tai oman lapsensa kummiksi.
Setä on kuitenkin eriasia kun kummi mun mielestä. Kummius on kunnia asia johon pyydetään setä ei voi valita ollako setä vai ei.
Etkä sinä voi vaatia että saat olla tämän lapsen elämässä osallisena, koska lapsi ei ole sinun omasi kuitenkaan.
Sekin onko kyseessä normaali perhesuhde on mun nähdäkseni sun ajatuksia ja mustasukkaisuutta ei välttämättä sitä täyttä todellisuutta kuitenkaan, vaikka voi se sitäkin olla tietysti.

Suoraan kirjotin ja tästä voi jopa loukkaantua mutta näin se vaan on.

Aivan, totta kai on oma asiansa, mutta ensinnäkin minä en ole tuolle naiselle mitään pahaa tehnyt, ellei sitä lasketa, että mieheni haluaa olla minun kanssani eikä lämpene naisen liehittelylle. Toisekseen, jos minua ei lapsen elämään haluta mukaan, niin ei se mulle mikään menetys ole, sillä kieltämättä tuo nainen saa mut raivon partaalle eli jos lapsen kanssa olisin tekemisissä, totta kai joutuisin tapaamaan naista. Kuulostaa nyt ristiriitaiselta kaikki varmasti, eli että haluaisin olla myös naisen kanssa asiallisissa väleissä vaikka hän raastaa hermoja ja niin edelleen, mutta voi kun tämä tilanne on kans yhtä kaaosta.

Mutta, niin kauan kuin mua lynkataan, mieheni on itse ilmoittanut, ettei halua olla tekemisissä sellaisten kanssa. Eli tarkoittaen lähes koko sukuaan, koska kuulemma minä olen hänelle niin tärkeä ja rakas, ettei voi sietää mitään vänkytystä minua kohtaan. Eli sinänsä hienoa, että mies välittää ja pitää puoliani, ja huom. en todellakaan häneltä ole sitä vaatinut. Eli näillä näkymin oletan, ettei mies ala lapsen kummiksi. Sinänsä se ei ole lapselta pois, mitä ensin murehdin, sillä kai parempi näin. Ja minähän ne lahjat ym. muistamiset ja tapaamiset olisin kuitenkin "järjestänyt", sillä mies on välillä hieman huonomuistinen...

Ap aika ikävään välikäteen miehesi on joutunut... ja nyt jo koko suku on kimpussasi? Millainenhan mahdat olla itse luonteeltasi, kun vikaa tuntuu olevan kaikissa muissa paitsi sinussa =)

 

[Raivoissaan]

Tilanne siis se, että miehenikään ei ole sen liiemmin väleissä veljensä vaimon kanssa.
Hän ei siis haluaisi olla tekemisissä tuon naisen kanssa, mutta veljensä kanssa kylläkin.
Onhan hän kuitenkin jo setä lapselle, eli joka tapauksessa tekemisissä lapsen kanssa ja side veljeensä myös säilyy totta kai. Ja olen kyllä yrittänyt olla naisen kanssa väleissä ja parantaa välejämme, mutta nainen ei sitä mitä ilmeisemmin itse halua. On aina minulle töykeä, kun taas miehelleni lirkuttelee hyvinkin intensiivisesti.

Minäkin haluaisin olla lapsen elämässä mukana, sillä kuitenkin lapsesta tosiaan olen innoissani. Mutta tuntuu pahalta, etteivät minua sitten pyytäneet kummiksi, vaikkei nyt naimisissa vielä ollakaan, mutta hyvin vakiintuneita kuitenkin. Että sitten miestä vain, vaikka sen läheisemmät välit heillä ei ole kuin minulla ja heillä.

Toki YMMÄRRÄN, että veli on aina veli, mutta jos asia olisikin niin kuin "normaalisti" perhesuhteissa, niin totta kai hyväksyisin asian. Tässä tapauksessa vaan en pysty nielemään asiaa tuosta vain.

Jos nainen ei vaan halua olla väleissä sinun kanssasi niin sehän on hänen ihan oma asiansa eikä häntä kukaan voi pakottaa hyväksymään sinua ystäväkseen tai oman lapsensa kummiksi.
Setä on kuitenkin eriasia kun kummi mun mielestä. Kummius on kunnia asia johon pyydetään setä ei voi valita ollako setä vai ei.
Etkä sinä voi vaatia että saat olla tämän lapsen elämässä osallisena, koska lapsi ei ole sinun omasi kuitenkaan.
Sekin onko kyseessä normaali perhesuhde on mun nähdäkseni sun ajatuksia ja mustasukkaisuutta ei välttämättä sitä täyttä todellisuutta kuitenkaan, vaikka voi se sitäkin olla tietysti.

Suoraan kirjotin ja tästä voi jopa loukkaantua mutta näin se vaan on.

Aivan, totta kai on oma asiansa, mutta ensinnäkin minä en ole tuolle naiselle mitään pahaa tehnyt, ellei sitä lasketa, että mieheni haluaa olla minun kanssani eikä lämpene naisen liehittelylle. Toisekseen, jos minua ei lapsen elämään haluta mukaan, niin ei se mulle mikään menetys ole, sillä kieltämättä tuo nainen saa mut raivon partaalle eli jos lapsen kanssa olisin tekemisissä, totta kai joutuisin tapaamaan naista. Kuulostaa nyt ristiriitaiselta kaikki varmasti, eli että haluaisin olla myös naisen kanssa asiallisissa väleissä vaikka hän raastaa hermoja ja niin edelleen, mutta voi kun tämä tilanne on kans yhtä kaaosta.

Mutta, niin kauan kuin mua lynkataan, mieheni on itse ilmoittanut, ettei halua olla tekemisissä sellaisten kanssa. Eli tarkoittaen lähes koko sukuaan, koska kuulemma minä olen hänelle niin tärkeä ja rakas, ettei voi sietää mitään vänkytystä minua kohtaan. Eli sinänsä hienoa, että mies välittää ja pitää puoliani, ja huom. en todellakaan häneltä ole sitä vaatinut. Eli näillä näkymin oletan, ettei mies ala lapsen kummiksi. Sinänsä se ei ole lapselta pois, mitä ensin murehdin, sillä kai parempi näin. Ja minähän ne lahjat ym. muistamiset ja tapaamiset olisin kuitenkin "järjestänyt", sillä mies on välillä hieman huonomuistinen...

Ap aika ikävään välikäteen miehesi on joutunut... ja nyt jo koko suku on kimpussasi? Millainenhan mahdat olla itse luonteeltasi, kun vikaa tuntuu olevan kaikissa muissa paitsi sinussa =)

En kyllä tietääkseni ole väittänyt, että vika on ainoastaan muissa?
En vain ymmärrä, että mitä syytä näillä sukulaisilla on olla mulle niin nyrpeä, kun en ole heille mitään pahaa tehnyt, en käyttäytynyt tökerösti, vaan päin vastoin. Jos joskus joku heistä ärsyttäisikin kovastikin, niin nielen kiukkuni. Vasta kotona itken tai puran tunteeni jollain muulla tapaa. Ja niin edelleen. Siksi minusta käsittämätöntä, että niin moni minua vastaan - ja ehkä sitten teen jotain väärin, mutta mitä?! On kuitenkin niitäkin, jotka mulle ihania, onneksi.