Minua harmittaa ja suututtaa!!!

[rikkinäinen]

Miehen veljen vaimo on viimeisillään raskaana. Minulla ja miehelläni ei ole lapsia, kun ei ihan vielä ole ajankohtaista.

Mies on ihan tohkeissaan tuosta veljensä ja tämän vaimon tulevasta lapsesta. Ei ole muusta yhdeksään kuukauteen puhunutkaan, sama juttu koko muulla suvulla. Miestäni tietysti pyydetty kummiksi, minua ei.

Jotenkin olen ihan hermona tuolle koko suvulle mies mukaanlukien, ihan kuin minä olisin täysin vähäpätöinen ja arvoton ihminen, kun en ole raskaana saatika yhtäkään jälkeläistä vielä maailmaan pyöräyttänyt. He jaksavat aina muistuttaa minulle, kuinka hieno ihminen tuo miehen veljen vaimo on, eikä muusta puhutakaan.

Sattuu ja tuntuu todella pahalta, vaikka kuulostankin varmasti tosi lapselliselta. Kuitenkin 9kk:tta tällaista kestettyäni olen ihan rikki. Samanlaista on ollut myös ennen tuon vaimon raskautta, mutta nyt kaikki tuntuu räjähtävän käsiin. Vauvasta olen kyllä minäkin iloinen, mutta miten ulkopuoliseksi suku minut luokitteleekin ja työntää pois "perheestään". Mieskään ei tunnu välittävän tai tajuavan ongelmaa, vaikka olen usein asiasta itkenyt.

 

[Ainomieli]

Haluaisitko sä sitten jo lapsia?

 

[rikkinäinen]

Haluaisitko sä sitten jo lapsia?

Kyllä, muuta en haluakaan, mutta vielä olosuhteiden pakosta täytyy odottaa. Ja tuntuu siltäkin, että he "varastivat unelmani", siis tuo kuulostaa jo ainakin todella typerältä, mutta kaikenlaisia ajatuksia mulle vaan tulee kun mietin ja pohdin asioita ja itken tätä pahaa oloa.

 

[Kotilehmä]

:hug: Kuulostaa kyllä todella ikävältä tilanteelta. Kyllä miehesi pitäisi sinua ymmärtää. Mutta muista että se lapsen tuleminen vain on saanut kaikki hetkellisesti sekaisin, kyllä se tilanne siitä varmasti rauhoittuu kunhan vauva tulee maailmaan, itkee, huutaa, sotkee ja tekee tuhmuuksia...
Ja eihän sitä tiedä koska teilläkin tulee se aika. Sitten se kaikki on teille uutta ja sinä saat sen paikan joka miehesi veljen vaimolla nyt on.

 

[rikkinäinen]

:hug: Kuulostaa kyllä todella ikävältä tilanteelta. Kyllä miehesi pitäisi sinua ymmärtää. Mutta muista että se lapsen tuleminen vain on saanut kaikki hetkellisesti sekaisin, kyllä se tilanne siitä varmasti rauhoittuu kunhan vauva tulee maailmaan, itkee, huutaa, sotkee ja tekee tuhmuuksia...
Ja eihän sitä tiedä koska teilläkin tulee se aika. Sitten se kaikki on teille uutta ja sinä saat sen paikan joka miehesi veljen vaimolla nyt on.

Mutta entä jos en saakkaan, entä jos kaikki on jo "nähty" ja mä jään loppujen lopuksi yksin? Tietenkään en mieheni suvun vuoksi lasta tee, mutta jotenkin sattuu ajatuskin tulevaisuudesta. Entä jos meidän lapsemme on suvulle vähäpätöisempi kuten minäkin olen, verrattuna toiseen miniään ja heidän perheeseensä?

 

[rikkinäinen]

Mies tänään lähinnä päivitellyt veljensä vaimon raskauden etenemisen kuulumisia (aivan kuin en niitä muutenkin jo tietäisi) ja katsellu tulevalle kummilapselleen netistä kaikkea krääsää. Olen niin ulkopuolinen. Ehkä jopa mustasukkainen, epävarma omasta asemastani, kun mies ei ole minua järin huomioinut tänä aikana... Tuntuu, että on ihan hullaantunut ja vissiin rakastunut tuohon veljensä vaimoon. Taas vain itkettää.

 

[liippo]

No mulla sama tilanne, paitsi omasta peheestä kyse. Sisko synnyttää pian, toisella on pieni lapsi, ja kun perheeni kanssa kyläilen puhuvat tästä odottavasta siskosta ja hänen asioistaan kun mua/perhettäni ei olisikaan...

Edes kuulumisia ei kysytä.