Toggle sidebar

Aurinkovauvat *40*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja varttuneet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mama on hyvä että nyt hoidat ittes kuntoon!!!! Jalat on tosi tärkeet!!! Kaikki muut asiat sitte ajallaan järjestyy ja loksahtelee paikoilleen.... Nyt annat itelles aikaa ja vaan itelles!!! Suret surut ja itket itkut!!!! Sitte jossaki välissä se aurinko alkaa lämmittään!!!!
Kiiruskalle kans voimia!!! Ja samat sanat. On niin vaikea löytää oikeita lohdutuksen sanoja mutta tiiät että täällä on monta olkapäätä johon nojata ja jotka ei väsy!!!
Lämmin halaus kummallekki!!!

Hauskaa Haidin kirjottelu. Kikattelin itekseen ko aattelin että sen murteen piikkiin on sitte varmana menny mun lukihäiriöisen kirjotusvirheekki :DDDD

Kävin lääkärillä ja kaikki ok. Vauvan tekoa nyt sitte vaan jatketaan. Lääkäri oli tuuraaja ja oli niin kotosta ko seki oli pohjosesta pois!!! Aina se lämmittää ko joku on pohjosesta ja tuntee semmosta yhteenkuuluvuutta. Hassua! Ei varmana savolaiset (tai kuka vaan) kovin innoissaan oo ko kohtaa toisen vaikka helsingissä. Kummaa väkeä me, tai voihan se olla että mie vaan poden koti-ikävää ajoittain....

Kirpparilla oli tavarat menny kaupan. Aattelin että jos jotaki mutta yllätyin positiivisesti... Nyt tämä tätskä painelee keittiöön kokkaamaan. Meillä tarjoillaan lihapullia ja ranskalaisia tänään... haastavaa ;) Niin ja terveellistä, ravitsevaa...... No ko ei meikäläinen viihy tuolla keittiössä....
Ainaki sen saa nopeeta eikä lapset valita.....

Jatketaan.... Heippa!!!!

 
Joo komurehtoo pittää yrittää etteenpäin Haidi! Ei siinä auta maamme laulukaan, vaikka miten päin veisais sen.

Iltarusko, kuinkas kaukana on sinun pohjoinen, ei tartte paikkakuntaa missään nimessä mainita, mutta suurinpiirtein jos kilometrin sadan tarkkuudella? Aikoinaan kun Helsingissä asuin, jonku sen perän ihmisen mukaan pönde eli maaseutu eli pohjoinen alkaa jo kehä III jälkeen ;)
 
Niin niin piti olla kone kiini ,mutta..............................
tulin justiisa sykiatrilta ,siis puhelimesta äitykän kansa. Tuassiisa olin sen korvan polttoo jutuillain ,mutta hyvihän tuo jakso kuunnella...tais siinä siivota koko asuntosa samala ko mie piästelin höyryjä pihale:)
Ukole olin varanu keskusteluajan tuonne ruokapöytää ku meinoo meilä tietyistä asioista olla eriävät mielpitteet...vua ei tarttuna koukkuu...karkas pakoputken vaihtoo...p*kele!
No mutta onha sitä aikoo yön pienilä tunneila tarinoija jos leipäläpi ukola aukee...sekkää ku ei oo nii varmoo ,että näin tapahtuu. Toivossa on hyvä ellee sano lapamato!
Nyt on kuitennii sukellettava tuonne pyykkipinnoo tai uamula löytää alushousut piästään... pyykit on sängyssä levällää ku jokise evväät.

Elä sie iltarusko naura miun jutuillein ,ku piästin sen savolaisakan irti mikä miussa asustaa:)
Mummoin ku oppisit tuntemaa ,ei siun naurustais tulis loppuva ikinä... se se vasta leukojaan viäntääkin puhuessaan ,ei yllä meikäläinen sille tasole.
Mummola on tapana kiäntee ihmisten nimetkin savon murteeseen sopivaks...esim. vaikka nimi Sirpa= sirpukka
tai vaikka Esa= esukka...Silja= siljukka ,Heidi=heidikkä jne. koittakeepa viännellä omianne...siinä vällein männöö kiel solomuun:)

 
Lapinlääni on mun pohjonen ja Helsingistä sinne on muistaakseni n. 900 km. Syntyny oon ihan tunturilapissa.
Mie ruukaan aatella että lappi on sielä missä tunturit alkaa.
Miehän kuulemma oon oikea lapinakka.... Se olkhoon lisämausteena ko mietittä ulkonäkköö ;))))
Mitä ihmettä meinaa komurehtoo????

Heippa taas!!!!
 
Jaksamista Kiiruskalle ja mamalle olipa päätöksenne mikä tahansa! Jos teille ei ole vauvaa ihan heti tulossa niin varmasti jotain muuta hyvää odottaa nurkan takana. Elämä on kertakaikkiaan ihmeellistä ja yllättää just silloin kun sitä vähiten odottaa!

Ihmettelin ääneen tänään neuvolalääkärille, että kaitpa se on ihan okei tulla tänikäisenä äidiksi kun kaikki on mennyt ihan hyvin ja yleensäkin tulin raskaaksi. Sanoi vaan, että voivoi, erittäin hyvä ikä tuo nelikymppinen ja tänäänkin olin jo kolmas senikäinen. Tai kaks muuta olivat syntyneet v. -68 eli pikkasen nuorempia kuitenkin. Sanoi myös, että ei se ikä merkkaa vaan se fyysinen puoli. Hyvänä esimerkkinä ja kannustimena on av:läinen Krisse, joka pyöräytti pojan 45-vuotiaana! Mitähän hänelle muuten kuuluu? Ja Doorikselle? Ois kiva kuulla joskus miten menee vauveleiden kanssa.

Äipällä ei siis näytä olevan vapaa-ajan ongelmia kun Onneli järkkää ohjelmaa yötä myöten! Kohta hän on jo niin iso tyttö, että nukkuu yöt läpeensä. Voi sitä pikku-prinsessaa, on varmaan ihanan suloinen typykkä.

Meikäläisenkin äitiyslomatuuraajaksi on valittu miespuolinen henkilö, joka aloittaa ens keskiviikkona eli ehtii olla ruhtinaallisesti kaksi päivää mun perehdytettävänä! Silloin täytyy vähän katella missä surffailee...No, enpä viitti kauheesti ressata perehdyttämisen kanssa vaan syöksyn torstaina kirmaten kesälaitumille enkä suo ajatustakaan työpaikan suuntaan! Voin sitten nettailla kotikoneelta jos aika käy pitkäksi.

Niin, neuvolalääkärissä kaikki oli ok tänään ja kohdunsuu kiinni & kiinteä. Erkkikin uiskenteli karkuun kun kuunneltiin sydänääniä, mutta kyllä ne kuuluivat joskin välillä vähän kauempaa. Kivuttomista supistuksista kysyin, että onko pelättävää ja sanoi ettei ole, koska niin suuren lihaksen kuin kohtu kuuluukin harjoitella supistuksia. Painokin oli tippunut yli kilon! Okei okei, myönnän taktikoineeni hieman eli jätin aamiaisen väliin ja päälläni oli puolet vähemmän vaatetta kuin viimeksi. :) Osuutta saattoi olla myös eri vaa'alla eli tällä kertaa se oli digitaalinen. Oon myös hiukan yrittänyt jättää mässäystä vähemmälle, mutta just pari päivää sitten meni kevyesti yks Fazerin sininen iltapalaksi...!!! Oon ihan heikkona siihen suklaaseen enkä häpeä edes tunnustaa! Suorastaan addiktoitunut, lurpslurps. Äitykälläkin on suklaanhimo eli tietää mistä on kyse!

Jaahas, iltalenkin aika jälleen ja sitten ajoissa pehkuihin niin jaksaa huomenna taas nousta kukonlaulun aikaan! Hyvää yötä kaikille!
 
Taasii se Haidi keksii uutta kivaa makkariin ko alkkarit päässä hilluu hih! Hei mun nimihän on sitten jo savoksi äitykkä, se ei taivu meikäläisen suussa siis mihinkään... auta Haidi, miten se pitäs muka mennä?

Iltarusko mä luulisin ton komurehtoomisen tarkottavan sellaista eteenpäin menemistä, että välillä on kontillaan ja menee neliveto päällä eteenpäin, vaan varma en ihan oo. Jaa vai lapin naisia, sinne sitä on mullakin vielä satoja kilometrejä matkaa, useampi poron kusema. Joo sua kun kävin miettiin niin on juu hyrrällä nyt neljän tuulen lakki päässä hih, hii ;)))))) ja vauhti eiku kiihtyy.
 
Mannan kanssa yht aikaa linjoilla... lapsonen vaan hoputti vieressä lähtemään kauppaan, ettei jäädä maidotta. No siellä käytiin kumit pyörässä vinkuen ja nyt on huomen aamu turvattu, nimittäin jos mulla ei oo kahvissa aamulla maitoa oon ympäristölle vaarallinen :)

Manna käyhän linjoilla vaikka heitätkin ""pensselit naulaan"". Perehdytys kahdessa päivässä, se on nopeeta toimintaa se. Mukava on sun kuulumisia aina saada...joo suklaata, nam, nam, ymmärrän sinua paremmin kun hyvin! Mutta näin se on naiset, että nyt pitää saada itsehillintä kohdalleen, yhdet housut on mulla puntarina (siis mulla ei oo ollu koskaan vaakaa) ja kun ne alkaa kiristään on reagoitava välittömästi ja katottava mitä suuhunsa laittaa (hmmm, siitä tulikin mieleen: joku tulee huomenna, nam, joku mies vissiin, hih). Toi on jo senkin vuoksi, ettei tässä ole varaa uusiin vaatteisiin eli köyhyys pitää hoikkana sano!

Vaan siskot rakkaat, minä kiitän tästä päivästä! Lähetän unienkeleitä pitämään huolta teistä ja poistamaan pahan mielen ja lohduttamaan surussa olevia. Ja sen vanhan tutun ja turvallisen peiton tässä lasken meidän kaikkien päälle, suojaksi pahalta maailmalta, nukkukaamme hyvin!
 
Onnea Haidille, sinulla onneksi ei ikä vielä estä haaveita, vaikka muita esteitä tiellesi on on osunutkin liiaksi asti, mutta toivottavasti tämä uusi aurinkoinen vuosi vie ne mennessään, valitettavasti en voi sinulle toivomaasi synttärilahjaviestiä laittaa, mutta mukavaa päivää muutenvaan toivotan, ja kaikille aurinkoista viikonloppua! Minä joudun varmaan vielä viikonlopun rämpimään maan mullissa, mutta yritän sieltä kömpiä valoa ja aurinkoa kohti, ei ole muuta tietä kuin ylöpäin, en muista/tiedä Krissen ja Dooriksen tarinoita tarkemmin, mutta tosiaan kyllähän ne vähän valoa ja toivoa tuovat meille toivottomille vai toivoville? ... vaikka minun taustani jo alkaa olla aikalailla toivoton... Mutta on ihanaa, että edes jollain onnistaa, meitä muita varten luojalla on jotain muuta takataskussaan...
 
Haleja Kiiruskalle! Voimia uuteen päivään!
Mun mielestä Dooris on nuori neitonen, oiskoon ollut joskus puhetta 33 vuodesta, jaa nyt jos Dooris oot linjoilla ja meni ihan päin honkia, niin annathan anteeksi! Krisse oli mun mielestä 45 kun vauvveli syntyi.
Tänään kun hyppäsin automobiiliini ja käänsin nokan kohti työmaata, soitti radio ensimmäiseksi biisin: anna mulle aamurusko, anna usko elämään... sitä sitten rallattelin aamutuimaan. Näinhän se menee!
 
Tuota, kun on vauvakuume iskenyt tässä iässä (40) ja olen seurustellut kohta vuoden miehen kanssa. Kummallakin isot lapset. Ja kun luen viestejänne, voih, olen pähkäillyt paljon, miten kysyisin, että on vauvakuume ja joskos hankittaisiin vielä iltatähti. Olen pelkuri, kun en uskalla kysyä pelkäämättä töksäyttämällä suoraan, että jos hankittaisiin vielä yksi vauva ilman, että hän säikähtää ja pinkoo pakoon:/. Pitkittääkään ei voi pähkäilemällä, koska ikää on jo sen verran, ettei enää voi kauaa miettiä, olkoon mikä suhde on. Miten tytöt olette menetelleet?
 
Hei!

Onnitteluhalaukset Haidille!!! :) kiitos skumpasta, sehän vain maistui ;-)
Tsemppihalit Kiiruskalle ja mamalle sekä kaikille sitä tarvitseville!
Muille halit muuten vaan :)

Ihania nuo Haidin savolais-höpötykset, ihan tulee kotoinen olo - vaikka en ihan kaikkia sanoja tunnekaan... sitä kun itsekin olen vähän ""sinnepäin kallellaan"" ;-)

Kirjoittelin jo tuonne ""vanhoihin""... ja suunnilleen sama rapustus tännekin
Fiilis on taaas down, down, down :( Täti tomera tulla pujahti taas kylään... osasin sitä kyllä odottaakin, niin selvät oireet olivat! Nipistelyt, kipristelyt, turvotus, v-fiilis,... mitäpä ne muutakaan tarkoittivat
Yllättävän rankasti otin tätin tulon taaaas, itkua ja hammastenkiristystä, kiukkua, surua,... laidasta laitaan! Illalla mietin jopa, että jääköön haaveilut... mutta ei siltikään, en minä halua vielä luovuttaa!!! Mutta jospa kesän pystyisin olemaan kuin ""laitumella"", ajattelematta asiaa??? Olisikohan se edes mahdollista, siis laittaa aivot narikkaan joksikin aikaa ;-)

Labra-tulokset olen saanut, ei mitään ""vikaa"" ;-) Suunnilleen raja-arvoissa kaikki. Silti lääkäri kirjoitti Clomifenit 3kk:n ajaksi. Nyt tässä ""arvon"" että aloitanko samantien, vai menisimmekö kesän vielä luomuillen ja sitten vasta syksyllä ""kovemmat kutit piippuun""
Lääkäriä jos kuuntelen, niin hopusti vaan, ei ole aikaa odotella, ja onhan tätä ikää jo nytkin, että siinä mielessä... Mietityttää silti: kun ei selvästi ollut mitään vikaa, onko lääkitys tarpeen? *pohdin, pohdin, pohdin...*
Kyselen siis teiltä kokeneemmilta, osaavimmilta, tietävimmiltä neuvoja ja mielipiteitä asiaan.

Jotain muutakin piti kirjoittaa, siis muutakin kuin omaa napaa... mutta kun tämä työnteko on häirinnyt olennaista, niin en enää muista, että mitä piti kommentoida, mihin asiaan ja kenelle
Joo, paitsi se tärkein - onnittelut 40-ketjulle, eli meille kaikille!!! :)

Ja toivottelen vielä kaikille aurinkoista viikonvaihdetta :)
K vaikenee taas hetkeksi ;-)
 
Tänään on jo paljon helpompi päivä, elämä voittaa taas kerran, kyllä minä täältä taas nousen, olenhan tätä ennenkin harjoitellut ;)
Martalle neuvoisin ottamaan härkää sarvista kiinni, ja ottamaan asian rohkeasti puheeksi, minä olin 38 kun tapasin nykyisen mieheni, hän on lapseton, ja minulla yksi iso sellainen, aloin puhumaan vauvahaaveestani hyvin pioan, suhteemme vakiintumisen jälkeen, nopsaan hän innostui, ja vähän yli vuosi yritettyämme, lähdimme selvittämään miksei vauvaa kuulu?n Niinpä aloitimme ohjeiden mukaan miehestä, ei mitään vikaa löytynyt, sitten tuttkittiin minut, ei taaskaan selitystä, mutta ivf-hoitoa suositeltiin, jo ikäänkin vedeoten, moninkertaistaa mahdollisuudet, mietime taas pari kuukautta, ja sille tielle lähdettiin, siinä ytuli puolitoistavuotta kulutettua, ja kolme hoitoyritystä, josta viimeiksin päättyi tätivierailuun eilen, nyt minusta tuntuu, että olen kelvoton kehäraakki, ja käskin jo eilen mieheni vaihtaa minut parempaan, mutta hän vaan halasi ja sanoi, ettei sitä tietenkään tee, vastahan sai minut virallisesti omakseen vajaa kolmekuukautta sitten (menimme naimisiin maaliskuussa) ... nämä hoidot ovat olleet henkisesti rankkoja, mutta meit ne on yhdistäneet ja lähentäneet, mutta mieparka ei oikein tiedä miten voisi nyt minua lohduttaa, mutta huokaili teid'än ihanille viesteille, mitä hänelle näytin, ja sanoi että on se ihjana, että olet tuolalaisia ystäviä sdaanut... Kiitos teille, olette pitäneet minut pinnalla, näinä vaikeina päivinä! Ja Kliivialle vielä, ole katunut hoitoyrityksiä kuitenkaan, vaikken ole mitään tulosta niistä saanut, tiedän ainakin yrittäneeni, ja kuten jo kerroin, ei mitään selitettävää vikaa tai syytä ole löytynyt...
 
Kliivia, laitoin sinulle muutaman rivisen tuonne toiseen ketjuun, niinpä en niitä samoja tähän käy tälläämään :) Koitahan pärjää sen akanretaleen kanssa, ei oo kiva vieras, ei niin!

Marttahan heitti kysymyksellä. Huh, huh, kyllähän se suht suoraan pitäisi tuommoinen noinkin vakavaa laatua oleva kysymys miehelle esittää. Meillä se olin minä, jolta kysyttiin ja kyllä mies sanoi jälkeenpäin, että häntä jännitti ihan hirveesti kysyä. Ja varsinkin kun olin joskus ensitapaamisillamme sanonut, että lapsia en näin vanhana enää ala tekemään. Voi ihmislasta että mitä on käynyt suustaan päästeleen! Näin se on, että never say never again! Eli ei siinä Martta nyt auta maamme laulukaan, jos mieles tekee, se on pakko kysyä, vaikka kuinka jännittäisi! Onnea matkaan vaan, pidän peukkuja!

Minä poistun tästä kohta takavasempaan tyylilleni uskollisena (säärikarvoja ajamaan ja naamaa restauroimaan, heh). Ja siispä toivotan oikein iloista, aurinkoista viikonloppua kaikille teille! Olkaahan ihmisiksi ja pitäkää huolta itsestänne ja rakkaista!*hyppii laulellen menemään*
 
Tiälä ollaan...vieläkö on pullossa pisara jälelä? Voisin sen huulillein tiristee hellepäivän helepotukseks.
Koko päivä kaupungissa lasten kanssa jotka ovat eilen valvoneet 23 ja tänäaamuna heränneet klo.5 ...jipii... parriin otteeseen jouvuin iäntäein avvoomaan kun meinasvat toisensa teilata:)

Iltarusko mietti mitä tarkottaa komurehtoo ja äitykkä vastas ihan oikein ,että se on eteenpäin menoa välillä kaatuen ja kompuroiden.

Vua nyt otan ja oikaset ruotoni tuohon sohvaan ja vetäsen pienet tajuttomat...muuten ei silimät kestä auki saunalle asti.

Kiitokset onnen toivotuksista kaikille...erityskiitos äitykälle kortista:)

 
Kliivia kysyi neuvoja viisammilta, joten minun pitäisi pysyä hiljaa, mutta mutta... Vaikkei minulla olekaan kokemusta clomien käytöstä, suosittelen kuitenkin aloittamista, jos kerran lekuri sitä suositteli. Mulla oli aikanaan kova halu saada jonkinlaista avustusta omalta gyneltäni, mutta koska takanani oli juuri keskenmenoon päätynyt raskaus ja kaikki oli hänen mukaansa oikein hyvässä kunnossa, hän ei suostunut antamaan apuja. Olisi kuulemma voinut vain sekoittaa omat hormonit. Ja siitä kahden viikon päästä testasinkin plussan. Ainakin jäin jälkikäteen on tosi tyytyväinen hänen ammattitaitoonsa. Eli jos sinulla on luottamus omaan gyneesi, toimi hänen ohjeittensa mukaan. Aika on valitettavasti rajallinen, niin kuin itsekin totesit. Mutta sinun täytyy tietysti itse olla samaa mieltä, ei kannata tehdä mitään sellaista mikä tuntuu pahalta. Toisaalta kesä on sitä laidunaikaa eli aivot nurkaan ja nappia naamaan mitään ajattelematta. Tässä kohtaa voitte kyllä vapaasti todeta, että hyvähän mun on niin sanoa. Varsinkin kun olin yritysaikana kaikkein heikkohermoisin ja ajattelin vauva-asiaa 25 h vuorokaudessa.

Martalle sen verran, että otat asian puheeksi, kun on sopiva hetki. Kun se kerran sinua painaa, puhu siitä rauhallisella hetkellä, ettet joskus suutuspäissäsi tai herkässätilassa lipsauta väärillä sanoilla. Tai minähän puhun nyt vain siitä, miten minulle olisi voinut käydä. Meillä oli niin onnellisesti, että mieheni totesi melkeimpä ensimmäisillä treffeillä, että mehän sitten tehdään yhdessä lapsi. Taisi tietää, mikä tehoaa parhaiten minunkaltaiseeni lähes nelikymppiseen sinkkuneitiin, joka rakastaa yli kaiken sukulaislapsiaan.

Kiiruskalle vielä onnittelut siitä, että olet löytänyt ihanan kumppanin. Tarve lapsen saamiselle on tosi vahva, mutta kuitenkin parisuhde on eri asia ja se että saadaanko niitä vauvaoja vai ei, ei pitäisi vaikuttaa siihen. Ja vaikka tuossa ylempänä kertoilinkin miten mies ""hurmasi"" minut, kuitenkin rakastuin häneen, enkä niihin simppoihin, jotka mahdollisesti tulisivat hedelmöittämään minut.

Mua muuten nauratti kovasti se Iltaruskon kuvitelma Inkusta: mustatukkainen, pieni inkkarityttö. Taidan kyllä olla sellainen vain sisäisesti :-D
 
Kaekessa kiirreessä:
Haidille hyvvee syntymäpäevee toevotan ja kaikile muilennii viikollopuks mukavata ja sopivata siätä. Kuohuvata en tällä kertoo maesta vuan ajattelinnii huomenissa syväntäin pienellä konjamiininaukulla hytkäöttee. Vuan pienellä, ottooten huomijoon! Pikkusella hörpyllä vähän syvänsurut helepottaa vuan isosta ryypistä ne vuan kasvvaa, suattaa tulla rytkäöttee uusija vielä piällekkii. Ja niitähän myö ee kaevata.

Kiiruskalle hallauksija, tiälä on mietitty kansa jotta laettooko rukkaset naolaan vuan tuo ukkonj sano jotta ee laeteta ennenku nuo liäketieteestä jottain ymmärtävät käsköö. Nii jotta kae tiältä muakuopan pohjalta pittää ruveta tuas kaevoo vetkuttelemmaan ihtijään ylös.

Mamalle laitan jalakoihin ajatuksella virtoo joskoon yhtään aottas. Ja kaekille muilennii just semmosta enerkijjoo kun sattuu tarvis olemmaan. Nyt lähtöö tämä lehmä kohti kesäsii laitummii, hyvät pyhät!
 
Täällä taas visiitillä, kylläpäs olen osannut paljon sählätä kirjoitusvirheitä tuohon iltapäiväiseen tekstiini, mutta kiitos kuitenkin teille kaikille, jotka olette jaksaneet sen kuitenkin kahlata läpi ja jotain kommentoida, aina se vähän helpostusta tähän sisäiseen tuskaan tuo, ei minuakaan kukaan viisas tohtori ole käskenyt haaveiluja lopettamaan, vain oma järki meinaa tässä mennä, ja enhän minä tosissani ole miestäni vaihtamassa tai pois ajamassa, mutta kun mielialat on mitä on, niin elämä tuntuu vain niin vaikealta, mutta totuushan on, että elämällä on paljon muutakin annettavaa, meille kaikille vauvattomille, ja kyllä teillä vauvallisillakin vielä monia vaiheita elämiin mahtuu, sitä se vain on, ihmisen elo on vaihtelevaa....
Lötköisiä perjantai-illanjatkoja jokaiselle...
 
Paljon onneeeaaaaa vaaaaan... Paaaaaljooon oooonneeeeeaaa vaaaan..... Haidille niin lämpimät onnen toivotukset!!!! Halaus ja halaus!!!! Mie just tulin vasta töistä niin en kerenny aikasemmin onnitella...

Ihanaa tuo teijän murre!!!! Mie tykkään siitä!!!
Nyt tämä akka taas hyppää suihkuun ja unten maille...
Hyvvää yötä!!!
 
Lauvantai huomenta

No nyt tul sellasta turvanviäntöö Ryyniltä ,että laitappas ryyni postia tulemaan tähän luatikkoon minski30@hotmail.com nyt haluvaa tämä äpyli selevittöö ,että missä päi on ryyni-lehmän kesälaitumet ja kotitantereet? Ammutaanko samala suunnala?

Tuassiisa ollaan tiälä jäykkänä ja se ei suikaa oo isännälä se jäykkyys missää...vuan meikäläisessä. Toistamissee vähälä ajala niska jumissa...piätä kun kiäntää ,tuntoo ihtesä 99% vammautuneeks. Kamalata pökkelöintii:)
Ovis aikakii lähenöö...se pittää vissii alakoo tehä jonniilaista niskatukkee jos ei tämä olo tästä kohene...muuten ei oo sonnila selekää kiipeemistä ,ei kestä niska sellasta rytkettä.

Nyt on tuas mäntävä...kuluku on ku hiastetussa vilimissä ja kiännökset ku robotila ,jolla ei jäsenet liiku.
Icepoveria nahkaa vua lissee ,josko se siitä alakas lutviutuva.

 
Helteistä sunnuntaita!

Taetaa olla savolaes akkoja ketju viärällää, niäs ku tuossa mulukasin noeta juttuja.
No joo. Ihan ekaks HAIDILLE MYÖHÄSTYNEET ONNITTELU HALIT.
Ja toiseks, lukasin nuo jutut vähän huononpuoleisesti eli en voi liioin kommentoida. Mutta ilmeisesti ihan kaikkia ei ole elämä taas silkkihansikkain kohdellut. Pahoitteluni niistä.

Eihän vauva-arkikaan ole aina ruusuilla tanssimista. Jos joku muuta väittää, niin oletan hiukan puhuvan palturia. Rankkaa on toisinaan valvominen, vaikka sitä työkseni teenkin niin on se toisenlaista. Ja mikä surullisinta mielestäni, kun ei aina tiedä mikä on vialla. Sitä tuntee itsensä aivan avuttomaksi ja hyvä ettei ole kahta itkijää, äiti ja tyttö. Sellaista se on pienen ihmisen alkutaival.
Nyt Onneli nukkuu tuolla ulkona ja kohta tulee vieraita.
Mutta JES, kerkesin koneelle edes hetkeksi.

Hei tapaamiseenkaan ei ole enää kauan....ihanaa. Toivotaan että sää sallii myös silloin.

Nyt poistun ulkoilmaan ja odottelemaan vieraita saapuvaksi.
 
Sunnuntai on aurinkoinen, lämmin ja kaunis, toisin on minulla taas tänään, pienenmpikin asia taas itekttää... Eilen vauvani pääsi ripille, kaikki meni hyvin, vaikka vähän jännäsinkin täät sukujen sekamelskaa, ei meitä paljon ollut, mutta tarpeeksi läheisiä läsnä, poika oli komea puvussaan, olin ylpeä lapsestani, ja niin taisi isänsäkin olla, laitoin vuokraamani juhlapaikan kauniiksi, ruoka oli hyvää ja vieraat tyytyväisiä, mutta tänään olen ollut taas surkea... miettinyt tulevaisuutta jatkoa, vauvahaavetta en ole valmis vielä hautaamaan lopullisesti tai ainakaan vielä täysin hyväksymään sitä, vaikka jo pystyn ääneen sanomaan, että meille ei varmaan sitä yhteistä lasta koskaan tule, ja piste. Tämä ei ole enään tahdon asia, eikä ole kyse siitä, että olisin tietoisesti näin valinnut tai hyväksynyt asian, mutta tosiasiat puhuvat tämän puolesta.... Ehkä on vielä pieni mahdollisuus, että luojalla on meille yllätys takataskussaan, mitään selitystä me emme tähän koskaan tule saamaan, tai elämän tehtävämme on jossain muualla, tai jotain, en tiedä itsekään mitä yritän nyt teille sanoa ... Mutta tapaamisesta olen tänään ollut mietinnöissä, en tiedä pystynkö sinne tulemaan, minä olen ainakin nyt vielä henkisesti liian rikki, mutta ehkä ehdin vielä parantua siihen mennessä, kenties tai sitten en...?
 
Huomenta ja heti ekaksi kysymys: mistä saa ostaa suomi-savo-sanakirjoja ;)

Viikonloppu mökkireissuineen on takana ja lämmintä piisasi mukavasti. Kyllä Suomen suvi on yksi ihanimmista asioista. Noh tuossa mökin puuceessä istuessani mietin kyllä, että vähän vähemmän voisi olla niitä pieniä iniseviä kavereita. Mutta hienosti siinä aika kulu käsiä yhteen hakatessa, porukat pihalla vissiin luuli, että meikä antaa aploodeja itselleen pöntöllä istuessaan, hih! No multahan sekin kävis..

Hei siitäpä tulikin mieleen, että pitää kehua itseään ainaki kerran päivässä, jotta itsetunto pysyy korkealla. Muistakaa Nalle Puhin sanat: jokainen on jossain hyvä! Siitä se viikko taas lähtee!

((((((iloa itsekunkin elämään!!!))))))
 

Similar threads

H
Aurinkovauvat *42*
Viestiä
105
Luettu
2K
Lapsen saaminen
äitykkä
Ä
V
Aurinkovauvat *22*
Viestiä
102
Luettu
3K
Lapsen saaminen
sivullinen
S
Ä
Aurinkovauvat *43*
Viestiä
100
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Inkku
I
J
40+kuuumeilijat ohoi!
Viestiä
1
Luettu
284
Lapsen saaminen
Inia
Inia
A
Aurinkovauvat * 57 *
Viestiä
106
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Inkku-64
I

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa