Toggle sidebar

Aurinkovauvat *42*

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Haidi75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Se on viikonloppu jälleen tulollaan... Voi Haidi!!!! Älä tao liikaa päätäs ettei naapurit tilaa sinivuokkoja ja valkotakkeja hakemaan;) heh heh huono vitsi.. *Voimahaleja sinulle*!!! Kaikki tuki teit miten teit, niin uskonpa että teet oikein, kuuntele kaaoksessakin sydäntäsi...se tietää...

Meil oteltiin raha-asioista ja koltiainen näyttikin toisenlaiset kortit riidassa!!! Heh siis oli rakentava ja ihan hämmennyin kun itse olin rupeamassa sotajalalle ja ei tilaisuutta tullukkaan... Eli nyt ekkua viedään:) olen niin positiivisesti yllättynyt näistä uusista puolista..

Koiruli kasvaa, sellainen iso siitä tulee.. Syökin kuin varpunen eli viisi kertaa oman painonsa, hih ei nyt sentään. Kiltti kuin mikä mutta istumista pidemmälle ei olla päästy... Ok sisäsiisti tavallaan, mutta viihtyy tod paljon pihalla... Kantelee kenkiä ja sukkia yms. mutta ei jyrsiä ole kerennyt, ollut meillä jo kolme viikkoa eikä tuhoja!?!!...Poikien puuroa himoitsee ja kun on silmä vlttänyt on puuroa syöty suurpiirteisesti ja tarjottu sitten koirulille... niinpä pojat on poikia..

Voi kun Kliivialla kaikki menis ok:) Mannalle tulee kohta Erkki... Meidän pojat tykkää sellaiseta satukirjasta "Rauhallinen Erkki" on muuten aikas kiva.. Niin ja Inkkulle mahan kasvua vaikka te kaksi siis manna ja Inkku olette jo hyvällä mallilla. Joo-o meillä pojat syntyivät 27+3 ja painoa oli 1070g 36cm ja 1180g 37cm eli mun pienet poikaat olivat jo silloin isoja... Tossa jussin aikoihin mummolassa mitattiin pojat ja eka oli 112cm ja toka 110cm...

No se siitä muistelusta... Vatsantähystyksen tulokset oli normaalit joten seuraavaksi olis tutkimuksissa vatsan ultra ja haiman kunnon selvitys.. Sitten kun selviäisi mikä kylkikipua tuo voisi ottaa taasen ton kalenterin tutkinnan alle ja alkaa hommailemaan muutakin kuin koiralle matokuuria;)

 
Kaikille huolenpitoenkeleitä! Olen kotosalla piipahtamassa nyt ja oikein hirmu pikaisesti lukaisin teidän viestinne. Palaan ajan kanssa.
Haidille jaksamista! Kaikki on tarkoitettu, kaikki järjestyy!
 
Niinpä ollaan taas lauantaissa, nämä sivut minulle kiukutteli, piti ihan kirjautua, että pääsin sisään, poika on "häädetty" ja me kaksin jatkamme taas viikon kotimaanmatkailua, kohta lähdemme vaihteeksi minun autollani, vaihtelu virkistää, ja yksi isännän "yksilö" on mökillä odottomassa, no niin tänään matkaamme keskisen kyläkauppaan, ja yövymme länsisuomessa pari yötä, ja sitten matkamme taas jatkuu, palaan taas maisemiin noin viikon päästä... Jaksamista taas kaikille, voimahali Haidille, sinä teet niin kuin sydämesi ääni sinulle kertoo, tiedän kokemuksesta, että joskus ratkaisut on vaikeita, miettii tekeekö oikein, tekee ne sitten mihin suuntaan tahansa, rohkeutta ja oikeaa mieltä toivon sinulle päätöksiis...
Enkeleleitä lähettelen teistä kaikista huoltapitämään !
 
Tasan viikko sitten lähdin onnellisena töihin. Oli ihana aurinkoinen lämmin aamu ja elämä tuntui niin hyvälle... Töitä aloitellessani sain puhelun. Toinen pikkusiskoni itki ja huusi, en meinannu saada selvää ja kun jotain kuulin niin en halunnu, voinu uskoa!!!!!! Toinen pikkusiskoni oli juuri hetkeä aikaisemmin kuollut!!!!!

Äitimme ja toinen pikkusiskoni oli hänen neljän lapsensa kanssa aloittanut kesäloman vieton mökillämme tunturilapissa. Aamulla lapset ja äitini oli herännyt siihen kun siskoni korisee ja kouristelee... Äitini yritti elvyttää ja myös ambulanssihenkilökunta kaikkiaan tunnin mutta mitään ei ollut tehtävissä... Siskoni sydän ei enää lyönyt!!!!! Lapset olivat vierellä kun äiti kuoli.

"Rauhoituttuani" ajoin kotiin otin siellä olevat lapset kyytiin ja lähdimme kohti lappia. Ajoin ilman aikaa, kilometrejä. Ainoa ajatus oli että meidän on päästävä Äitini ja lasten luo. Tuntui kuin olisi kaikki elämä mennyt sirpaleiksi. Siskoni lapset ovat alaikäisiä. Yksi lapsi asuu isänsä kanssa ja toiset siskoni. Heti oli selvää että nämä kolme muuttavat meille.
Pääsimme lopulta perille. Voi sitä surua ja tuskaa!!!! Elämä tuntuu niin epäreilulta!!! Siskoni oli 35 v. Hän oli elänyt värikkään, joskus hyvin vaikean elämän. Nyt hänen asiat tuntuivat asettuvan kohdalleen.... Hän oli juuri saanut mukavan työn josta hän piti, pienin tyttö olisi mennyt eskariin ja seuraava poika olisi aloittanut koulun. Vanhin tyttö aloittaisi kaksoisopinnot eli lukion ja perushoitajan. Talous alkoi helpottamaa jne.
Hän oli terve, tai ainkaan ei oltu todettu mitään... Tietysti jälkikäteen oireita oli. Hän oli hirmu väsynyt, välistä ahisti jne. Hän pisti kaiken varmaan helteen ja työn piikkiin..... Sydän ei vain ollutkaa vahva...

Viimeiset kaksi viikkoa olen järjestellyt asioita... Menemme ukkokultani kanssa naimisiin ja haemme yhdessä kolmen huoltajuutta. Isä ei ole kykenevä huolehtimaan lapsista. Hän ei ole nähnyt heitä vuosiin eikä ole tehnyt elettäkään sen eteen. Hän elää epävakaista elämää.... Nyt hän kuvittelee vain tupsahtavansa lasten elämään ja repivänsä lapset erilleen.....
Olemme ottaneet asianajajan joka pistää asiat vireille. Teemme kaikkemme jotta saamme lasten elämän niin hyväksi kuin voimme!!!En kestä ajatusta että he revittäisiin erilleen, täysin outojen ihmisten pariin. He ovat kokeneet nyt niin suuren menetyksen, äidin, joka oli heidän kaikkensa!!!!

Eilen siunasimme siskoni. Hänet tuhkataan ja tuhkat sirotellaan aikanaan mökkimme rantaan, tunturien juurelle, paikkaan joka on meille kaikille niin rakas ja jonne on hyvä mennä siskoa tervehtimään....

Olemme viime yönä ajaneet läpi suomen kotiin. Kaikki lapset ovat kotonamme ja nyt aloittelemme elämää yhdessä. Tuntuu että tämä on vain unta josta herään ja huomaan että kaikki onkin hyvin! Toivoin niin lasta mutta en ikinä olisi halunnut sitä näin!!!!! Tuntuu kuin sydän pakahtuisi!!!
Rakastamme lapsia ja he ovat meille läheisiä koska olemme viettäneet aikaa paljon yhessä pitkästä välimatkasta huolimatta. Poika joka asuu isänsä luona asuu melko lähellä ja olemme sopineet isän kanssa että hän voi olla meillä nyt paljon enemmän jotta lapsien yhteys pysyy ja läheisyys ei katoa.

Pienten asiat ovat niin hyvin kuin voi olla. Heille on eskari ja koulupaikka. Alamme tekemään remonttia jotta saamme heille oman huoneen ja heidän omat tavarat ja huonekalut paikalleen. Vanhin aloittaa koulu nyt pohjoisessa ja asuu äitini luona kouluajan ja lomat on täällä kotona.

Kyllä me saamme olla onnellisia siitä hetkestä ja ajasta joka meillä juuri on!!! Ei rakas siskoni tiennyt viimeisenä iltana rukoillessaan lasten kanssa, levolle laske.... Että hän ei enää aamulla heräisi...

Tämä tuska ja ikävä on kamala. Toivon että rakas sisko tietää että lapsista huolehditaan ja hän voi levätä rauhassa!!!! Rakastakaa ja huolehtikaa toisistanne koska koskaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen!!!!
Tunturituulten mukaan lähti minun rakas pikkusisko.....

 
Iltaruskolle lämmin osanottoni!
Tahdon sinua lohduttaa ja vakuutan, että siskosi tietää lapsista huolehdittavan! Voimia sinulle!

Mennyttä aikaa milloinkaan
ei takaisin saa uudestaan.
Vaan muistot kauniit mieleen jää
ne vaikeina hetkinä lämmittää.

Teille kaikille voimia ja enkeleitä lähetän!
 
Ei oo totta...Iltarusko ,halaan sinua täältä...enempää en voi kirjoittaa kun en kyyneliltäni näppäimiä nää.
Lainaan äitykän minulle lähettämiä sanoja...kaikella on tarkoituksensa.

 
Iltarusko, otan osaa... En nyt tiedä mitä sanoisin... Sinä elät ja nyt on vaan jatkettava, anna surun tulla. Siskosi on nyt enkeli, sanoisi minun pienimmäiset. Omaisiaan ei koskaan antais pois siksi ne otetaan ja se tuntuu todella julmalta:(
 
Iltaruskolle: *Suru on sanaton* ei niitä sanoja minultakaan löydy! Voimia ja jaksamista!

Nettipimentöön lähdemme nyt ensiviikoksi! Kaikkea hyvää jokaisen elämään toivottelen läpi kyynelten sumentamien silmieni!
Halauksia!
 
Minäpä näin sen nettipimentoon menneen maman :) Siis tosi kiva oli tavata, vaikkakin pikaisesti! Nyt häviän itsekkin vähäksi aikaa taas ja lähden bongaamaan Kiiruskaa.
Haleja kaikille!
 
Iltaruskolle myötätuntoa ja paljon voimia rankassa tilanteessa. Onneksi siskollasi oli sinut ja sinulla miehesi! Lyhyessä ajassa jouduitte tekemään monia päätöksiä, mutta tärkeintä on, että lapsilla on nyt koti. Tämä kesä ei varmasti teidän perheessänne koskaan unohdu, mutta olette tehneet kaiken sen mitä tässä tilanteessa voitte. Itkua nieleskellen... Inkku
 
Voimia ja pahoittelut Iltaruskolle suunnattoman suuresta menetyksestä. Olen aivan sanaton...en voi kuvitellakaan sitä surun määrää mitä nyt käytte läpi. Olette miehesi kanssa hienoja ihmisiä kun halusitte antaa siskosi lapsille kodin luonanne. Päivä kerrallaan, ei tuossa tilanteessa muuta voi tehdä. *haleja*
 
Aurinkoinen kesäaamu tervehtii meitä jälleen! Kiitollisena otan vastaan uuden päivän.
Tänään saan tavata Kiiruskan, yhden kaupungin kirkon portailla on meillä tänään puolilta päivin treffit. Pienellä jännityksellä odotan tapaamistamme. Vaikka äänen olen kuullut ja kuvan nähnyt, ei se silti ole sama kuin mitä ihan kasvotusten nähdään. Mamankin kanssa mietin siinä kahvitellessa, että äänesi ja naurusi on niin tuttu, mutta kasvot ovat vieraat :) Mutta näinhän se on aina eka tapaamisella, niin oli äipänkin kanssa. Seuraavalla kerralla onkin jo ihan tuttu vastassa.

Omassa elämässäni näyttää siltä, että syksy tuli jo aiemmin. Ei löytynyt keskusteluyhteyttä miehen kanssa, ei osattu oikein elämää yhdessä. Suru on suuri, mutta silläkin tarkoituksensa, jospa joku päivä iloni olisi suurempi.

Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murruin pois.
Vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois.
Sinä, Herra, minut murskasit, vaan talletit kaikki palat,
niin paljon minua rakastit, tahdoit uutta kokonaan.
Anna savelle uusi muoto, tee minusta minusta uusi ruukku
niin rakkautesi nyt näytät, taas murtunutta käytät.
Tahdon kertoa särkyneille: ei siruja heitetä pois.
Kallista halpa savikin, Mestarin kädessä ois.”

Enkeleitä lähetän kaikille huolta pitämään!Itselle sen satatuhatta :)
Voikaa hyvin siskot pienet, halaten äitykkä

 
Miten tää nyt taas näin menee...tänne kun tulee ja lukee meinaa silimät valua päästä ,itkuksi menee joka rivin jälkeen. Kirjottippa kuka tahansa mitä tahansa ,iloista tai surullista.
Syksy se on tullut vissiin sit tännekkin...ainakin sisällä myrskyää ,ajatukset on sumeita ja sateen lailla tuota vettä riittää ,itkun muodossa.
Onko tiettyjen asioiden suhteen "luopumistyö" menossa, vai mitä tämä on?
Puusta pitkälle ei olla päästy...mies tietenkin haluaa jatkaa ,mutta minä en tiedä ,en oikeesti tiedä. Se ,että hän haluaa jatkaa ei pelkästää riitä ,suuria muutoksia pitäisi tapahtua. Kykeneekö rikki mennyt minäni nuo muutokset vastaan ottamaan ja tuleeko niitä ylipäätään???

Äitykälle tämän jo tekstaten laitoin...laitan tännekkin ,tuossa on kaunis ajatus...kipeä ,mutta kaunis.

Sydän joka antaa anteeksi vääryyden ,
on kuin lävistetty simpukka ,joka peittää haavansa helmellä.
 
Voi ja oi:(
Surua ei saa siirtää, sen rakkaat siskot kun muistatte niin voi ottaa myös lohdun vastaan mitä lähimmäiset antavat...

Jos kulkee kumppanin kanssa polku haaroittuen niin ettei matka jatku yhteisymmärryksessä...On jatkettava vahvasti itseensä luottaen eteenpäin, sieltä tieltä minkä itse valitsee tulee varmasti vastaan sielunkumppani;)
 
Voi kun on monenlaista murhetta ketjussa :-( Onneksi on ketjukaverit, jotka sitten tukevat toisiaan. Äitykkä ja Kiiruska tapaavat ja Haidikin on Äitykkän kanssa jatkuvasti yhteyksissä. Eihän ne keskustelut murhetta vie pois, mutta varmaankin jollakin tasolla selkeyttävät ajatuksia, kun saa märehtiä asioita ääneen, eikä vain sisällään. Edelleen vaan neuvon, että älkää tehkö suuria päätöksiä hätäisesti, vaan ajan kanssa ja niinhä kuulutte tekevänkin.
 
Rakkaat ystävät toivon teille kaikille, myös itelleni voimia!!! Nyt kaikki tuntuu niin vaikealle mutta tiiän ja uskon että tämä vielä muuttuu paremmaksi....
Ensi torstaina 3.8 minut ja ukkokulta vihitään maistraatissa vanhimpien poikien(kaksosten) todistaessa ja tietysti koko lapsikatras on mukana. Kaksoset täyttävät silloin 18 v. ja näin tämä on heidän eka virallinen tehtävä täysi-ikäisenä. Avioparina on parempi hakea huoltajuutta.... Kyllähän me oltaisiin naimisiin menty muutenki mutta nyt sitte tuli hopumpi....Eikö olekki romanttista ; ))))
Olen ollu jo kahesti naimisissa ja tiiän mitä tytöt nyt koette... Tie ei ole helppo ja tuskaton... Syyllisyys ja kaikki tuska erosta pulpahtaa vielä vuosienkin takaa mutta en kuitenkaan kadu vaan tiiän että aikanaan tein oikeat ratkasut. Päätös oli aikanaan minun ja siitä syyllisyyttä mutta kun olen jutellut exien kanssa ovat he tänään samaa mieltä kanssani ja ystävyys on säilynyt...
Miettikää ja kun olette ratkasunne tehny niin älkää pitkittäkö vaan puhukaa asiat selviksi!!!! Tuska ja itku on kamalaa jos eroon päädytte mutta alun jälkeen kaikki on helpompaa. Raivo, mustasukkaisuus, inho jne.... ovat tunteita joita ehkä koette mutta kun tiiätte mitä haluatte niin se auttaa. Tiiätte ite kun ratkasu on oikea.... Siinä ei kukaan voi auttaa...
Saattekohan mitään tolkkua mun höpinöistä ????
En ehkä ole viä oma itteni mutta ymmärrän teitä!!!!!!
Miljoona lämmintä halausta teille kaikille, kiitos kun olette olemassa!!!!
 
Kertaalleen jo laitoin, mutta ei tullut näköjään perille :(
Kurjia on ketjussa tapahtunut, ja tässä vielä kurjuutta kurjuuden perään :( Yöllä ei tullut uni, lomafiilis on tiessään :( Rikkinäinen olo :( arvannette varmaan, mitä se tarkoittaa Ultrassa ei näkynyt kuin tyhjä pussi, alkion kehitys oli pysähtynyt. Nyt sitten odottelen että tulee itsekseen pois... jos ei tule, niin sitten polille. Ihana gyne minulla, positiivisista positiivisin, jaksaa tsempata. Ihmeesti sitä pitää itseään kasassa, vaikka olo on sisältä rikki, itkuakin vain riittää ja riittää... Nyt en jaksa muuta, poistun joksikin aikaa...

Halaukset kaikille!
 
Lähetän kaikille surun keskellä vaeltaville ison määrän rutistuksia ja myötätuntoa!!! Syksy on tullut ketjuun vaikka ulkona paistaa aurinko...Tsemppiä Kliivialle, Iltaruskolle, äitykälle, Haidille, Kiiralle ja ihan kaikille.
 
Voi Kliivia, lämmin halaus täältä. En osaa muuta kuin sanoa että olen pahoillani.... Elämä näköjään koettelee oikein urakalla aurinkovauvoja... Mutta keskellä kaiken surun kuitenkin uskon että kenellekkään ei anneta enenpää kuin jaksaa kantaa... Taakka tuntuu raskaalta mutta kaikella on tarkoitus. Ei anneta syyskylmien saapuvan sydämiin vaan lämmitetään se viileys rakkaudella.
On niin sydäntä särkevää kun opettelemme elämää ilman siskoani. Onneksi olemme niin läheisiä ennestään.... Tuska tulee aivan yhtäkkiä, varoittamatta. Kuitenkin lasten luottavaisuus ja ehdoton rakkaus antaa voimia ja uskoa parempaan huomiseen!!!

Lämmin halaus kaikille!!!!
 
Kliivialle halaus. Paljonko sulla oli viikkoja kasassa? Omasta kokemuksesta ja tuttavien (en tahdo toivoa pitää yllä) mutta kysyn kuitenkin...olisiko hedelmöittyminen voinut tapahtua myöhemmin ja siksi ei mitään vielä näkynyt?
Tuttavan tarina...kävi ekassa ultrassa ,tyhjä sikiöpussi ei kaikuja ,lääkäri määräsi kotiin odottelemaan tietyksi ajaksi ja sitten kaavintaan jos ei tule itsekseen ulos. Ei tullut ,meni sovitusti kaavintaan ,kaikki alkuvalmistelut oli jo tehty kun lääkäri tuli (eri kuin aikaisemmalla käynnillä) ja sanoi ,että hänellä ei ole tapana tehdä toimenpidettä ilman ultraamista ,joten ultra vielä tehtiin...sydän löi ja pikku-ukko siellä kieppiä heitti ,äiti oli pakahtua siien pöydälle. Nyt tuo pikku-ukko aloittaa eskarin ,eikä häntä olisi jos tuo lääkäri ei olisi ultraa tehnyt ,vaan toiminut siltä pohjalta kun kolleega määräsi.

Itse vastaavassa tilanteessa en antaisi koskea ja tehdä mitään ,ilman tarkastuskäyntiä ,koskaan ei voi tietää. Sitä suuremmalla syyllä jos mitään oireita ei ole jotka km alkamiseen viittaa ,vuotoa ,kipua jne.

 
Kliivia-pieni, lohdutusenkeleitä lähetän! Itku sydämessäni luen viestisi! Voimia sinulle ja miehellesi!

Iltaruskolle siunausta elämääsi ja lämmin kiitos sanoistasi, jaksat toisia lohduttaa, vaikka omassa elämässäsi on suuri suru! Kyllä "tätä" mietitään ja puhutaankin heti kun toinen osapuoli on siihen valmis. Vielä ei ole aika. Kiireellä ei ole enää mitään tekemistä tämän asian kanssa, kummankin on se päässään saatava selväksi, vasta sitten voimme jatkaa elämän matkaamme, mihin suuntaan, se jää nähtäväksi.

Kaikille haleja ja voimaenkeleitä!
 
Aurinkoa kaikille joita koetellaan toisin kuin silkkihansikoin;)
Kun tätä ketjua lukee, tulee tunne* älä elä menneessä älä elä tulevaisuudessa.. ELÄ NYT niinkuin se olisi viimeinen hetkesi, ettei mikään jää tunetematta ja kokematta;)*
Voimia Kliivia sinulle lähettelen!!!
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa