Arvomaailmakysymyksiä. Miten toimisit jos...

Kannattaa huomata ettei täällä kaupungissa leikitä ensimmäsen vastaantulevan lapsen kanssa vaan lapsetkin oppivat hiukan varovaiseksi (syystäkin!). Ystävystyminen on vaikeaa ja usein edellyttää vanhempien keskenään sopimista.
Maalla hiukan toisin ( niin kuin minun lapsuudessanikin).

 

Ei kai joku uskovainen pilaa lastasi?

Ei varmaan haittaa ottaa asia puheeksi lapsen kanssa.

 

Näinhän se on, meidän pihalla asuu kaksi tytön kanssa hyvin leikkivää tyttöä. Tulevat siis aikuisen valvonnassa aika hyvin juttuun, siis tarkoitan aikuisen valvontaa sillä, että myös minä olen paikalla. Toisen näistä tytöistä huolin oikein mielelläni oman tyttöni kaveriksi ja voin todellakin huoletta esim päästää heille kotiinkin leikkimään. Toisen kaverin kanssa taas saa olla vähän varpaisillaan, leikit toki sujuvat pihalla, mutta tytön vanhempien kasvatyylin vuoksi en päästäisi omaani heille.

Kiva kuulla, etten ole ainoa. Taidan (taidamme) kuitenkin olla valikoivaa vähemmistöä. Aina oppii uutta, itsestään ja muista...

 

Täällä on yksi palavasti kristitty äiti. Meillä hengelliset asiat ovat arkipäivää ja kuuluvat osaksi arkea. Esimerkiksi rukoillaan paljon lastenkin kanssa. Meidän lapset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. Ulkona kavereiden kanssa leikkiessään myös saattavat tuoda uskonsa julki häpeilemättä.

Minusta vanhempien on hyvä miettiä uskonasioihin oma kantansa ja puhua asioista omien lastensa kanssa. Jos lapsella tulee olemaan uskovia kavereita, tulevat uskonasiat askarruttamaan lapsen mieltä jossain vaiheessa kuitenkin.
Kristinuskon sisältöä voi jokainen tarkastella raamatustaan, jos jokin asia askarruttaa.

Olkaa vain rohkeita ja suvaitsevaisia vanhempia näyttämällä esimerkkiä lapsillennekin.

 

Kiva kuulla, etten ole ainoa. Taidan (taidamme) kuitenkin olla valikoivaa vähemmistöä. Aina oppii uutta, itsestään ja muista...

Niin kuin jo mainitsin, ohjailen mielelläni lastani ns 'oikeaan suuntaan' myös kavereiden valinnassa ja toivon sen kantavan hedelmää sitten myöhemminkin. Esikoisen kanssa toimin vähän samalla tavalla, en siis todellakaan kieltänyt koskaan olemasta kenenkään kanssa, vaan selkeästi suosin muutamia tiettyjä kavereita. Mielestäni onnistuin ohjailuissani hyvin, vaikka mistäpä minä sen tiedän onko esikoisen mukava kaveripiiri yhtäänkään minun ansiotani.

 

Mä ajattelen tällaisten uskonasioiden kuuluvan samaan sarjaan kuin
- joo, "Minnalla" on karkkipäivä joka päivä, mutta sinulla ei
- joo, "Minna" saa mennä autotien yli leikkipuistoon, mutta sinä et saa
- joo, "Minna" saa olla ulkona klo 22 asti, mutta sinä et saa
- joo, "Minna" sai taas uuden nuken, mutta sinä et saa
- joo, "Minnan" ei tarvitse syödä ruokaa ellei halua, mutta sinun täytyy
- joo, "Minna" saa katsoa Salkkarit, mutta sinä et saa

Näitähän on vaikka kuinka paljon ja lasten nyt vaan täytyy oppia, että sillä ei ole mitään väliä, mitä kavereiden perheissä on tai mitä kaverit saavat tai ovat saamatta.

 

Jos taas kyse siitä, että lapset pitäisi saada parempiin piireihin niin kannattaa olla valmis kuskaamaan lapsia. Ehkäpä siitä on hyötyä myöhemmin. Tuskin ne parhaat mahdolliset kaverit löytyy siitä 50m päästä.

 

No, pihapiirissä on 5-vuotias joka saa kiroilla aikuistenkin kuullen, uhkailla väkivallalla ja osoitella terävällä aseella muita lapsia. En anna lapsen leikkiä tai kaveerata hänen kanssaan.

 

Lapsena sain joskus kuulla, että helvettiin on perheeni menossa. Pelotti. Älä päästä lapsia sinne yksin.

 

No, pihapiirissä on 5-vuotias joka saa kiroilla aikuistenkin kuullen, uhkailla väkivallalla ja osoitella terävällä aseella muita lapsia. En anna lapsen leikkiä tai kaveerata hänen kanssaan.

No, mitä teet jos lapsesi leikkii aina kyseisen lapsen kanssa tarhassa? Siihen et voi itse vaikuttaa.

 

Hankala kysymys, mutta jos lapset mieltyisivät toistensa seuraan sallisin varmaan heidän yhteisleikkinsä, mutta pyrkisin ehkä vaikuttamaan siten, että se olisi enemmänkin ulkona tapahtuvaa. . tai lapsi tulisi meille.
Mutta ehkä häntä ei päästettäisi meille, oikeastaan se riippuisi aika lailla siitä, millaisesta arvomaailmaerosta olisi kyse.

 

[QUOTE="vieras";26857159]Lapsena sain joskus kuulla, että helvettiin on perheeni menossa. Pelotti. Älä päästä lapsia sinne yksin.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Ihan eri luokkaa kuin erilaiset karkkipäivät.

 

[QUOTE="Maisa";26857162]No, mitä teet jos lapsesi leikkii aina kyseisen lapsen kanssa tarhassa? Siihen et voi itse vaikuttaa.[/QUOTE]

Ei leiki, vaan välttelee. Tämä lapsi on ollut väkivaltainen ja kiusannut meidänkin lasta.

 

En minäkään minne tahansa lapsiani päästäisi kyläilemään. Mutta en kyllä äkkiä keksi mitään uskontoa, joka olisi este. Ehkä jokin skientologia tai jokin muu todella hämärä juttu voisi olla ongelma, mutta eipä tuollaisten edustajia täällä pahemmin vastaan tule. Niin no joo, saatananpalvonta olisi varmaan este.

(En oikeasti tiedä skientologiasta paljon mitään, tuli vain mieleen esimerkkinä oudosta uskonnosta. Ehkä juuri se ei olisi este, en tiedä.)

 

"joo Minna pääsee taivaaseen, sinä et".

 

[QUOTE="vieras";26857252]"joo Minna pääsee taivaaseen, sinä et".[/QUOTE]
Ei vaan "Minnan" perheessä uskotaan, että "Minna" pääsee taivaaseen, mutta meidän perheessä uskotaan eri tavalla. En näe mitään syytä siihenkään, että alkaisi lapsen kaverin perheen uskontoa jollain tavalla mollata tms. Ihan riittää, kun omille lapsilleen opettaa oman elämänkatsomuksensa mukaiset asiat. "Minnan" perheessä uskotaan noin, meidän perheessä uskotaan näin.

 

En päästäis lastani valvomatta kylään, jos siellä pelotellaan, että vanhemmat joutuu helvettiin. Ei pieni lapsi ymmärrä mikä se on ja sen todenperäisyyttä, vaan lasta alkaa pelottaa että vanhemmat häviää tai lähtee jonnekin.
Ruokarukoukset, jeesus-aiheiset värityskirjat tms on ihan eri asia ja ne ei mua haittaa. Se on enempi kulttuurikasvatusta mun mielestä, nähdä toisten erilaisia tapoja.

 

En koettaisi saada lapsia ystävystymään. Jos ystävystyisivät, niin mikäs siinä; saisivat leikkiä keskenään pihassa ja meillä, mutta mun lapsi ei menisi heille kylään.

Jotenkin näin. Riippuisi hyvin paljon siitä, millainen ko. perhe olisi ja millaiset kotiolot siellä olisi. En tietenkään päästäisi lasta kylään, jos kokisin, että siellä olisi jotain lapselleni oikeasti haitallista.

 

Olen omia lapsiani yrittänyt kasvattaa siten, että vaikka he eivät ymmärtäisikään toisten uskontoa, tapaa uskoa jne, ja pitäisivät sitä outona, kummallisena tai typeränäkin.. että heidän silti tulisi kunnioittaa toisen oikeutta uskoa tavallaan.
Näin vähän ohi aiheen. Omat lapseni kertoivat juuri, että eräs lapsi kertoi heille jumalan kostosta pahille ihmisille. Sanoin,etten itse usko sellaiseen, mutta jos joku toinen uskoo se on hänen valintansa.
Ja vaikka lapseni eivät myöskään usko, ei heidän tehtävänsä ole liiaksi kyseenalaistaa toisen lapsen uskoa.

 

En päästäis lastani valvomatta kylään, jos siellä pelotellaan, että vanhemmat joutuu helvettiin. Ei pieni lapsi ymmärrä mikä se on ja sen todenperäisyyttä, vaan lasta alkaa pelottaa että vanhemmat häviää tai lähtee jonnekin.
Ruokarukoukset, jeesus-aiheiset värityskirjat tms on ihan eri asia ja ne ei mua haittaa. Se on enempi kulttuurikasvatusta mun mielestä, nähdä toisten erilaisia tapoja.

Joo tämä. Leikkiä aina saa, mutta jos on oikeasti syytä olettaa että vanhemmat paasavat jotain helvetin tulen katkuista tai muuten mollaavat lastani tai meidän perhettä/ystäväpiiriä, niin en kyllä haluaisi laskea lasta sinne kylään. Tottakai pitää opettaa että meillä näin ja noilla niin ja me uskotaan (tai ollaan uskomatta) näin jne. mutta en välttämättä halua kaikista kiihkoimpia ihmisiä suoraan vaikutukseen pienten lasteni kanssa.

 

Jos on sanoneet ääneen että joudute helvettiin niin kyseessä on loukkaus eikä suvaitsemattomuus. En kyllä mielelläni antaisi lasten leikkiä sellaisen perheen lasten kanssa jos estäminen käy helposti. Muuten ainakin itse suvaitsen eri uskontoja vaikka ateisti olenkin. Nuorempana omissakin kavereissa oli lestadiolaisia ja helluntalaisia.

 

En päästäis lastani valvomatta kylään, jos siellä pelotellaan, että vanhemmat joutuu helvettiin. Ei pieni lapsi ymmärrä mikä se on ja sen todenperäisyyttä, vaan lasta alkaa pelottaa että vanhemmat häviää tai lähtee jonnekin.
Ruokarukoukset, jeesus-aiheiset värityskirjat tms on ihan eri asia ja ne ei mua haittaa. Se on enempi kulttuurikasvatusta mun mielestä, nähdä toisten erilaisia tapoja.

No mun mielestä siinä vaiheessa, jos kaverin kotona aikuiset pelottelevat - ihan sama millä - lapsia, niin sinne ei tarvitse lapsen toista kertaa mennä.

 

Ainakaan voimakkaasti en yrittäisi vaikuttaa ystävystymiseen. Yhtäkkiä ei myöskään tule mieleen uskonnollista yhteisöä tai (suomalaiseen uskonnolliseen) yhteisöön liittyviä tapoja joiden vuoksi en lasta voisi kylään naapuriin päästää, jos naapurit minun lapsen kylään päästävät/haluavat. Etukäteen kertoisin varmasti lapselle että he ajattelevat joistakin asioista eritavalla kuin me ja että heidän (uskonnolliset) tavat poikkeavat ehkä omistamme.

 

Eivät, vaan helvettiin kertovat meidän joutuvan. Ja paljon muuta sellaista, mitä en toivo lasteni kuulevan. Myönnän ahdasmielisyyteni.

Kyse ei tosiaan ole mistään normaaleista tapakristityistä.Lestojakaan eivät ole, vaan jokin lahko ehkä kyseessä.


Aloitukseeni kuulisin vielä mielelläni kommentteja. Voitteko edes kuvitella sellaista perhettä, johon ette päästäisi lastanne kylään? Entä sellaista, jonka kanssa ette toivo aktiivista kyläilykulttuuria syntyvän?

Minun lapsellani oli ystävä, jonka perhe (mukaan lukien tuo lapsi itse) kertoi juurikin näitä helvettiin joutumisia etc. Ne eivät minusta kuulu asioihin, joista puhutaan lapselle, enkä ymmärrä edes sitä että uskovainen itse kertoo pienelle lapselle että jos tämä kiltisti ei usko, joutuu helvettiin.

Annoimme kuitenkin leikkiä yhdessä, pääasiassa leikkivät kyllä meillä. Uskonnosta ja erityisesti helvetistä puhuttiin kotona paljon.

 

[QUOTE="manta";26857026]
Minusta vanhempien on hyvä miettiä uskonasioihin oma kantansa ja puhua asioista omien lastensa kanssa. Jos lapsella tulee olemaan uskovia kavereita, tulevat uskonasiat askarruttamaan lapsen mieltä jossain vaiheessa kuitenkin.
Kristinuskon sisältöä voi jokainen tarkastella raamatustaan, jos jokin asia askarruttaa.[/QUOTE]

Tähän on kyllä pakko todeta ja tarkentaa, että "uskonasiat" ei ole synonyymi kristinuskolle. Varmasti moni lapsi ja nuori pohtii uskonnollisia kysymyksiä, mutta se ei tarkoita, että he pohtisivat nimenomaan kristinuskoa.

Ja jos jokin asia askarruttaa erilaisten kristillisten yhteisöjen saati yksittäisten kristittyjen ihmisten toiminnassa tai arvomaailmassa, niin siihen ei kyllä vastausta löydy raamatusta. Ongelmahan ei ole kyseisen kirjan ja uskonnon olemassaolo, vaan sen ahdasmieliset ja kiihkomieliset tulkinnat sekä se, ettei uskontoa malteta pitää henkilökohtaisena ja omana vakaumuksena, vaan jos sitä aletaan markkinoida muille (joita ei kiinnosta) ja varsinkin lapsille (joille ei perheen ulkopuolisilla olisi oikeutta markkinoida mitään uskontoa).

[QUOTE="manta";26857026]Olkaa vain rohkeita ja suvaitsevaisia vanhempia näyttämällä esimerkkiä lapsillennekin.[/QUOTE]

Nähdäkseni tässä maassa ei ongelma olisi se, etteikö kristinuskoa suvaittaisi. Sitä nimenomaan suvaitaan, kaikkien muiden maailmankatsomusten kustannuksella. On hyvä, että on olemassa uskonnonvapaus, eli jokainen saa harjoittaa omaa uskontoaan. Pitäisi kuitenkin muistaa, että se uskonnonvapaus pitää sisällään myös vapauden olla harjoittamatta uskontoa ja olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen SEKÄ myös sen, että ketään ei saisi painostaa mihinkään uskontoon.

Jos kaverin vanhemmat tyrkyttävät uskonnollisia näkemyksiään toisen perheen lapselle, se pitää nähdä paitsi suvaitsemattomana, myös uskonnonvapauden loukkaamisena. Sen sijaan suvaitsemattomuutta EI OLE se, että vanhemmat eivät halua perheen ulkopuolisten tahojen tyrkyttävän omaa uskontoaan tai uskonnollisia näkemyksiään lapselle.

Ketään tuskin erityisemmin häiritsee se, jos joku hiljaisessa mielessään uskoo johonkin, tai edes se, jos tämä kertoo omasta tavastaan harjoittaa uskontoa (tyyliin "käydään kirkossa, rukoillaan ruokarukous, jne), mutta lasten uskonnollinen kasvatus kuuluu ainoastaan vanhemmille. Kenenkään ei tarvitse sietää sitä, että omille lapsille tyrkytetään oman vakaumuksen vastaisia näkemyksiä.