Olen huomannut, että olen tosi puheliaalla päällä kun parisuhde menee huonosti tai ylipäätään aina kun on jotain negatiivista (ajoin ojaan, mies on idiootti, päätä särkenyt koko vinonlapdi kiukuttelee, väsyttää, elämä on syvältä...). Suomessa on vaan vaikea sanoa liikaa positiivista (en ole ikinä ajanut kolaria, mies on ihana, seksi sujuu, mies tekee ihanaa ruokaa, sain hyvän työpaikan, olen hyvä työssäni, ihanaa että on rahaa ostaa hieno asunto, lapset on niin mahtavia ja ihania, leipomukset onnistuivat hyvin, elämä on ihanaa). Jotenkin tuntui, että itsekehu haisee eikä toista kiinnosta miten rakastunut olen. Olenkohan vaan vähän negatiivinen ihminen. J
Monissa olen huomannut samaa, olen jopa välillä hämmästynyt kun joku sanoo jotain positiivista itsestään ja mietin onpa itsekäs. Jälkeenpäin ihmettelin itseäni että miksi noin ajattelin. Miksei saisi kertoa omia positiivisia puolia. Esimerkiksi: "mulla on niin pitkät ripset/paksu tukka/hyvä iho/hoikka", kun on normaalia sanoa "tälläset tynkäripset, läskimaha, ohut tukka".