Apua, mokasinko?

Joo, just noin. Se on vähintään kokemus ja kaikki kokemukset ovat opettavaisia. Katsot tämän jutun rauhassa läpi. Ei ole ainoa mies maailmassa, mutta voi olla yksi niistä kivoista. Nautit niistä treffeistä, pidät hauskaa ja huolet pois.

 

No niin, tässä sitten ne suorat sanat, mitä ap tarvitsee.

Mies ei ole riittävän kiinnostunut sinuta. Piste.

Pillu kyllä kelpaisi. Annetaan asioiden edetä omalla painollaan = paneskellaan, mutta ei sovita mitään vakavampaa.

Miksi luulet miehen aikaisempien treffikumppanien hirmustuneen hänelle? Juuri siksi, että hän antaa ymmärtää suhteen olevan jossain vaiheessa mahdollinen, mutta sitä päivää ei koskaan tule. Eli paneskellaan, mutta ei sitten muuta.

Jos mies on tosissaan ja aidosti kiinnostunut, hänelle ei tuota tuskaa tutustua ensin sinuun ja vasta sitten alapäähäsi.

 

Samaa mieltä. Jos mies olisi kiinnostunut aidosti sinusta, mitään tuollaisia palopuheita ei olisi ollut. Jos teillä oli jotain kemiaa, mies olisi tiennyt, että ennen pitkää olette sängyssä. Ennen pitkää ei vaan riitä miehelle. Todellakaan mitään vakavaa henkevää suhdetta mies ei näytä etsivän, muutoinhan hän odottelisi kaikessa rauhassa ilman mitään tällaista showta. Mun mielipide on se, että unohda koko tyyppi.

 

Jos haluat kalastaa, menet kalaan.
Jos haluat ottaa aurinkoa, niin loikoilet auringossa.
Jos sinulla on nälkä, niin syöt.
Jos haluat keskustella, niin keskustelet.
Jos et saa jotakin haluamaasi, niin olet pettynyt.

 

Mutta - miksi mies sitten haluaa yhä tavata? Jos asia tuli hänelle harvinaisen selväksi, niin miksi hän silti haluaa yhä nähdä?

Mies vei minut kotiinsa sillä ajatuksella, että oltaisiin kokattu, mutta mä sitten sanoin että ei ehkä jaksa - jos hän tarjoaisi kahvit jälkkäriksi kun ollaan syöty eka ulkona...

En oikein tiedä mitä tehdä, pitää miettiä.

 

Mietin vielä, että haluan kuitenkin katsoa tämän jutun loppuun. En vaan mene sänkyyn ennen kuin aidosti sitä haluan. Tiedän, että miehen reaktio ei liity mun ärsyttäviin piirteisiini - uskon sen sijaan, että hän on loukkaantunut kun torjuin hänet. Jos mies olisi inhonnut mun tapaani olla, niin tuskin hän olisi soittanut saati sitten haluaisi nähdä. Kiinnostavaa oli, että kun ihan rauhassa kysyin, että olikos tämä nyt sitten tässä ja toivotetaanko me nyt hyvät kesät toisillemme, niin mies ei ollutkaan valmis siihen. Ja juuri siksi olen utelias: jos multa ei saa tosta vaan, ja jos olen vielä hankala tyyppi, niin miksi hän haluaa tavata, oikeesti?! Katson tätä menoa hieman aikaa ja jos tässä on kyse pelkästään sänkyynkaatamisyrityksestä, niin annan kaverille opetuksen, jonka hän kyllä muistaa

 

Mietin vielä, että haluan kuitenkin katsoa tämän jutun loppuun. En vaan mene sänkyyn ennen kuin aidosti sitä haluan. Tiedän, että miehen reaktio ei liity mun ärsyttäviin piirteisiini - uskon sen sijaan, että hän on loukkaantunut kun torjuin hänet. Jos mies olisi inhonnut mun tapaani olla, niin tuskin hän olisi soittanut saati sitten haluaisi nähdä. Kiinnostavaa oli, että kun ihan rauhassa kysyin, että olikos tämä nyt sitten tässä ja toivotetaanko me nyt hyvät kesät toisillemme, niin mies ei ollutkaan valmis siihen. Ja juuri siksi olen utelias: jos multa ei saa tosta vaan, ja jos olen vielä hankala tyyppi, niin miksi hän haluaa tavata, oikeesti?! Katson tätä menoa hieman aikaa ja jos tässä on kyse pelkästään sänkyynkaatamisyrityksestä, niin annan kaverille opetuksen, jonka hän kyllä muistaa

Minä 40+ naisena oletan, että mies todellakin ahdistui, kun esitit ns. vaatimuksia heti ensitapaamisilla. Anna nyt suhteen kehittyä rauhassa. Sinulla kuten jokaisella meillä on "oikeus" kieltäytyä seksistä silloin, kun tunne on sellainen. Jos hän häipyy lopullisesti vain sen takia, ettette ole päätyneet sänkyyn, ei hän ollut arvoisesi, vai mitä!

Mielestäni hän teki oikein, kun kertoi sinulle puhelimessa mielipiteensä. Sehän on juuri sitä keskustelemista, jonka puutteesta kerroit edellisessä suhteessasi kärsineesi. Itselläni on tämänhetkisessä suhteessani sama ongelma ja se on todella kuluttavaa.

Et siis ole mokannut mitään. Mutta ahdistamalla vielä sinulle tuntematonta miestä tarkoilla ennakko-odotuksillasi ja tenttaamisella ovat tapailunne varmasti loppusuoralla.

ELÄ! Tartu hetkeen ja anna teille molemmille aikaa rauhassa tutustua , ihastua, rakastua! Kaikkea hyvää sulle!

 

Kiitos mies sanoikin mulle, että pari tapaamisen perusteella hän ei voi sanoa juu eikä ei. Ei vaan voi. No, ehkäpä hän tokenee ja onhan se että hän haluaa tavata, ihan hyvä merkki?

 

Kiitos mies sanoikin mulle, että pari tapaamisen perusteella hän ei voi sanoa juu eikä ei. Ei vaan voi. No, ehkäpä hän tokenee ja onhan se että hän haluaa tavata, ihan hyvä merkki?

Juuri niin. Itse olen odotellut 8 kk sitä, että mies tietäisi jotakin mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudestamme . Tätä voisi sanoa kärsivällisyydeksi. Itse välillä huonolla hetkellä availen sanallista arkkuani aiheesta. Hän oli aivan vasta eronnut pitkästä liitostaan, joten minun on maltettava odotella tai päätettävä lähteä ja tappaa tunteeni häntä kohtaan.

Joten ota aivan rauhassa! Kukaties teille tulee hyvä ja kestävä suhde. Kukaties ei. Se onkin tavallaan julmaa, että koskaan ei voi etukäteen tietää. Voi vain toivoa ja nauttia hetkestä!

 

Minusta on vähän outoa, että ensimmäisillä treffeillä tulee sanomista toisen käyttäytymisestä. Ei kuulosta kovin rakentavalta. Minä en jatkaisi tapaamisia.

 

No, siis ne oli 3. treffit ja se oli keskustelu siitä, kannattaako tapaamista jatkaa. Sovittiin, että kannattaa. Mies soitti mulle tänään ihan hyvällä tuulella ja ollaan näkemässä loppuviikosta. Annan tyypin olla rauhassa ja soittaa mulle lähempänä sitä ajankohtaa. Jos yhtään osaan veikata, niin mun ymmärtääkseni miestä loukkasi/ ahdisti se, että mä aika suoraan ilmoitin homman olevan ohi, jos tästä on kehittymässä pelkkä seksisuhde. Ja sanoin olevani ihan tosissani ja jos se ei kelpaa, niin silloinkin pitää jatkaa matkaa. Ja sen jälkeen menin deittipalstalle seikkailemaan niin, että mies näki sen... Eiköhän toi sanominen ollut nimenomaan sitä, että hän etsimällä etsi musta virheitä saadakseen reagoida kiukkunsa/ ahdistuksensa ulos, ja kun mä sitten rauhallisesti kysyin, haluaako hän lopettaa näkemisen, niin hän meni ihan hiljaiseksi ja alkoi selitellä, että hän ei ole vielä ehtinyt miettiä asiaa... ja että haluaisi ihan tavalliset deitit, ei mitään isoja parisuhdekeskusteluja vielä. Ei tietenkään ole reilua reagoida muhun noin, mutta tavallaanhan mäkin reagoin kirjoittamalla tänne. No, tänään ei ollut enää mitään epänormaalia menossa ja mies soitti vain sopiakseen näkemisestä.

 

Tietysti jokainen päättää itse mitä tekee ja miten reagoi.

Sanon vain omana mielipiteenäni, että sinä päätät, juuri oikein, niistä asioista, jotka koskevat sinua. Minulla vain alkaa hälytyskellot soimaan, jos käyttäytymistä aletaan heti ohjailemaan. Itsekin huomaat, että kyselet miten pitäisi olla. Parisuhde voi onnistua vain ja ainoastaan, jos saat olla oma itsesi heti alkumetreistä lähtien.

 

Niin se on. Ehkä mieskin tajusi, että me ei sovita yhteen...? Että olen oma itseni, enkä sellaisena hyvä hänelle, mutta jollekin muulle. Siksi tämä keskustelu siitä, ollaanko liian erilaisia.

 

Jaahas, palaan vielä vastaamaan itselleni, kohta pitää mennä Kyllä meidän keskustelun pointti oli se, että on kivaa yhdessä ja synkkaa. Mutta ollaan etenemässä hyvin eri tahtiin ja eri tavoin ja siitä se keskustelu ja erimielisyyskin lähti. Että kannattaako tavata, jos ei voida eka vaan deittailla ja kokeilla sitä, miltä toisen kanssa oleminen tuntuu. En koe, että mun käyttäytymistä on yritetty ohjailla, vaan enemmän sitä tapaa, millä me ollaan yhdessä - vakavuuden astetta tässä vaiheessa. ja siihen yhdessä olemiseen ja kommunikaatioon liittyy sitten se, että jos mulla on kauhean valmiit mallit yhdessä olemiselle ja alan noudattaa niitä, niin suhde ei saa ilmaa eikä voi kehittyä rauhassa. On se ehkä ohjailua, mutta pystyn hyväksymään pointin.

 

mun ymmärtääkseni miestä loukkasi/ ahdisti se, että mä aika suoraan ilmoitin homman olevan ohi, jos tästä on kehittymässä pelkkä seksisuhde. Ja sanoin olevani ihan tosissani ja jos se ei kelpaa, niin silloinkin pitää jatkaa matkaa. Ja sen jälkeen menin deittipalstalle seikkailemaan niin, että mies näki sen... hän etsimällä etsi musta virheitä saadakseen reagoida kiukkunsa/ ahdistuksensa ulos--- hän haluaisi ihan tavalliset deitit, ei mitään isoja parisuhdekeskusteluja vielä.

Vaikutat olevan vakuuttunut, että mies on nimenomaan loukkaantunut torjutuksi tulemisesta, eihän hän muuten olisi alkanut "arvostella" tapaasi olla ja elää. Eikö? Eikös se nimenomaan ole sitä tutustumista, että kerrotaan, mitä ajatellaan? Jos mies huomaa, että sinulla on joitain ns. ulkonaisia rajoitteita (esim. ei seksiä, koska niin ei KUULU tehdä kolmansilla treffeillä) sen sijaan, että heittäytyisit tilanteisiin, eikö ole ihan reilua mainita siitä? En edelleenkään tarkoita, että elä miehen mieliksi. Tarkoitan, että minusta mies vaikuttaa aika avoimelta ja reilulta kun on ihan oikeasti keskustellut asiasta sen sijaan, että jättäisi vain soittamatta ja katoaisi tavoittamattomiin.

Mies on myös saattanut kokea tiukan linjasi kontrolloivaksi, koska nyt päämäärä (=suhde) on asetettu heti muutamista ensi tapaamisista alkaen. Miksi nettideittailussakaan pitäisi heti julistaa, että tää on nyt hei tositarkoituksella? Jos olisit tavannut miehen esim. työpaikalla ja hän olisi pyytänyt kahville, olisitko heti teroittanut, että et suostu tapailemaan ilman tiettyä lopputulosta = vakiintumista? Mies ei välttämättä ymmärtänyt julistustasi niin, että et halua irtoseksiä, vaan niin, että haluat jo kohta naimisiin.

Tuo nettideittailun jatkaminen miehen tieten on kyllä aika lapsellinen temppu. Ota hyvä ihminen vähän rennommin, jos miestä/sinua ei enää kiinnostakaan syystä tai toisesta muutamien deittien jälkeen, mitä sitten? Kokemushan se sekin oli ja ehkä opetti jotain itsestäsi sinulle. Ei niin hirveää päämäärähakuisuutta deittailuun... anna kesän viedä.

 

No juuri sitä mies on sanonut - että olen liian kontrolloiva ja että mulla on liian tiukat mallit tähän kaikkeen... Että on jokin muotti, minkä mukaan mennään. Mutta - kysymys kuuluu otiskossa - olenko sen takia jo mokannut tämän jutun?

 

Ja niin, mulla on kuulemma myös ihan liian kiire

 

Miten sulla voi olla kiire, jos haluat tutustua etkä halua sotkea tutustumista vielä seksillä..? Mitä pahaa siinä on, jos alkuun heti sanoo, että haluaa tutustua kunnolla, että näkee onko hommasta mihinkään..? En ymmärrä..minä luulin, että treffailussa on ideana se, että nimenomaan tutustutaan kaikessa rauhassa, ja jos homma sitten pikkuhijaa lähtee toimimaan, niin se lähtee. Jos ei lähde, niin sitten vaan todetaan, että sori, taidetaan olla liian erilaisia ja halutaan erilaisia asioita. Ja elämä taas jatkuu.

 

Toisen mielestä mennään usein liian nopeasti, jos heti pitää ottaa mukaan muutakin kuin seksiä. Toisen mielestä taas liian nopeasti, jos heti pitää ottaa mukaan myös seksiä. Siinäpä rakennuspalikoita...

 

Eikun mä tajusin jotain, mikä tuntuu musta oikealta. Tämä taitaa mennä mulle niin, että olen hirveän ryppyotsainen tyyliin: "vakava suhde heti tai sitten ulos elämästäni". Olen tavannut miehiä ja joka kerran mennyt eteenpäin kun olen ollut niin vakavissani, että heti olen nähnyt tulevan puolisoni siinä vastapäätä kahvilan pöydässä. Ehkä juuri tuo edellä esitetty ajatus siitä, miltä kahvi työkaverin kanssa tuntuisi, avasi silmät. Ok.- ei siinäkään heti hypätä sänkyyn, mutta ei myöskään torpata heti jos toinen haluaa edetä hitaasti tai ei ole vielä varma että tästä edes tulee suhde.

Tajusin, että mä voin vaan nauttia tästä ihmisestä ja sen seurasta ilman huolia. Ja voin kertoa tämän jutun hänelle, voin sanoa, että en ole kiinnostunut jossain vaiheessa, että mun ei ole pakko pakottaa tätä mihinkään tai tehdä heti päätöstä. Voin antaa tälle aikaa ja tilaa ja jatkaa yksin, jos tää ei toimi.

 

No, se mies sitten soitti. Oli kyllä aika hassu keskustelu, hän oli sitä työstänyt päässään kuulemma koko illan. Hänestä minä ikääkuin asetan liian tiukat raamit tapaamisille - mun pitäisi uskaltaa antaa mennä. Lisäksi kontrolloin tilanteita sen sijaan, että heittäytyisin. Tämä siis liittyy paljon siihen, että mulla on kuulemma tiettyjä oletusarvoja siitä, miten asoiden tulee olla. Vaikka oikeastaan pitäisi vaan antaa asioiden kehittyä omassa tahdissaan eikä yrittää niin kauheasi määrätä tahtia tai aloittaa valtataistelua. Huh. aika tiukkaa tekstiä. Mies ei ollut ihan varma, haluaisiko tavata vielä, mutta lopulta sitten kuitenkin haluaa... Mutta niin, että asiat menevät omalla painollaan, ei mun kontrolloimana. Päätettiin vielä treffata.

Tässä miehessä on narsistisia piirteitä.

Minusta sinä yrität kaunistella asioita ja etsiä itsestäsi virheitä. Pitäisi luottaa siihen, että jokin toi esille vastareaktion sinulla. En luota. Voin olla myös väärässä, mutta minusta naisella on oikeus kontrolloida tilanteita (kehoaan)

 

Tietysti jokainen päättää itse mitä tekee ja miten reagoi.

Sanon vain omana mielipiteenäni, että sinä päätät, juuri oikein, niistä asioista, jotka koskevat sinua. Minulla vain alkaa hälytyskellot soimaan, jos käyttäytymistä aletaan heti ohjailemaan. Itsekin huomaat, että kyselet miten pitäisi olla. Parisuhde voi onnistua vain ja ainoastaan, jos saat olla oma itsesi heti alkumetreistä lähtien.

Olen IHAN samaa mieltä. Ja samat hälytyskellot aloivat soida täälläkin.

 

Tietysti jokainen päättää itse mitä tekee ja miten reagoi.

Sanon vain omana mielipiteenäni, että sinä päätät, juuri oikein, niistä asioista, jotka koskevat sinua. Minulla vain alkaa hälytyskellot soimaan, jos käyttäytymistä aletaan heti ohjailemaan. Itsekin huomaat, että kyselet miten pitäisi olla. Parisuhde voi onnistua vain ja ainoastaan, jos saat olla oma itsesi heti alkumetreistä lähtien.

Olen IHAN samaa mieltä. Ja samat hälytyskellot aloivat soida täälläkin.

Niin minullakin..outoa, jos pitää heti olla kertomassa toiselle, millainen pitää olla. Minä kerran tapailin yhtä miestä, ja noin kuukauden tapailun/alkavan seurustelun jälkeen hän sanoi minulle, että minun pitäisi vähän laihduttaa, käyttäytyä sillä ja sillä tavalla. Nousi kerralla niskakarvat pystyyn. Ymmärrän, että pidemmän päälle suhteessa aina muuttuu vähän ja tekee kompromissejä, mutta tuohon kelkkaan en silloin lähtenyt. Näin jälkeenpäin ajatellen olen onnellinen, että minulla oli rohkeutta jättää juttu eikä jäädä roikkumaan.

 

En osaa kovin hyvin selittää sitä, millaisia tuntemuksia ap:n pohdinnat minussa herättävät, mutta sanotaanko niin, että been there, done that, eikä siitä seurannut mitään hyvää.

Suhteessa, on se sitten deittailun alkua tai mitä tahansa, ei pitäisi joutua pohtimaan tällaisia, että "no jos muutan käytöstäni siihen ja siihen suuntaan, niin sitten se jatkaa mun tapaamisia" tai käyttämään hirveästi energiaa siihen, että "tajusin juuri äsken, että olen aina ajatellut tämän asian niin ja niin, mutta onneksi tämä henkilö toi esiin oman ajattelumallini outouden ja voin nyt muuttaa sitä".

Kun jos lasketaan ihan suurimmat ajatuskieroudet pois, niin ihmisillä on yleensä hyvä syy ajatella ja kokea niin kuin ajattelevat ja kokevat. Ja usein sitä luulee oikeasti hoksaavansa jotain tärkeää, että miten onkin itse toiminut pöntösti, mutta NYT osaa toimia "oikein", ja sitten jälkikäteen katsottuna on tajunnut, että se, että muuttaa omaa käytöstään jo näinkin lyhyen tuttavuuden jälkeen kertoo vain siitä, että a)on ihan väärän ihmisen kanssa b)haluaisi alitajuisesti niin kovasti miellyttää toista, että on valmis vaihtamaan vaikka mustan valkoiseksi, kun toinen on sitä mieltä, että itse asiassa se, jota olet aiemmin pitänyt mustana ei itse asiassa sitä olekaan. Ja sitten kokee "heräämisen", eikä enää luota omiin ajatuksiinsa.

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että vaikka ap. on nyt onnistunut uskottelemaan itselleen, että voi hyvinkin mennä tämän tyypin kanssa sänkyyn, koska "kumpikin sitä haluaa", niin jos kuitenkin käy niin, että tyyppi onkin sitä mieltä, että ei halua jatkaa tapailua, niin ap. kokee pettäneensä omat arvonsa. Tietysti vähän hakuammuntaa yrittää tulkita ketään vain nettikirjoittelun perusteella, mutta itse sanoisin ap:lle, että koska tässä on enemmänkin kysymysmerkkejä ilmassa suhteen mahd. jatkumisen suhteen, niin älä ota tätä seksi-askelta jos et voi olla IHAN rehellinen itsellesi ja varma siitä, että jos vaikka mies päättää feidata sut ko. jutun jälkeen, niin sinua ei oikeasti kaduta.

On ihan järkevä strategia yrittää tutustua toiseen ensin edes jotenkin kunnolla, jos siltä tuntuu. En muutenkaan ymmärrä sitä, miten nykyään on niin hirveä kiire "testata" treffikumppani sängyssä. Ja kyllä, olen itsekin mennyt joskus liian aikaisin petipuuhiin ja usein se on johtunut siitä, että olen pelännyt, että toinen jättää minut jo heti alkumetreillä ennenkuin ymmärtää miten ihana olen. Näin vähän omista kokemuksistani viisastuneena uskallan siksi sanoa samaa kuin täällä muutama muukin on sanonut, että jos haluat edetä tässä asiassa hitaasti, niin mies ei todellakaan ole sinun arvoisesi, jos ei sitä ymmärrä tai kunnioita.

Ja on ihan oikein, että olet ollut oma itsesi ja puhunut suoraan. Jos olet kontrollifriikki, niin sitten olet. Ei tietystikään kannata sitä vetää överiksi, mutta jos kolmien treffien jälkeen toinen alkaa jo määritellä sinun hallitsevuuttasi (tai oletettua hallitsevuutta) ja sinua itseäsi alkaa häiritä ne asiat itsessäsi, joista tämä toinen osapuoli sanoo, että mitä "vikaa" sinun toiminnassasi on, niin ei kuulosta hyvältä. Sinulla on oikeus olla JUURI sellainen kuin olet.

 

Mä taas ymmärsin, että mies olisi halunnut, että homma etenee omalla painollaan ilman mitään sen kummempia 'ollaan nyt vakavasti ja mennään naimisiin' -löpinöitä.

Kuka tahansa normijärkinen kolmansien treffien jälkeen olisi samaa mieltä. Ei siis kannata kovin pitkälle tehdä tulevaisuuden suunnitelmia vielä noin aikaisessa vaiheessa. Ymmärsin, että ap oli taas kovinkin vakavasti jutussa jo mukana ja mies taas haluaa katsoa rauhassa, että mihin juttu kehittyy.

Ei kai siinä sen kummempaa.

Eli ap:n pitäisi siis ottaa lunkimmin ja vaan olla, eikä ruveta heti ostelemaan kihlasormuksia. Kontrollifriikkiys on kamalinta, mitä minä itse tiedän, joten on hyvä, että mies on heti sanonut, että ei pidä sellaisesta. Mies mielestäni teki ihan oikein, kun kertoi omista fiiliksistään. Niinhän ap:kin teki. Nyt pitäisi löytää vain se kultainen tasapaino.

Itse kallistun enemmän sille kannalle, että hiljaa hyvä tulee. Pitää hauskaa toisen kanssa ja katsoo, mihin se riittää. Ei ota asioita heti niin jumalan vakavasti ja kiveen kirjoitettuna.