Mitä ihmettä tämä oikein on..?

[hämmästynyt nainen]

Olemme tapailleet puolisen vuotta melko tiiviisti. Tykkään hänestä kovasti ja uskoisin, että hänkin minusta, mutta rakkaudesta ei ole vielä puhuttu. Minä tunnen rakkautta miestä kohtaan, mutta en uskalla sitä sanoa, koska mies tuntuu jotenkin pelkäävän sitoutumista, rakkautta ja liiallista läheisyyttä. Meillä on yhdessä hauskaa, kivaa ja mukavaa, hänen lähellään on hyvä olla ja seksikin sujuu mainiosti. Hän on oikein ihana mies ja voisin jopa harkita perheen perustamista tuon miehen kanssa. Mutta.. Hän ei puhu. Eikä vaikuta kovin kiinnostuneelta minunkaan puheistani. Yhdessä löhöily, halailu, pussailu ja seksi ovat erittäin jees, mutta pakko kai ihmisten on pystyä puhumaankin. Kerroin miehelle, että olen miettinyt suhdettamme ja häntä, mutta hän ei halunnut edes kuulla koko asiasta. Loukkaannuin koska mielestäni hän osoitti, ettei hän ole kiinnostunut ajatuksistani, eikä suhteestamme. Kuitenkin hän haluaa olla kanssani. Välillä tuntuu, että olenko pelkkä halailtava ja pantava seuralainen... En tiedä. Kertokaa, jos teillä on kokemuksia, mielipiteitä tai ajatuksia tällaisesta.

 

[vakka ja kansi]

>No, mä oon ollu samanlaisen kanssa kymneen vuotta naimisissa, eikä se miksikään muutu. Kun ei puhu, niin ei puhu. Minä puhun yksin, ja hän saattaa väliin sanoa lauseen työasioistaan, eli ei ole edes kuunnellut.

Olen yrittänyt asennoitua niin, että ei se puhe, vaan teot. Ongelma on vain että mitkä teot? En löydä niitä.

Löydän kyllä paljon pahoja asioita, joita hän on jättänyt tekemättä esim. ei lyö, ei nimittele, ei pihtaile, ei huuda, ei ilkeile, ei ole öitä pois kotoa jne...

Mutta mitä tekee? Omia juttujaan ja enimmäkseen yksin.

Ja minä olen toisinaan hyvinkin yksinäinen tässä liitossani.

 

[hämmästynyt nainen]

Voi ei.. Olen pahoillani puolestasi. Mikä on saanut sinut jäämään suhteeseen? Minä harkitsen eroa jo nyt, vaikka rakastankin miestäni... Rakastan häntä ja haluaisin kyllä olla yhdessä, mutta hänen puhumattomuutensa ja välinpitämättömyytensä ajatuksiani ja suhdettamme kohtaan saa minut ajattelemaan, että olen hänelle lähes yhdentekevä. Mielestäni olisin ansainnut miehen, joka on aidosti kiinnostunut ajatuksistani ja rakastaa minua syvästi ja myös näyttää sen. Mutta sitten mietin, että onko sellaista miestä olemassakaan? Mitä jos tämä mies rakastaakin minua, mutta hän on vain mies, eikä osaa keskustella asioista samalla tavalla, kuin naiset..? kaipa se perimmäinen kysymykseni onkin se, että jos haluan parisuhteen, onko minun vain hyväksyttävä, että tällaisia miehet ovat, vai onko niitä muunkin laisia miehiä olemassa?

 

[vinkki ja]

Olemme tapailleet puolisen vuotta melko tiiviisti. Tykkään hänestä kovasti ja uskoisin, että hänkin minusta, mutta rakkaudesta ei ole vielä puhuttu. Minä tunnen rakkautta miestä kohtaan, mutta en uskalla sitä sanoa, koska mies tuntuu jotenkin pelkäävän sitoutumista, rakkautta ja liiallista läheisyyttä. Meillä on yhdessä hauskaa, kivaa ja mukavaa, hänen lähellään on hyvä olla ja seksikin sujuu mainiosti. Hän on oikein ihana mies ja voisin jopa harkita perheen perustamista tuon miehen kanssa. Mutta.. Hän ei puhu. Eikä vaikuta kovin kiinnostuneelta minunkaan puheistani. Yhdessä löhöily, halailu, pussailu ja seksi ovat erittäin jees, mutta pakko kai ihmisten on pystyä puhumaankin. Kerroin miehelle, että olen miettinyt suhdettamme ja häntä, mutta hän ei halunnut edes kuulla koko asiasta. Loukkaannuin koska mielestäni hän osoitti, ettei hän ole kiinnostunut ajatuksistani, eikä suhteestamme. Kuitenkin hän haluaa olla kanssani. Välillä tuntuu, että olenko pelkkä halailtava ja pantava seuralainen... En tiedä. Kertokaa, jos teillä on kokemuksia, mielipiteitä tai ajatuksia tällaisesta.

Mies ei ole kiinostunut kertomuksistasi koska se ei välitä sinusta AIDOSTI.usko pois.
" Välillä tuntuu, että olenko pelkkä halailtava ja pantava seuralainen... "
tunnet oikein.kuuntele ja usko vaistoasi,älä pidä itseäsi hulluna.
Tuollainen tyyppi voisi mennä jonnekin seksi-saunaan ( jos suomessakin tuollaisia on? saksassa kyllä)
Siellä voi pitää hauskaa jonkun naisen kaa ,ei tarvi puhua tunteista ja ei tarvitse kuulla naisen kertomuksia ,ei halua kuulla naisen ajatuksista mitään ,koska nainen kiinosta aidosti sitä.
tuollaisten naisten kanssa pidetään vain joskus hauskaa,on paikka jonne mennä, nautitaan yhdessä ,löhtään,pussataan ja sextaillaan.eikä tarvitse maksaa kun tuon sisäänpääsylipun.( siellä naiset antaa ilmaiseksi) käske sen mennä sinne. ;-D ethän halua olla sille tuollainen?
Ja tietysti ukkeli haluaa olla välillä kanssasi? miksi noh,koska ei tarvitse mennä huorille tai jonnekin seksisaunaan,on joku vakituinen pano.. ;-D

 

[viel,,,,,,,,,]

Kerroin miehelle, että olen miettinyt suhdettamme ja häntä, mutta hän ei halunnut edes kuulla koko asiasta." ei niin koska ei halua kanssasi mitään,panna vain.
Tunteista ei saa puhua tuollaiselle huoramiehelle muuten sitä alkaa ahistaa ja pian se voipi jopa kadota,koska heti kun puhut tunteistasi se katoaa ,koska ei se alunperinkään mitään vakavampaa kanssasi halunut,panoa vain ;-D

 

[ppkk]

Mitä jos tämä mies rakastaakin minua, mutta hän on vain mies, eikä osaa keskustella asioista samalla tavalla, kuin naiset..? kaipa se perimmäinen kysymykseni onkin se, että jos haluan parisuhteen, onko minun vain hyväksyttävä, että tällaisia miehet ovat, vai onko niitä muunkin laisia miehiä olemassa?

 

[Hämmästynyt nainen]

Niin.. Voipi olla, ettei välitä, haluaa vain panna. Tai sitten välittää, mutta ei jaksa jauhaa asioista. En tiedä. Ehkä otan etäisyyttä ja katson, mitä tapahtuu. Saatatpa hyvinkin olla oikeassa. Toisaalta, hän on kyllä sanonut, että on kanssani enemmän tosissaan, kuin kenenkään kanssa pariin vuoteen, mutta enpä tiedä... Katsellaan.

 

[ppkk]

Jaahas, lähti liian aikaisin tuo lainaus. Siihen kommenttina, että muunkinlaisia miehiä on olemassa. Siis sellaisia jotka puhuvat ja vielä pussaavatkin, jos ovat välittävät oikeasti. Oma miehesi mielestäni valitettavasti vaikuttaa vain välinpitämättömältä.

 

[Hämmästynyt nainen]

On tämä mutkikasta... Kun toisaalta mies kuitenkin osoittaa välittävänsä aidosti: Teemme muutakin yhdessä, kuin vain panemme; Käymme yhdessä ulkona syömässä, hän on huolehtivainen minua kohtaan, hän on sanonut, että minusta voisi tulla hyvä äiti hänen lapsilleen jne.. Hän on muutenkin erittäin vähäpuheinen, myös muiden ihmisten seurassa. Tunnen paljon hänen ystäviään, eikä tämän miehen vähäpuheisuus kohdistu vain minuun. Mutta kaipa se miesten kesken sujuu ongelmitta, parisuhteessa on vähän erilaiset vaatimukset. En tosiaan tiedä. Voi olla, että välittää paljonkin, ei vaan osaa näyttää sitä, tai sitten en merkitse hänelle mitään. Miten senkin sitten saisi selville?

 

[hmmm.....]

Vaikea sanoa. Kannattaisi kuitenkin yrittää saada mieheltä itseltään suora vastaus.

 

[Yritä]

Minun mielestäni miehen ominaispiirteitä on usein juuri se ettei puhu asioista, ilmaise tunteitaan riittävästi tai ilmaisee vähäisesti, huomioi naistansa liian vähän naisen mielestä, mies on jörrikkä jolle tv ja porno on jotain mistä ei luovuta, siivous ei jaksa olla arvomaailmassa suurella painoarvolla, nukkuminen on kivaa ja löhöillä vaan typäivän jälkeen, mukava harrastaa seksiä ja se on siinä..jne..onhan näitä yleisiä oireita havaittavissa monissa suhteissa kuten sinullakin.

Poikkeuksia noissa kaikissa"oireissa"löytyy,,sehän selvä. Mutta harva mies hallitsee esim kaikki nuo sektorit tuntumani perusteella kuinka paljon tunnen miehiä ja parisuhteita.

Siispä. Totuus on se että Mies on aina erilainen kuin Nainen!! On hyväksyttävä se erilaisuus tietyissä asioissa,mutta on myöskin asioita joissa miehen täytyy skarpata nykypäivänä koska ajat ovat muuttuneet. Nainen ei ole enää se kotiäiti ja puuronkeittäjä, luudanheiluttaja..vaan myöskin tasavertainen ja vastuullinen perheen taloudesta yms..

On kuitenkin pakko hyväksyä se, että mies ei halua tai kykene puhumaan syvällisesti, hän ei ymmärrä naisen monimutkaista ja juurtajaksain käsittelevää keskustelutyyliä. Mies ajattelee asioita usein paljon suoremmin, lyhyemmin ja ilmaisee asiat paljon vähemmän ajatelleena eikä usko että hänen sanansa aiheuttavat niin paljon naisessa.

Siis näin minä tulkitsen miestä ja naista. Kaksi niin erilaista, mutta jokin keskustelutaito on silti synnyttävä ja löydettävä se oikea taso. Muuten ei tule mitään. Kukaan ei jaksa olla suhteessa jossa mitään ei puhuta, tai mikään ei ole merkityksellistä.

Puhuppa kuule miehesi kanssa uudestaan..ehdota että olisiko sopivaa jos keskusteltaisiin meistä ja ajatuksistamme..tms koska pidät sitä sitä tärkeänä molemmille..

 

[Hämmästynyt nainen]

Taitaa olla totuuden siemen sanoissasi. Sitä minä tässä olenkin pohtinut.. Että josko ne miehet vain ovat tuollaisia? Edellinenkin oli vähän puhumaton. Silti olimme vuosia yhdessä ja kihloissakin. Ja ystäviä olemme vieläkin ja tiedän, että hän rakasti minua ja rakastaa vieläkin, ystävänä. Että eipä kai se miehen mykkyys välttämättä kerro siitä, että olisin pelkkä pano. On vaan niin vaikeaa joskus käsittää miehen ja naisen erilaisuutta. Mieheni on kyllä älykäs, mutta omalla tavallaan hirveän yksinkertainen, tai pitäisikö sanoa suoraviivainen ja mustavalkoinen. Minä taas olen monimutkainen, monisanainen, moninkertainen, vino- ja kiemuraviivainen ajatusteb umpisolmu sateenkaaren kaikissa väreissä... Siinä tulee hankaluus: Kuinka ymmärtää toista? Ero on siinä, että minä haluan oppia ymmärtämään miehen suoraviivaista maailmaa ja haluan, että hän olisi kiinnostunut oppimaan minun maailmastani edes osan. Mutta puhukoon teot.

 

[pphh]

Tottahan sekin on, että teot kertovat totuuden, eivät sanat. Silti puhuminen on mielestäni juuri se asia parisuhteessa, joka luo läheisyyttä osapuolien välille.

 

[vakka ja kansi]

Olen jäänyt tähän suhteeseen yksinkertaiseti siitä syystä, että ei ole kunnon syytä lähteäkään. Ei pettämistä, hakkaamista, alkoholia, liiallista mustasukkaisuutta tms. Voin olla oma itseni ja hengittää vapaasti. Voin tapailla ystäviäni ja poistaa yksinäisyyttäni siltä osin. Voin harrastaa vapaasti omia juttujani luottaen että kotona hommat hoituvat vaikken paikalla olisikaan. Ja ne hoituvat oikeastaan paremminkin, kun en ole paikalla, siis kotityöt yms.

On tässä paljon hyvääkin. Luottamus on yksi tärkeimmistä. Taloudellinen puolikaan ei ole hullummin.

Kuulostaa kuin olisimme vain kämppikset, kun luen omaa kirjoitustani. Ehkä hyvin pitkälle olemmekin.

 

[ap..]

Vakka ja kansi, kysyisin sinulta, että oletko onnellinen? Sillä kai se on tärkeintä.. Jos olet onnellinen ja suhteessanne on aitoa rakkautta ja erotiikkaa, kukapa sitä voisi tulla arvostelemaan, vaikka puhe vähemmälle jäisikin.. Oikeastaan minuakaan ei alunperin pelkkä puhumattomuus haittaa, niin kauan, kunhan kaikki on hyvin. Sitten jos suhteeseen tulee ongelmia tai pahaa oloa, eikä niistä voida kunnolla keskustella, se ahdistaa.. Kiitos sinulle ajatuksistasi.

 

[vakka ja kansi]

Joskus olen onnellinen, joskus en. Pelkkä puoliso ei saa olla mielestäni se, jonka seurassa viihtyy ja joka on aina mukana ja joka tekee onnelliseksi. Elämä kun heittelee, on tietty itsenäisyyskin pakko säilyttää. Toinehan voi kuoll aminä päivänä tahansa... No tämä on vain pohdintaa...

Rakkautta on kyllä. Haleja, suukottelua... Erotiikkaa ei juurikaan ole, enää. Joskus sitäkin oli, mutta se on hyytynyt ja siitä ei voi puhua... Mies ei voi puhua. Minä olen yrittänyt, mutta hän vai ahdistuu siitä..

Toisaalta. En vaihtaisi tätä puhumatonta jörrikkääni, turvallista kalliota, puheliaaseen vilkkusilmäiseen casanovaan.

Jos nyt en ihan aina ole onnelinen, niin olen ainakin tyytyväinen, enimmäkseen.

 

[JJJJJJJJ]

Rakkautta on kyllä. Haleja, suukottelua... Erotiikkaa ei juurikaan ole, enää. Joskus sitäkin oli, mutta se on hyytynyt ja siitä ei voi puhua... Mies ei voi puhua. Minä olen yrittänyt, mutta hän vai ahdistuu siitä..
erotiikkaa ei jurikaan ole siis enää?

Mie en ainakaan sitten ymmärrä miten teillä sängyssä sitten menee ja miten sie viel voit paneskella moisen tyypin kanssa joka ei ole kiinostunut sun tarinoista/puheista/ajatuksista? kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi että -Eikä vaikuta kovin kiinnostuneelta minunkaan puheistani.ja: on välinpitämätön.
ja sie vaan ihmettelet mix se on tuollainen?
jos miulla olisi tuollainen kaveri niin en tuhlaisi aikaa enää ja ottaisin ainakin etäisyyttä ja katsoisin mitä tapahtunee.

 

[good lord.........]

Taitaa olla totuuden siemen sanoissasi. Sitä minä tässä olenkin pohtinut.. Että josko ne miehet vain ovat tuollaisia? Edellinenkin oli vähän puhumaton. Silti olimme vuosia yhdessä ja kihloissakin. Ja ystäviä olemme vieläkin ja tiedän, että hän rakasti minua ja rakastaa vieläkin, ystävänä. Että eipä kai se miehen mykkyys välttämättä kerro siitä, että olisin pelkkä pano. On vaan niin vaikeaa joskus käsittää miehen ja naisen erilaisuutta. Mieheni on kyllä älykäs, mutta omalla tavallaan hirveän yksinkertainen, tai pitäisikö sanoa suoraviivainen ja mustavalkoinen. Minä taas olen monimutkainen, monisanainen, moninkertainen, vino- ja kiemuraviivainen ajatusteb umpisolmu sateenkaaren kaikissa väreissä... Siinä tulee hankaluus: Kuinka ymmärtää toista? Ero on siinä, että minä haluan oppia ymmärtämään miehen suoraviivaista maailmaa ja haluan, että hän olisi kiinnostunut oppimaan minun maailmastani edes osan. Mutta puhukoon teot.

Olette ollut jo vuosia yhdessä ja jopa kihloissakin...?? mitäh?
ja et vieläkään tiedä minkälainen luonne tuolla miehellä on? siis tunnet miehen jo kauan?
luulin että kyse on tuoreesta suhteesta..................
kohtelee sinua samoin jo vuosia ja nyt vasta heräät ja huomaat ettei se puhu? ;D

 

[ap...]

Luit väärin.. Siis puhuin EDELLISESTÄ miehestä tuossa ja hänkin oli puhumaton ja olimme yhdessä vuosia. Nyt on uusi mies, puolisen vuotta tunnettu. Lue tuo viimeisin uudestaan, niin ymmärrät..

 

[ai juu...]

ai joo ...good lord.. i understandet wrong exusssss moi ;D

 

[ciaee]

tuolla otsikko : kysymys miehille.lisää infoa ihan samasta aiheesta ;-D

 

[ElinaE]

Ollaan vasta erottu poikakaverini (mieheni) kanssa. Oltiin vajaat kolme vuotta yhdessä ja meillä oli ihan kivaa ja elimme päivä kerrallaan. Naimisiin menosta/lapsista ei puhuttua (olen vielä alle 25v), mutta en oikein kokenut siihen tarvettakaan. Meillä oli luottavainen suhde toisiimme ja saimme mennä ja tulla melko vapaasti, koska luottamus pelasi hyvin. Saimme olla omia itsejämme suhteessa. Kuitenkin koko ajan kaihersi sellainen tunne, että mieheni on kiinnostuneempi kaikesta muusta kuin minusta... jos teimme jotain yhdessä suunnittelin minä aina kaiken. Minä ajattelin meitä enkä vain itseäni. Emme juuri tapelleet, häntä ei koskaan vaivannut mikään, jos tappelimme, minä rähisin jostain asiasta (kuten likapyykki) hetken.

Erään riidan päätteeksi, suoritin kunnon tenttausta ja sain selville, että mieheni on miettynyt sinkkuna oloa hetken. KOSKAAN asiasta ei oltu puhuttu edes puolella sanalla, mutta nyt nurkkaan ahdistettuna hän se möläytti. Hän nautti nyky hetkestä (tykkää kuulemma edelleen, siivousta ja seksipuolikin pelasi), mutta koki haluavansa ehkä joskus tulevaisuudessa jotain muuta. Tajusin, että kaikki käytös johtui tästä ja minä en sitä katsomaan jää.

Nyt on vaan mielessä, että MIKSEI asioista voinut puhua? Miksei mieheni puhunut koskaan mitään? Mitä jos en olisi onnistunut tenttamaan häneltä tietoa... Olisimmeko vielä toiset 3v yhdessä kun hän ei saa tehtyä asialle mitään. Aina kun keskustelimme suhteestamme MINÄ aloitin keskustelut. Ei aikuinen suhteeseen sitoutunut ihminen käyttäydy niin. Jos miehelle on kaikki "ihan sama", miksi sinäkään panostaisit häneen tai suhteeseen yhtään enempää???

Opetus, jossei mies puhu, voi ylläreitä tulla! Toista kertaa en halua vastaavaa kokea.

 

[Hiljaisen miehen vaimo]

Mieheni on todella hiljainen. Aluksi luulin, että hän on ujo puhumaan tunteistaan. Osittain kyse on siitäkin, ettei lapsuudenkodissa ole totuttu näyttämään tunteita, mutta osittain kyse on myös siitä, että koska tunteita ei ole näytetty, mies ei sellaista osaa kaivatakaan. Ei hän näytä ilahtuvan tms., jos kerron rakastavani häntä tms (mies ei siis ole koskaan kertonut rakastavansa minua).

Olen miettinyt asiaa tosi paljon. Mies kuitenkin teoilla osoittaa välittävänsä. En halua pakottaa häntä sanomaan sanoja, joita hän ei halua sanoa. Sen sijaan ilman hellyyttä en halua olla, joten olen opettanut hänet nauttimaan halaamisesta ja suukottelusta. Seksiä meillä kyllä on yhä edelleen muutaman kerran viikossa.

Riidellä ei tarvitse, sillä saisin riidellä yksinäni. Mies siivoaa mielellään, tekee hyvää ruokaa, osaa korjata koneita ja tehdä ns. miesten töitä, hänellä on vakituinen työ, hoitaa raha-asiat kunnolla, ei tarvitse pelätä väkivaltaa tai pettämistä jne. Olen miettinyt, että ehkä kaikkea ei voi saada, ehkä tämä on parasta mitä minä voin saada mieheltä, sillä enhän itsekään ole täydellinen. Minäkin välillä kyllästyn, kun miehen kanssa ei voi keskustella MINUA kiinnostavista asioista ja miestä ei kiinnosta jutella häntä kiinnostavista asioista minun kanssani, koska en ymmärrä niistä mitään. Aika paljon olemme siis kotosalla hiljaa, puuhaamme omia juttuja, katselemme yhdessä telkkaria, käydään kävelyllä, välillä harrastetaan jotakin jne. Parin hyvän ystävän kanssa puhun sitten ja uskoudun heille. Liikunta auttaa myös paljon purkamaan paineita.

Rakastan kuitenkin miestäni, vaikka isoin intohimo on jo laantunutkin vuosien varrella. Jos lähtisin etsimään puheliaampaa miestä, niin ehkä hänessä olisi sitten jotakin muuta vikaa. Nykyelämä on seesteistä ja ihan hyvää.