H
Heidi
Vieras
Reilut 5 vuotta sitten tapasin lomalla aivan ihanan miehen. Oli komea, huumorintajumme oli samanlaiset, oli kuin olísimme tunteneet aina. Siitä alkoi sitten suhde joka kesti vajaat 3 vuotta. Asuimme eri kaupungeissa, ja näimme aina kun mahdollista ja vietimme lomat yhdessä.
Ennen suhteen loppua mies alkoi käyttäytyä kylmästi, kohteli suoraan sanottuna kuin paskaa. Aavistelin että miehellä oli toinen nainen ja siksi käytös muuttui. Ei ikinä myöntänyt totuutta. Tätä jatkui muutama kk ja lopulta katkasin välit mieheen. Miksi suhde loppui näin, siitä ei ikinä keskusteltu.
Meni yli puoli vuotta kun mies soitti ja kertoi ikävöivänsä. Juteltiin pintapuoliset kuulumiset, mutta menneestä ei puhuttu. Sen jälkeen mies soitteli tasaisin väliajoin syntymäpäiväni, jouluna tai kun tapahtui jotain isoa hänen elämässään ja muuten vain kuulumisia.
Molemmilla on varmasti ollut suhteita tässä välissä, mutta silti minulle tulee aina tämä mies mieleen. Tunnen välillä ikävää, välillä vihaa. En ole ikinä ennen tuntenut ketään miestä kohtaan näin tai tuntenut että menetin sen ainoan miehen ketä voin koskaa rakastaa ja voisin kuvitella eläväni loppuelämäni hänen kanssaan. Eli tämä on minun oma Mr Big (Sinkkuelämää sarjaa seuranneet tietävät hyvin mitä tarkoitan=))
Nyt oli puolen vuoden tauko, ja mies soitti yllättäen viime viikolla. Oli hieman maistissa kun ei muuten kuulemma uskaltanut soittaa josko olen vihainen. Kertoi ajattelevansa minua usein ja ikävöivänsä ja että olen ainut nainen ketä hän todella on ikinä rakastanut ja rakastaa edelleen. Kysyi josko voisimme tavata ja keskustella. Asia jäi auki, koska en suoraan myöntynyt tapaamiseen. Ei olla tavattu 3 vuoteen ja kysymys tuli yllättäen ja olin koko tilanteesta hämmentynyt. Suhteen päättymisen jälkeen hän ei ole näin puhunut, joskus sanonut ikävöivänsä.
Lopulta hän kysyi josko lähtisin hänen kanssaan viikonloppumatkalle. En suostunut ja hän suuttui ja alkoi tivaamaan onko minulla mies jonka vuoksi en lähde. Olen sinkku tällä hetkellä mutta hän jäi luuloon että olen suhteessa. Lopulta hän löi luurin korvaan.
Mulle jäi tästä aivan pönttö fiilis. En viitsinyt mennä syvälliseen keskusteluun ja ruveta puimaan menneitä koska mies oli maistissa ja ei olisi varmaan muistanut seuraavana päivänä enää mitään. Puhelu päättyi ikävästi (ei riidelty, mutta hän kinasi lähinnä itsekseen ja suuttui kun en suostunut reissuun).
Haluiaisin kyllä tavata hänet, keskustella asioista miksi kävi miten kävi. En taida muuten ikinä päästä hänestä yli jos en tiedä mitä tapahtui. Toisaalta haluiaisin tavata hänet ja nähdä onko meillä sama vahva vetovoima vielä toisiamme kohtaan (en tarkoita pelkkää seksiä) ja voisiko meistä tulla vielä paria.
Mitä olette mieltä miehen toiminnasta ja onko hänellä oikeasti tunteita minua kohtaan? Vai vaivaako häntä asia myös kun sitä ei ikinä puhuttu ja selvitetty miten kävi?
Tiedän että mies ei soita minulle enää ainakaan vähään aikaan, ehkä jouluna. En tiedä onko minulla itseluottamusta tarpeeksi kysyä josko tavattaisiin. Pelkään että jos hän kuitenkin taas vaan pelleilee ja ei saavu paikalle ym. Olin niin rakastunut häneen ja hän murjoi kyllä itseluottamukseni käytöksellään pohjalukemiin ja toiste en sitä kestäisi.
Apua, mitä teen????
Ennen suhteen loppua mies alkoi käyttäytyä kylmästi, kohteli suoraan sanottuna kuin paskaa. Aavistelin että miehellä oli toinen nainen ja siksi käytös muuttui. Ei ikinä myöntänyt totuutta. Tätä jatkui muutama kk ja lopulta katkasin välit mieheen. Miksi suhde loppui näin, siitä ei ikinä keskusteltu.
Meni yli puoli vuotta kun mies soitti ja kertoi ikävöivänsä. Juteltiin pintapuoliset kuulumiset, mutta menneestä ei puhuttu. Sen jälkeen mies soitteli tasaisin väliajoin syntymäpäiväni, jouluna tai kun tapahtui jotain isoa hänen elämässään ja muuten vain kuulumisia.
Molemmilla on varmasti ollut suhteita tässä välissä, mutta silti minulle tulee aina tämä mies mieleen. Tunnen välillä ikävää, välillä vihaa. En ole ikinä ennen tuntenut ketään miestä kohtaan näin tai tuntenut että menetin sen ainoan miehen ketä voin koskaa rakastaa ja voisin kuvitella eläväni loppuelämäni hänen kanssaan. Eli tämä on minun oma Mr Big (Sinkkuelämää sarjaa seuranneet tietävät hyvin mitä tarkoitan=))
Nyt oli puolen vuoden tauko, ja mies soitti yllättäen viime viikolla. Oli hieman maistissa kun ei muuten kuulemma uskaltanut soittaa josko olen vihainen. Kertoi ajattelevansa minua usein ja ikävöivänsä ja että olen ainut nainen ketä hän todella on ikinä rakastanut ja rakastaa edelleen. Kysyi josko voisimme tavata ja keskustella. Asia jäi auki, koska en suoraan myöntynyt tapaamiseen. Ei olla tavattu 3 vuoteen ja kysymys tuli yllättäen ja olin koko tilanteesta hämmentynyt. Suhteen päättymisen jälkeen hän ei ole näin puhunut, joskus sanonut ikävöivänsä.
Lopulta hän kysyi josko lähtisin hänen kanssaan viikonloppumatkalle. En suostunut ja hän suuttui ja alkoi tivaamaan onko minulla mies jonka vuoksi en lähde. Olen sinkku tällä hetkellä mutta hän jäi luuloon että olen suhteessa. Lopulta hän löi luurin korvaan.
Mulle jäi tästä aivan pönttö fiilis. En viitsinyt mennä syvälliseen keskusteluun ja ruveta puimaan menneitä koska mies oli maistissa ja ei olisi varmaan muistanut seuraavana päivänä enää mitään. Puhelu päättyi ikävästi (ei riidelty, mutta hän kinasi lähinnä itsekseen ja suuttui kun en suostunut reissuun).
Haluiaisin kyllä tavata hänet, keskustella asioista miksi kävi miten kävi. En taida muuten ikinä päästä hänestä yli jos en tiedä mitä tapahtui. Toisaalta haluiaisin tavata hänet ja nähdä onko meillä sama vahva vetovoima vielä toisiamme kohtaan (en tarkoita pelkkää seksiä) ja voisiko meistä tulla vielä paria.
Mitä olette mieltä miehen toiminnasta ja onko hänellä oikeasti tunteita minua kohtaan? Vai vaivaako häntä asia myös kun sitä ei ikinä puhuttu ja selvitetty miten kävi?
Tiedän että mies ei soita minulle enää ainakaan vähään aikaan, ehkä jouluna. En tiedä onko minulla itseluottamusta tarpeeksi kysyä josko tavattaisiin. Pelkään että jos hän kuitenkin taas vaan pelleilee ja ei saavu paikalle ym. Olin niin rakastunut häneen ja hän murjoi kyllä itseluottamukseni käytöksellään pohjalukemiin ja toiste en sitä kestäisi.
Apua, mitä teen????
