J
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja juu:joku taitaa olla mustis...
Alkuperäinen kirjoittaja Väsynyt:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Lapset vaan on niin ihania ja tärkeitä , että niistä voi ja saa aina puhua, lapsellista minusta tuo ap:n huomionhaku!
Olen samaa mieltä! Mutta en ole kerjännyt huomiota, mutta ilmeisesti se sitten on ihan liikaa pyydetty, että edes joskus puhuttaisiin vaikka säästä, jos on vaikeaa puhua minun tai mieheni asioista! Onhan miehenikin anopin lapsi, mutta eipä hänenkään asiat anoppia kiinnosta. Missään tilanteessa.
Alkuperäinen kirjoittaja Väsynyt:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Väsynyt:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:oletteko huomiota vailla vai mikä mättää? kade?
No luitko tuota aloitusviestiäni ollenkaan...
luin ja minusta on ihanaa, että anoppi on innoissaan! omani ei ollut, mutta innostui heti kun pieni syntyi. surin jo odotusaikana, ettei hän välitä pienestä. miksi hän ei saisi olla innoissaan? onko se teiltä pois? jos olette aikuisia ihmisiä, niin ei teiltä tartte tivata koko ajan mitä kuuluu.
Kyse ei olekaan siitä, että "koko ajan pitäisi tivata" mitä meille kuuluu. Edes silloin tällöin olisi kiva, että meidänkin elämästä kyseltäisiin tai keskusteltaisiin, sillä meilläkin edessä muutto, uudet työpaikat, yms.
Alkuperäinen kirjoittaja chrissy:hmm.. mä taidanki olla niit harvoja ketkä tasan ymmärtää ap:ta.
kyllä muakin vituttais jos 24/7 puhutaan vaan toisesta miniästä ja tulevasta lapsesta. Okei onhan se suuri ja iloinen asia kenen tahansa elämässä, mutta ei se anna oikeutta kuitenkaan unohtaa niitä muita läheisiä elämässä.
jos olisin lapseton ja anoppini jauhaisi jatkuvasti jostain muusta ihmisestä, eikä osoita minkään sorttista kiinnostusta vaikka mun asioihin/kuulumisiin nii kyllä se mielen painais alas.. varsinkin jos toiminta olis jatkuvaa.
olis kiva sen anopin kans puhua muistakin asioista kuin tulevasta lapsenlapsesta, VAIKKA se onki iso asia.
muidenki huomioonottaminen kuuluu niihin paljon puhuttuihin käytöstapoihin..
Alkuperäinen kirjoittaja venera:mitäköhän peetä sun niskaan on kaadettu? taidat olla sellainen "pikkuprinsessa". et taida edes ymmärtää miltä kirjoituksesi tuntuvat...
tiedätkös minä en ole mikään anopin lemppari vaan hän inhoaa minua yli kaiken vaikka pojalleen yrittää esittää muuta...pskaa on itsellekin niskaan tullut asiasta jos toisesta..mutta en mä sen perään ala parkumaan vaan oon joka kerta vaan entistä kivempi koko matamille...heitän sitten vaan pikku piikkejä kun tilaisuus tulee...vaikka sun mies olis kuinka "samaa mieltä" sun kanssa niin kyseessä on kuitenkin hänen äitinsä, älä tee maailman vanhinta mokaa ja hauku mammaa miehellesi...loppuviimeksi sä olet sen kaiken pahan alku ja juuri...
Alkuperäinen kirjoittaja Väsynyt:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja Väsynyt:Alkuperäinen kirjoittaja syystyttönen:anoppi on iloinen syntyvästä lapsesta. miksi sinäkin et olisi?
Missä vaiheessa olen sanonut, etten ole iloinen syntyvästä lapsesta?
Tietysti olen iloinen, mutta olisi mukavaa puhua välillä jostain muustakin. Tuleva lapsi kun ei minua koske millään tavalla!
oijoi, miksi muka ei? hän on miehellesi sukua sentään! onkohan ap:llä joku negaatio päällä tai kateus?
No miksi sen pitäisi minua koskea, jos miehen veljen vaimo synnyttää lapsen? Totta kai hän on sukulainen, mutta ???
Sinä olet aivan erilaisessa tilanteessa, kun kyse on sinun LAPSISTASI. Aloittaja on surullinen ja vihainen, kun ei saa huomiota itselleen, kun toisille tulee vauva.Alkuperäinen kirjoittaja Aikuinen:Alkuperäinen kirjoittaja juu:joku taitaa olla mustis...
No voi hyvanen aika!!! Olen itse samanlaisessa asemassa kuin ap, elikka mun anoppi hoitaa ja ostaa kaikkea mun lasten serkuille mutta mun lapset eivat ole koskaan saaneet mummolta sylia tai syntymapaivalahjaa. Kylla tommonen kayttaytyminen pistaa ketuttamaan ja ennen kaikkea lapset karsivat.
Alkuperäinen kirjoittaja Väsynyt:Mä en jaksa enää tätä! Aina kun käymme anopin luona kylässä, koko aika menee siihen, kun hän selittää mitä osti tulevalle lapsenlapselleen (miehen veljen ja tämän vaimon lapsi) ja mitä tämä toinen miniänsä on tehnyt ja niin edelleen.
Ymmärrän, että anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan, mutta miksi hän ei huomioi meitä (minua ja miestäni) millään tavalla?! Miksi hän ei tajua, kuinka se oikeastaan sattuu, kun tulee hänen puheistaan sellainen fiilis, että me olemme täysin arvottomia kun meillä ei ole lapsia ja kun koko ajan vaan toisen lapsensa perheestä jauhaa!
Tuntuu todella, todella pahalta. Mietin, että minä en ainakaan jaksa enää lähteä käymään anopin luona, sillä olisi kiva edes välillä puhua jostain muustakin. Tai tuntea olevansa ihminen, vaikken olekaan äiti.