Anoppi ja joulu

["minä"]

Joo pärjää kyllä, varmaan vaikka sen 365pv/vuosi. Mutta joulu kun sattuu ainakin meillä olemaan vahvasti sukujuhla. Enkä itsekään haluaisi olla yksin.. Tee muille niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän jnpp...

Jos minä olisin se anoppi, niin en haluaisi ängetä sinne, minne en ole haluttu. Siksi että elämä on niin lyhyt.Maailmassa on paljon ihmisiä. Jos omien sukulaisten kanssa ei kemiat mene yhteen tai he eivät minusta pidä, tai halua olla kanssani, niin onhan maailmassa paljon muitakin ihmisiä.
Jos aina änkeää seuraan, joka tekee sen pakosta, menettää ehkä sitten loppupeleissä muita mahdollisuuksia. Tutustumisen mahdollisuuksia.Jos vaikka olisi yksin siellä kotonaan, voisi tavata vaikka rappukäytävässä toisen yksinäisen? Tai muuta vastaavaa. Joku joka pitää hänestä todella, kuulee tai saa tietää että hän on yksin, ja päättää pyytää luokseen.

Oma äitini ei välitä seurastani. On tehnyt enemmän lapsia mihin aika ja jaksaminen rittää. Nauttii kuitenkin erittäin paljon yksinolosta. Mutta enää en osaa asiaa surra: maailmassa on paljon ihmisiä. Jos jostain luopuu, jotain saa tilalle.

 

["Minä vaan"]

Ei tarvitse miettiä miksi sairaalat on täynnä yksinäisiä hyljättyjä vanhuksia kuin näitä juttuja lukee. Voi vaan joskus käydä niin että löytää itsensä viettämässä joulua yksin. Lapset ottavat oppia omista vanhemmistaan, jos mummon hylkäys jouluna on ihan ok niin miksei sitä tekisi itsekin jonakin päivänä.

Minun vanhempani ovat hylänneet omat vanhempansa ja koko molemmat sukunsa. Pahaa puhuvat jatkuvasti kaikista. Mieheni saa olla jossain määrin rauhassa, koska olen antanut ymmärtää, että hänen haukkumistaan en kuuntele. Miehen vanhempien kanssa eivät ole missään tekemisissä. Vihaavat kaikkia.

Mitä olen oppinut? Yritän olla ihmisiksi itse. En vietä jouluani heidän kanssaan. En myrkytä lapsiani tällä ikuisella vihalla.

Tällä palstalla puhutaan jatkuvasti siihen malliin kuin kaikki eläisivät jotain kuvalehti-elämää: kuin kaikki kiistat olisivat vain lasten lapsellisuutta ja ongelmat keksittyjä. Maailma on paljon karumpi paikka. Moni anoppi ja mummo on oikeasti kaamea kalkkuna. Ei siinä oikea asenne eikä muu sievistely auta.

 

["minä"]

Tosin, sitten kun ajattelee, että omat lapset mieluummin olisivat yksin. Minä hölöttäisin liikaa ja tohottaisin. Onhan se ikävä tunne. surullinen asia, että en kelpaisi.

Miksi eivät sanoisi minulle, että rauhoitu ja anna muillekin suunvuoro? Mutta onko niin että suomessa ei saa kenellekään sanoa mitään koska otetaan nokkiinsa ja loukkaannutaan ikuisiksi ajoiksi? joten ihmiset päätyvät välttelemään toisiaan sen sijaan että sanottaisiin suoraan puolin ja toisin.

ja otettaisiin opiksi. Varsinkin monet vanhemmat ajattelevat että omat lapset eivät saa neuvoa tai sanoa mitään vastaan tai arvostella tai kyseenalaistaa vanhemman tasapuolisuus jne. Mitään et saa sanoa.

Olen sanonut lapsilleni, että aina saa sanoa mielipiteensä ja varsinkin jos olen epäreilu niin jutellaan asioista. En halua että jää kaivertamaan esim. epätasapuolisuus lasten välille.minua saa arvosetlla ja sanoa suoraan ja sanovatkin lähes aina mitä ajattelevat. Näin toivottavasti minäkin opin ja kasvan ihmisenä

 

["joopajoo"]

Pysähtykääpä kaikki anoppejanne haukkuvat edes yhden kerran ihan aidosti juttelemaan sen anoppinne kanssa niin hänestäkin voi löytyä ihan uusia puolia. Olkaa edes kerran kiinnostuneita mitä sille anopille kuuluu älkääkä vain höpöttäkö niistä omista kullanmuruistanne ja omasta elämästänne! On aika itsekästä käyttää noita samoja isovanhempia lastenvahtina ja lahja-automaattina ja sitten hyljätä heidät! Ymmärrätte sitten kun itse vanhenette! Onneksi en ole itse onnistunut kasvattamaan noin itsekeskeisiä ja omaan napaansa tuijottavia sivistymättömiä lapsia. Meillä neuvotellaan reilusti etukäteen joulun ja muiden juhlapyhien vietoista ja niitä on vietetty yhdessä ja erikseen aina elämäntilanteen mukaan. Viime jouluna tein kaikki jouluvalmistelut tyttäreni perheessä (heidän pyynnöstään) kun tytär itse makasi raskaana ollessaan pakollisessa vuodelevossa sairaalassa,miehensä oli tietysti töissä ja työmatkoilla. Hoidin kaksi vanhempaa lasta,siivosin heillä,hoidin jouluruuat jne. Tänä jouluna sitten vuoro vaihtuu - pääsen heidän luokseen valmiiseen jouluun. Ei se niin vaikeaa ole! Meille tämä on aivan luonnollista - autetaan toisiamme tarvittaessa,sanotaan reilusti mitä halutaan. Seuraavana jouluna saatamme lähteä mieheni kanssa vaikka ulkomaille jouluksi ja tyttäreni perhe ehkä viettää oman joulunsa ihan oman perheen kesken tai sitten vuokraamme koko porukka mökin lapista. Hänen miehensä vanhemmat ovat jo kuolleet ja me olemme siis ainoat isovanhemmat ja lapsillekin tosi tärkeitä. Emme silti oleta että meidän kanssamme pitää viettää kaikki juhlapyhät eivätkä he oleta että mummila on täysihoitola johon voi aina parkkeerata jälkikasvunsa. Keskustelkaa hyvät ihmiset! Kaikki me tarvitsemme toisiamme ja tarvitsemme aikaa yhdessä ja erikseen. Rauhallista joulua kaikille!

aikasta harvoin se anoppi kyselee meiltä, että mitä meille kuuluuuuuuuuuuu..

 

["yksinäinen"]

Antaisin mitä vain jos minulla olisi anoppi tai äiti joka kutsua meille jouluksi... Yksinäinen joulu, vaikka onkin lapsi on aivan hirveääääää!!! Ette tiedä mitä on olla yksin, teillä on puoliso jne... Jouluna yksinäisyys on vielä hirveämpää kuin muulloin. Miettikää tätä älkääkä jättäkö ketään yksin jouluna.