S
Surku
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:Alkuperäinen kirjoittaja Tiu:Siinä se onkin, et tule ymmärtämäänkään ennenkuin saat sen oman käärön syliisi. Se on kuule ihmeellinen juttu, itselleni ainakin avautui aivan uusi maailma. Vastuu siitä pienestä, ilo, onni, rakkaus kaikki siinä pienessä täydellisessä paketissa
Koita kestää ja anna anopille aikaa. Tuskin anoppi on tahallaan tuollainen. Hän on yksinkertaisesti unohtanut teidät ja kaipaa ehkä muistutusta...mitä jos puhuisit asiasta suoraan?
Mä sain juuri hetki sitten ihanan käärön syliini, mutten siltikään pidä lapsetonta yhtään sen huonompana tai ymmärtämättömänä.
Ap:n anoppi tekee kurjasti, sillä lapset ovat lapsia aikuisinakin, ja ovat silloinkin vielä yhtälaisen huomion ansainneet.
Ja se, että toki ymmärrän, että vauva (uusi ihmisen alku) on äärimmäisen ihana asia. Ja että me aikuiset väistämättäkin, luonnollisesti ja ymmärrettävästi, jäämme "varjoon". Sehän on ihan normaalia. Mutta että KOKONAAN, että me emme ole nyt mitään. Että meiltä ei kysytä kuulumisia, ei mitään. Että olemme ulkopuolisia, turhia, ilmaa... En minä sitä tarkoita, että meidän takia pitäisi hössöttää ja jatkuvasti olla soittelemassa jne., vaan ihan sellaista PERUS kiinnostusta, mitä yleensä jo tuttujen ihmisten kesken on!
Ja EMPPIS, tiivistit kaiken niin äärimmäisen hyvin.