[QUOTE="haloo";30423366]... siksi kukaan oikeasti usko, että apua saisi? kyllä se niin on, että apinat tapaukset jää vanhemmilleen ja ilman tukea ja sitten lievemmät - lähinnä ne ketkä tarvitsisivat yhdessä tukea perheenä ja neuvoja kasvatukseen päätyvät tähän huostaanottokierteeseen... jos mies on vielä jollekin tuttu, ja muka kunnollinen, on todella vaikeata näyttää toteen, että on esim. väkivaltainen.. varsinkin jos on itse siinä pisteessä, että tukka on pesemättä ja vaatteet vähän mitä sattuu. ihmeellistä on muutenkin tämänkin aikamme silmänpalvonta ja tekopyhyys. kun on suorat valkoiset hampaat ja silitetty puku päällä, voi retostella ja tehdä miltei mitä vaan joutumatta edesvastuuseen tai edes kyseenalaistettavaksi. mutta annasolla kun olet oikeasti sen näköinen että kaikkesi annoit ja voimiesi äärirajoilla..katsotaan kuin paskaa ja mietitään että on mielenvikainen tai ihan muuten vaan paskaluuseri ja ikuinen epäonnistuja. näitä " ota itseäsi niskasta kiinni" ja " jokainen on oman onnensa seppä" paskanjauhajia kyllä löytyy. ei muuta kuin pakurikääpää järsimään ja joogaamaan. sillä lähtee elämä raiteilleen. juttele pojan kanssa. älä anna lääkettä. ota saikkua. siivotkaa yhdessä. katsokaa elokuva yhdessä. käykää kävelyllä yhdessä. käykää läpi lapsen pelkoa, käykää pahin mahdollinen tilanne hetki hetkeltä läpi. jos niin kävisi, kuinka toimisitte. mitä sitten tapahtuisi. järkeistäkää pelko ja voittakaa se. yhdessä olette timanttia. teitä ei voita kukaan. vastustajasi on vain varjosi. astu varjosta pois.[/QUOTE]
Mulla ja lapsella on puhtaat vaatteet, mikään ei ulospäin näytä nykyään että olisin väsynyt. Paitsi saattaa tietysti ilmeet ja huokaukset jne. Mutta ymmärrän pointtisi, usein nykyään meneekin niin.
Asutaan miehen kanssa eri paikkakunnalla ja lastenvalvoja tällä paikkakunnalla uskoo minua, mutta mitäpä ne asialle pystyy tekemään. Lastensuojelu ei puuttunut asiaan, sanoi että lapsen isän ja lapsen pitäs keskenään selvittää. Mutta kun lapsen isä ei selvitä..
Ollaan puhuttu pelkoasiat, moneen kertaan, vietetty aikaa ja lapsi on minulle tärkein. Toinen vanhempi kun haluaa tehdä kaiken vaikeaksi ja uuvuttaa, niin on onnistunut :/ Olen hankkinut ulkopuolista jutteluapua itsellekin, mutta ei se hirveästi auta, kun pai päivää/kk on että voi ajatella muuta kuin lapsen isän oikkuja, esim. oikeuteen on panostettava :/
Lapsen isältä ei saa tukea ja apua, esim. lapsen sairasteluun tai valvomiseen, päinvastoin. Kasvatusmetodit on erilaiset, lapsen isä hyväksyy pienen fyys.väkivallan, ilman turvavyötä kuljettamisen, antaa pelata k 12 pelejä jne.. Ja mistään ei kestä sanoa, suuttuu ja mikään ei auta/muuta suhtautumista.
Kiitos kaikille tuesta, tämä päivä on mennyt paremmin ja olen oppinut tästä, että jos on vaikeaa, niin soitan vaikka kriisipuhelimeen tai jotain. Ja terkkarille on aika varattu, lapsen uniongelmasta.
