Eiköhän se lapsi mene isälle, eikä mihinkään sijoitukseen ap:n tilanteessa. Ja isä on väkivaltainen, epävakaa ja lapsi jo valmiiksi paniikissa ajatuksesta isän luokse joutumisesta.
Ap vaan heti ekana hakemaan sairaslomaa ja hoitoa masennukseen!
En ole masentunut (testit tehty, väsynyt kylläkin lapsen asioista riitelemiseen, eronnut kun lapsi ollut vauva, ja riitely sen kun jatkuu

Tai jos antaisin periksi kaiken, elatusavut antaisin olla maksamatta, antaisin lapsen isälleen milloin haluaa-vaikka jos tuntia aiemmin vaatii, jne.jne. niin menis varmaan hyvin. En vain jaksa enää joustaa, eikä tarvi.
Olen joutunut hakemaan ulkopuolista apua itselleni muutama kk sitten juuri tämän vuoksi, tietysti muitakin tekijöitä on, mutta tämä suurin/väsyttää eniten. Ollut välillä saikulla tämän takia ja tänään ollut vp, ja ajattelin sairauslomaa hakea taas.
Tänään vietetty lapsen kanssa aikaa yhdessä, olin vapaapäivällä ja lapsi nukahti vasta 23 aikaan, mutta eilisestä viisastuneena, päätin etten stressaa. Kerroin myös ystävälle tilanteesta, jonka kanssa paljon puhutaan, tietää eron taustat jne.
Isovanhemmat asuu 350km päässä ja eivät osallistu lapsen hoitoon millään tapaa, sisaruksista kaksi asuu lähempänä, mutta tilanne on se, ettei sinne niin vain lasta hoitoon viedä.
Kiitos kaikille kannustuksesta ja tuesta, kyllä tämä tästä, ja lapsi ja lapsen hyvinvointi on tärkeintä.
Ymmärrän senkin, että osalta tulee kommenttia turpiin vedosta, mutta oikeasti ei auta yhtään tässä tilanteessa.