Äitiys hukassa...

["Vieras"]

Kyllä mäkin suosittelen sitä omaa sänkyä, meillä ainakin toimii. Muuten pyörii, hyörii, kiipeilee jne. Omaan sänkyyn kun laittaa, aikansa touhuaa, yrittää saada huomoita ja sitten nukahtaa. Siellä se ei pääse tippumaan niin antaa touhuta, jos oikein pelleilyksi menee, esitän että käyn minäkin nukkumaan ( yleensä luen kirjaa, olen netissä jne.)
Isompi meillä ei ikinä nukahtanut viereen eikä helposti edes silloin jos huoneessa oli, yksin kun jätti nukahtamaan, nukahti paljon nopeammin.

 

[Hiekkalaatikon reunalta]

Hiekkalaatikon reunalta, kiitos tuhannesti!! Tulostan kommenttisi ja liimaan sen jääkaapin oveen, niin voin lukea sen aina, kun tuntuu, ettei mistään tule taas mitään. Eli ehkä noin joka kolmas minuutti samaan tahtiin, kun poika hokee sitä äitiä

Kiva, jos vähän piristi! Meitä on täällä virtuaalimaailmassakin tuhansia ihan samoja tunteita kokeneita, ja niiden ulos purkaminen -vaikka sitte nettipalstalle- on jo hyvä alku kohti yli pääsemistä. Pahinta olis pullottaa noita fiiliksiä sisäänsä: Painekattiloissakin on venttiilit totaaliposahdusta estämään!

 

[Kotilohikäärme]

Mulla oli vähän samaa ongelmaa esikoisen kanssa, yritin viedä liian aikaisin. Saattoi mennä monta tuntia ja tulla monta harmaata hiusta. Tän tokan mä oon suosiolla virnyt vasta kymmenen jälkeen tuon ikäisenä. Nyt 10kk ikäisenä menee jo 8 jälkeen

Ja vieressä on nukkunut tähän asti. Mun kipeen selän takia piti opettaa pinnasänkyyn. Ja rauhattomien öiden takia lopettaa tissitys. Ja vaikka tuo on piloille hemmoteltu ja tissillä nukutettu niin ihan hienosti oppi uudet tavat. Sanoisinko nopeasti ka vaivattomasti. Eli jos jonkun mielestä ajankohta on liian aikaisin tai myöhään niin älä niistä välitä. Ei ole mitään aikaa jolloin tuon ikäisen tulisi nukkua. Kokeilet erilaisia aikoja ja teet niinkuin oli helpoin.

Ja se on hyvinkin normaalia käydä kierroksilla. Se kuuluu asiaan ja siitä oppii. Osaat sitten uhmaiässä

 

[Lilith]

JES MEILLÄ NUKUTAAN!! Vein pojan sänkyyn kahdeksalta, kun alkoi vaikuttaa siltä, että kohta voisi väsy iskeä. Makasin pojan vieressä (ei siis vielä koetettu siirtää omaan sänkyynsä) hiljaa ja annoin vaan tutin takaisin aina, kun sai sohellettua sen pois suustaan. 20 minuuttia siihen meni, sitten kaveri huokaisi ja nukahti

Suuret kiitokset kaikille neuvoja antaneille! :heart: Toivottavasti huomenna uudestaan

 

["MiMeira"]

Hyvä! Mulla toinen lapsi "menossa" , reilu yks vee joka ei osaa päättää nukkuuko yhdet vai kahdet päiväunet, ja aina välillä tuntuu että mitähän sitä tekis....

Toisaalta sitä n armollisempi itselleen, mut toisaalta sitä aikaa lapsen eriasioille (nukuttamisille yms) on vähemmän kuin ennen kun esikoinen vaatii omansa. Joka tapauksessa, kausia tulee ja menee, välillä nukutaan hyvin ja välillä huonosti. Joskus tarvii temppuja ja joskus ei.

Esikoinen oli huonompi syömään ja se oli joskus raivostuttavaa. Nyt sit kakkosella ei oo nälkä jos ei oo.. Esikonen nukku hyvin, tää toinen huonommin. Nukuttamisissa kannattaa yrittää mennä pienimmällä mahdollisella kaavalla, on helppoa kun pääsee illan viettoon viemällä lapsen sänkyyn - välillä se onnistuu välillä ei.

 

[Pahvikannu]

Tutulta kuulostaa! Hienoa jos tänään meni jo paremmin! Tsemppiä tulevaan, kyllä ne hankalatkin vaiheet tosiaan aina ohi menee, kunnes tulee jotain uutta mukavaa tilalle...

Meilläkin kuopuksella ajoittain ollut tuota samaa vikaa. Ja on edelleen. Ja minä olen sentään yhdellä lapsella "harjoitellut" jo tätä ennen, mutta kun ei vaan tämän nuoremman kanssa mikään tunnu onnistuvan, ei nuku, ei syö ja viis veisaa mistään päivärytmeistä, joten on kyllä tuntunut tosi vaikealta tunnistaa lapsen mielialoja kulloinkin. Meillä vaan kuopus on jo vuoden vanha, nukahtaa edelleen tissille, ja toisinaan sitten tissiä saatuaan (ja ehkä jo vähän torkuttuaan) nouseekin vain virkeänä pystyyn ja alkaa touhuta innoissaan... Ja tiedän niin tuon syyllisyyden tunteen miehen unistakin, itsellä ihan sama juttu, jotenkin tuntuu että minunhan se lapsi kuuluu hiljentää, minä voin(tai teoriassa kai voin?) levätä päivälläkin, mutta hänen pitää jaksaa töissä.

Ja en tiedä johtuuko lapsesta vai vanhemmasta vai mistä, mutta mulla ei mene jakeluun noi vinkit että "meillä lasta ei ole koskaan mitenkään nukutettu, sänkyyn vain ja sinne se nukahtaa vähän aikaa touhuiltuaan..." Siis eikö teidän lapset ala huutaa kuin päätä leikattais jos ne laittaa sänkyyn yksin hereillä, kun ovat väsyneitä (=ainakin meidän tapauksessa tyytymättömiä ja kitiseviä)?!? :O Koska meidän lapset on tehneet niin olipa kyse 1kk tai 12kk vanhasta, ja kun en ole halunnut lapsia huudattaa niin tissi suussa ovat sit nukahtaneet(meillä kumpikaan lapsista ei ole huolinut tuttia)...

 

[Hmm...]

Tämä voi kuulostaa tosi oudolta, mutta meillä on auttanut kun olen antanut vauvalle oikein kunnon iltariehumisen. Eli sänkyyn päästyä ollaan pusuteltu ja kutiteltu väsynyt vauva lähes tainnoksiin naurusta. Ja sitten tiukka ote kainaloon ja tissi suuhun, niin lapsi tipahtaa tajuttomaksi.

Jos yritän nukutushetkellä kasvatusoppaiden mukaisesti välttää katsekontaktia ja muita vauvaa stimuloivia asioita, vauva alkaa oikein hakemalla hakea huomiotani, kiipeilee väkisin päälleni ja lörpöttelee. Luulisin, että tämä vauva tarvitsee sen katsekontaktin ja yhteisen naurun vähän ennen nukkumaanmenoa, että voi hyvillä mielin rauhoittua. Mutta en väitä, että kukaan muu vauva toimisi täsmälleen samoin

 

["Jenis"]

Ai, mä ajattelin että otsikko ois jatkunut "... ja muita ärsyttäviä fraaseja." Lapsilla nyt vaan on kaikenlaisia vaiheita, joskus ne nukahtaa helposti ja joskus ei (mun lasten tapauksessa useammin ei) eikä se sitä tarkoita, että vanhemmilla ois joku "hukassa". Puolivuotias on vielä tosi pieni, älä turhaa ota stressiä tuommoisista!

 

[öl,öl,]

Mä myös mietin että miten ihmeessä saisin lapseni noin yksinkertaisesti vaan nukahtamaan itsekseen? Ongelma on se että jos en jää nukuttamaan lasta niin hän välittömästi nousee konttausasentoon ja seisomaan sängyssä ja lopulta sitten tulee huuto. Ja tyttö on 9kk nyt. Nukahtaa kyllä suht kiltisti omaan sänkyyn kun häntä vähän silittelee ja pitää kevyesti "aloillaan" sängyssä. Ongelma vaan on se että yöllä kun herää niin ei pääse itse uneen

 

[Lentokala]

Jos puolivuotias ei mene nakutettuna iltaisin nukkumaan, niin se ei todellakaan tarkoita että äitiys olisi hukassa Ei tuollaisesta kannata masentua, aina niillä on joku vaihe menossa!

Just näin. Vastaaviin ongelmiin törmäilee vuosikausia lasten kanssa.

Maalaisjärki käyttöön eikä mitkään palstan täydellisten äitien neuvot.
6kk on ihan vauva vielä, stressin saat itse jos liikaa koita "opettaa" vauvaa, menkää fiiliksellä.

 

[iltapäivätähti unplugged]

Esimerkiksi eilen; poika nukkui pitkin päivää lyhyitä päiväunia ja alkoi jo klo 19 aikaan illalla olla väsynyt. Itkeskeli ja kiukkusi, missään ei oikein ollut hyvä ja hieroskeli silmiään. Puol kahdeksan menin sitten nukuttamaan lasta meidän sänkyymme. Eikös vaan samantien, kun sänkyyn asti päästiin alkanut bailaus. Yhtäkkiä ei väsyttänyt enää ollenkaan, vaan sängyssä piti pyöriä, kääntyillä, naureskella ja vaikka mitä. Lopulta siinä kävi niin, että annoin periksi ja kerran tultiin noin puoleksi tunniksi sängystä vielä olohuoneeseen leikkimään (mielestäni sängystä ei hypätä edes takaisin). Puoli yksitoista yöllä sain pojan viimein nukkumaan. Siitä nukkuikin sitten aamuun asti yhdellä syötöllä.

Ei kuulostaa vaikealta eikä pahalta edes näin auki kirjoitettuna, mutta silti mä olen aivan kypsä tuohon, että illat menevät tuollaisiksi. Oletan, että minä teen jotakin väärin, en vain keksi mitä se on! Olen yrittänyt pitkittää iltaa (se on yhtä kiukkuamista useimmiten silloin) ja viedä vasta puolinukuksissa pojan sänkyyn. Siltikin usein joudun "antamaan periksi" ja aloittamaan nukutuksen uudelleen, leikin kautta.

Olit saanut tosi hyviä neuvoja - ja vauvan unille, jes! Eli teillä saattaakin homma parantua jo tästä eteenpäin.

Nämä lainaamani kohdat jäivät vaan vielä mulle mieleen siksi, että meidän piänen kanssa yritin pitkittämistä myös kun hän oli pienempi (nyt jo kohta 3-vuotias). Yhtä "hyvin" toimi kuin tuossa sun kuvauksessa...

Sitten luin jostain, että lapsilla, ja varmaan aikuisillakin, väsymys kulkee parin tunnin "sykleissä". Eli siinä vaiheessa, kun lapsi on silminnähden väsynyt - hieroo harittavia silmiä, haukottelee koko ajan, kiukkuaa - hän on jo melkein yliväsynyt. Jos uni ei silloin heti pääse tulemaan, esim. jos siinä vaiheessa vasta aloittaa iltatouhut, väsy menee ohi ja palaa vasta 1½-2 tunnin päästä. Ja juuri siltä toi kuvailemasi ilta mun mielestä kuulosti.

Eli sitä vaan meinasin vielä ehdottaa, että jos ette saakaan pysyvää apua aiemmilla hyvillä neuvoilla, niin kannattaa ehkä vielä kokeilla tätä: tsekkaile, alkaako lapsen väsy"oireilu" joka ilta suunnilleen samaan aikaan. Jos silmien hieronta + väsykiukku alkaa vaikkapa, kuten sanoit, 19 maissa --> kokeile aloittaa iltatoimet jo puoli seiskalta, niin että saisit vauvan sänkyyn klo 19:ksi tai jopa vähän ennen.

Meitä väsymyssyklien hoksaaminen auttoi tosi paljon, sen jälkeen tyttö on ollut normitilanteissa oikein hyvä nukahtamaan. Mutta tietty toivon, että teille apu löytyi jo, ja tämän illan nukahtaminen toistuu, ja toistuu, ja toistuu ja...

 

["mama"]

Mulla saman ikäinen. Tuon ikäisen kanssa mennään vielä vauvan ehdoilla. Meillä yöt risaiset edelleen eikä nuku koskaan ennen kymmentä. Joten en nyt osaa samaistua hirveästi tuntemuksiisi... pienihän tuo vielä on. Älä nyt ainakaan lykkää omaan huoneeseen.

 

[Lilith]

Ei se eilinen mennytkään ihan niin hyvin kuin erehdyin luulemaan. Muksu nukahti tosiaan hyvin puol ysin aikaan, nukkui 45 minuuttia ja heräsi pariksi tunniksi hihhuloimaan. :headwall:

Pysyttiin sängyssä pyörimässä kunnes uni tuli uudelleen. Siinä mielessä en siis enää antanut periksi, etten olisin sängystä nostanut pois. Kai tuolla sit vaan on sellanen "rytmmi", että valvoo myöhään toisinaan. Ehkä tämä tästä, illalla uusiksi.

 

["Heluna"]

Meillä oli ihan samanlaista puolivuotiaana. Olin jo unikoulua aloittamassa kunnes tajusin laittavani vauvan liian aikaisin nukkumaan. Tossa iässä vauva jaksaa olla hereillä jo 4 tuntia joten aikaisintaan sen jälkeen laitan nukkumaan. Jätin siis iltapäiväunet pois joita meillä aiemmin nukuttiin. Tota iltariehumista suosittelen myös josta joku mainitsikin. Meillä se tosin tehdään sohvallla isän kanssa puolisen tuntia ennen iltapuuroa. Vauva on nyt 8kk ja noiden keinojen avulla käy joka ilta nätisti nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaa. Jos vauva nukahtaa autoon illan kauppareissulla niin ihan suosiolla siirrän nukkumaan menoa tunnilla.

 

[chef]

Meillä lapset 2v ja 3v ja illat edelleen samanlaista hulabaloota. Mutta sanotaanko niin, että kaikkeen tottuu

 

[Kotilohikäärme]

Ei se eilinen mennytkään ihan niin hyvin kuin erehdyin luulemaan. Muksu nukahti tosiaan hyvin puol ysin aikaan, nukkui 45 minuuttia ja heräsi pariksi tunniksi hihhuloimaan. :headwall:

Pysyttiin sängyssä pyörimässä kunnes uni tuli uudelleen. Siinä mielessä en siis enää antanut periksi, etten olisin sängystä nostanut pois. Kai tuolla sit vaan on sellanen "rytmmi", että valvoo myöhään toisinaan. Ehkä tämä tästä, illalla uusiksi.

Useimmilla mun tietämillä vauvoilla on tuossa iässä ollut aika myöhäinen nukkumaanmenoaika. Ehkä klo 23 pintaan. Tän tokan pojan kohdalla annoin nukkua 7aikaan pikapäikkärit ja vein n. Klo 23 nukkumaan.

Ensin sitä ajatteli saavansa omaa aikaa viemällä lapsen "oikeaan aikaan" nukkumaan, mutta todellisuudessa sitä käytti kaiken ajan sen nukuttamiseen. Loppupeleissä helpompaa mun mielestä on antaa sen muksun möyriä myöhempään lattialla ja kun se tuossa iässä pysyy vielä aika hyvin paikallaan, tehdä siinä samalla omat hommat. Ja nukkua aamulla pidempään. Tietty jos ite oot illantorkku-aamunvirkku niin sitten mielummin niin päin.