Altavastaajana parisuhteessa

[Regina]

Hyvä että pystyit tekemään päätöksen.
Ei siinä ole minusta mitään pahaa, että yrittää korjata suhdetta ja uskoo parempaan. Kun ne korjausliikkeet on tehty ja sittenkään ei toimi, niin silloin on hyvä viheltää peli poikki. Mutta aivan liian usein luovutetaan ensimmäisestä riidasta ja se ei ole järkevää, koska erimielisyydet ovat kuitenkin normaalia käytöstä ja kasvamista yhteen, mutta rajansa kaikella. Tsemppiä.

Mä oon aika sisukas ja siks oonki yrittäny korjata näitä suhdekriisejä. Mustakaan siinä ei ole mitään pahaa! Ja kyllähän miehenikin siihen on "pyrkiny". Harmi vaan, että se pyrkimys johtaa siihen, että riidat ja vastoinkäymiset on aina mun syytä.

Harmittaa vaan niin hemmetisti se, että mun sisukkuus ei oo kantanu mihinkään. Mä en itse usko sellaiseen parisuhteeseen, jossa yks riita tuhoo kaiken. Koska kyllä aika pitkälti suhteessa on kysymys niistä kompromisseistä ja että kummallakin on hyvä olla. Niinkuin sanoit, niin erimielisyydet ovat normaalia käytöstä. Tottakai, koska jos kaksi ihmistä lyöttäytyy yhteen, niin onhan siinä kahden ihmisen intresseistä kysymys. Pitää vaan löytää se oikea sävel soittaa ne yhteen, eikä luovuttaa heti kun eka kriisi tulee.

Mutta mä otan nämä teidän ja omat vinkit talteen tulevaa parisuhdetta varten tää nykyinen on nyt niin nähty!

Terveisin,
Pari kiloa tissilaardia postilaatikkoon ja viestiksi: "Moro, kiitti kaikesta"

 

[Näinkö on?]

Tänään illalla hän uhkaili, että ottaa mulle kohta lähestymiskiellon jos jatkan soittelua - yritin siis selvittää hänelle sitä, että mulla on edelleen todella loukattu olo. Mitä tällainen edes on. Oon varmaan sitten niin pässi ja heikko, että en osaa päästää irti. Sääli, että tuo ihminen joka oli mulle joskus niin rakas taitaa olla narsistinen. Ja se tässä tilanteessa on paskinta, että tuo mies on kuitenkin omalla tavallaan ihanan persoonallinen, intohimoinen ja koukuttava

Mies on narsisti kun uhkaa ahdistelijaa lähestymiskiellolla. Miehen syy on myös se, ettei ap halua päästä koukusta irti.

Te narstin uhrit olette niin kovia loukkaantumaan ja selvittämään asioita, mitkä tietenkään ei ole koskaan teidän omia itse aiheuttamia tilanteita.

Jännä myös huomata, että palsta on täynnä näitä "uhreja". Yksi ainut lisäkseni näkee asiat eri tavoin.

 

[Regina]

Mies on narsisti kun uhkaa ahdistelijaa lähestymiskiellolla. Miehen syy on myös se, ettei ap halua päästä koukusta irti.

Te narstin uhrit olette niin kovia loukkaantumaan ja selvittämään asioita, mitkä tietenkään ei ole koskaan teidän omia itse aiheuttamia tilanteita.

Jännä myös huomata, että palsta on täynnä näitä "uhreja". Yksi ainut lisäkseni näkee asiat eri tavoin.

Voi hitto. Ehkä mä oon johdattanut harhaan teksteissäni ja oon kertonut että OIKEASTI seurustelen narsistin kanssa. Mielestäni oon vaan pohtinut sitä vaihtoehtoa. Se vaan tuntuu nyt siltä, että nuo piirteet sopivat häneen hirvittävän hyvin.

Toki mussakin on vikoja. Ja varsinkin se, että osaan olla todella sitkeä. Sitä ei kaikki kestä. Se ei suinkaan tarkota sitä, että roikkuisin monta monta vuotta kiinni sellaisessa henkilössä joka toistuvasti torjuu mut. Se tarkottaa tässä meidän jutussa sitä, että round ykkösessä hän piiritti minua. Sen jälkeen jätti. Hän piiritti minua myös round kakkosessa. Ja siihen väliin mahtuu todella paljon tunteita positiivisessa mielessä.

Mutta joskus tulee se seinä vastaan? Eikö? Mä oon mielestäni tehnyt nyt oikean päätöksen siinä mielessä, että kun niitä anteeksipyyntöjä ei toteuteta, niin sillon lähdetään.

 

[uhri ja uhka]

Miesten ja naisten välillä on selvä ero, silloin kun suhde menee pieleen. Mies tekee johtopäätöksen, että kiville meni. Nainen haluaa vielä silloinkin keskustella ja tietää syitä ja seurauksia. Miehen kyvyt eivät enää riitä puhumiseen, kun nainen vielä haluaa informatiota. Mies pelkää ja voi jopa päästää suustaan sammakon, että hän haluaa lähestymiskiellon parisuhteessa
Ei kannata liikaa miettiä miehen pakoa.

 

[Uhrikin joskus]

Te narstin uhrit olette niin kovia loukkaantumaan ja selvittämään asioita, mitkä tietenkään ei ole koskaan teidän omia itse aiheuttamia tilanteita.
.

Omasta kokemuksesta tiedän, että kyllä niitä syitä on jokainen "uhri" etsinyt ensi sijaisesti itsestään ja kauan, ennen kuin huomaa mikä suhteessa oikeasti mättää. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, eikä siinä pysyvästi voi vain toinen määrätä tahtia.

 

[Uhrikin joskus]

Te narstin uhrit olette niin kovia loukkaantumaan ja selvittämään asioita, mitkä tietenkään ei ole koskaan teidän omia itse aiheuttamia tilanteita.
.

Omasta kokemuksesta tiedän, että kyllä niitä syitä on jokainen "uhri" etsinyt ensi sijaisesti itsestään ja kauan, ennen kuin huomaa mikä suhteessa oikeasti mättää. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, eikä siinä pysyvästi voi vain toinen määrätä tahtia.

 

[Näinkö on?]

Omasta kokemuksesta tiedän, että kyllä niitä syitä on jokainen "uhri" etsinyt ensi sijaisesti itsestään ja kauan, ennen kuin huomaa mikä suhteessa oikeasti mättää. Parisuhteessa on kaksi ihmistä, eikä siinä pysyvästi voi vain toinen määrätä tahtia.

Oikeasti useinmiten parisuhteessa mättää puolin sun toisin riitatilanteissa. Siltikään kumpikaan ei ole persoonaltaan häiriintynyt. Eron tullessa se jätetty osapuoli vain haluaa etsiä hyväksyttyä syytä erolle, eikä jostain syystä ymmärrä, että rakkaus/ihastuminen voi päättyä, tai itsessä on jotain sellaista, joka ei sovi toisen arvomaailmaan. Eikös tässäkin tapauksessa mies kertonut moneen otteeseen, ettei nainen ole hänen listansa top tenissä? Jotain naisessa kuitenkin on ollut, koska mies on ajoittain viihtynyt hänen kanssaan, vai onko vain lievittänyt yksinäisyyden puuskaansa.

"Tänään illalla hän uhkaili, että ottaa mulle kohta lähestymiskiellon jos jatkan soittelua - yritin siis selvittää hänelle sitä, että mulla on edelleen todella loukattu olo. Mitä tällainen edes on. Oon varmaan sitten niin pässi ja heikko, että en osaa päästää irti."

Tässä "uhri" nimenomaan on jahdannut tätä "narskua" niin että mies joutuu uhkaamaan lähestymiskiellolla. Eli ns uhri jankkaa ja haluaa selvitellä asioita, vaikka toinen on kantansa sanonut, eikä halua puhua. Rumastihan mies on ap:ta haukkunut, mutta onko ensin yrittänyt nätisti? On-off suhdetta kestänyt noin kaksi vuotta? Eiköhän siinä ajassa olisi päässyt irti, jos halua olisi löytynyt.

 

[uhri ja uhka]

kyllä roolit voi mennä sekaisin ja kyllä "uhri" voi alkaa tekstiviesti ja puhelin pommituksen. Se ei ole kivaa vastaanottajalle, oli rooli mikä tahansa.

 

[Suuttunut]

Voi hitto. Ehkä mä oon johdattanut harhaan teksteissäni ja oon kertonut että OIKEASTI seurustelen narsistin kanssa. Mielestäni oon vaan pohtinut sitä vaihtoehtoa. Se vaan tuntuu nyt siltä, että nuo piirteet sopivat häneen hirvittävän hyvin.

Toki mussakin on vikoja. Ja varsinkin se, että osaan olla todella sitkeä. Sitä ei kaikki kestä. Se ei suinkaan tarkota sitä, että roikkuisin monta monta vuotta kiinni sellaisessa henkilössä joka toistuvasti torjuu mut. Se tarkottaa tässä meidän jutussa sitä, että round ykkösessä hän piiritti minua. Sen jälkeen jätti. Hän piiritti minua myös round kakkosessa. Ja siihen väliin mahtuu todella paljon tunteita positiivisessa mielessä.

Mutta joskus tulee se seinä vastaan? Eikö? Mä oon mielestäni tehnyt nyt oikean päätöksen siinä mielessä, että kun niitä anteeksipyyntöjä ei toteuteta, niin sillon lähdetään.

Älä sitten sorru anteeksi antoon. Mies kohtelee sinua huonosti, älä aloita hänessä roikkumista enää uudestaan. Ennen seuraavaa miestä kasvata itsellesi parempi itsetunto. Kukaan "normaali" ei katsoisi tuollaista sikamaista käytöstä päivääkään.

 

[Turnee]

En tiedä, millä perusteella itse määrittelet miehesi henkisen tilan, mutta ainakin se, mitä olet tässä ketjussa hänestä kertonut, istuu kyllä erittäin hyvin ja selvästi narsistisen luonnehäiriön (melko vakavankin) asteikolle.

Vakava narsistinen luonnehäiriö? Miten te ihmiset teette muutaman rivin perusteella arvioita, jotka perustuvat toisen käden tietoihin? Minusta mies on ennemminkin kyllästynyt naiseen ja hänen sitkeyteensä. Yrittää pyristellä irti, mutta ei pääse. Seksi kuitenkin kelpaa.

 

[K Westerlund]

Vakava narsistinen luonnehäiriö? Miten te ihmiset teette muutaman rivin perusteella arvioita, jotka perustuvat toisen käden tietoihin? Minusta mies on ennemminkin kyllästynyt naiseen ja hänen sitkeyteensä. Yrittää pyristellä irti, mutta ei pääse. Seksi kuitenkin kelpaa.

Täällä kysytään ja annetaan mielipiteitä, ei virallisia diagnooseja. Tietenkin on olemassa se riski, että joku ottaisi keskustelupalstalta saamansa vastauksen ehdottomana totuutena ja tekee elämänsä ratkaisut sen enempää miettimättä lukemansa perusteella, mutta lähtökohtaisesti ihmiset kyllä ymmärtävät, että täällä vain tuuletellaan tunteita ja vaihdetaan "kuulumisia".

Toki vastaajatkin ovat tietoisia tarjotun materiaalin rajallisuudesta ja hyvin mahdollisesta subjektiivisesta värityksestä. Periaatteessahan ei koskaan pitäisi lausua mitään ehdotonta kahden ihmisen tilanteesta kuulemalla vain toista osapuolta, mutta kuten sanottu, ei sitä kukaan täällä teekään.

Annettujen tietojen perusteella voi kuitenkin tehdä aivan riittävästi havaintoja, kunhan vain pitää mielessään nämä edellä mainitut rajoittavat seikat. "Turnee" on tehnyt omat havaintonsa, ja niiden perusteella omat johtopäätöksensä tilanteesta. Ne ovat arvokas lisä keskusteluun ja vähintään yhtä totuudelliset kuin kenen tahansa muunkaan asiaan perehtyneen lausunnot. Näin toimii hedelmällinen keskustelu.

Mitä tulee "narsistiseen luonnehäiriöön", siitä on olemassa paljon kuvauksia, ja ilmiönä se on suhteellisesta monimuotoisuudestaan huolimatta melko selväreunainen oireyhtymä. Tässä ketjussa kuvattu mieshenkilö mahtuu siis mielestäni hyvin näihin raameihin (josta aiemmassa vastauksessani lisää), mutta toki asiasta saa olla muutakin mieltä.

Oma uskomukseni on, että tämä oireyhtymä on merkittävässä määrin alidiagnosoitu, eli uskon sitä esiintyvän paljon enemmän kuin mihin tähänastiset tutkimukset viittaavat. Kaikki oireilijat eivät ehkä yllä virallisen diagnoosin tasolle vakavuudessa, mutta paljon suurempi todennäköisyys on sille, että nämä tapaukset eivät vain tule hoidon piiriin, sillä narsujen itsetyytyväisyys ja totaalinen sairaudentunnottomuus pitävät heidät poissa hoidon ja diagnostiikan piiristä. Heidän uhrinsa eivät saa heitä hoitoon, jo siksi ettei ketään voi sinne pakottaa.

Narsujen uhrit ovat kyllä usein melko lailla itsetunnoltaan heikkoja läheisriippuvaisia, jotka helposti alistuvat "kohtaloonsa", ja maksavat edes pienen huomion ja läheisyyden hetkestä kovan hinnan narsun käsittelyssä. "Turnee" tuo tämän näkökulman esille tässä ketjussa. Tämä onkin hyvä huomio ja tärkeä tieto uhrin tulevaisuutta ajatellen, jotta hän voisi vahvistaa itsetuntoaan ja siten tulevaisuudessa välttää uudelleen joutumasta vastaavanlaiseen alisteiseen suhteeseen.

Juuri tällä hetkellä itsetunnon rakentaminen on kuitenkin hankalaa, koska henkilö parhaillaan mielestäni elää tällaista alisteista suhdetta. Jos mies todella haluaa ottaa etäisyyttä aloittajasta, hän tekee sen erittäin infantiililla eli kehittymättömällä tavalla, joka luonteeltaan vastaa hyvin narsistisen luonnehäiriön tyypillisiä käyttäytymismalleja.

 

[Aada]

Melkein henkeäni pidätellen luin kirjoitustasi. Miten älykkäästi ja asian yteimeen osuvasti osaatkaan kirjoittaa! Ilman tuomitsemista, mutta kerrot selkeästi jäämisen vaihtoehdot ja annat löysää jääjällekin. Upea teksti, kerta kaikkiaan. Paikkasi omiakin haavojani muutaman vuoden takaa - ja sai ajattelemaan ensi kertaa selkeästi kuinka oikein tein ottaessani käpälät alleni ja juostessani kovaa pakoon. Mukavaa tätä vuotta Sinulle!

Etten vaikuttaisi ihan k***päältä, kerron eräästä, jo ajat sitten päättyneestä suhteestani muutaman kokemuksen.

Kerran, ikävöidessäni valtavasti senaikaista poikaystävääni päätin yllättää hänet, ja lähdin noin klo 23.00 kävelemään hänen luokseen yli kolmen kilometrin päähän. Päästyäni perille, mies totesi että hyvä kun tulit, niin minun ei tarvitse hakea sinua huomenna koulusta, saat mennä pyörällä aamulla kouluun. Ei tullut pusuja tai muita huomionosoituksia, ja kun niitä yritin anella, mies suuttui kun keskeytin hänen elokuvan katselunsa. Turha reissu, mutta sainpahan edes raitista ilmaa.

Olisi jo tuossa vaiheessa pitänyt ymmärtää jättää mies, mutta en halunnut luovuttaa, olin jopa niin tyhmä, että muutin miehen luo asumaan myöhemmin.

Sain kinuta seksiä, yleensä tuloksetta. Hänelle piti kyllä antaa, aina kun häntä huvitti. Kerran katsoimme elokuvaa, kun mies päätti että nyt hän haluaisi. Kun en antanut, tyyppi runkkasi vieressäni protestiksi. Myöhemmin, kun minua olisi huvittanut, hän totesi kylmästi että hän on saanut "purkautua" eikä häntä enää huvita.

Kerran heräsin yöllä, kun olin todella kipeä. Itkin kipujani, ja mies heräsi siihen. Hän riehui sängyssä, potki seiniä ja hakkasi tyynyjä koska herätin hänet. Menin sohvalle nukkumaan. Aamulla hän sitten herättyään tuli katuvan oloisena kysymään, sainko nukuttua koko yönä. Vastasin, että olen nukahtanut vasta aamulla kuuden, seitsemän tienoilla. Siitäkös mies suuttui, koska minä olin aikonut valvottaa häntä aamuun asti! Ei ollut enää mitään lempeyttä äänensävyssä.

Olin tuolloin lukiosta lukulomalla, mies työtön, eli ei hänellä mitään parempaakaan tekemistä olisi ollut, hän vain pelasi ja katsoi televisiota. En olisi herättänyt, jos hänen olisi pitänyt mennä töihin.

Se on onneksi takanapäin, mutta tiedän kokemuksesta, että tuollaiset ihmiset eivät osaa arvostaa rakkaudenosoituksia, tai olla tukena, kun toinen sitä eniten tarvitsee. Oma aika ja omat tekemiset ovat tärkeämpiä. Oma halu menee kumppanin edelle, joka ainut kerta. Mitä enemmän tuommoisen ihmisen vallan alle alistuu, sitä pahempi olo on, ja sitä huonompaan kuntoon suhde menee. Tuo suhde imi minulta voimat täysin, ja lopulta minun vanhempani hakivat minut ja tavarani pois miehen luota. Luojan kiitos siitä, sillä itse en olisi enää pystynyt lähteä.

Pahinta siinä suhteessa oli, että uskoin miestä, kun hän vakuutti minun olevan syyllinen. "En minä pyytänyt sinua kävelemään tänne, minä katson nyt elokuvaa, älä häiritse." "Ai, minunko olisi pitänyt valvoa koko yö, kun sinä olet kipeä? Minä halusin nukkua!"

Tuommoista miestä pakenisin nykyisin vauhdilla. Mutta, mikäli sinä uskot, että jaksat taistella, niin onpahan yksi mätä mies poissa sinkkumarkkinoilta.

Muista silti huolehtia itsestäsi, säilyttää minuutesi, tehdä asioita, joista sinä nautit. Muutoin ajaudut samanlaiseen ahdinkoon, kuin minä aikoinani. Se suo on sen verran syvä, että sieltä ei välttämättä yksin jaksa nousta. Äläkä vain mene tekemään sitä virhettä, että muutat miehen luokse. Katso ensin, meneekö suhde parempaan vai huonompaan suuntaan.

Mikäli suhteen kunto paranee, voit harkita sitä yhteenmuuttoa, mutta muista aina, miten helppoa tuonkaltaisen miehen on alistaa toinen ihminen tahtoonsa. Jos päätät jatkaa miehen kanssa, loppuelämäsi on mitä todennäköisimmin henkistä henkiinjäämistaistelua, jota et voi voittaa, mutta tasapeliin voit päästä. Tasapeli olisi tuossa tilanteessasi siis oman itsetunnon ja ihmisarvon säilyttäminen. Voittaa et voi, eli et tule koskaan saamaan mieheltä pyyteetöntä rakkautta, tukea ja turvaa.

 

[Just juu]

kyllä roolit voi mennä sekaisin ja kyllä "uhri" voi alkaa tekstiviesti ja puhelin pommituksen. Se ei ole kivaa vastaanottajalle, oli rooli mikä tahansa.

Hitto mitä pas*aa. Ai että narsistin uhri muuttuu itsekin narsistiksi. Lopettakaa, hei oikeasti, toi sairaustermien käyttö, kun ette kerran hallitse niitä! Pidättäytykää vaan 100% selkeissä tapauksissa tyyliin, nenä vuotaa kuin niagaran putous: ihmisellä on nuha. Tai, takamus vuotaa kuin seula, ja tavarat tulee ulos myös suun kautta: ihmisellä on vatsapöpö.

Sehän olisikin hyvä vaihtoehto, jos narstinen luonnehäiriö tarttuisi kuin tuhkarokko. Ota selvää, minkälaista on oikeasti olla uhri ja kirjoita sitten vasta asiantuntija lausontoja aiheesta.

Kaikki keskustelut menevät aina tähän narsisti-korttiin, ja vain yhden luulosairaan takia.