Tuollaisen miehen kanssa ei ole helppo elää. Hän ei yksinkertaisesti pysty keskustelemaan kunnolla asioista.
Tuontyyppinen oli minunkin entinen mieheni. Aina vastakysymys, tai sitten hän tarttui johonkin kysymykseni osaan, ja alkoi siitä vetää "keskustelua" aivan eri suuntaan, siis jotenkin minua vastaan.
Esimerkiksi kerran hänelle tuli postissa kirje Rovaniemeltä. Kuori oli kirjoitettu aivan naisen käsialalla ja muutenkin sinä oli jotain outoa, hän sieppasi kirjeen salamannopeasti ja häipyi jonnekin autotalliin sitä lukemaan. Kysyin häneltä myöhemmin, mikä kirje se oli, se joka tuli sieltä Lapista. Hän alkoi raivota minulle, että kun en edes tiedä, mikä on Lappia ja mikä ei, niin on parempi olla hiljaa. Vaikka mitä yritin sanoa väliin, niin ainoa vastaus oli koko ajan vain, että mene ottamaan selvää, missä on Lappi ja mitä paikkakuntia siellä on, mene takaisin koulunpenkille, kun et tuotakaan ole oppinut ja niin edelleen, loputtomiin.
Puhu nyt tämmöisen kanssa yhtään mitään. Minulle riitti kuusi vuotta enkä ole lähtöäni katunut. Olin suorastaan äimänä, kun sitten eron jälkeen tapasin muita miehiä, ja keskusteminen onnistui ihan normaalisti. Olin jotenkin virittäytynyt jo siihen, että miesten kanssa ei yksinkertaisesti voi puhua mistään.
