R
Regina
Vieras
Oon tässä pari tuntia pyöriny netissä ja etsinyt vertaistukea. Ja nyt ajattelin kirjottaa tänne, josko täällä olisi ketään ketä olisi kohdannut samaa omassa parisuhteessaan. En jaksa avata taustoja nyt sen enempää, mutta takana on parin vuoden historia, joista yhdessä ollaan oltu ensiksi puoli vuotta ja nyt taas lämmiteltiin suhdettaa uudestaan, koska huomattiin, että ei me voida olla erossa toisistamme. Suhde kariutui ensimmäisellä kerralla siihen, että oltiin liian tulisieluja toisillemme. Toisin sanoen mielialat vaihteli kummallakin ja sitten päädyttiin eroon.
Nyt kun ollaan taas hieman vanhempia ja viisaampia, niin oon huomannut, että tilanne meidän välillä on rauhottunu tosi paljon MUTTA... siitä se sitten alkaakin. Oon huomannu miehessäni todella alistavia piirteitä. Hän ei välitä aikatauluistaan kun on kyse mun näkemisestä, eikä ilmeisesti viihdy kanssani kuin tuon pari päivää viikosta. Hassuinta tässä on se, että meillä on välimatkaa vaivaset 11 km. Tästä ollaan keskusteltu, mutta se menee siihen että mies tavallaan määrittelee sen että koska nähdään.
Toinen asia on kunnioitus. Hän sanoo suoraan, että minä en hänen listallaan ole siellä kirkkaimmassa päässä. Hän kunnioittaa ja arvostaa menestyviä ihmisiä, mutta minä en ilmeisesti siihen vastavalmistuneena maisterina kelpaa. Hän haukkuu minua lihavaksi ja ällöttäväksi, mutta kyllä seksi kelpaa - silloin kun hän sitä haluaa. Oon huomannut sen, että joka kerta kun tulen loukatuksi, niin jossain vaiheessa se menee niin, että se tilanne kääntyy mua vastaan. Asia kuitataan, että anteeks kulta, mutta sitten jos näytän tämän jälkeen vielä pahaa oloa, niin jopas alkaa mies olla ahdistunut ja suuttuu mulle.
Mä toivon, että tästä mun tekstistä saa edes jotain selvää. Mulla on vaan niin turta olo, että sanoja ei oikeen tuu missään järkevässä järjestyksessä. Tänään illalla hän uhkaili, että ottaa mulle kohta lähestymiskiellon jos jatkan soittelua - yritin siis selvittää hänelle sitä, että mulla on edelleen todella loukattu olo. Mitä tällainen edes on. Oon varmaan sitten niin pässi ja heikko, että en osaa päästää irti. Sääli, että tuo ihminen joka oli mulle joskus niin rakas taitaa olla narsistinen. Ja se tässä tilanteessa on paskinta, että tuo mies on kuitenkin omalla tavallaan ihanan persoonallinen, intohimoinen ja koukuttava
Nyt kun ollaan taas hieman vanhempia ja viisaampia, niin oon huomannut, että tilanne meidän välillä on rauhottunu tosi paljon MUTTA... siitä se sitten alkaakin. Oon huomannu miehessäni todella alistavia piirteitä. Hän ei välitä aikatauluistaan kun on kyse mun näkemisestä, eikä ilmeisesti viihdy kanssani kuin tuon pari päivää viikosta. Hassuinta tässä on se, että meillä on välimatkaa vaivaset 11 km. Tästä ollaan keskusteltu, mutta se menee siihen että mies tavallaan määrittelee sen että koska nähdään.
Toinen asia on kunnioitus. Hän sanoo suoraan, että minä en hänen listallaan ole siellä kirkkaimmassa päässä. Hän kunnioittaa ja arvostaa menestyviä ihmisiä, mutta minä en ilmeisesti siihen vastavalmistuneena maisterina kelpaa. Hän haukkuu minua lihavaksi ja ällöttäväksi, mutta kyllä seksi kelpaa - silloin kun hän sitä haluaa. Oon huomannut sen, että joka kerta kun tulen loukatuksi, niin jossain vaiheessa se menee niin, että se tilanne kääntyy mua vastaan. Asia kuitataan, että anteeks kulta, mutta sitten jos näytän tämän jälkeen vielä pahaa oloa, niin jopas alkaa mies olla ahdistunut ja suuttuu mulle.
Mä toivon, että tästä mun tekstistä saa edes jotain selvää. Mulla on vaan niin turta olo, että sanoja ei oikeen tuu missään järkevässä järjestyksessä. Tänään illalla hän uhkaili, että ottaa mulle kohta lähestymiskiellon jos jatkan soittelua - yritin siis selvittää hänelle sitä, että mulla on edelleen todella loukattu olo. Mitä tällainen edes on. Oon varmaan sitten niin pässi ja heikko, että en osaa päästää irti. Sääli, että tuo ihminen joka oli mulle joskus niin rakas taitaa olla narsistinen. Ja se tässä tilanteessa on paskinta, että tuo mies on kuitenkin omalla tavallaan ihanan persoonallinen, intohimoinen ja koukuttava