Alle 3-vuotiaan paikka on kotona?

[piina]

Sen kotihoidontuen loppumisen lisäksi on pienten ryhmät alle 3 vuotialle ja isojen yli 3 vuotiaille, joten siinä se syy sanonnalle varmaankin on.

Mutta ihan samaa mieltä olen kanssasi, että jo 2-3 vuotias on ihan yhtä valmis hoitoon, kuin juuri se 3v ja toisaalta se 3v ei vielä välttämättä niin paljoa virikettä ja ohjattua toimintaa kaipaa kuin esim. 5v eli jos virikkeiden vuoksi sinne hoitoon vain veisi, niin ei se 3v mielestäni mikään raja sille ole.

 

[Madicken04]

Minua taas ihmetyttää miksi eri maissa lasten tarpeet ovat niin erilaisia. Meiädnkin lapset ovat ihan 100% suomalaisia mutta kun asutaan ruotsissa niin miten ona lasten tarpeiden laita? Kuuluuko heidän olla kotihoidossa niin pitkään kun suomessa pidetään hyvänä vai paikallisen käytännön mukaan?

Kärsiikö lapsemme vähemmän aloittaessaan täällä päivähoidon 1,5v ikäisenä, kuin jos tekisi saman suomessa?

Toisaalta onko miehen koti-isyys lapsillemme yhtä tärkeää kuin täällä pidetään vain yhtä merkityksetöntä mitä suomessa?

 

[ViVa]

Eli esim. mun pitäis kituutella jollain sossun rahoilla siihen asti että pienempi on 3v ja sitten saan mennä kouluun..?
Kamala äiti kyllä kun meinaan mennä jo pienemmän ollessa alle 1,5vee.. ja alkaa joskus ansaitsemaan rahaa että on varaa muutakin kuin kituutella.
Jos se tekee huonon äidin musta niin aika sama..

 

[vieras]

Minäpä kysyn teiltä nyt tätä asiaa että kun lapsi on täyttänyt sen kolme vuotta niin kumpi on teidän mielestä parempi:
Viedä lapsi puolipv hoitoon ns.virikehoitoon vai pitää lapsi kotona kouluikään asti JOS kotona ei ole kavereita,lähellä ei ole kavereita,asutaan niin kaukana ettei ole edes 10km säteellä puistoja ym ja kaupunki ei järjestä kerhoja kuin 1krt/vk ja kerho kestää sen pari tuntia kerralla.
Kumpi parempi?

 

[Turkilmas]

Siitähän on tehty monia tutkimuksia ja todistettu että kolmevuotiaaseen asti kotihoito on se paras hoito. Sen jälkeen lapsi alkaa kaipaamaan enemmän virikkeitä yms. jonka vuoksi lapsi on kypsä hoitopaikkaan. Tuskinpa tuo kotihoidontuki on se maaginen syy kotona olemiseen, ainakin meikäläinen vois olla melkein ilmankin, niin hemmetin vähän se 200? käteen vaikuttaa parantavasti meidän talouteen.

Mutta!! Meilläkin esikoinen oli 1,5-vuotias kun hän meni hoitoon. Silloin ei muuta vaihtoehtoa edes ollut. Nyt olis kuopuksen kanssa tarkoitus olla kotona, mutta en mä tiedä kestääkö meidän talous. Ja jos kestää, niin kestääkö mun pää.

Että ymmärrystä kehiin kaikin puolin. Mun mielestä olis hyvä jos sen 3 vuotta pystyis olemaan kotona, mutta moni ei vaan pysty. Toisaalta mä en taas ymmärrä miks pitäis olla kotona pidempään. Tai siis ymmärrän, mutta itse en missään nimessä olisi.

Meitä mahtuu moneen junaan ja osa jää asemallekin :saint:

 

[mie]

Minäpä kysyn teiltä nyt tätä asiaa että kun lapsi on täyttänyt sen kolme vuotta niin kumpi on teidän mielestä parempi:
Viedä lapsi puolipv hoitoon ns.virikehoitoon vai pitää lapsi kotona kouluikään asti JOS kotona ei ole kavereita,lähellä ei ole kavereita,asutaan niin kaukana ettei ole edes 10km säteellä puistoja ym ja kaupunki ei järjestä kerhoja kuin 1krt/vk ja kerho kestää sen pari tuntia kerralla.
Kumpi parempi?

no, minä oon kyllä sitä mieltä, että yli kolmevuotias kaipaa kavereita ja että jossakin vaiheessa äidin on hyvä ymmärtää, ettei ole ainoa ihminen lapsen elämässä, eikä kuulukaan olla. Itsensä voi tehdä tärkeäksi niin monella tapaa...

 

[ViVa]

Ja siis varmasti sellasen äidin kanssa onkin lapsen ihan ok olla kotona joka jaksaa mennä ja ulkoilla,askarrella,leipoa ja ties mitä lasten kanssa.. Mutta esim itse myönnän että en ole sellainen äiti. Yksin kahden kanssa niin kyllä väliin hermot tosi kireellä ja voimat menee pelkän arjen pyörittämiseen,saati että mitään askarrella jaksais :/
Niin nuo on niin ihmisistä ja elämäntilanteista yms kiinni tuollaset jutut.

 

[Typerää kinastella mutta]

Mikä siinä sitten on kun mun kummilapsi on ollut 3,5 v ikään KOTONA ÄIDIN kanssa. Nyt meni 2 kk sitten päiväkotiin, veli samassa ryhmässä kun äitinsä meni töihin. Ja kummilapsi kuulemma itkee siellä joka päivä että haluaa äidin. Toiset taas on aloittaneet päiväkodin vuosikkaana ja hienosti mennyt, ilman huutoja. Että olisiko kuitenkin lapsikohtaistakin?

 

[minä]

Minua taas ihmetyttää miksi eri maissa lasten tarpeet ovat niin erilaisia. Meiädnkin lapset ovat ihan 100% suomalaisia mutta kun asutaan ruotsissa niin miten ona lasten tarpeiden laita? Kuuluuko heidän olla kotihoidossa niin pitkään kun suomessa pidetään hyvänä vai paikallisen käytännön mukaan?

Kärsiikö lapsemme vähemmän aloittaessaan täällä päivähoidon 1,5v ikäisenä, kuin jos tekisi saman suomessa?

Toisaalta onko miehen koti-isyys lapsillemme yhtä tärkeää kuin täällä pidetään vain yhtä merkityksetöntä mitä suomessa?

Heh, juurikin näin. Ruotsissa päivähoito alkaa 1,5 vuotiaana, Suomessa 3-vuotiaana. Tämän on yhteiskunnat "päättäneet" omilla tukimuodoillaan. Ja kummasti tutkimukset tukee tätä yhteiskunnan päätöstä?

 

[Turkilmas]

Meillä muuten esikoinen oli IHAN LIIAN PIENI 1,5-vuotiaana kun meni hoitoon. Meni pieni ikuisuus ennen kuin hän sopeutui hoitoon ja lopetti itkeskelyn. Lapset ovat tosi yksilöllisiä, siitähän se enemmän on kiinni. Siis se milloin lapsen on hyvä mennä hoitoon.

 

[annupannu]

sivuhuom. Menossahan on oikeastaan historiallinen kokeilu: koskaan aikaisemmin lapset eivät ole olleet pelkästään äitinsä hoidossa niin paljon kuin nyt. Kaikkihan tietävät, että ennen muinoin vanhemmat tekivät töitä ihan lapsen syntymästä asti (esim. maalaistaloissa) ja mummo tai kuka milloinkin hoiti siinä sivussa lapsia. Viime vuosikymmeninä on keksitty, että lapsi tarvitsee nimenomaan ja pelkästään äitiään vuosikausia; mitähän keksitään parin vuosikymmenen kuluttua?

Niin milloinkahan tämä kokeilu loppuu? 70-luvulla jo oli kotona olevia äitejä ja työ-äitejä. Kinastelikohan nekin silloin kumpi on oikea tapa

Ja silloin joskus se äiti oli kuitenkin välillä siinä. Töiden välissä jne. Ja lapset seurasi perässä kun kasvoi. Nykyään viedään päiväkotiin vieraiden ihmisten kanssa että terve ja koita nyt pärjätä 10tuntia täällä.

 

[Neljän äiti]

Tuo 3vuotta on yhteiskunnan keksimä juttu.Näin saadaan äidit pysymään "pienellä tuella" kotona ja yhteiskunta säästää rahoja kun ei tarvitse näille alle 3v;lle palkata hoitajia ja rakentaa päiväkoteja.

 

[minä]

Tuo 3vuotta on yhteiskunnan keksimä juttu.Näin saadaan äidit pysymään "pienellä tuella" kotona ja yhteiskunta säästää rahoja kun ei tarvitse näille alle 3v;lle palkata hoitajia ja rakentaa päiväkoteja.

Näin se on. Ja hyvin on mennyt perille!

 

[ninaTT]

sivuhuom. Menossahan on oikeastaan historiallinen kokeilu: koskaan aikaisemmin lapset eivät ole olleet pelkästään äitinsä hoidossa niin paljon kuin nyt. Kaikkihan tietävät, että ennen muinoin vanhemmat tekivät töitä ihan lapsen syntymästä asti (esim. maalaistaloissa) ja mummo tai kuka milloinkin hoiti siinä sivussa lapsia. Viime vuosikymmeninä on keksitty, että lapsi tarvitsee nimenomaan ja pelkästään äitiään vuosikausia; mitähän keksitään parin vuosikymmenen kuluttua?

"Muinoin." Hmm. Entäs silloin, kun äiti kantoi lasta mukana siellä töissä? Tämä, että lapset olisivat vasta nykyään niin paljon äitiensä hoidossa on vähän Öhh, riippuu mitä sillä tarkoitetaan, mikä on "ennen",, mikä on "nyt", tarkoitetaanko tällä vain suomalaisia yms.

On vieläkin alueita ja paikkoja ja kansoja jossa lapsi ei ole erossa äitistänsä ensimmäisten vuosien aikana oikeastaan ollenkaan.

 

[koppis]

Se on varmasti ihannetilanne, jos lapsi saa olla kotona mahdollisimman pitkään ja äiti (tai isä) todellakin tykkää siitä kotonaolosta niin paljon, että kaikilla on siellä hyvä olla ja jos perheellä on siihen varaa. Ainakaan me ei paljon lapsilisillä ja kotihoidontuella taloamme maksella, että en itse kyllä psyty tällä kertaa olemaan 3 vuotta kotona. Sitä vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole olemassa etteikö oltaisi junioria hankittu, ei todellakaan sen takia ettei häntä nyt pystytä 3 vuotta hoitamaan kotona. Miehen tulot riittää talon maksuun, mutta minun palkka tarvitaan kaikkeen muuhun: laskut, ruoka, vaatteet ja päivähoito. Meillä on kyllä kokemusta todellisesta kituuttamisesta, mutta nyt on pakko mininkin mennä töihin, koska lainanmaksu alkaa pian. Ja lykätä ei voida, jos aiotaan saada talo omaksi ennenkuin jäädäöän eläkkeelle! Että ei se niin yksinkertaista ole olla aina kotona sitä kolmea vuotta! Eikä se minusta mikään maaginen raja olekaan. Niinkuin jo on mainittukin, niin tosi lapsikohtaistakin on. Onneksi meidän juniori on tosi reipas tapaus, kakkosta ei olisi voinut laittaa vuosikkaana hoitoon.

 

[vieras]

nostellaan

 

[on]

vuoden ikäsestä ollut hoidossa, ihan hyvin voi niinkuin moni muukin lapsi, meillä ei muutaman sadan euron kuukausi tuloilla kitkutella jos töissä voidaan saada 2000e/kk, eikä tarvitse lasten kanssa tinkiä heidän tarpeista ym

 

[voodoo doll]

No kyllähän 2 vuotiaan ja 3 vuotiaan välissä on huima ero. Lähes kaikki 2 vuotiaat on vaipoissa, mutta harvempi 3 vuotias. 2 vuotias ei kovinkaan usein osaa puhua. 3 vuotias useimmiten puhuu selkeästi. Lapsen kehityksessä tapahtuu suuri muutos 2 ja 3 ikävuoden välillä.
Jokainen toki päättää milloin laittaa lapsensa hoitoon. Itse en halua viedä lasta joka ei osaa kunnolla puhua tai kulkee vaipoissa vieraalle hoitoon. Vaan hoidan lapseni mielummin itse.

 

[EJK]

Perustuu ihan lapsen kehitykseen. Mm. kiintymyssuhteisiin ja stressialttiuteen.

 

[vieras]

Meidän lapsi oli 1vee kun meni hoitoon,nyt 2vee ja kaikki on sujunut aivan loistavasti. Hoitotätit aivan ihania ja lapsi tykkää heistä paljon!! Nyt kun kaveri jo puhuu aika hyvin niin kyllä siellä jutuissa ne tädit tulee esille. Olemme siis tosi tyytyväisiä.

 

[NeitiNasu]

No tuleppas käymään meillä. Mulla on tuossa 2v. ja 3v. ja kyllä niillä on aika paljon eroa
Mun mielestä tosin 3v. on ihan liian pieni vielä hoitoon :/

peesi

Mä olen samaa mieltä. Mutta se koskee vain mun omia lapsiani, ei muiden. Kukin tehköön miten tykkää.

 

[NeitiNasu]

Ja siis varmasti sellasen äidin kanssa onkin lapsen ihan ok olla kotona joka jaksaa mennä ja ulkoilla,askarrella,leipoa ja ties mitä lasten kanssa.. Mutta esim itse myönnän että en ole sellainen äiti. Yksin kahden kanssa niin kyllä väliin hermot tosi kireellä ja voimat menee pelkän arjen pyörittämiseen,saati että mitään askarrella jaksais :/
Niin nuo on niin ihmisistä ja elämäntilanteista yms kiinni tuollaset jutut.

Mä en tosiaan oo mikään aktiiviäiti: me ei ikinä käyty missään kerhoissa, enkä oo askarrellut tosiaankaan ja huono leikkimäänkin oon... Leipoo en edes osaa. Mutt silti neiti oli kolme ennenkö meni tarhaan. Ja hyvä niin.

 

[elmeri-meri]

No kyllähän 2 vuotiaan ja 3 vuotiaan välissä on huima ero. Lähes kaikki 2 vuotiaat on vaipoissa, mutta harvempi 3 vuotias. 2 vuotias ei kovinkaan usein osaa puhua. 3 vuotias useimmiten puhuu selkeästi. Lapsen kehityksessä tapahtuu suuri muutos 2 ja 3 ikävuoden välillä.
Jokainen toki päättää milloin laittaa lapsensa hoitoon. Itse en halua viedä lasta joka ei osaa kunnolla puhua tai kulkee vaipoissa vieraalle hoitoon. Vaan hoidan lapseni mielummin itse.

:flower:

 

[vieras]

Meillä muuten esikoinen oli IHAN LIIAN PIENI 1,5-vuotiaana kun meni hoitoon. Meni pieni ikuisuus ennen kuin hän sopeutui hoitoon ja lopetti itkeskelyn. Lapset ovat tosi yksilöllisiä, siitähän se enemmän on kiinni. Siis se milloin lapsen on hyvä mennä hoitoon.

Ensimmäinen äiti, joka myöntää asian!