Tervetuloa
peppiäinen!
Joo se eka ultra on tosi vaikuttava kokemus, mä olin ihan innoissani pelkästä sykkeen näkemisestä. Saati sit et jos ne joskus vielä
kuulee.
Nyt on välillä tullut tosi kovia ällötys-kohtauksia, ja ihan samalla tavalla kuin
Angela sulla: ihan puskan takaa tulee joku ruoka-aine, joka meinaa saman tien tulla ulos. Tietysti olen satsin ehtinyt jo suuhuni työntää. Tänään lounaalla kana-pastasalaatti jäi lautaselle, eilen en voinut ajatellakaan jauheliha-kaalikeiton syöntiä (tämän onneksi tajusin ennen kuin edes menin lounaalle, jo pelkkä ajatus siitä kaalista kuvotti). Mut ne on ihan ohimeneviä, mitään jatkuvaa yökkäilyä ja oksentelua ei onneksi ole.
Kerran on kipuillut ja viiltänyt niin kovasti alavatsaa, et veti melkein jalat alta, ja hyvä et autosta pääsin nouseen...
tästä en kuitenkaan ole huolissani, sekin oli ihan ohimenevää, koko ajan pientä kipuilua kuitenkin tuntuu. Taitaa kroppa olla vähän ihmeissään näiden tuplien kans
Ja edelleen se unen tarve... se on jotain ihan käsittämätöntä. Mut hei, mä tykkään nukkumisesta!
(ja vielä voi tosiaan nukkua kaiket yöt ihan läpeensä, nää kun on meidän ekat lapsukaiset. Mies heräsi närästykseen pari kertaa viime yönä, ja aamulla sit totesi, et tätä kai se tulee oleen sit, parempi tottua... mut jos nää pienokaiset ovat yhtään molempiin vanhempiinsa tulleet, niin hyvin nukkuuvat (toivoa ainakin saa...!))
mites
Ellastiina, onks vuoto yhtään asettunut?
Mukavaa päivää! Näillä leveysasteilla paistaa aurinko aivan mahtavasti, sääli olla töissä sisällä!
Mies on ihan varma, että kaikki on ok. Hän onkin niin perus positiivinen ihminen. Saisi hänen positiivisuutensa tarttua muhunkin! 
)
). Vähän etoi aamulla, mutta tosi vähän. 
